Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Superseries

  • 2 513
  • 13

pp33

Jäsen
Ihan mielenkiintoisia otteluita nuo Superseries-pelit. Kuitenkin on muistettava, että kyseessä olivat nimenomaan näytösottelut. Mitään todellista verenmaku suussa-mentaliteettia ei juurikaan nähty, sillä vaikka tietysti kunniasta pelattiin, ei otteluissa ollut varsinaista panosta vuoden -72 tyyliin. (Tai Philadelphiassa mentiin veremaku suussa...:)) NHL-joukkueet eivät halunneet riskeerata luokkaantumisia kesken kauden ja epäilemättä sama lähtökohta oli myös NL:n joukkueilla.

Osa NHL-joukkueista pelasi täydellä miehistöllä, kun taas osalla oli tapana heittää mukaan pari ketjullista reservipelaajia. Mielenkiintoisimmat ottelut lienee nähty 75-76-kiertueella, jolloin kaikki NHL-joukkueet pelasivat täydellä miehistöllään. Myös kauden 85-86 ottelut vaikuttavat varsin mielenkiintoisilta. Tuolloin todella kova ZSKA:n joukkue kävi kaatamassa kasan NHL-joukkueita, vaikka joutuivat pelaamaan eri puolilla mannerta lähes joka toinen ilta. Ja tuolloin loukkaantuneena olleen Larionovin stunttina toimi turkulaisillekin tuttu Viktor Tjumenev. 80-luvun loppua kohden ottelut hieman lässähtivät kun yleiseksi tavaksi NHL:n puolelta tuli peluuttaa parin tähden lisäksi kolmosmaalivahtia ja isoa kasaa farmimiehiä.

NHL:n puolelta tuli ehdotus, jonka perusteella NL:n joukkueet lisäsivät riveihinsä tunnettuja pelimiehiä muista joukkueista. Ottelujen päällimäinen tarkoitushan oli myydä lajia ja suurelle yleisölle oli helpompi markkinoida maltseveita ja vasiljeveita, kuin tavallisia kolmos-nelos-ketjun miehiä, joista tuskin kukaan oli koskaan kuullutkaan. Rahastuksestahan ammattilaispiireissä on kyse. Venäläisjoukkueille tietysti maksettiin kiertueista.

Pistän tähän keräämäni tiedot ensimmäisestä Superseries-kiertueesta kaudelta 1975-76. Jatkoa seuraa, kunhan saan homman julkaistavaan muotoon.
 

pp33

Jäsen
Superseries 1975-76

ZSKA:n joukkueeseen lisättiin Dynamosta Aleksander Maltsev ja Valeri Vasiljev, sekä Solodukhin Leningradista. Krylja Sovjetovin riveihin lisättiin Spartakin tehonelikko Liapkin-Jakushev-Shadrin-Shalimov.

ZSKA ottelut-maalit+syötöt

Valeri Harlamov 4-4+3
Boris Aleksandrov 4-3+3
Boris Mihailov 4-2+3
Vladimir Petrov 2-2+3
Valeri Vasiljev 4-0+4
Vladimir Vikulov 4-2+1
Viktor Zhlutkov 3-0+4
Aleksander Maltsev 4-1+1
Gennadi Tsygankov 3-1+1
Aleksander Gusev 4-0+2
Viktor Kutergin 3-0+1
Vladimir Popov 4-0+1
Vjatseslav Solodukhin 4-0+0
Aleksander Voltsenkov 4-0+0
Vladimir Lutshenko 4-0+0
Aleksander Lobanov 3-0+0
Viktor Kuzkin 3-0+0
Sergei Glazov 2-0+0
Vladimir Lokotko 1-0+0
Vladislav Tretjak
Nikolai Adonin


