Mainos

Suomi kesäolympialaisissa 2024

  • 20 918
  • 189

Alex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Slovenialla ei ainakaan ole rasitteena jääkiekkoa, pesäpalloa ja salibandya. Nämä lajit vievät Suomessa todella paljon lahjakkaita nuoria, jotka voisivat muissa lajeissa olla olympiatason urheilijoita. Taitaa lisäksi monessa olympialajissa olla Keski-Euroopassa ihan eri tason kulttuuri kuin täällä, missä toiminta on harrastetasolla ja yksittäisten yrittäjien harteilla.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Slovenialla ei ainakaan ole rasitteena jääkiekkoa, pesäpalloa ja salibandya. Nämä lajit vievät Suomessa todella paljon lahjakkaita nuoria, jotka voisivat muissa lajeissa olla olympiatason urheilijoita. Taitaa lisäksi monessa olympialajissa olla Keski-Euroopassa ihan eri tason kulttuuri kuin täällä, missä toiminta on harrastetasolla ja yksittäisten yrittäjien harteilla.
Slovenialaiset ovat urheiluhullua kansaa, toisin kuin suomalaiset, joita kiinnostaa lähinnä menestyminen. Slovenialainen kaverini muutama vuosi sitten avasi minulle heidän urheilumenestyksensä taustoja. Minulle jäi häneltä sellainen maininta mieleen, että siellä jokainen lapsi harrastaa vähintään kahta urheilulajia.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Annastiina, huh huh! Taisi uuvuttaa Rikun totaalisesti.
 

Tori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nyt kun palataan kotiin mitalleitta, niin median tulisi keskittyä analysoimaan mitä nämä Vapaavuoret ja muut urheilujohtajat ovat tehneet ja saaneet aikaan omalla toimikaudellaan. Sahataan omaan oksaan, jos nykyjohto saa vain ladata lupauksia mitä tullaan tekemään jättäen huomioimatta mitä he tähän saakka ovat tehneet ja saavuttaneet.

Tuossa jo mediassa välähtikin suomalaisen urheilujohdon isossa kuvassa olevan kunniapalkintoja hyvinä palkkoineen vailla yritymaailman tulosvastuuta. Hiihdät kultaa, niin sä oot oitis johtaja.
 

Jyty

Jäsen
Suosikkijoukkue
käyttää lehväslukkoa logonaan.
Vapaavuori on epäonnistunut taloudellisten tukijoiden hankinnassa, se sitä puheenjohtajan tärkeintä hommaa kuitenkin on.

Lisäksi rahaa kylvetään aivan liian moneen suuntaan. Pitää tehdä kovia päätöksiä ja nähdä, missä voidaan menestyä ja sinne suuntaan sitten taloudellisia panostuksia. Näiden lajien urheilijoiden pitää päästää harjoittelemaan myös ulkomaille kovien kilpasiskojen ja -veljien kanssa.

Ja Matti Heikkinen ulos. Ei mitään käyttöä nykyisellä johtajan paikalla.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Näiden finaalipaikkojen ja pistesijojen laskeminen ja muistuttelu tässä vaiheessa kisoja on oiva tapa kääntää huomio muualle tärkeimmästä eli siitä miksi nämä olivat historiallisen huonosti menneet kisan nollalla mitalilla. Ymmärrän tähän johtavien syiden perkaamisen epämiellyttävänä, kun himmelissämme on johtajaa ja johtajan johtajaa ja johtajan johtajan johtajaa, mitkä enemmän ja vähemmän vastaavat koko laivasta, mutta ihan näin helppoon meidän ei pitäisi mennä.
Pistesijojen laskeminen vain alleviivaa sitä, että miten huonosti suomalaisessa urheilussa menee. Joo siis en mitenkään väheksy sitä, että vaikka Silja Kosonen ja Krista Tervo venyivät upeisiin suorituksiin. Pystyivät lyömään parastaan pöytään olympiafinaalissa, Ei paljoa enempää voi pyytää.

Mutta nyt ihan oikeasti... täytyy meillä nyt herranjestas sentään isossa kuvassa enemmän kunnianhimoa olla. Tämä pistesijojen ylimalkainen juhliminen on ihan säälittävää touhua,
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Vapaavuori on epäonnistunut taloudellisten tukijoiden hankinnassa, se sitä puheenjohtajan tärkeintä hommaa kuitenkin on.

Lisäksi rahaa kylvetään aivan liian moneen suuntaan. Pitää tehdä kovia päätöksiä ja nähdä, missä voidaan menestyä ja sinne suuntaan sitten taloudellisia panostuksia. Näiden lajien urheilijoiden pitää päästää harjoittelemaan myös ulkomaille kovien kilpasiskojen ja -veljien kanssa.

