Reality check
Kuusi matsia alla, näistä kolme höntsäilypelejä (AUT, SLO, UKR) ja loput kolme (CZE, SVK, GER) oikeaa jääkiekkoa. Tuloksena kaksi voittoa jääkiekon lilliputeista, yksi moraalisesta B-sarjalaisesta ja ei yhtään voittoa TOP 8 -joukkueista.
Pitääkö huolestua? Kyllä. Peli ei välttämättä avaudu "tosipaikan tullen", jos se ei ole avautunut aiemminkaan. Ukraina- ja Slovenia-matsit voidaan unohtaa, muuten Suomi on ollut kusessa näissä kisoissa. Liike ja asennetason suorittaminen on huonoa, tärkeällä hetkellä ykkösmaalivahti on pettänyt kolmesti, valmennus on tuttuun tapaan tyrinyt erikoistilanteissa ja roolituksissa, joukkue on luistellut väsyneesti eivätkä television lähikuvat vaihtopenkille anna kuvaa maailman inspiroituneimmasta lätkäjoukkueesta. Asia koskee niin valmennustrioa kuin pelaajiakin.
Kun soppaan lisätään vertailuissa muihin huippumaihin silminnähden heikko henkilökohtainen mailankäsittely- ja laukomistaito suurimmalla osaa Suomen joukkuetta, on keskiviikkona todella vaikea paikka edessä. Ruotsi on paperilla edessä senttereissä, laitahyökkääjissä, pakeissa ja ykkösmaalivahdissa. Fyysisyydessäkin häviämme reilusti sinikeltaisille, joilla särmää löytyy Forsbergista lähtien kiitettävästi. Suomen jengissä 2-3 vaihtoa per erä pelaava Helenius on enemmän vitsi kuin pelote eikä yksi luukulle parkkeeraava Jokinenkaan välttämättä kesää tee.
Sveamamman valmentaja on toki saman "tason" tyhjää lässyttävä friikki kuin Suomellakin mutta muuten saldo on Härmälle perin negatiivinen. Toivoa sopii että maaginen ryhtiliike tapahtuu illan pelissä. Enemmän silti ollaan "toivotaan, toivotaan" -linjalla, vaikka kuinka tiedetään että Ruotsi insipiroi vastustajana Leijonajoukkuetta. Inspiraatio ja tsemppikään ei poista sitä tosiseikkaa, että Suomelta ei profiilipelaajat mukaanlukien tosipaikan tullen ole tahtonut löytyä kuin välähdyksittäin poikkeuslentoa käsistä ja jaloista huippumaita vastaan.
Ja jos yksilö-osaaminen on ollut turnauksessa vaisua on joukkuepelaaminen ollut vielä sekavampaa, näin erityisesti tasaviisikoin pelatessa. Riittääkö Selänteen & Koivun 1-2 yv-maalia voittoon tänään ja venyykö Nurminen/ Hurme huippupeliin? Kykeneekö pakisto avaamaan / kääntämään peliä tuplanopeudella aiempaan nähtynä? Siinä lähtökohdat, jotka saattavat nostaa dieselmäisesti suorittaneen Suomen välieriin. Juuri nyt en tavoitteeseen usko mutta kuten näissä yhteyksissä yleensä todetaan, olen mielelläni 100% väärässä tässä asiassa.