Mainos

Suostuisitko huippu-urheilijana käyttämään dopingia?

  • 2 797
  • 19

Käyttäisitkö dopingia

  • Kyllä, riskilläkin

    Ääniä: 21 19,8%
  • Jos ei olisi riskiä jäädä kiinni

    Ääniä: 38 35,8%
  • En käyttäisi

    Ääniä: 47 44,3%

  • Äänestäjiä
    106
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Kuvitellaan, että olet esimerkiksi aloitteleva NHL-pelaaja, vast'ikään ammattilaistalliin siirtynyt maantiepyöräilijä tai todella lahjakas mutta vielä lihaksien puolesta hieman ruipelo nuori pikajuoksija. Tällaisessa tilanteessa valmentaja, urheilulääkäri tai vastaava ehdottaa, että ottaisit vähän nappeja, jotta yltäisit sinne ihan kirkkaimmalle huipulle. Sinusta voisi niitten aineitten avulla tulla maailmankuulu superstara, joka pääsisi käsiksi isoihin fyffeihin niin, että jopa koko suvun toimeentulo olisi turvattu kohtuu pitkälle eteenpäin. Ilman näitä kiellettyjä aineita huipulle nousu ei välttämättä toteutuisi tai ainakin se olisi hankalampaa. Suostuisitko tällaiseen menettelyyn?

Pitää muistaa, että dopingista kärähtäminen esimerkiksi tässä pyöräilytapauksessa johtaisi ikäviin sanktioihin. Esimerkiksi Tourin voittaja Bradley Wiggins on sanonut, ettei hän missään nimessä käyttäisi dopingia, koska kiinnijääminen käytännössä tuhoaisi uran mm. kilpailukiellon ja sponsorien menetyksen seurauksena. Mainekin menisi niin pahasti, että myös oma perhe kärsisi siitä pitkään. Toisaalta esim. NHL:ssä ei ole minkäänlaista kiinnijäämisriskiä. Siksi tässä äänestyksessä onkin kolme vaihtoehtoa kahden sijaan.

Itse olen tekopyhä, naiivi, ymmärtämätön, jääräpäinen ja sinisilmäinen ja vastaan, etten suostuisi missään olosuhteissa käyttämään kiellettyjä aineita. Mun mielestä on upeaa, että maailman suurimpiin baseball-tähtiin lukeutuva Albert Pujols on sanonut, että hän ei vakaumuksellisena kristittynä suostuisi käyttämään steroideja, vaikka todella moni baseball-superstara on niitä tällä vuosituhannella käyttänyt. Kaikki urheilijat eivät ole moraalittomia, vaikka välillä siltä tuntuukin.

En haluaisi muutenkaan olla urheilijana sellainen pelkkä rahan, naisten ja autojen perässä juoksija, vaan esim. futispelaajana menisin johonkin aidosti hienoon huippuseuraan pelaamaan enkä rahan perässä nolosti johonkin vitun PSG:hen tai Manchester Cityyn, puhumattakaan Anzhi Mantshaskalapaskasta.

Korostan, että saatte pitää minua naiivina ja tyhmänä, mutta näin mä olen funtsinut. En muutenkaan käytä mitään päihteitä, en edes kahvia, joten olisihan se luonnotonta sitten urheilijana vetää jotain anabolisia, vaikka siitä toki enemmän olisi hyötyä kuin siitä, että oikeassa elämässäni perjantai-iltaisin kiertäisin jossain räkälöissä kännäämässä.
 

Fedo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Coyotes
Käytän tälläkin hetkellä kuntosaliharjoittelun ohella WADA(World Anti-Doping Agency):n kieltämiä aineita, mutta en olekaan kilpaurheilija, vaan ainoastaan harrastelija. Ja nämähän ei sitten niitä steroideja ole, enkä miksikään dopingiksi näitä itse sanoisi.

Jos kilpaurheilemaan joskus mieli tekisi, niin täytyisi varmasti olla eri ääni kellossa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kyllä, riskillä tai ilman.