Krylja Sovjetov

Viktor Shalimov 4-4+4
Juri Liapkin 4-3+3
Vladimir Shadrin 4-1+3
Sergei Kapustin 4-3+2
Vladimir Repnev 4-3+1
Viktor Kuznetsov 4-0+3
Aleksander Jakushev 4-1+3
Sergei Kotov 4-0+3
Vjatseslav Anisin 4-2+0
Juri Turin 4-0+2
Vladimir Krikunov 4-0+2
Juri Terekhin 3-1+1
Juri Lebedev 4-1+0
Sergei Babinov 4-0+1
Vladimir Rasko 3-0+1
Aleksander Bodunov 2-0+1
Vladimir Gostijuzev 2-0+0
Konstantin Klimov 2-0+0
Sergei Glukhov 2-0+0
Gennadi Maslov 1-0+0
Igor Lapin 1-0+0
Aleksander Sidelnikov
Aleksander Kulikov
 

pp33

Jäsen
28.12.1975 New York, 17 500 katsojaa

ZSKA 7
NY Rangers 3

1-0 Vickers (Esposito, Gilbert) 0:21
1-1 Aleksandrov (Petrov, Gusev) 4:04
1-2 Vikulov (Zhlutkov, Aleksandrov) 5:19
1-3 Harlamov (Vasiljev, Petrov) 19:42
1-4 Petrov (Harlamov, Mihailov) 21:26
1-5 Vikulov (Zhlutkov, Aleksandrov) 34:21
1-6 Mihailov (Harlamov, Gusev) 36:54
1-7 Petrov (Mihailov, Harlamov)
2-7 Gilbert (Esposito)
3-7 Esposito (Vickers, Sacharuk)

Torjunnat:
Tretjak 29 (12+9+8)
Davidson 41 (10+14+17)

___________________________________

ZSKA
Tretjak

Gusev-Vasiljev
Tsygankov-Lutshenko
Voltsenkov-Kuzkin
Glazov

Harlamov-Petrov-Mihailov
Aleksandrov-Zhlutkov-Vikulov
Maltsev-Solodukin-Popov
Voltskov-Kutergin

___________________________________

Rangers
Davidson

Bednarski-Vadnais
Jarrett-Greschner
Sacharuk-Beverley

Vickers-Esposito-Gilbert
Stemkowski-Tkaczuk-Middleton
Johnstone-Holland-Fairbairn
Dillon-Polis

___________________________________

Sarjan ensimmäinen ottelu New Yorkissa ei jää historiaan jännitysnäytelmänä. Ottelussa kävi juuri niin kuin odottaa sopiikin: huippunsa viritetty ZSKA jyräsi surkean Rangers-pakan. Varsinkin puujalkainen puolustus oli helisemässä ZSKA:n liukkaiden pelaajien kanssa ja seurauksena olikin tukuttain jäähyjä. Näistä varsinkin Petrovin kentällinen rankaisi armotta.

Rangers oli rakennettu vanhaan tyyliin isojen ja kankeiden pelaajien varaan. Oikeastaan jo lähes veteraani-ikäiset Phil Esposito ja Rod Gilbert rinnallaan Steve Vickers olivat ainoat, jotka pystyivät jotenkin vastaamaan ZSKA:n myllytykseen.
 

pp33

Jäsen
29.12.1975 Pittsburgh 13 218 katsojaa

Krylja Sovetov 7
Pittsburgh 4

0-1 Anisin (Bodunov) 1:45
0-2 Shadrin (Shalimov) 4:33
0-3 Shalimov (Liapkin) 12:10
0-4 Jakushev (Shadrin, Turin) 15:25
0-5 Shadrin (Liapkin, Shalimov) 21:39
1-5 Larouche (Kehoe, Faubert) 25:35
1-6 Repnev (Kapustin) 26:02
2-6 Schock (Hadfield, Arnason) 26:53
3-6 Wilkins (Pronovost, Gilbertson) 34:42
3-7 Liapkin (Shalimov, Shadrin) 40:30
4-7 Morrison (Hadfield) 43:02

Torjunnat:
Sidelnikov 35 (15+8+12)
Plasse 30 (5+7+18)

___________________________________


Krylja Sovetov
Sidelnikov

Turin-Liapkin
Glukhov-Krikunov
Kuznetsov-Babinov

Jakushev-Shadrin-Shalimov
Bodunov-Anisin-Lebedev
Kotov-Repnev-Kapustin
Lapin-Klimov

___________________________________


Pittsburgh
Plasse

Burrows-Owchar
Durbano-Stackhouse
Wilkins-Campbell

Gilbertson-Apps-Pronovost
Hadfield-Schock-Arnason
Kelly-Larouche-Kehoe
Morrison-Faubert

