Jätin suosiolla mainitsematta itsestäänselvyydet, kuten Brodeur, Stevens tai liigan muut kiistattomat tähdet. Yleisenä kommenttina voisin sanoa, että meikäläinen arvostaa myös kaukalon ulkopuolisia hyviä tekoja ja niillä on vaikutusta myös tälle lyhykäiselle listalle pääsyssä.
Suosikit meillä
- Patrik Elias. Hieno pelaaja, joka on tehnyt aliarvostetun uran Devilsin eteen. Hän on paitsi seuran kaikkien aikojen pistemies, myös eräs epäitsekkäimmistä pelaajista koko joukkueessa. Patty ei ole mukissut, vaikka häntä on siirretty mitä erilaisimpiin rooleihin aina Maddenin jarruketjuun saakka. Joutui myös Brent Sutterin nöyryyttämäksi saatuaan median tietää menettävänsä kapteeniuden Langenbrunnerille. Eliaksen arvoa ei mitata yksin tehopisteissä - Pattyn voi heittää kentälle koska tahansa ja mihin tahansa rooliin ja tietää saavansa laatusuorituksen. Arvostan myös Pattyn tekemää työtä Unicefin hyväntahdon lähettiläänä.
- Randy McKay. Eräs Devils-kiekon fyysisen osaston ruumillistumista, joka antoi aina kaikkensa joukkueensa eteen. Puhkesi vanhoilla päivillään vielä kukkaan ja kehittyi myös varsin tehokkaaksi roolipelaajaksi.
- Bobby Holik. Hankala persoona, mutta pelipäällä ollessaan oli yksi liigan inhottavimmista pelaajista vastustajan kannalta. Jäi ansioistaan huolimatta Devilsin mestarijoukkueissa hieman varjoon Brodeurin, Stevensin ja kumppaneiden paistatellessa valokeilassa. Holikin antamat haastattelut eivät myöskään olleet koskaan tylsiä, vaan Jihlavan jätti puhui suunsa puhtaaksi...
- Travis Zajac. Pidän Zajacista kausi kaudelta enemmän. Ailahtelevuus ja epävarmuus on karistettu pois ja kuoren alta on paljastunut maanmainio sentteri, joka pärjää molemmissa päissä kenttää. Vielä, kun hän onnistuisi playoffeissakin yhtä hyvin kuin runkosarjassa.
Kunniamaininnat saavat Ken Daneyko, Colin White, Grant Marshall, Shawn Chambers, Sergei Brylin, John MacLean ja Chris Terreri.
Suosikit muualla
- Pavel Datsjuk. Herran otteet ovat illasta toiseen silmää hivelevän kaunista katsottavaa. Datsjuk on ehdoton suosikkini vastustajajoukkueiden pelaajien joukossa.
- Ray Whitney. Olisin aina halunnut nähdä Whitneyn Devilsin paidassa. Sen sijaan hän on ollut liian usein punomassa juoniaan paholaisten päiden menoksi. Wizard on niitä pelaajia, joiden soisi jatkavan vielä pitkään, jos vain terveys sallii pelaamisen.
- Cam Ward. Jos meillä ei olisi Brodeuria, haluaisin ehdottomasti nähdä Wardon Devilsin maalilla.
- Adam Graves. Graves oli urallaan todella peräänantamaton ja mallikas taistelija. Kaukalon ulkopuoliset ansiot kuitenkin ovat vielä suuremmat kuin maineteot NHL:ssä. Gravesin perheen hyväntekeväisyys on täynnä jaloja, epäitsekkäitä laupeudentekoja.
- Willie Mitchell. Loun manageriuran pahimpia virheitä oli treidata Mitchell Sean O´Donnelliin. On todella suuri sääli, jos Mitchellin pelit on pelattu eikä häntä enää nähdä vartioimassa Canucksin tai minkään muun joukkueen takalinjoja.
Maininnan arvoisia pelaajia ovat muiden muassa Luc Robitaille, Steve Sullivan, Simon Gagne, Joe Nieuwendyk, Doug Gilmour, Bill Ranford ja Igor Larionov.
edit. Ja unohdin sitten Jason Smithin ja Ian Laperrieren. Kaksi esimerkillistä soturia, joilla taitaa olla aika korkea kilpailuvietti yhdistettynä järjettömään kipukynnykseen.
Inhokit meillä
- Scott Gomez. "Meidän isi sanoo, et mä oon ainaski 50 miljoonan arvoinen."
- Mike Dunham. Kiukutteli, kun joutui olemaan Martyn luukkuvahtina, vaikka omasta mielestään oli vähintään yhtä hyvä kassari. Joutikin mennä muualle.
- Krzysztof Oliwa. Jos en väärin muista, niin muutama vuosi sitten Oliwan raportoitiin pahoinpidelleen naisystävänsä lätkämailalla.
- Ken "klee-fence" Klee. Ei ollut maalinteolle este eikä oikeastaan hidastekaan. Onneksi viipyi vain tovin.
Inhokit muualla
Tuumittelin hetken, että millaiset pelaajat saavat sapen kiehumaan ja tulin siihen tulokseen, että kanssapelaajien terveydestä piittaamattomat lurkit, kuten mattjohnsonit, ryanhollwegit ja kumppanit ovat niitä pahimpia.
- Bryan Marchment. Kovasti vastenmielinen oli tämän herran pelityyli. Piti huolen siitä, että rapatessa roiskui.
- Derian Hatcher. Osasi toki pelata, mutta hallitsi myös kaiken sortin koiruudet.
- Martin Havlat. Hänen kohdallaan painavat kieltämättä vanhat meriitit, mutta NHL-uran alkuvaiheen porsastelut olivat siitä typeriä, että maininta on ansaittu.
- Puck Fronger.
edit 2. Niin ja Mark Messier. Toki eräs kaikkien aikojen pelaajista, mutta samalla myös melkoinen jekyll&hyde kaukalossa.
Tosiaan ei kerralla näemmä muistunut kaikki mieleen, kuten M10 totesi.