En usko, että kokisin huonoa omaatuntoa siitä, että turvautuisin dopingiin tai vähintäänkin liikkuisin harmaalla alueella. Katsoisin kyllä hiukan, että mitä aineita suuhuni pistäisin ja kuinka paljon, mutta siihen se sitten varmaankin jäisi.

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Huippu-urheilijan elämä on minulle sen verran vierasta etten voi aivan helpolla samaistua pohtimaan tätä kysymystä. Yksinkertaisinta on vastata kieltävästi, ja helpointakin. Toisaalta en hyväksy vilunkia kuten varastamista tai petostelua elämässä muutoinkaan.

Voin ymmärtää puhtaan urheilijan turhautumisen tilanteessa jossa tie huipulle on puhtauden myötä poikki. Jos olisin tuossa asemassa ja täysin tietoinen että doupattuna taistelisin voitosta enkä jämäsijoista, niin edessä olisi tiukka jaakobinpaini. Voisi sittenkin olla todennäköisintä että huipun tavoittelu saisi jäädä. Ainoa jolla voisin perustella dopingaineiden käyttöä on se että katson minulla olevan oikeus kilpailla tasaveroisin edellytyksin muita vastaan. Siis jos on ilmeistä että lajin huippu ei urheile puhtain eväin, niin miksi minun tai kenenkään pitäisi toimia eri tavoin ja antaa tasoitusta?
 

Rankkari

Jäsen
Äänestys on sinällään erikoinen, sillä monissa lajeissa ei voisi olla huippu-urheilija ilman dopingia. Eli ilman aineita korkeintaan kansallisen tason perusurheilija. Jos nyt siis teoriassa olisi ollut lahjoja ja kykyjä kilpaurheiluun.
 

Vuokralainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho! Arsenal
Kun en ole lähelläkään huippu-urheilijaa, niin minun on erittäin helppo vastata: en tietenkään suostuisi.

Mikäli kuitenkin olisin huippu-urheilija, niin en tiedä mikä vastaus olisi. Haluaisinko saavuttaa edes jotakin tai vielä enemmän(rahaa ja/tai menestystä) ja olisinko valmis käyttämään vilunkia, kuten kaikki muutkin käyttävät?

Jätän ruksaamatta vaihtoehdoista, sillä vastaukseni on: en tiedä.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
En suostu ainakaan niin kauan, kun suomalaiset urheilulääkärit ovat täysiä amatöörejä jälkien peittelyssä. Mikseivät he voi mennä ottamaan oppia vaikka norjalaisilta?
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
En itse ainakaan uran alussa, mutta, ehkä jotain mömmöjä siinä uran mittaan tulisi otettua, kun kuitenkin haluaa päästä sinne maailman kärkeen. Kiekossa jos olisin NHL tason pelaaja, niin en näe mitään syytä miksi käyttäisin. Juoksijana luultavasti tai vastaavana.

En haluaisi muutenkaan olla urheilijana sellainen pelkkä rahan, naisten ja autojen perässä juoksija, vaan esim. futispelaajana menisin johonkin aidosti hienoon huippuseuraan pelaamaan enkä rahan perässä nolosti johonkin vitun PSG:hen tai Manchester Cityyn, puhumattakaan Anzhi Mantshaskalapaskasta.

Niinhän sitä aina luulee, mutta kun tarpeeksi lyödään rahaa eteen, niin kyllä se houkuttelevaa on. Kyllä silti itsekin voisin sanoa, että jos futarina pääsisin vaikka Arsenaalin pelamaan ja tienaisin sielläkin hyvin, niin en lähtisi mihinkään noihin kyseisiin tuhlaaja seuroihin, vaan auttaisin omaa jengiä loppuun asti voittamaan ne rahaseurat. Sitä en voi väittää vastaan ettenkö naisten ja hienojen autojen perässä juoksisi.
 
