Pistetään nyt omakin lista, kun inspiraatio iski sopivasti. Jätän suosiolla menneiden aikojen suuruudet pois ja keskityn nykyliigan pelaajiin. Pienessä murrosvaiheessahan tässä on eletty, kun kaikki oman nuoruuden sankarit ovat lähes poikkeuksetta lopettaneet, ja tuskin kukaan enää pääsee gilmourien, lemieuxien ja yzermanien tasolle. Eihän samanlaista suhdetta voi vain enää syntyä yhteenkään pelaajaan, kun ala-asteajat, lätkäkortit ja NHL-94 eivät enää kuulu elämään. Vai voiko?
Suosikit:
Kyle Wellwood - Jos Welwood olisi pelannut 80-luvulla, hän olisi ollut tähti. Sääli vain, että pelkät lahjat eivät nykyään riitä, jos asenne ei ole kunnossa. Pehmeät kädet, oivaltavat syötöt ja dominointia aloituksissa. Älypelaaja, joka on sata kertaa kiinnostavampi "urheilija" kuin yksikään nykyleafseistä.
Duncan Keith - Liigan sulavin luistelija, joka pitää huolen, ettei Scott Niedermayeria tule ikävä, kun tämä (ehkä) joskus lopettaa.
Chris Pronger - Täydellinen puolustaja (ainakin pieneen kaukaloon). Iso, kova ja ilkeä, mutta myös tarpeeksi liukas luistimilla sekä taitava kiekollisena. Pommittaa yv:llä pointilta lämärillä, tönii av:lle paintilla poikittaisella (Holmströmiä) ja pelaa tarvittaessa puolet ottelusta. Huvittavaa oli myös seurata, kuinka Pronger muuttui Torinon Olympialaisten jälkeen parissa kuukaudessa koko Kanadan sylkykupista maailman parhaaksi puolustajaksi.
Nicklas Lidström - Ensimmäinen eurooppalainen Conn Smythe- voittaja, ensimmäinen eurooppalainen kapteeni, joka johdattaa joukkueensa Stanley Cupiin. Enemmän Norris Trophyja ja Cup- sormuksia kuin Tony Twistilla maaleja (ainakin melkein). Huipulla jo ennen NHL 94:ää.
Jack Jonhson - Taklasi itsensä U-20- kisoissa pari vuotta sitten kanadalaisten "Public Enemy Number Oneksi" ja allekirjoittaneen tietoisuuteen. Kruunasi kisansa veivaamalla pari rangaistuslaukausta Kanadan verkkoon, vaikka jenkit lopulta toki hävisivätkin. Paljon samaa kuin Prongerissa, mutta pienemmässä paketissa ja paremmalla liikkuvuudella. Puolustaa kovaa, tukee rohkeasti hyökkäyksiä ja kädet toimivat kuin hyökkääjällä. Nuorista puolustajista oma ehdoton suosikkini yhdessä Keithin kanssa.
Martin St. Louis - The Mighty Mouse ei draftissa kelvannut kenellekään ja Calgarykaan ei Martylle löytänyt käyttöä kuin jarruketjussa, mutta niin vain Marty oli liigan MVP:nä kaatamassa Flameseja finaaleissa 2004. Oli pitelemätön kahvakiekon viimeisinä "kultavuosina", vaikka Derian Hatcherin kaltaiset toteemipaalut yrittivät roikkuakin mukana. Ei todellakaan nykyisen Lightning-organisaation arvoinen pelaaja.
Patrick Kane & Pavel Datsyuk - Kun katsoo kavereiden käsiä, pelinlukua, rannelaukausta ja luistelua, niin ei voi kuin todeta, että kateeksi käy.
