Mielestäni aika alkaa availla omia ketjuja otteluille, ja modesedät vaikuttavat olevan samaa mieltä.
Perjantaina alkaa siis Suomen osalta jatkolohko E, ja avausottelussa vastaan asettuu USA. Kyseessä on tämän turnauksen ensimmäinen ottelu Pohjois-Amerikkalaista joukkuetta vastaan, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten Suomen paljon (aiheesta) parjattu pakisto pärjää oletettavasti melko fyysistä vastustelijaa vastaan. Tshekki-ottelun kaltaiset lapsukset on tietysti vältettävä, mutta otteiden soisi muutenkin varmistuvan, kaikilla tasoilla.
Suomi on kyllä ottelussa ennakkosuosikki, turnaus on alkanut hyvin, trendi on nouseva, ja USA ollut 2000-luvulla ehdottomasti sopivin vastustaja Suomelle ns. suurista maista. Tämän turnauksen USA on kuitenkin aloittanut yllättävänkin hyvin, Norja hoitui alkuvaikeuksien jälkeen kunnialla, Tanskaa vastaan ei ollut mitään ongelmia, ja ennakkosuosikki Kanadaakin vastaan rimpuilivat ihan kelvollisesti. Maalivahdit Jason Bacashihua ja Craig Anderson ovat kansainvälisesti täysiä mysteerejä, mutta toistaiseksi hommat ovat hoituneet suorastaan mahtavasti. Suomen maalinteon onkin oltava kuosissa jos USA aiotaan kaataa, mutta toistaiseksi sillä sektorilla ei ole suurempia ongelmia ollut.
Antero Niittymäki aloittaa tietysti Suomen maalissa, ja A-maajoukkueessa Nitti ei ole vielä koskaan helppoa maalia päästänyt, vaikka eilisen ottelun ensimmäinen maali ehkä olisikin ollut torjuttavissa. Ei voi muuta kuin toivoa, että Antsa jatkaa samalla tahdilla. Hyökkäysketjuja saisi mielestäni muokata, sillä Tshekki-ottelussa Suomen hyökkääjät eivät maalanneet kertaakaan. Riku Hahl ei todellakaan ole MM-tasolla ykköskentän sentteri, siihenkin on tultava muutos. Mielenkiintoista nähdä, leimataanko passeja Suomen joukkueessa. Santala ja Malmivaara lienevät lähimpänä virallista kisapaikkaa.
Itse kokeilisin näitä ketjuja:
T.Ruutu - Koivu - Peltonen
Bergenheim - Viuhkola - Kallio
J.Jokinen - Pirnes - Miettinen
Rita - Hahl - J.Ruutu
Hentunen
Harvoin on muuten näin vaikeaa rakentaa sellaisia koostumuksia, joiden voisi kuvitella toimivan. Kolme kolmossentteriä, yksi nelossena, ja valtava määrä samanlaisia polkukonelaitureita. No, luotan Erkkaan, hän jos kuka saa tuon materiaalin toimimaan.
Kerrataan nyt vielä vähän Suomen ja USA:n arvokisakohtaamisia tältä vuosituhannelta:
MM 2001:
Jatkolohkon ottelussa USA kaatoi Suomen 3-1, ottelussa, joka jäi historiaan Miikka Kiprusoffin viimeisenä MM-esiintymisenä. Ainakin toistaiseksi. USA voitti yllättäen Kanadan puolivälierissä, ja kun Suomi hoiti leiviskänsä kotiyleisön edessä pelannutta Saksaa vastaan, kohtasivat joukkueet toistamiseen välierässä. Sami Kapanen iski kaksi maalia, ja Suomi voitti 3-1. Tai 2-1. Ei voi muistaa.
Olympiakisat 2002:
Maat kohtasivat jo turnauksen avausottelussa, ja isäntämaa USA oli murskaavan ylivoimainen. Saku Koivun syöpäsairauden myötä kroonisesta sentteripulasta kärsinyt leijonalauma oli täysin hampaaton, Jenkit voittivat John Leclairin johdolla 6-0. Leclair iski hattutempun.
