Brittipop
Suosikkibändejä on minulla niin paljon, että pakko mennä genre kerrallaan. Aloitetaan brittipopista, joka on se musiikin kuningasgenre. On edelleen hämmästyttävää, miten paljon sumujen saarilla onnistuttiin tekemään laadukasta musiikkia lyhyessä ajassa.
Jos mietitään, miten paljon hyviä brittipop-biisejä on tehty, niin siinä ei puhuta kymmenistä, vaan siinä puhutaan sadoista hyvistä biiseistä. Se on huikea suoritus, koska genre rajoittuu kuitenkin käytännössä yhteen maahan ja oli voimissaan ehkä viitisen vuotta. Toki kärki on kova: parhaat brittipop-bändit ovat tehneet kukin kymmeniä hyviä biisejä. Mutta yleisestikin brittipopin taso on huikea, huonoa brittipoppia ei ole paljon tehty (vrt. aikalaisista grunge, jossa kärki on yhtä lailla kova, mutta sen jälkeen taso tippuu pahasti).
On se kova genre.
Suede:
Trash
New Generation
Stay Together
Animal Nitrate
The Asphalt World
Manic Street Preachers:
Motorcycle Emptiness
A Design For Life
The Girl Who Wanted To Be God
Dead Passive
Autumnsong
Oasis:
Rock n´Roll Star
Live Forever
Some Might Say
Don’t Look Back In Anger
My Big Mouth
Blur:
Girls & Boys
To The End
The Universal
Chemical World
For Tomorrow
Pulp:
Lipgloss
Babies
Help The Aged
Disco 2000
Something Changed
The Verve:
Bitter Sweet Symphony
Space And Time
Sonnet
This Is Music
Slide Away
Supergrass:
Richard III
Sun Hits The Sky
Mary
Alright
Seen The Light
The Charlatans:
North Country Boy
With No Shoes
Forever
The Only One I Know
One To Another
The Smiths:
There Is A Light That Never Goes Out
Cemetry Gates
Panic
Barbarism Begins At Home
London
Morrissey soolot:
Everyday Is Like Sunday
The Last Of The Famous International Playboys
Suedehead
The More You Ignore Me, the Closer I Get
You Know I Couldn´t Last
The Stone Roses:
She Bangs The Drums
Made Of Stone
Mersey Paradise
Driving South
Love Spreads
Ocean Colour Scene:
The Day We Caught The Train
The Circle
Hundred Mile High City
Travellers Tune
Up On The Downside
Kula Shaker:
Hey Dude
Tattva
303
Great Hosannah
Sound Of Drums
Mansun:
The Chad Who Loved Me
Wide Open Space
Stripper Vicar
Naked Twister
Negative
Elastica:
Stutter
Line Up
Waking Up
Car Song
Connection
Super Furry Animals:
God! Show Me Magic
Something For The Weekend
The International Language of Screaming
Bass Tuned to D.E.A.D
(Drawing) Rings Around the World
Gene:
London, Can You Wait?
Where Are They Now?
We Could Be Kings
Speak To Me Someone
Save Me, I´m Yours
Doves:
Black And White Town
Words
Snowden
The Storm
There Goes The Fear
Embrace:
All You Good Good People
Come Back To What You Know
I Want The World
Fireworks
Higher Sights
Ash:
Goldfinger
Girl From Mars
Wildsurf
Low Ebb
Pacific Palisades
Joko riittää?
Listassa on toki mukana pari aiemmin toiminutta bändiä, eli The Smiths ja The Stone Roses, mutta niitä ei oikein voi tästä genrestä erottaa. Ja toisaalta listassa ei ole mukana Musen ja Radioheadin kaltaisia aikalaisia, jotka ovat tottakai loistavia bändejä, mutta eivät brittipoppia. Vähän häilyvähän tuo brittipopin raja toki on, ja genren nimi on jopa harhaanjohtava, sillä genrenä brittipop menee alternative rockin alle kaikissa virallisissa määrittelyissä. Ja sinne se kyllä kuuluu.
Ei tällaista genreä enää tule. Ei yksinkertaisesti voi tulla, koska musiikin taso on laskenut niin järkyttävän paljon 2000-luvulla.
Jotain niin taianomaista tuossa sumujen saarten pallokorvaisessa kansassa silti on. Kun astuin ensimmäistä kertaa elämässäni Lontoon kamaralle, niin jaloissa kihelmöi hyvällä tavalla. Heti tuli joka kadunkulmassa mieleen Blur, joka on lontoolaisista yhtyeistä se lontoolaisin. Blur on Chelsea, Oasis on Manchester City. Molemmat upeita yhtyeitä ja seuroja.
EDIT: Ash mukaan myös! Ja Morrisseyn soolot! Tämäkin todistaa, miten kovasta genrestä on kysymys. Hyviä bändejä ja artisteja unohtuu, koska niitä on niin paljon. On tämä mieletön genre.