___________________________________


Neuvostosiivet aloitti kiertueen komealla voitolla NHL:n keskikastiin kuuluneesta Penguinsista. Vaikka Pittsburghin joukkue olikin varustettu varsin kovatasoisella hyökkäyskalustolla, oli sillä samanlainen perusongelma kuin Rangersilla: auttamatton hidas puolustus. Tätä käytti hyväkseen varsinkin Spartakista lainassa ollut huippuketju, mutta myös muut kentälliset onnistuivat maalinteossa.
 

pp33

Jäsen
31.12.1975 Montreal, 18 975 katsojaa

ZSKA 3
Montreal 3

1-0 Shutt (Mahovlich) 3:16
2-0 Lambert (Risebrough, Savard) 7:25
2-1 Mihailov (vasiljev) 23:54
3-1 Cournoyer (LaFleur, Lemaire) 29:39
3-2 Harlamov (Petrov, Mihailov) 36:21
3-3 Aleksandrov (Zhlutkov, Tsygankov) 44:04

Torjunnat:
Tretjak 38 (11+11+16)
Dryden 13 (4+3+6)

___________________________________

ZSKA
Tretjak

Gusev-Vasiljev
Tsygankov-Lutshenko
Voltsenkov-Kuzkin

Harlamov-Petrov-Mihailov
Aleksandrov-Zhlutkov-Vikulov
Maltsev-Solodukin-Popov

___________________________________

Montreal
Dryden

Van Boxmeer-Lapointe
Savard-Robinson
Awrey-Bouchard

Shutt-Mahovlich-LaFleur
Lambert-Lemaire-Cournoyer
Gainey-Jarvis-Tremblay
Wilson-Risebrough-Roberts

___________________________________

Ottelua pidetään yleisesti parhaana koskaan. Vastakkain pelasivat kaksi kaikkien aikojen parasta seurajoukkuetta mahdollisesti kaikkien aikojen parhailla kokoonpanoillaan.

Ottelu muistetaan erityisesti Vladislav Tretjakin mahtavana näytökseni, mikä oli osaltaan muodostamassa miehen legendaarista mainetta Pohjois-Amerikassa. Virkaveli Ken Dryden puolestaan epäonnistui, kuten yleensäkin venäläisiä vastaan pelatessaan, päästäen ohitseen kaksi torjuttavissa ollutta kiekkoa. Canadiensin kurinalainen ja liikkuva karvaus- ja puolustuspeli esti ZSKA:n tehokkaan syöttöpelin ja venäläisten laukausmäärä jäikin alhaiseksi.

Merkittävänä ottelua voidaan pitää siksi, että kanadalaisjoukkue pystyi voittamaan puhtailla otteilla. Vallitsevan gooni-kiekko-mentaliteetin sijasta Canadiens pelasi liikkuvaa taitokiekkoa ja ottelun jälkeen Scotty Bowman totesikin ottelun olleen osoitus pohjoisamerikkalaisen kiekon kehittymisestä. "I don't think we have to take a back seat to anybody. They were outclassed for 60 minutes except for the goaltending. I really don't think our hockey is so bad."
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Ja mikäpä joukkue ottikin sitten neljä peräkkäistä Stanley Cupia siinä 70-luvun lopussa? Montreal Canadiens. Joukkueen käyttämä trap-systeemihän on voimissaan edelleen mutta silloin sitä vain toteutti taitavat pelaajat ja pelikin oli kuuleman mukaan nätimpää. No niin, eipäs nyt nostalgisoida liikaa..
 

Habby

Jäsen
Suosikkijoukkue
Les Canadiens de Montréal, John Ferguson Sr
Sanoisin, että tuo 1975 pelattu Canadiens-ZSKA on paras yksipuolinen ottelu minkä olen nähnyt. ZSKA oli täysi vastaantulija ottelussa ja Canadiensin olisi kuulunut ehdottomasti voittaa tuo peli, mutta Dryden pelasi huonon pelin. Ja tietysti, Tretjak oli toisaalta vallan mainio.

