Ketterä-HC Montreal 3-7
Näin siis Montreal kävi hakemassa arvokkaat kaksi pistettä Ketterän vieraana, Ketterä osoitti ottelussa todellista vieraskoreutta omalla munattomuudellaan, vaikutti siltä että vain vierailija oli sisäistänyt pelin tärkeyden.
Ottelu ei liian pitkään ehtinyt vanhentua kun taululla koreilivat lukemat 0-2, ensimmäsen maalin syntyessä Rami Uusitalon toimesta läpiajon päätteeksi laukauksella oikeaan ylänurkkaan ja sitten iski legendaarinen maalin jälkeinen vaihto, vaihdon jälkeinen maali, Ketterä haahuili vielä omissa oloissaan ja Montreal iski vastahyökkäyksestä Ketterän keskialueen kiekonmenetyksen jälkeen maalin edustalta, tekijänä Tomi Pylvänäinen. Ketterä ei vielä tässäkään vaiheessa ymmärtänyt asian vakavuutta ja Montreal hukkaili useammankin maalipaikan ensimmäisen 5 minuutin aikana. Ylivoimalla ajassa 8.11 työ sai palkinnon, kun Sami Järvenpään loistosyöttö oikean laidan läheltä löysi tilanteeseen nousevan Jani Salmijärven vasemman b-pisteen sisäkaarelta ja kiekko tyhjiin. Tämä riitti Ketterä-maalivahti Lauri Lipsaselle, vähemmästäkin alkaa vituttaa kun kukaan ei auta, ja maaliin Juha-Matti Vainikka. Ketterä sai hieman ryhtiä pelaamiseensa ja joukkueen ainoat joita tässä pelissä pystyi jääkiekkoilijoiksi kutsumaan, Jarno Purhonen ja Matti Tikka, pelasivat nopean hyökkäyksen sisään oikealta laidalta ja Purhosen lämäri B-pisteen kaarelta meni helpohkosti ohi Montreal-vahti A-J Harjulan liruen kainalosta sisään. Reilu minuutti eteenpäin 12 ja puolen minuutin kohdalla sama kaksikko oli taas asialla, Purhonen ampui keskisektorista ja Harjulan torjuma kiekko ponnahti melko onnekkaasti tilanteeseen tulleen Tikan kautta maaliin.
Toisessa erässä alku oli taas Ketterän kannalta katastrofaalinen, ensin Järvenpää siirsi kiekon maaliin kenenkään estelemättä maalinedustilanteesta noin minuutin jälkeen ja kolmen minuutin kohdalla Kai Kinnunen suoraan sanottuna käveli otettuaan kiekon päädyssä maalin eteen ja siirsi kiekon jäitä pitkin ohi Vainikan. Montreal rauhoittui hiukan tässä vaiheessa ja peli oli varsin sekavaa ja huonotasoista. Pieni pilkahdus Ketteränkin osaamisesta sentään löytyi ajassa 32.51, Ville Kylliäisen loistava poikkikentän pystysyöttö vasemmasta laidasta oman siniviivan kohdalta löysi oikealta puolelta hyökkäyssiniviivaa Petri Lohjalan joka karkasi puolustukselta ja lirutti kiekon Harjulan längistä maaliin.
Kolmanteen erään Ketterän nousua odotelleet joutuivat pettymään, ja pari erää tuttu muniinpuhaltelu jatkui ja Montreal keskittyi lähinnä oman maalin suojeluun. Maalejakin toki tuli, ajassa 47.42 Montreal iski ylivoimalla Juha-Petteri Arvelan toimesta, jälleen maalin edestä aivan vapaana ollessaan. Mainittakoon että lähin Ketterän pelaaja seisoi B-pisteen yläkaaren kohdilla. Tämä kertokoon jotain kotijoukkueen sekavasta esityksestä. Lopulliset lukemat sinetöi sinetöi Pasi Reunanen, jolle tehtiin Ketterä-puolustajien toimesta oikein kunniakujaa: Reunanen kuljetti kiekkoa keskialueelta ja viritti lämäriä, josta hätkähtäneenä Ketterän pakit kirmasivat edestä pois. Reunanen huomasi tilanteen ja jätti ampumatta ja kuljetti kiekon vieläkin henkensä puolesta pelänneiden Ketterä-puolustajien välistä lähemmäs maalia ja ampui kiekon kenenkään estelemättä maaliin. Tämä kertokoon jotain lisää kotijoukkueen sekavasta esityksestä.
Kokonaisuutena Ketterä sai juuri sen mitä pyysi, tuolla esityksellä ei olisi kaatunut yksikään Suomi-sarja joukkue. Montreal sen sijaan olisi ansainnut muutaman tehdyn enemmänkin, sitä verta parempi se oli, joukkue käänsi peliä loistavasti ja loi tätä kautta lukuisia vastahyökkäyksiä. Puolustuksessa Montreal ohjasi hyökkäykset kulmiin ja jätti Ketterän vaille mahdollisuuksia tulla vapaisiin tekopaikkoihin. Täysin ylivertainen esitys verrattuna kotijoukkueeseen, siitäkin huolimatta että tarjosivat pelin lopussa kavennuspaikkoja omalla velttoilullaan, mutta kotijoukkueelle ei kelvanneet edes ne. Pisteet täysin ansaitusti Tampereelle.