Ja Matti Heikkinen ulos. Ei mitään käyttöä nykyisellä johtajan paikalla.
Kansanterveyteen liittyvät panostukset eivät ole huonoja asioita. Mutta olympiakomitean tehtävänä on keskittyä huippu-urheiluun ja tässä tehtävässä Vapaavuori on epäonnistunut täydellisesti. Tiesi, mitä pitää asialle tehdä eikä tehnyt sille mitään. Voiko enää selvempiä perusteita potkuille olla olemassa?

Heikkinen on pelkkä työrukkanen, jolla ei ole mitään annettavaa kehitystyöhön. Viihtyi omissa oloissaan olympialaisissa, ei ottanut edes kontaktia urheilijoiden lehtitietojen mukaan. Hänelle tärkeintä oli nouseminen herrahissiin, ei urheilijoiden aseman parantaminen. Oman urheilu-uran läheisyyskään ei saanut aikaan aloitteitta tilanteen korjaamiseen.

Huippu-urheilijoiden edut eivät tietenkään mainittua kaksikkoa kiinnostaneet. Järjestelmän uudelleen rakentaminen ei ole enää tämän kaksikon tehtävä. Uudistukselle pitää saada toiset kasvot ja vastuut.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Pistesijojen laskeminen vain alleviivaa sitä, että miten huonosti suomalaisessa urheilussa menee. Joo siis en mitenkään väheksy sitä, että vaikka Silja Kosonen ja Krista Tervo venyivät upeisiin suorituksiin. Pystyivät lyömään parastaan pöytään olympiafinaalissa, Ei paljoa enempää voi pyytää.

Mutta nyt ihan oikeasti... täytyy meillä nyt herranjestas sentään isossa kuvassa enemmän kunnianhimoa olla. Tämä pistesijojen ylimalkainen juhliminen on ihan säälittävää touhua,

Näin se on. Itse näen uhkakuvana, että meillä alkaa kohta olla luvattoman pitkä aika niistä vuosista, kun meillä joku urheilija aidosti ilmoittaa, että kulta vain kelpaa ja hän tietää pystyvänsä siihen ja sitä heittoa tukee myös kylmä data viimeaikaisista tuloksista, joka ei miellyttele ketään. Jani Sievinen Atlantasta tulee ensimmäisenä mieleen. Kuinka kauan Sievinen oli ollut voittamaton ennen noita kisoja? Ja se pettymyksen tuska, joka kesti kauan Sievisellä saadun hopean jälkeen, se oli aistittavissa kotisohville saakka, vaikka samaan aikaan se oli uskomattoman kova temppu hurjan kilpailussa lajissa ja matkalla. Mutta kuka olisi siinä vaiheessa mennyt kertomaan mitalitaulukoista tai pistesijoista Sieviselle? En usko, että uskalsikohan edes kukaan? Tunnettiinko Atlantan vuosina jo pistesijat? Meidän nykyiset/tulevat urheilijapolvet eivät näistä saa esimakua, kuin jostain kaitafilmeiltä enää pian.

Sievisen vaatimustaso on vain esimerkki siitä tasosta, jota yksilöurheilijalla pitää olla kesäolympialaisissa, jos aikoo mitalin sieltä kahmia. Treenimäärä on lähes epäinhmillista ja vaatii fyysistä ja henkistä jatkuvaa epämukavuusalueella olemista, jotta pääkisoissa saadaan suurin teho irti. Uskalletaanko meillä tavoitella enää tätä nykyisessä sangen pehmeitä arvoja suosivassa (ja hyvä niin) yhteiskunnassa, jossa varmistetaan ettei kukaan nyt loukkaannu, jos joku toteaa haluavansa olla parempi kuin kukaan muu.

