Ihan mielenkiinnosta, mutta minkälaista tuotantoa sitten odotit? Istuu erinomaisesti levyn teemaan ja samaan aikaan kuuluu sopivassa määrin, että tuottajat ovat Ruusuista ja Pariisin Keväästä, mutta siitä huolimatta kuulostaa kuitenkin Paprulta.
Odotukset olivat korkealla, mutta tässä onnistuttiin jopa ylittämään ne. Parin kuuntelukerran perusteella ei tietenkään ole levy ihan kokonaan vielä avautunut, mutta on nostettava yksittäisistä biiseistä "kevyttä multaa", jossa oli Paprulle poikkeuksellisen pelkistetty ja raadolllinen teksti, josta tuli paljon samoja viboja kuin Gettomasan Pelkurista. Lainissa "entä millon mä alan unohtaa, joka päivä jotain katoaa" avasi nerokkaasti myös koko albumin nimen. Samaan aikaan albumin nimi kertoo siitä, kun alzheimeriin sairastuneen isän muisti alkaa vähitellen heikkenemään sekä siitä, että läheisiltä häviää kuitenkin lopulta kuoleman jälkeen vähitellen muistot kuolleesta ihmisestä.
Tuo "entä millon mä alan unohtaa, joka päivä jotain katoaa" on ehkä se keskeisin laini, joka jäi levyltä mieleen ja joka määrittää levyn nimen lisäksi myös levyn teemaan. Esimerkiksi tuo avaa paljon paremmin sinkkuna julkaistun Basikanlehtiä, jossa pelättiin sitä, että jämähdetään nykyiseen asuntoon elämään samanlaista elämää vuodesta toiseen. Mitä sitten kun kohtaakin sen isänsä kohtalon? Onko ehtinyt kokea jo kaiken, minkä haluaa? Pakko sanoa, että kyllä tuo paljon myös herätteli itseä. Turhan usein sitä tulee odotettua jotain tapahtumaa (pahimmassa tapauksessa "vain" viikonloppua), vaikka vielä enemmän pitäisi osata nauttia elämästä ja elää hetkessä.
Kaksi ihan huikeaa lainia erottui myös heti joukosta:
"vanhemmat pysyy yhessä, kai velkaa niille eron"
"Mulla on unelma, et mullaki ois unelma, ku ollaan vaa, kuollaan vaa"
Mestariteos ja tuleva klassikkoalbumi.