Suosikki SM-liiga joukkueesi?

[Grome]

Päätinpähän tälläisen pyöräyttää.

Ei ainakaan ihan lähimenneisyydessä ole ollut samanlaista kyselyä. Jopa yllätyin, etten löytänyt vastaavanlaista edes haulla.

Näkeehän noita suosikkijoukkueita käyttäjäprofiileista, mutta välillä on kiva nähdä äänestys muodossa, miten porukka on jakaantunut eri joukkueisiin. Toisaalta se edellyttää sitä, että mahdollisimman moni äänestää.

Äänestys on julkinen, eli kaapista ulos.

 

[Grainger]

Turun Palloseura. Eilen, nyt, huomenna, aina ja ikuisesti.

Vaikka nyt olisi vähän hiljaisempaa, Palloseura on aina TPS. Tai jotain sellaista. Mikäpä olisi hienompaa kuin hakea Kalle Sahlstedtin jatkoaikamaalilla mestaruus Hakametsästä kotiin. On myös mukavaa, kun liigan tuleva nollapeliennätysmies yllätetään melkein keskeltä kenttää Mika Alatalon toimesta.

Jos sympatioita pitää jakaa, niin olen kaappi-Tappara. Sairaus se on sekin.

 

[hammer lynx]

Ilves Vuodesta 1982. Sympatiat HIFK ja HPK.

 

[Osmo Rapeli]

Krrrpät, Poho Josen poikana, let the good times roll...

Enemmän tosin näkee Kerhon pelejä vuoden aikana. Varokaas muuten Jyväskylässä lauantaina kun lauma sällejä täältä Hämptonista vyöryy varastamaan teiltä bändärit ja cheederleederit.

 

[Mielikuvitushahmo]

Jokerit

 

[nakkisormi]

On vain Jokerit! Mitä ihmeen sympatioita, ei löydy ainakaan täältä.

 

[Lunatico]

Jokerit - Nyt ja ikuisesti

 

[Schwalbe]

On vain Jokerit. On aina ollut. Ikinä ei ole ollut hauskempaa kuin silloin, kun pudotettiin Kärpät divariin ja Suomisarjaan ja konkurssiin ja muuhun perselöintiin. Kaikki sen jälkeinen toiminta on ollut nousujohteista. Naapurin svantet on epäilemättä kateellisia pitkän historiansa mitäänsanomattomista käänteistä. Rock-A-Billy tähdet ja muuta paskaa. Se, että Jokereilla tämä kausi jää menestyksettömäsi on merkityksetöntä. Meillä on sentään menneisyys, jota muistella. Ja vielä kun tulevaisuuskin on taattu, on helppo todeta: Tänäänkin on hyvä päivä kannattaa Jokereita!

 

[Sv veinikretski]

Äänestin kyllä mutten juuri tänään halua kekustella asiasta enempää !

 

[Mats Bedö]

Mie tykkaan tost helsinkilaisest iiefkoost!

 

[Ramchester]

Jaahas Rontti teki sitten Sillänpäät, onneksi olkoon!

ps. Rontti ei ole ainakaan mikään gloryhunttaaja...

 

[L4E]

Lukko

Kaikesta huolimatta suosikki pysyy entisellään.

 

[Paitselo]

Vuodesta 1897 - ja se ei ole Turun sinappi EI.

 

[Hockey 24/7]

JYP.
Sympatioita ei ole.

 

[Germanicus]

Kysymys on minun mielestäni hävytön ja tungetteleva, joten en vastaa. Lähden tästä tyhjentämään roskiksen.

 

[TML]

Stadin kingit.

 

[Clocks]

Suosikkijoukkueeni on HIFK. Olen yrittänyt päästä eroon turhista sympatioista, koska ne kusevat ennemmin tai myöhemmin kintuille. Kaikkia tulee kuitenkin joskus sympatiseerattua, joten alla lista syistä:

1. Kärpät. Niillä lakeuksilla ei Halosta äänestetä.
2. HPK. Sikakatsomo on hauska, joskin pitää tietää missä se on tai sitä ei vierailija huomaa.
3. Tappara. Janne Ojanen.
4. Ässät. Silloin joskus oli kai hyviä keskinäisiä vääntöjä.
5. Ilves. Tampereen IFK, perinteikäs "kestosuosikki".
6. SaiPa. Hyvä hautomo HIFK:n seuraavalle ykkösketjulle.
7. JYP. Keski-Suomesta tulee hyviä naisia.
8. Blues. Sisäsiisti pikkubroidi, paljon vanhoja tuttuja.
9. Jokerit. Saman kylän poikia, kannattajia lähipiirissä (lähin tietysti käännytetty).
10. TPS. Saku Koivu, kapuloita Jokereiden rattaisiin.
11. Pelicans. Pasi Nurminen, Sami Helenius.
12. Lukko. Olen käynyt Eurassa.
13. KalPa. Kimmo Kapanen.

