Toisaalta, olympiakomitealla on oma huippu-urheiluyksikkönsä, jonka tehtäviä tässä:
Tietoa meistä
Jos tämä olympiakomitean hu-yksikkö toimisi odotetusti, tilanne olisikin nyt varmaan toinen. Yksikön johtajana on Matti Heikkinen. Hänellä ei ole ollut kykyjä organisoida toimintaa eikä toisaalta tuoda ulospäin huippu-urheilun sanomaakaan. Jos siis halutaan olla tarkkoja, ainakin ko. yksikön pitäisi keskittyä huippu-urheilun tukemiseen.
Näinkään ei näytä olevan, koska yksikkökin askartelee ihan muissa asioissa kuin päätehtävässään. Koko olympiakomitean tapauksessa kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vallasta. Mitä enemmän tehtäviä komitea itselleen haalii, sen enemmän valtaa sillä on suomalaisessa urheiluelämässä.
En pidätä henkeäni uudistusten suhteen, koska koko olympiakomitea on etäännyttänyt itsensä huippu-urheilusta ja keskittynyt asioihin, jotka eivät suoraan edistä huippu-urheilun tavoitteita. Pitäisi luoda kokonaan olympiakomitean säädöistä riippumaton yksikkö, joka keskittyy vain potentiaalisiin mitaliehdokkaisiin.
Hyvin oireellista tässä kuviossa on se, että suomalaiset tietävät, mitä muissa Pohjoismaissa tehdään oikein, mutta se ole kiinnostanut juuri ketään. Vasta nyt, kun homma meni reisille, esitetään yllättynyttä, koska tietenkin epäonnistuminen tulee suuren yleisön tietoisuuteen ja keskustelun alaiseksi.
Ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pieleen menneestä fokusoinnista. Kun pitää pelata huippu-urheilun tukemispeliä tarpeeksi monella tekijällä ja säännöllä (pitää olla tasapuolinen, tasa-arvoinen yms.), silloin suomalainen järjestelmä ei vain pysty tukemaan hyvin epätasa-arvoista huippu-urheilua. On niinkin ikäviä asioita kuin meriitit, lahjakkuus, sitoutuneisuus, päämäärätietoisuus, joita ei tietenkään saa ottaa tasa-arvoisessa systeemissä kovin tosissaan.