Tuon ottelun jälkeenhän Tretjak nautti Montreal Forumin yleisön vankkaa suosiota joka kerta, kun vieraili hallissa. Monet fanit ovat varmasti miettineet kuinka Canadiens olisi pärjännyt Drydenin lopettamisen jälkeen, jos Tretjak olisi saanut luvan tulla pelaamaan Canadiensiin. Drydenhan lopetti pelaamisen vuoden 1979 mestaruuteen ja sen jälkeen Canadiensin heikoin osa-alue oli maalivahtipeli (tietysti Steve Penney pelasi yhden upean playoff-kauden, mutta muuten...), kunnes Patrick Roy nousi tuntemattomuudesta mestarivahdiksi kaudella 1985-86. Tretjakia onkin Canadiens-kannattajien keskuudessa nimitetty parhaimmaksi melkein-Canadiensiksi.
 

pp33

Jäsen
4.1.1976 Buffalo, 16 433 katsojaa

Krylja Sovetov 6
Buffalo 12

1-0 Guevremont (Spencer, Hajt) 6:10
2-0 Perreault (Korab) 7:10
3-0 Martin (Stanfield) 11:32
3-1 Repnev (Shalimov, Jakushev) 13:45
4-1 Martin 14:23
4-2 Kapustin (Kotov) 19:16
5-2 Lorentz (Gare, Guevremont) 24:32
6-2 Robert (McNab) 25:32
6-3 Repnev (Kapustin, Kuznetsov) 25:59
7-3 Korab (Martin, Perreault) 28:26
7-4 Shalimov 28:40
8-4 Gare (Stanfield, Korab) 31:44
9-4 McNab (Martin, Spencer) 37:17
9-5 Kapustin (Kuznetsov) 43:28
10-5 Stanfield (Martin, Perreault) 49:41
10-6 Lebedev (Babinov, Krikunov) 51:32
11-6 Gare (Stanfield, Ramsay) 54:04
12-6 Spencer (McNab, Robert) 58:04

Torjunnat:
Sidelnikov (Kulikov 24:32-28:26) 22 (9+7+6)
Desjardins 46 (17+17+12)

___________________________________

Krylja Sovetov
Sidelnikov (Kulikov)

Turin-Liapkin
Terekhin-Krikunov
Kuznetsov-Babinov

Jakushev-Shadrin-Shalimov
Bodunov-Anisin-Lebedev
Kotov-Repnev-Kapustin
Rasko-Klimov

___________________________________

Buffalo
Desjardins

MacIntosh-Korab
Fogolin-Hajt
Guevremont

R.Martin-Perreault-Robert
T.Martin-Luce-Gare
Spencer-Stanfield-McNab
Ramsay-Lorentz-Richard
McAdam

___________________________________

Neuvostosiivet pelasi ottelun toista erityisesti liikkuvuuteen pelinsä perustanutta NHL-seuraa, Buffalo Sabresia, vastaan. Ottelusta muodostui maali-iloittelu Buffalon French Connection-ketjun johdolla. Tällä kertaa Sabresin Gerry Desjardins pelasi vahvan pelin venäläisten virkaveljiensä epäonnistuttua. Spartak vaihtoi toisen erän puolivälissä maajoukkuevahti Sidelnikovin pois tolppien välistä, mutta tämä palasi vajaan neljän minuutin jälkeen Kulikovin päästettyä kolme kiekkoa selkänsä taakse.
 

pp33

Jäsen
7.1.1976 Chicago, 18 500 katsojaa

Krylja Sovetov 4
Chicago 2

0-1 Terekhin (Jakushev, Krikunov) 8:46
1-1 Redmond (Mulvey) 9:11
1-2 Kapustin (Rasko, Kuznetsov) 24:03
1-3 Shalimov (Terekhin, Liapkin) 28:41
1-4 Liapkin (Turin, Jakushev) 37:13
2-4 Hull (Mikita, Mulvey) 47:44

Torjunnat:
Sidelnikov 30 (9+12+9)
Esposito 18 (8+6+4)