Olipa korkealuokkaista tajunnanvirtaa. Ei ruveta herkistelemään, tässä siis vain syyt sympatiseeraukseen jos sellaiseen sattuu sortumaan.

 

[Troy]

Kalpa. Kotikaupungin joukkue.

 

[Bandana]

No Bluesihan se taitaa olla.

Kiekko-Espooseen en koskaan ehtinyt kunnolla sitoutua, kun kendon aktiivinen seuraaminen alkoi vasta pari vuotta ennen nimenvaihtoa. 1998-1999 vuosien aikoihin Bluesin alkutaipaleella siitä tuli sitten se todellinen juttu ja pikku-Bandanalle jokainen Bluesin pelaaja oli Jumalasta seuraava - ylöspäin. Mieliala oli suoraan verrannollinen siihen miten edellisen päivän peli oli mennyt.

Niihin aikoihin ala-asteella jokainen aine minkä koulussa kirjoitin koski enemmän tai vähemmän Bluesia. Vaikka otsikoksi oli määrätty jotain tyyliin "Lasse Laivakoiran avaruusseikkailu", niin jotenkin senkin pystyi kääntämään Bluesista kertovaksi tarinaksi.

Ihan hyvinhän se meni läpi ja opettajakin antoi jatkuvasti luokan parasta arvosanaa, kunnes sitten eräänä päivänä joskus viidennellä luokalla tuli piste siihen, kun maikkaa ei tainnut kiinnostaa lukea mun kuvailuja Marcus Kristofferssonin maalista Ässiä vastaan tai analyysiani siitä että Jani Riihinen on imuri. Yhtäkkiä kiltiltä naisopettajalta kuohahti yli ja sanojaan säästelemättä huudahti että "Nyt loppuu se saatanan jääkiekkokirjoittelu!"

No niinhän se sitten loppui - mutta faneus ei. Se oli huimaa aikaa. Jokainen Bluesin maali oli kuin mestaruus, ja kokoajan mentiin Bluesin otteluohjelman ehdoilla. Välillä ei voinut keskittyä laisinkaan koulussa kun kaikki ajatukset oli illan tärkeässä pelissä ja matikan vihkoon piirtelin ketjuja.

Mutta kaikki päättyy aikanaan, enkä voi enää itseäni oikein kunnon faniksi kutsua. Tappiot eivät vituta enää läheskään niin paljon kuin ennen, kauan sitten hankitut fanikamat on jossain kellarissa pölyttymässä eikä edes matseissakaan ehdi aina enää käydä. Niin moni asia on ajanut tärkeyslistalla ohi että ihan harmittaa. Päällinen intohimo ja innostunut on kadonnut. Kai sitä jotenkin vain "kasvoi" sen ultrafanivaiheen yli.

Mutta kaikesta huolimatta suosikkijoukkue on ja pysyy. Jatkuvista pettymyksistä ja takaiskuista huolimatta Bluesia en vaihda, vaikka usko ja hermot tähän joukkueeseen on mennyt jo niin monta kertaa. Se rakkaus on vain siellä syvällä. Jotain tiedostamatonta.

 

[SSee]

Blues.

Gloryhunter.

Vastaus on itsellänikin Bleg.

 

[kone82]

No TPS tietenkin. Kyllä meitä nyt koetellaan.

 

[morningstar]

HPK. Sympatiat roskikseen ja roskis naamaan.

 

[Jääkuutio]

Espoon Blues. HMV. Bleg. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Muistan kuin eilisen päivän, kun pikkuskidinä ennen tuota legendaarista Jokipojat-peliä huudeltiin koulun pihalla. (taisin olla toisella luokalla) Huudot menivät jotakuinkin näin: "Jokipojat lyttyyn ja vessan pyttyyn. Vedetään alas, Espoo on paras." Niinhän siinä sitten kävi, että peli voitettiin ja Espoo nousi liigaan. Siitä lähtien olen käynyt katsomassa suurimman osan kotiotteluista (varmaan n. 75%).

Matinkylän garden. Aah, tulee melkein tippa linssiin, kun miettii sitä pikku-Jääkuutiota kävelemässä legendaarisen ladon "käytävillä". Itseasiassa opin käyttämään julkisia kulkuvälineitäkin Kiekko-Espoon takia, kun muutaman kerran faija ei ehtinyt minua hallille heittää ja lähdin puolisalaa yksin peliin bussilla. Ei tietenkään ollut mitään havaintoa poisjääntipysäkistä, mutta menin aina niiden perässä kenellä Espoo-liput kädessä olivat. Aina löysin perille.

Tätä muisteloa voisin jatkaa pitkällekin, mutta se ei taida kuulua tähän ketjuun, joten tyydyn toteamaan: Suosikkijoukkueeni on Blues - nyt ja aina.

 

[JuVii]

Kyllähän se tuo espoolainen "ylpeys(?)" on.

 

[Kulttimörkö]

JYP. Hurrikaanin muotoinen sydän aina ja ikuisesti. Ei lähde kulumallakaan pois.