Huippu-urheilun ei kuulukaan olla kivaa ja hauskaa, vaan se on julma maailma ja sitä ei pidä sotkea missään tapauksessa mihinkään terveysliikunnan talkoisiin, niin tärkeä aihe kuin sekin on. Olympiamitalin tavoittelu vaatii kompromisseja ja on poikkeusyksilön hommaa. Harvemmin sinne pääsevät ne kaikista hauskimmat seuramiehet/naiset tai mukavia juttelevat fiilistelijät. Kaikissa meidän olympiavoittajissamme talvilajit mukaan lukien on varmasti ollut sellaista särmää, joka on se viimeinen henkinen sysäys unelman täyttymiseen talvilajit mukaan lukien, jolla ei välttämättä kaikkia aina miellytetä todellakaan. Löytyykö meiltä vielä sitä vai onko perustasomme tosiaan se, että kun pääset rankingista kisatorille, niin maalissa ollaan jo konkreettisesti?
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Näin se on. Itse näen uhkakuvana, että meillä alkaa kohta olla luvattoman pitkä aika niistä vuosista, kun meillä joku urheilija aidosti ilmoittaa, että kulta vain kelpaa ja hän tietää pystyvänsä siihen ja sitä heittoa tukee myös kylmä data viimeaikaisista tuloksista, joka ei miellyttele ketään. Jani Sievinen Atlantasta tulee ensimmäisenä mieleen. Kuinka kauan Sievinen oli ollut voittamaton ennen noita kisoja? Ja se pettymyksen tuska, joka kesti kauan Sievisellä saadun hopean jälkeen, se oli aistittavissa kotisohville saakka, vaikka samaan aikaan se oli uskomattoman kova temppu hurjan kilpailussa lajissa ja matkalla. Mutta kuka olisi siinä vaiheessa mennyt kertomaan mitalitaulukoista tai pistesijoista Sieviselle? En usko, että uskalsikohan edes kukaan? Tunnettiinko Atlantan vuosina jo pistesijat? Meidän nykyiset/tulevat urheilijapolvet eivät näistä saa esimakua, kuin jostain kaitafilmeiltä enää pian.

Sievisen vaatimustaso on vain esimerkki siitä tasosta, jota yksilöurheilijalla pitää olla kesäolympialaisissa, jos aikoo mitalin sieltä kahmia. Treenimäärä on lähes epäinhmillista ja vaatii fyysistä ja henkistä jatkuvaa epämukavuusalueella olemista, jotta pääkisoissa saadaan suurin teho irti. Uskalletaanko meillä tavoitella enää tätä nykyisessä sangen pehmeitä arvoja suosivassa (ja hyvä niin) yhteiskunnassa, jossa varmistetaan ettei kukaan nyt loukkaannu, jos joku toteaa haluavansa olla parempi kuin kukaan muu.

Huippu-urheilun ei kuulukaan olla kivaa ja hauskaa, vaan se on julma maailma ja sitä ei pidä sotkea missään tapauksessa mihinkään terveysliikunnan talkoisiin, niin tärkeä aihe kuin sekin on. Olympiamitalin tavoittelu vaatii kompromisseja ja on poikkeusyksilön hommaa. Harvemmin sinne pääsevät ne kaikista hauskimmat seuramiehet/naiset tai mukavia juttelevat fiilistelijät. Kaikissa meidän olympiavoittajissamme talvilajit mukaan lukien on varmasti ollut sellaista särmää, joka on se viimeinen henkinen sysäys unelman täyttymiseen talvilajit mukaan lukien, jolla ei välttämättä kaikkia aina miellytetä todellakaan. Löytyykö meiltä vielä sitä vai onko perustasomme tosiaan se, että kun pääset rankingista kisatorille, niin maalissa ollaan jo konkreettisesti?
Niin, eli täytyy kääntää arvoasteikko toisin päin. Nyt mennään isolla joukolla kisoihin hakemaan elämyksiä ja tekemään parhaansa "katsotaan mihin se riittää"- hokemalla. Periaatteessa joskus tulevaisuudessa jopa tällainen kisaturismikin voisi taas olla mahdollista, mutta ei nyt.

Muilla mailla homma menee niin, että pidetään se absoluuttinen kärki kunnossa. Näille todellisille potentiaalisille mitalisteille varmistetaan parhaat mahdolliset treeniolot. Kyllähän näilläkin mailla siivellä kulkee varmaan sellaisiakin, jotka ovat vain osallistumassa kisoihin. Eikä siinä silloin mitään pahaa ole: täytetään sekä kilpailulliset että olympian hengessä tapahtuvat kriteerit.

Mutta Suomessa arvoasteikko käännettiin ylösalaisin: tärkeintä on varmistaa osanotto, tuloksesta ei niin väliä. Ei kannettu huolta kärjessä pysymisestä: ja sitä myöten, katosi myös absoluuttinen kärkikin. Kukaan ei enää sanoittanut suurelle yleisölle, mitä on olla maailman huippu. Kun sillä ei tässä Vapaavuoren systeemissä ollut paskankaan väliä. Mentiin sen laajemman massan mukana.