___________________________________

Krylja Sovetov
Sidelnikov

Turin-Liapkin
Terekhin-Krikunov
Kuznetsov-Babinov

Jakushev-Shadrin-Shalimov
Gostijuzev-Anisin-Lebedev
Kapustin-Repnev-Kotov
Rasko

___________________________________

Chicago
Esposito

Russell-Tallon
White-Redmond

Marks-Mikita-Koroll
Hull-Martin-Mulvey
Bordeleau-Sheehan-Rota

___________________________________

Blackhawks sortui pitkälti puolustajien ottamiin jäähyihin Kryljan tehdessä kolme maalia ylivoimamaalia.
 

pp33

Jäsen
8.1.1976 Boston, 15003 katsojaa

ZSKA 5
Boston 2

1-0 Forbes 22:54
1-1 Harlamov (Maltsev) 24:41
1-2 Harlamov (Maltsev) 31:00
1-3 Maltsev (Vasiljev) 33:19
2-3 Ratelle (Hodge) 37:31
2-4 Tsygankov (Aleksandrov, Vikulov) 40:43
2-5 Aleksandrov (Zhlutkov) 48:58

Torjunnat
Tretjak 19 (8+5+6)
Gilbert 40 (19+8+13)

___________________________________

ZSKA
Tretjak

Gusev-Vasjliev
Tsygankov-Lutshenko
Voltsenkov-Kuzkin

Harlamov-Maltsev-Mihailov
Aleksandrov-Zhlutkov-Vikulov
Lobanov-Kutergin-Popov
Solodukhin-Voltskov

___________________________________

Boston
Gilbert

Smith-Park
Edestrand-Doak
Sims

Cashman-Ratelle-Hodge
Bucyk-Sheppard-Schmautz
Marcotte-Savard-O'Reilly
Forbes-Gibson-Novak

___________________________________

ZSKA kaatoi NHL:n ehdottomiin huippujoukkueisiin kuuluneen Bruinsin selkeästi. Vaikka ottelussa ei juurikaan jäähyjä jaettu, muistetaan se yhdestä ikävästä välikohtauksesta. Harlamovin tehtyä 1-2 johtomaalin Wayne Cashman löi mailallaan Boris Mihailovia kesken tuuletuksen. Mihailov, joka tunnettiin siitä, ettei hän avoimesti näyttänyt kipua, makasi jäässä pitkän aikaa. Hän pystyi kuitenkin palaamaan otteluun myöhemmin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Maltsev korvasi Vladimir Petrovin ykkösketjussa ollen ottelun paras pelaaja.
 

pp33

Jäsen
10.1.1976 New York, 14865 katsojaa

Krylja Sovetov 2
Islanders 1

0-1 Shalimov 26:31
1-1 Trottier (D.Potvin, Gillies) 34:59
1-2 Anisin 39:41

Torjunnat:
Sidelnikov 20 (7+9+4)
Resch 25 (11+6+8)

___________________________________

Krylja Sovetov
Sidelnikov

Turin-Liapkin
Terekhin-Krikunov
Kuznetsov-Babinov

Jakushev-Shadrin-Shalimov
Gostitshev-Anisin-Lebedev
Kapustin-Repnev-Kotov
Rasko

___________________________________

Islanders
Resch

D.Potvin-J.Potvin
Marshall-Hart
Lewis-Fortier

Parise-Drouin-Westfall
Gillies-Trottier-Harris
Howatt-St. Laurent-Nystrom
Stewart-MacMillan

___________________________________

Viimeisessä ottelussaan Neuvostosiivet kohtasi nuoren ja nousevan Islandersin. Ottelu oli erittäin tasainen, venäläisjoukkueen kerettyä hieman yllättäen enemmän jäähyminuutteja. Ensimmäisen maalin teki Shalimov alivoimalla Islandersin Chico Reschin yritettyä pitkää avausta. Kiekko ajautui Shalimoville tyhjän maalin eteen, eikä Spartakin tähti erehtynyt.
 

pp33

Jäsen
11.1.1976 Philadelphia, 17077 katsojaa

ZSKA 1
Philadelphia 4

1-0 Leach (Barber) 11:38
2-0 MacLeish (Lonsberry) 17:37
3-0 Joe Watson (Saleski, Kindrachuk) 22:44
3-1 Kutergin (Popov) 30:48
4-1 Goodenough (Clarke, Dornhoefer) 44:07

Torjunnat
Tretjak 13 (2+8+3)
Stephenson 49 (17+14+18)