MM 2002:
Ruotsin kotikisoissa joukkueet kohtasivat puolivälierässä. Suomi hoiti hommansa erittäin vakuuttavasti, ja peli päättyi 3-1. Vesa Viitakoski ainakin osui kertaalleen, muistaakseni myös Olli Jokinen. Kimmo Rintanen missasi rankkarin, kuten myös välierässä Venäjää vastaan.
MM 2004:
USA romahti täydellisesti Suomen kisoissa 2003, ja tappio Tanskalle suisti sen peräti ulos pudotuspeleistä. Näin seuraavan vuoden kisoihin tuli erääseen alkulohkoon kolme kovaa maata, ne olivat Suomi, USA ja Slovakia. USA ja Suomi kohtasivat avausottelussa. USA karkasi jo 0-2 johtoon, mutta Suomi punnersi tasoihin, ja Lasse Pirjetän kahdella viime hetken osumalla 4-2 voittoon.
WC 2004:
Raimo Summasen ikimuistoinen, suuri hetki. Rampa Saku Koivu iski voitto-osuman, kun Suomi marssi World Cup -finaaliin. Miikka Kiprusoff oli maalissa mahtava, Olli Jokinen teki tasoitusmaalin.
MM 2005:
Välisarjassa kohdattiin, tasuri 4-4. Suomi nousi upeasti 1-3 tilanteesta 4-3 johtoon, mutta viimeisellä minuutilla Nicklas Bäckström pudotti kiekon räpsästään, ja Mark Parrish suti sen häkkiin.
Olympialaiset 2006:
Puolivälierä, uskomaton thrilleri. Suomi jäätyi 4-2 tilanteessa kuin Aravirran leijonat konsanaan, mutta tällä kertaa maalivahti pelasti. Antero Niittymäki oli kuin muuri ratkaisuhetkillä. Olli Jokinen ja Ville Peltonen olivat pääosan esittäjinä, Saku Koivu otti kolme jäähyä joista kaikista USA rankaisi. Sami Salo tykitti hirvittävän pommin 3-4 alivoimalla yläsäkkiin, mutta loukkaantui toisessa erässä.
Perjantaina alkaa siis Suomen osalta jatkolohko E, ja avausottelussa vastaan asettuu USA. Kyseessä on tämän turnauksen ensimmäinen ottelu Pohjois-Amerikkalaista joukkuetta vastaan, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten Suomen paljon (aiheesta) parjattu pakisto pärjää oletettavasti melko fyysistä vastustelijaa vastaan. Tshekki-ottelun kaltaiset lapsukset on tietysti vältettävä, mutta otteiden soisi muutenkin varmistuvan, kaikilla tasoilla.
Suomi on kyllä ottelussa ennakkosuosikki, turnaus on alkanut hyvin, trendi on nouseva, ja USA ollut 2000-luvulla ehdottomasti sopivin vastustaja Suomelle ns. suurista maista. Tämän turnauksen USA on kuitenkin aloittanut yllättävänkin hyvin, Norja hoitui alkuvaikeuksien jälkeen kunnialla, Tanskaa vastaan ei ollut mitään ongelmia, ja ennakkosuosikki Kanadaakin vastaan rimpuilivat ihan kelvollisesti. Maalivahdit Jason Bacashihua ja Craig Anderson ovat kansainvälisesti täysiä mysteerejä, mutta toistaiseksi hommat ovat hoituneet suorastaan mahtavasti. Suomen maalinteon onkin oltava kuosissa jos USA aiotaan kaataa, mutta toistaiseksi sillä sektorilla ei ole suurempia ongelmia ollut.
Antero Niittymäki aloittaa tietysti Suomen maalissa, ja A-maajoukkueessa Nitti ei ole vielä koskaan helppoa maalia päästänyt, vaikka eilisen ottelun ensimmäinen maali ehkä olisikin ollut torjuttavissa. Ei voi muuta kuin toivoa, että Antsa jatkaa samalla tahdilla. Hyökkäysketjuja saisi mielestäni muokata, sillä Tshekki-ottelussa Suomen hyökkääjät eivät maalanneet kertaakaan. Riku Hahl ei todellakaan ole MM-tasolla ykköskentän sentteri, siihenkin on tultava muutos. Mielenkiintoista nähdä, leimataanko passeja Suomen joukkueessa. Santala ja Malmivaara lienevät lähimpänä virallista kisapaikkaa.
