Kuolleet presidentit taas namedroppailee räppäreitä, ja yrittää tiivistää, mikä nykymusiikkimaailmassa on pielessä. Kappale kertoo siitä paradoksista, kun underground haluaa nousta mainstreamiin, sillä onhan siellä enemmän taitoja kuin yhdelläkään massikeisarilla. Samassa biisissä Gettomasa kuitenkin tiivistää kärjistetysti, mitä tapahtuu, kun musabisneksessä unelmat ja todellisuus kohtaavat. Artisti unohtaa taiteellisen kunnianhimonsa ja keskittyy sen sijaan yrittämään perheensä elättämistä musiikilla:
”Miks enää yrittää tehdä räpistä lyyristä / kun klubihittipaska lisäis äkkiä myyntiä/ (kato ny äijää) heti kartalla / levydiili alla takaa hittibiisin varmana / maksamal radioajasta jo alkaa koko Suomi rakastaa / sadasta samanlaisesta hittibiisistä nuotit varastaa / onks se ”wooo-u” vai ”heee-i”, ihan sama / kunhan saadaan uusi ryyppäysbiisi, jolla nuorii rahastaa / nimi paperiin ja musan sielu kuoli samalla / mut kuka muka haluu keikkailla vaan juomispalkalla”.