___________________________________

ZSKA
Tretiak

Gusev-Vasiljev
Lokotko-Lutshenko
Voltsenkov-Glazov

Harlamov-Maltsev-Mihailov
Aleksandrov-Solodukin-Vikulov
Lobanov-Kutergin-Popov
Volchkov

___________________________________

Philadelphia
Stephenson

Van Impe-Watson
Goodenough-Dupont
Watson-Bladon

Barber-Clarke-Leach
Lonsberry-MacLeish-Dornhoefer
Schultz-Kindrachuk-Saleski
Kelly-Bridgman

___________________________________

ZSKA:n viimeinen ottelu pelattiin hallitsevaa Stanley Cup mestarien Philadelphia vastaan. Pohjois-Amerikassa peliä hehkutettiin etukäteen seurajoukkueiden maailmanmestaruusotteluna.

Peli sai ikävän käänteen heti ensimmäisen erän yhdennellätoista minuutilla, kun Ed Van Impe taklasi Harlamovia päähän heti päästyään jäähyaitiosta. Tilanteesta ei vihelletty jäähyä ja ZSKA:n valmentaja Konstantin Loktev marssitti joukkueensa protestiksi pukusuojaan. Ottelu jatkui vasta 16:n minuutin jälkeen, kun kiertueen järjestäjät uhkasivat jättää venäläisten palkkion maksamatta.

Pelin jatkuttua ZSKA:lle tuomittiin kahden minuutin rangaistus pelin viivyttämisestä ja Flyersin maalitykki Reggie Leach rankaisi lähes välittömästi.

ZSKA ei pystynyt yllättämään Flyersin maalilla torjuneen Wayne Stephensonin kuin kerran. Tiukan puolustuspelin pohjalta rakennettu Flyers hävisi laukaisutilaston murskaavasti mutta pystyi silti iskemään kiekon neljästi Tretjakin selän taakse.
 

pp33

Jäsen
Järjestäjien pyynnöstä pelattiin 12.1.1976 vielä venäläisjoukkueiden välinen ottelu Washingtonissa. Näytös päättyi sopuisasti tasatulokseen 7-7.

Krylja Sovetov: Shadrin 2, Liapkin, Kotov, Lebedev, Terekhin, Repnev

ZSKA: Aleksandrov, Popov, Harlamov, Maltsev, Mihailov, Kutergin, Vasiljev
 

TKH

Jäsen
Niin, Alla oleva kertoo sen mistä Philly-pelissä oli kyse. Harlamov ja Tretjak ovat usein maininneet ottelun kauheimpana missä ovat olleet mukana. Loktev on muuten kertonut tuoneensa joukkueen takaisin kentälle saatuaan ottelun tuomarilta takeet, että ottelu käytäisiin edes jonkinlaisten sääntöjen puitteissa. Tuskinpa Kanada peleistä niin paljoa maksoi, että neuvostopelaajien olisi peliuraansa kannattanut sen takia riskeerata.


"And when one of the officials came into the locker room before the game to tell us that Lloyd Gilmour was refereeing the game that night and wanted us to play our game, I knew this was going to be fun.

Sparked by the tremendous buildup to the game, the pressure from the league to win and Kate Smith's rousing redition of God Bless America, we came out of the gate flying. We three a few jarring hits and Spectrum crowd was whipped into a frenzy. Then came the big moment: Defenseman Ed Van impe, who had just finished serving a penalty for tripping, rushed across the ice and lodged either his forearm or elbow into Kharlamov's face. The Soviet star went down on his knees, holding his face in his hands."









The Cold War was running hot in 1976. The socialist Soviet Union and the
capitalist Western world continued to produce weapons of mass destruction in
a race for global superiority. Somehow, the Philadelphia Flyers were dragged
into this international theater, called upon to defend the honor of hockey
in the free world.

The visiting Central Red Army, the perennial champions of the Soviet Union,
was going through NHL cities like a hot sickle through butter. The Soviets
drubbed the New York Rangers, 7-3. A few nights later they tied the Montreal
Canadiens 3-3. In Boston, they shredded the Bruins 5-2.