Itse kokeilisin näitä ketjuja:
T.Ruutu - Koivu - Peltonen
Bergenheim - Viuhkola - Kallio
J.Jokinen - Pirnes - Miettinen
Rita - Hahl - J.Ruutu
Hentunen
Harvoin on muuten näin vaikeaa rakentaa sellaisia koostumuksia, joiden voisi kuvitella toimivan. Kolme kolmossentteriä, yksi nelossena, ja valtava määrä samanlaisia polkukonelaitureita. No, luotan Erkkaan, hän jos kuka saa tuon materiaalin toimimaan.
Kerrataan nyt vielä vähän Suomen ja USA:n arvokisakohtaamisia tältä vuosituhannelta:
MM 2001:
Jatkolohkon ottelussa USA kaatoi Suomen 3-1, ottelussa, joka jäi historiaan Miikka Kiprusoffin viimeisenä MM-esiintymisenä. Ainakin toistaiseksi. USA voitti yllättäen Kanadan puolivälierissä, ja kun Suomi hoiti leiviskänsä kotiyleisön edessä pelannutta Saksaa vastaan, kohtasivat joukkueet toistamiseen välierässä. Sami Kapanen iski kaksi maalia, ja Suomi voitti 3-1. Tai 2-1. Ei voi muistaa.
Olympiakisat 2002:
Maat kohtasivat jo turnauksen avausottelussa, ja isäntämaa USA oli murskaavan ylivoimainen. Saku Koivun syöpäsairauden myötä kroonisesta sentteripulasta kärsinyt leijonalauma oli täysin hampaaton, Jenkit voittivat John Leclairin johdolla 6-0. Leclair iski hattutempun.
MM 2002:
Ruotsin kotikisoissa joukkueet kohtasivat puolivälierässä. Suomi hoiti hommansa erittäin vakuuttavasti, ja peli päättyi 3-1. Vesa Viitakoski ainakin osui kertaalleen, muistaakseni myös Olli Jokinen. Kimmo Rintanen missasi rankkarin, kuten myös välierässä Venäjää vastaan.
MM 2004:
USA romahti täydellisesti Suomen kisoissa 2003, ja tappio Tanskalle suisti sen peräti ulos pudotuspeleistä. Näin seuraavan vuoden kisoihin tuli erääseen alkulohkoon kolme kovaa maata, ne olivat Suomi, USA ja Slovakia. USA ja Suomi kohtasivat avausottelussa. USA karkasi jo 0-2 johtoon, mutta Suomi punnersi tasoihin, ja Lasse Pirjetän kahdella viime hetken osumalla 4-2 voittoon.
WC 2004:
Raimo Summasen ikimuistoinen, suuri hetki. Rampa Saku Koivu iski voitto-osuman, kun Suomi marssi World Cup -finaaliin. Miikka Kiprusoff oli maalissa mahtava, Olli Jokinen teki tasoitusmaalin.
MM 2005:
Välisarjassa kohdattiin, tasuri 4-4. Suomi nousi upeasti 1-3 tilanteesta 4-3 johtoon, mutta viimeisellä minuutilla Nicklas Bäckström pudotti kiekon räpsästään, ja Mark Parrish suti sen häkkiin.
Olympialaiset 2006:
Puolivälierä, uskomaton thrilleri. Suomi jäätyi 4-2 tilanteessa kuin Aravirran leijonat konsanaan, mutta tällä kertaa maalivahti pelasti. Antero Niittymäki oli kuin muuri ratkaisuhetkillä. Olli Jokinen ja Ville Peltonen olivat pääosan esittäjinä, Saku Koivu otti kolme jäähyä joista kaikista USA rankaisi. Sami Salo tykitti hirvittävän pommin 3-4 alivoimalla yläsäkkiin, mutta loukkaantui toisessa erässä.