Ei tuosta Capitalsin kokoonpanosta kovinkaan näyttävää Dream Teamia saa työsulun jälkeen, tai edes 2000-luvulta, joten käytetään koko pelaajakirjoa.
Peter Bondra - Michal Pivonka - Alex Ovechkin
Steve Konowalchuk - Dale Hunter - Mike Gartner
Kelly Miller - Beng-Åke Gustaffsson - Bobby Gould
Dennis Maruk - Adam Oates - Mike Ridley
Bäckström
-
Peter Bondra, suosikkipelaajani kautta aikojen. Neljätoista kautta Capitalsin paidassa. Edelleen Capitalsin historian paras pistemies ja maalintekijä, tosin
Alex Ovechkin tulee ohittamaan hänet pisteissä tulevan kauden aikana ja maaleissa viimeistään kaudella 2015-2016. Yli 50 maalia tulevalla kaudella ja tuo rajapyykki ylittyy jo ensi keväänä. Siinäpä tuli perustelut samalla sille miksi Ovie on listalla.
-
Michal Pivonka pelasi koko 13 kautta kestäneen NHL-uransa Capitalsin paidassa. Eniten syöttöpisteitä seuran historiassa.
-
Konowalchuk pelasi Pivonkan tavoin 13 kautta Capitalsissa. Kahdella ensimmäisellä kaudella 1991-1993 otteluita kertyi vyölle vain 37, mutta 1993-1994 hän murtautui vakiokokoonpanoon jossa pelasi aina vuoteen 2002 jolloin hänet Treidattiin Coloradoon. Konowalchuk oli joukkuuen kapteeni kausina 2001-2003.
-
Dale Hunter on vähän erilainen tapaus, mutta ansaitsee nimensä listalla. Hunter treidattiin Coloradosta vaihtokaupassa jossa toiseen suuntaan matkasi Capitalsin ykkösvaraus vuoden 1987 draftiin. Tuolla vuorolla Avalanche varasi itse
Joe Sakicin, joten ymmärrettävistä syistä tuota on ihan hauska jossitella ajoittain. Joka tapauksessa Hunter pelasi ansiokkaan uran Capsin paidassa 12 kauden ajan keräten seurahistorian neljänneksi suurimman ottelumäärän ja viidenneksi eniten pisteitä. Ykköspaikkaa Hunter pitää rangaistusminuuteissa, eikä sieltä kukaan taida ohi tulla ikinä.
-
Gartner on sitä ikäluokkaa etten ole hänen uraansa päässyt seuraamaan missään määrin, mutta 10 kautta yli ppg-tahdilla kertoo jotain pelaajasta.
- Kolmosketjussa pitkäaikasia luottopelaajia. Milleriä lukuunottamatta pelasivat aikana jolloin en vielä tiennyt NHL:stä mitään. Seurahistoriaa hieman lukeneena näiden pelaajien jättäminen listalta olisi virhe.
Gouldin tarinaa lukiessani löysin tekstinpätkän, jolla jo yksistään nousee suurten seuralegendojen joukkoon
Gould is perhaps best remembered for his famous March 20, 1987 fight with
Mario Lemieux. Giving up 6 inches and 25 lbs, Gould ended up breaking Lemieux's jaw with a solid right uppercut. Lemieux spent the night at George Washington University Hospital. "The first thing that came to mind when he said, `Let's go,' was that I could get him off the ice for five minutes," Gould said. "I never thought about hurting him." Lemieux would not fight again in the NHL for another 9 years.
Nelosketjussa
Maruk ja
Ridley ovat myös kaukaa Capitalsin historiasta. Maruk pelasi Capsissa viisi kautta, joiden aikana paras pistekeskiarvo Capitalsin historiassa (1.26). 15-vuotisen NHL-uransa aikana kumminkin niukasti alle ppg pelaaja.
Lättykeisari
Oates kuuluu ehdottomasti tänne. Pelasi upeasti Capitalsin paidassa.
Bäckström tulee vielä nousemaan korkealle Capitalsin pistepörssissä.
Calle Johansson - Rod Langway
Al Iafrate - Scott Stevens
Sergei Gonchar - Kevin Hatcher
Larry Murphy
John Carlson
- Ykköspari pelasi Capitalsissa yhteensä 26 kautta ja 1709 ottelua. Seuralegendoja joita ei koskaan unohdeta.
-
Iafrate jätti aikanaan lähtemättömän vaikutuksen reilun kolmen kauden aikana minkä pelasi joukkueessa. Kaljun ja mulletin yhdistelmä ja jumalaton lämmäri. Mitä muuta puolustajalta voi odottaa?
-
Stevensistä turha sen enempää lätistä. Mitä jos olisi jäänyt aikanaan Capitalsiin? Jossittelu on niin mukavaa.
-
Gonchar ja
Hatcher lätkyttivät hirmuisia tehoja puolustajan paikalta Capitalsissa. Molemmat joukkueen ensimmäisen kierroksen varauksia, jonka jälkeen pelasivat kymmenen kautta seurassa.
-
Murphy ylimääräiseksi listaan, kuten
Carlsonkin. Jälkimmäisen toivon nousevan joku kaunis päivä suurten legendojen joukkoon.
Olaf Kölzig
Braden Holtby
-
Olie on ilman kilpailua Capsin paras maalivahti kautta aikojen. 16 kautta seuran väreissä, joista ykkösenä 10.
-
Holtby ei vielä ansioillaan listalle kuuluisi, mutta toivon kovasti että kymmenen vuoden päästä näin on. Tuleva kausi on näytönpaikka, vähemmän haavoittuvan puolustuksen ja uuden maalivahtikoutsin kanssa. Olien ja Holtbyn yhdistäminen tässä tuo pintaan pienen dilemman, saihan Kölzig sentään sekoitettua valmennettavansa pelin täydellisesti edellisellä kaudella.
Pikaisella oikoluvulla teksti on paikoin aika raskasta luettavaa, mutta koittakaa kestää :)