In the first meaningful hockey meeting between East and West since the 1972
Summit Series, the Soviets were embarrassing the NHL's best. Establishing a
puppet government behind the Iron Curtain was one thing, but come over here
and skate circles around us - this was serious. SO serious that all of the
hockey world was watching the night of January 11 when the Red Army entered
the Spectrum for its fourth and final "exhibition" game - The Game I'll
Never Forget"

Our playing styles were as different as East and West. The Soviets were
incredibly gifted skaters and passers, but didn't do much body checking,
didn't dump and chase, and weren't especially great in the corners. They
hardly ever displayed emotion on the ice and only shot the puck when they
had a good, clear chance. They were robotic, yet highly efficient.

Their best forward was winger Valeri Kharlamov, a smooth skater with a
wicked shot. Kharlamov was very familiar with the Broad Street Bullies style
of hockey. Our captain, bobby Clarke, put Kharlamov out of the Summit
Series, breaking the Soviet star's sankle with a vicious slash. Clarked was
just playing Flyers hockey. Whether we were fighting or just throwing our
weight around along the boards, we thrived on intimidation. Just ask the
rest of the league; it stood by and watched us win the previous two Stanley
Cups.

The question remained: Howe were we going to match up against the Soviets? I
remember Bob Kelly saying to me before the game "Dave, you can't skate with
them, you can't stickhandle like them, you're not allowed to fight. What are
you going to do?"

Coach Fred Shero knew what to do. He devised one of his famous systems. He
wasn't going to send us chasing the Soviets around the ice; he wanted us to
lay back in the neutral zone and dare the Soviets to try to skate through
us. When they came forward, he wanted us to greet them with ill will. And
when one of the officials came into the locker room before the game to tell
us that Lloyd Gilmour was refereeing the game that night and wanted us to
play our game, I knew this was going to be fun.

Sparked by the tremendous buildup to the game, the pressure from the league
to win and Kate Smith's rousing redition of God Bless America, we came out
of the gate flying. We three a few jarring hits and Spectrum crowd was
whipped into a frenzy. Then came the big moment: Defenseman Ed Van impe, who
had just finished serving a penalty for tripping, rushed across the ice and
lodged either his forearm or elbow into Kharlamov's face. The Soviet star
went down on his knees, holding his face in his hands.

the Central Red Army coach, Konstantin Loktev, was irate. He waved for the
officials to come over. Then he delayed putting his next line on the ice.
After a few seconds, GIlmour had enough. He skated tword the Soviet bench
holding up two fingers, one for each penalty minute the Soviets were being
assessed for delay of game. When Loktev realized what was happening, he
ordered his players into the locker room.

I just shrugged. This was par for the course for the Flyers. We had been
hauled into courts, brought before the commissioner, and had stormed into
enemy stands after rowdy fans. What's a little international incident
compared our years of hell raising?

We just skated around and peppered (Wayne) Stephenson with a few practice
shots while everything unfolded in the bowels of the Spectrum. Legend has it
that the Soviets were refusing to return and were going to pack up and
return home until someone pointed out that they wouldn't get paid for the
game unless they came out and played. Chagrined, the Soviets re-emerged
after 17 minutes. We got the distinct feeling that this team was scared of
us, scared of what we could do to them.

Play resumed with us on the power play, and just 17 seconds after the
Soviets returned to the ice, Reggie Leach tipped a pass from Bill Barber
past Tretiak to give us a 1-0 lead. Feeling the momentum, Rick MacLeish made
it 2-0 later in the period, getting a nice pick from Gary Dornhoefer and
beating Tretiak with a wrist shot.

The second period was more of the same; a couple of big checks, our Berlin
Wall defense in the netural zone and another goal. this time Joe Watson took
a pass from Don Saleski and backhanded in a shorthanded goal. By now, the
outcome was decided - we had three goals and the Soviets didn't even have
three shots.

The Soviets finally got on the board when Viktor Kutyergin's slap shot
eluded Stephenson, but they were never able to mount a serious rally. Larry
Goodenough added a third period goal, and when the final buzzer went off, we
had won 4-1. We became the toast of the hockey world. Those same people who
had reviled us now revered us for beating the Soviets an stemming the
surging Red Tide...on ice.

As told to Chuck O'Donnell.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös