Suomi riffiä

[mikkoz]

No niin just. Meikäläinenkin aloittaa ketjun. Ja tällä kertaa kysytään sydäntä eniten päräyttävimmät kotimaiset riffit eli kitara biitti joka vei ne mennessään ja tuntui siellä asti.

Ja täytyy heti alkuun sanoa että pidän sävelistä enemmän kuin sanoista, tosin biisi voi olla kumminkin päin hyvä.

Ja aloituksen vie nimiinsä Viikatteen upea ja tosi raflaava "Ei Ole Ketään Kelle Soittaa". Hieman rautalankamainen mutta täysiä rokkaava kantaa 120tuhannella prosentilla koko biisiä. Ja tekee hieman oudoista sanoituksista rock-historiaa.

Toisena tulee mieleen Juicen jokseenkin kyynisellä tavalla Hitchcockmainen "Outoon Valoon" jossa mies joutuu noloihin tilanteisiin, eikä tiedä miten käyttäytyä... no paljon kiinnostaa taasen sanoitus. Mutta kitaristi Jari Yliaho vie kokopotin aika hinkaavalla mutta ehdottomasti vuosisadan toiseks parhaalla runkutuksella. Santanaa oli kuunneltu mikä ei kuitenkaan kauheasti ollut vaikuttanut omaperäisyyteen.

Onks sulla joku riffi joka polkee bonjovin -itsmylifen vaikka kontaten ja on muutenkin "syper" piisi hyvällä kitara soundilla. Give it to us baby!

top-5
1.Viikate-Ei Ole Ketään Kelle Soittaa
2.Juice-Outoon Valoon

Jatkoa huomenna..

 

[Metalwarrior]

1. Popeda: Pohjantähden alla -alkumelodia
2. Trio Niskalaukaus: Lumessakahlaajat
3. Trio Niskalaukaus: Elegia

 

[MiikaL]

1. Amoral - Atrocity Evolution (50sek kohdalla lähtevä pääriffi)
2. Mokoma - Väsynyt Atlas (C-osan riffi, njamnjam)
3. Pain Confessor - Lake of Regret (Biisin pääriffi, jolla kappale lähtee liikkeellekin)

Siinä tällä hetkellä kovimmat riffit. Mosh!

 

[Sistis]

Viestin lähetti mikkoz
Toisena tulee mieleen Juicen jokseenkin kyynisellä tavalla Hitchcockmainen "Outoon Valoon" jossa mies joutuu noloihin tilanteisiin, eikä tiedä miten käyttäytyä...

Helvetin hieno valinta.

Mitähän sitä sitten tulisi itsellä mieleen...

Sielun Veljet - Tango Skitsofrenia
Ultra Bra - Ken-Saro-Wiwa on kuollut

Nuokin taitavat oikeastaan olla pitkälti vitossointujen avulla soitettuja kitarasooloja, eivätkä varsinaisia riffejä...

 

[ihmelaama]

Sunnuntai aamutuimaan äkkiä ajateltuna näitä suomirokin kitarariffejä, joilla lähtee aamu käyntiin, niin voisi olla vaikka...

Peer Gunt - Backseat
Ensiferum - Guardians of Faith
Kolmas Nainen - Maailma on tyly (sähkökitara, aka. "alkuperäinen" versio)
Amorphis - My Kantele (nimenomaan se ensimmäinen riffi)
Juliet Jonesin Sydän - Rakkauslaulu

Mennään vaikka näillä tänään, huomenna ehkä jo aivan toisin...

 

[vision]

Kotiteollisuus ja Hynysen riffit. Yksihän riittää monelle levylle.

 

[Osmo Rapeli]

Uudempi Wigwam-versio alunperin Jim Pembroken soololevyllä olevasta "No new games"-biisistä sisältää uskomattoman hienon Rekku Reckhardtin soolon joka ei etenkään livenä jätä ikinä kylmäksi.

Amorphiksen vanha kama Tuonelaan asti lämmittää enemmän kuin pari viimeisintä levyä, mutta Am Universumin "Drifting Memories" saa mulla kylmät väreet aikaan.

Kingston Wallin Pete Walli oli myös aika mestari. Jumalauta, jokainen kolmesta levystä alkaa ja päättyy elämää suurempiin biiseihin. Ihan pelkkien riffien perusteella lämmittää etenkin ykkösen "Used to feel before" ja kakkosen "We cannot move".