Viimeksi muokattu:

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sinänsä epälooginen kysymys kohdallani, koska en ikinä voisi kuvitella itseäni huippu-urheilijana, edes entisenä sellaisena. Syykin on selvä. En halua olla astmaatikko.
 
Suosikkijoukkue
Lukko. Mälsä pierumäki kiekko.
Riippuu tilanteesta. Jos tarjolla olisi isoja rahoja ja muita etuuksia, niin todennäköisesti käyttäisin jotain. Sillä edellytyksellä, että oikeasti olisin ihan maailmankärkeä.

Itse asiassa doping pitäisi vapauttaa ja kaikki aineet olisi sallittuja. Silloin voitaisiin lopettaa tuo iänikuinen aikaa ja rahaa vievä vatvominen. Edellytyksenä olisi se, että jokainen vastaisi sitten terveydellisistä haitoista itse ja omin kustannuksin. Kunnon douppaamisen jälkeen saisi kuitenkin samanlaisen leuan kuin Forresterin Ridgellä, joka saattaa olla naisten mieleen.
 

Hemingway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sapko
Ilman muuta suostuisin, jos hyötyisin siitä paljon rahallisesti. Huippu-urheilu ei ole urheilua vaan viihdettä ja bisnestä, johon on voitava soveltaa samoja puolimoraalittomuuksia kuin muuhunkin bisnekseen ja viihteeseen.

Kansallisen tason urheilijana en käyttäisi. Kansallinen taso on sen verran paljon vielä urheilua, että sitä kunnioittaisin.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Moralisointi on helppoa. Sanotaan kuitenkin näin, että jos olisin koko ikäni ollut kilpaurheilija, kasvanut siinä maailmassa enkä tietäisi muusta, niin voisin hyvinkin käyttää aineita. Etenkin jos minua ajaisi eteenpäin ääretön pakko olla paras.

Loppujen lopuksi aika harva arvostelijoista taitaa tietää mitä se huippu-urheilun maailma on, siksi moralisointi on typerää. Minäkään en tiedä, en ole huippu-urheilija.

Tietenkin puhdas urheilu on ylväs tavoite mutta ehkä sitä huippu-urheilua ajatellaan liian usein kuntoliikunnan tai harrastamisen kautta. Loppujen lopuksi sillä ei käsittääkseni ole terveysliikunnan kanssa mitään tekemistä, vaan huippu-urheilu on lähinnä kaistapäiden hommaa.
 
Jep, käyttäisin. Päätöstä ei tarvitsi montaa sekuntia miettiä, sillä ilman oikeaa lääkitystä ei huipulla pärjää. Tietenkin oikeiden troppien/peiteaineiden valinta ja käyttörytmi vaatisi hieman tarkempaa pohtimista, mutta eipä mulla mikään periaate tuossa potkisi vastaan. Raha rauhoittaa jne ;)
 

sunnuntai

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Newcastle united
Jos olisi sen käytön seurauksena mahdollisuus tapella kärkisijoista, niin aivan surutta ja paljon. Ja nauraisin partaani matkalla pankkiin. Tunnustaisin vielä ennen kuolemaa koko paskan.
 

-Niks-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit.
Totta helvetissä käyttäisin ja vielä täysin surutta. Kesti sitä sitten niin kauan kuin kesti. Isot massit kasaan ja karkuun omalle saarelle!
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minä uskon Lauri Marjamäkeen!
Toki vetäisin riskilläkin kaikki pillerit ja pallerot naamaan sekä käyttäisin persettäni neulatyynynä. Ilman douppia ei huippu urheilussa menestystä tule.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Sinänsä epälooginen kysymys kohdallani, koska en ikinä voisi kuvitella itseäni huippu-urheilijana, edes entisenä sellaisena. Syykin on selvä. En halua olla astmaatikko.

Astmaatikosta tuli mieleeni muistot menneiltä vuosikymmeniltä. Eli 80-luvulla harrastin uintia hyvin aktiivisesti sellaiset kahdeksan vuotta, kiersin kisojakin todella paljon ja pientä menestystäkin tuli. Mutta se on epäolennaista nyt, olennaista on se, että uintiurani loppui ennen lopullista "kukkaan puhkeamistani" vuosikymmenen lopulla, koska useita talvia vaivanneet jatkuvat nuhakuumeet ja yskät ja räkätaudit pakottivat lopettamaan uintiuran. Tästä hetkestä ei mennyt kovinkaan montaa vuotta eteenpäin kun samoista ongelmista kärsineet uimarilupaukset saivat kenties tarkoitushakuisesti kirjoitetun diagnoosin astma, mikä tarkoitti sitä, että silloin astmadiagnoosin saaneet urheilijat saivat jo käyttää harjoitus- ja kilpailukaudella lääkkeitä sairautensa hoitoon. (Ja kovin yllättäen näitä astmaatikkourheilijoita putkahteli esille kuin sieniä sateella... hmmm...). Minun aikanani lääkitys oli täysin poissuljettu asia, koska se oli yksiselitteisesti dopingia. Joko urheilit ja olit astmaatikko, mutta et käyttänyt lääkkeitä, tai sitten käytit lääkkeitä mutta olit sitä myöten entinen urheilija. Jos nyt olisin samassa tilanteessa, en miettisi kahtakaan sekunttia, lääkkeet käyttöön ja urheilu-ura jatkumaan.

vlad.
 
Astmaatikosta tuli mieleeni muistot menneiltä vuosikymmeniltä. Eli 80-luvulla harrastin uintia hyvin aktiivisesti sellaiset kahdeksan vuotta, kiersin kisojakin todella paljon ja pientä menestystäkin tuli. Mutta se on epäolennaista nyt, olennaista on se, että uintiurani loppui ennen lopullista "kukkaan puhkeamistani" vuosikymmenen lopulla, koska useita talvia vaivanneet jatkuvat nuhakuumeet ja yskät ja räkätaudit pakottivat lopettamaan uintiuran. Tästä hetkestä ei mennyt kovinkaan montaa vuotta eteenpäin kun samoista ongelmista kärsineet uimarilupaukset saivat kenties tarkoitushakuisesti kirjoitetun diagnoosin astma, mikä tarkoitti sitä, että silloin astmadiagnoosin saaneet urheilijat saivat jo käyttää harjoitus- ja kilpailukaudella lääkkeitä sairautensa hoitoon. (Ja kovin yllättäen näitä astmaatikkourheilijoita putkahteli esille kuin sieniä sateella... hmmm...).

Kloorista se kaikki johtuu. Lukekaa vaikka täältä (IL:n juttu).

Sama juttuhan on myös esim. hiihtäjien keskuudessa. Olisikohan heillä sitten lumi tai yksinkertaisesti kylmä ilma syynä? On se vittumainen tuo astma.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Sama juttuhan on myös esim. hiihtäjien keskuudessa. Olisikohan heillä sitten lumi tai yksinkertaisesti kylmä ilma syynä? On se vittumainen tuo astma.

Ymmärtääkseni kylmä ilma voi osin altistaa kovan ja jatkuvan rasituksen alla astmalle. Se on sitten toinen asia, että altistaako se kaikki huippuhiihtäjät astmalle vai altistaisiko se todellisuudessa vain sellaiset, joilla muutenkin alttius saada astma on keskivertoa suurempi, mutta yhtäkaikki, nykyään käytännössä jokainen huippuhiihtäjä on samalla astmaatikko. Diagnosointien lisääntyminen käy yksiin lääkeaineiden sallimisen kanssa. Sanoisin, että ainakin osa hiihtäjistä liikkuu harmaalla alueella, heillä on tosiasiassa vain "astma" diagnosoituna lääkärin toimesta, jotta voivat käyttää urheilua hyödyttäviä lääkeaineita. Ymmärtääkseni esim. keuhkoputkia laajentavia aineita käytettäessä saadaan jopa kymmentien sekunttien etu pidemmällä hiihtomatkalla.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös