Tänään nähdään Leijonalaumalta täydellinen tyrmäys, jonka kohteena on Slovakia. Suomi lähtee illan kamppailuun niin selkeänä ennakkosuosikkina, ettei moista ole näitten kahden maan aiemmissa kohtaamisissa nähty. Slovakialla on täysi C-maajoukkue kasassa, josta puuttuvat mm. 15 parasta hyökkääjää ja kolme avainpuolustajaa. Ainoastaan maan paras maalivahti on saatu mukaan, mutta Budaj'n pelituntuma on kysymysmerkki. Hän on Coloradon kakkosvahti.
Suomi on kaikessa edellä, maalivahti-, puolustus- ja hyökkäyspelissä. Valmennus on Suomella valovuoden edellä, Shedden & Jalonen vs. Supler. Supler on jopa slovakkimittapuuhun verrattuna todella lukaton luotsi, jolla ei ole minkäänlaista pelitapaa tai hajua siitä, miten kiekkoa nykyään tulisi pelata.
Leijonien suurin ongelma Norjaa vastaan oli hidas pelin kääntäminen ja turhat puolustajien kiekonhautomiset. Laattaa ei laitettu tarpeeksi nopeasti liikkeelle ja Norjan trap ehti organisoidusti paikalle. Slovakia on surkea trap-joukkue, jonka pakka on hyvin levällään. Pelaajien välimatkat ovat todella huomattavat ja oikeastaan 1-2-2-karvauspeli on luokatonta. Siinä ainoastaan kärkikarvaaja hoitaa tuon todella yksinkertaisen pakki-pakki-syöttölinjan pois, mutta sentteri ja toinen laitahyökkääjä sijoittuvat luokattomasti karvausvaiheessa.
Suomen puolustajien taitotaso riittää mainiosti purkamaan Slovakian kömpelön karvauspelin. Leijonapakit pystyvät helposti pelaamaan kiekon pienellä levityksellä joko vasemmalle tai oikealle, jonka jälkeen voidaan tehdä peliä keskustan kautta. Vaihtoehtona on pelata myös suoraan keskustan kautta, jonka jälkeen leveällä rintamahyökkäyksellä Slovakian viisikkopuolustus näyttää reikäjuustolta.
Ainoa asia, jota Leijonien kannattaa varoa on Slovakian ylivoimapeli. Siinä pelaa neljä hyökkääjää ja yksi puolustaja. Pelipaikat ovat siten, että hyökkääjä Kolnik on right-puolen miehenä vasemmalla puolella ja puolustaja Visnovsky left-kaverina oikealla. Tämä on tätä P. Sihvosen mainitsemaa "modernia yv-peliä". Petrovicky on oikealla laidalla ja Hossa vasemmalla puolella. Ciernik on lähinnä maalin edustalla / maskissa. Ciernik ja Hossa voivat myös vaihtaa paikkoja.
Slovakian yv:n perusajatus on se, että kiekkoa liikutellaan hyvin paljon Kolnikin ja Visnovskyn välillä. Pakki-pakki-syötön tavoitteena on suora laukaus, jonka aikana Ciernik ja/tai Hossa tekevät maskia. Petrovickyn rooli oikealla sivustalla jää kyllä todella epämääräiseksi.
Jos ja kun Suomi on hyvin skoutannut slovakki-yv:n perusidean, kannattaa alivoimalla pelata salmiakkimuodossa, jolloin Kolnikin ja Visnovskyn työ tehdään huomattavasti hankalemmaksi. Slovakia pelaa todlela harvoin yv:tä pitkin kierrättävin syötöin, vaan juuri niin kuin mainitsin siniviivalle haetaan joko Kolnikille tai Visnovskylle suoraa laukaisupaikkaa. Molemmilla heillä on varsin hyvä kuti.
Eli kyllä tämä kolmen-neljän erolla pitäisi Leijonille päättyä.
Illan pointtini vielä kamppailuun:
- Bäckström vs. Budaj -> Leijonien etu, Bäckströmillä pelituntumá, Budaj'lla ei.
- Leijona-pakit vs. Slovakia-pakit -> tasaisin osasto, Slovakialla enemmän fyysisyyttä, Suomella taitoa (poislukien Visnovsky).
- Suomen hyökkäys vs. Slovakian hyökkäys -> Suomen selkeä etu, pitkästä aikaa Suomella Sloavkiaa parempi kalusto jopa taidollisesti, yhteispelin kannalta vielä huomattavampi etu Suomella.
- Suomen pelitapa vs. Slovakian pelitapa -> Suomella valovuoden edellä (keskialueen ylitys, lyhytsyöttöpeli, pelinkääntö, viisikon etäisyydet, hyökkäyksiin lähdöt, syöttöketjut, pelikuri, etc. etc.)
- Suomen yv vs. Slovakian yv -> Tässä Slovakia pääsee yllättävän lähelle Suomea, vaikka nimilista ehkä toista väittää