Hyyppä ei ollut kovin vakuuttava.
Hyypästä saattoi Titaanit-sarjan yhteydessä tulla hivenen valheellinen kuva, sillä eihän Titaanit päässyt yhdessäkään Porvoossa pelatussa ottelussa kunnolla miestä testaamaan. Eli siis lähinnä pelkillä perustorjunnoilla hoiteli voittomerkinnät tililleen, eikä liiemmin tarvinnut venyä huippupelastuksiin.
Nyt kun vastapuoli on saanut pelin aikana luotua riittävän määrän laadukkaita maalipaikkoja, niin enää ei vain taso riitä ottamaan niitä pyttytorjuntoja määräänsä enempää.
Huntersin kannalta on todella iso harmi, ettei Tammi pysty pelaamaan ja Kukkohovin pääkoppa on mitä ilmeisimmin sekoitettu aivan täysin jatkuvalla maalivahtien vaihtelurumballa.
Oiskohan Huntersin peli jo väsynyttä (kahdeksan peliä viiteentoista päivään)?
Titaanit-sarjassa Huntersin tekeminen näytti kummassakin Kotkassa pelatussa pelissä 30 minuutin jälkeen todelliselta tervassa tarpomiselta, johon oma osasyynsä oli varmasti ihan jo peluutuksella.
Kukkonen – O. Leppänen – Mallenius-trio veti suurinpiirtein joka toista vaihtoa ja heitä säesti Runsalan vitja. Muut hyökkääjät sitten purivat tuppea sekä katselivat, kun isot tykit hyytyivät, eivätkä saaneet mitään aikaiseksi.
Titaanit pelasi runkosarjan viimeinen viikonloppu mukaanlukien yhdeksän peliä 14 päivään ja vasta oikeastaan Porvoossa kamppaillussa puolivälierien ratkaisuottelussa alkoi kuorma näkyä. Sekin hyvin pitkälti siitä syystä, ettei Titaanit ollut saanut kasaan kuin kolme kentällistä ja niistäkin putosi ottelun aikana Salovaara pidemmäksi aikaa rangaistujenpenkille sekä Yakimchuk suihkun puolelle.
Paremmalle joka tapauksessa Titaanit hävisi, siitä ei ole kahta sanaa, mutta lähinnä halusinkin ottaa kantaa tuohon väsymisteoriaan. Toki se on myös sanottava, ettei JHT:lla ole pohjilla aivan niin suuri rasituskuorma, kuin mitä Huntersilla ja se varmasti myös antaa pienen edun kalajokisten suuntaan.