En malta olla ihmettelemättä tätä touhua tällä klassisella esimerkillä, minulla ei ole mitään ko. urheilijaa vastaan. Miesten seipäässä Kujanpään tuollainen normitulos on välillä 540-550. Joskus pöljänä päivänä menee 560. Ja sitten elämänsä hypyllään hallissa 570, maailmantilastossa 43. Karsintaraja oli 575. Millä yhtälöllä hänet piti ehdottomasti nimetä olympialaisiin? Aikaisemmin ei olisi nimettykään, koska urheilijalla olivat myös menestyskriteerit olemassa.

Nyt joudutaan reivaamaan suunta pitäen ensin huolta siitä, että meillä ylipäätään on maailman huippuja plus niitä, joilla on hyvän päivän tullen mahdollisuus mitaliin. Eli päästään takaisin muiden kelkkaan, tehdään hommaa absoluuttisten huippujen ehdoilla. Jos menestystä saadaan ja homma vakiintuu ja pidetään tavoitteet jatkuvasti korkealla, niin voidaan myöskin aikanaan kasvattaa joukkuetta sillä kulmalla, että jos se nyt kuitenkin ylittäisi itsensä. Tätä ei juuri koskaan tapahdu ainakaan mitalien suhteen.

Tähän käännökseen tarvitaan joku Konosen kaltainen huippu-urheilun asiantuntija, joka oikeasti haluaa niitä mitaleja ja on valmis kääntämään kaikki kivet ja kannot mitalisteja etsiäkseen. Arvojen muutos tulee ensin, sen myötä voidaan myös menestystä saada tulevaisuudessa muiden pohjoismaiden malliin.
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Eihän pistesijojen laskemisessa sinänsä mitään pahaa olisi, JOS niiden pistesijojen lisäksi samoissa lajeissa tulisi myös mitaleita. Se kertoisi siitä, että lajista löytyy sitä kärkiosaamista, mutta top8:ssa on myös muitakin. Silloin myös ne pistesijaurheulijat voisi saada boostia ja kenties jopa venyä myös mitaleille tai ainakin lähelle sitä.

Teoriassa seiväshyppy voisi olla tällainen laji, jos nyt vaan Murto palaa vanhalle tasolleen ja Lampelan kehitys jatkuu. Mutta muuten voi ollakin sitten aika hiljaista.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Kansanterveyteen liittyvät panostukset eivät ole huonoja asioita. Mutta olympiakomitean tehtävänä on keskittyä huippu-urheiluun ja tässä tehtävässä Vapaavuori on epäonnistunut täydellisesti.

Kun nykymuotoinen Olympiakomitea perustettiin entisten keskusjärjestöjen yhteisellä päätöksellä 1.1.2017 alkaen, nimenomaan _ei_ ollut enää niin, että sen tehtävä on keskittyä huippu-urheiluun, vaan olla suomalaisen liikunnan kattojärjestö. Tässä moni muistelee Suomen olympiayhdistys ry:n aikaa, jolloin oli toisin. Valo, Kuntoliikuntaliitto ja Nuori Suomi lakkautettiin tuolloin.

Ratkaisun oikeellisuudesta voi keskustella ja pitääkin, mutta tämä, että OK:n tehtävä olisi "keskittyä huippu-urheiluun" on vanhamuotoisen mallin luoma virheellinen käsitys, joka ei ole pitänyt paikkaansa enää yli seitsemään vuoteen.

Suora lainaus Suomen Olympiakomitea ry:n sääntöjen tarkoituspykälästä:

Järjestön tarkoituksena on:
- edistää koko elämänkulkua koskevaa liikuntaa ja urheilua, arjen fyysisestä
aktiivisuudesta terävimpään huippu-urheiluun
- vahvistaa liikunnan kansalaistoimintaa
- vahvistaa liikuntakulttuurin yhteiskunnallista asemaa
- tukea jäsentensä ja alueellisten organisaatioiden ja näiden jäsenten sekä
näissä järjestöissä toimivien ihmisten monipuolista toimintaa liikunnan
parissa
- edistää ja kehittää suomalaista huippu-urheilua ja sen
toimintamahdollisuuksia
- kehittää, edistää ja suojella olympialiikettä Suomessa olympialaisen
peruskirjan mukaisesti sekä päättää ja huolehtia Suomen osanotosta
olympiakisoihin
- edustaa suomalaisia liikuntajärjestöjä tehtäväalueensa kansallisessa ja
kansainvälisessä toiminnassa.
Järjestö sitoutuu kansallisella tasolla osallistumaan rauhaa edistäviin toimiin.
Järjestö sitoutuu noudattamaan ja edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta
sekä hyvää hallintotapaa päätöksenteossa.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Resurssien vähäisyys on ongelma, mutta kyllä niitä vähäisiä resursseja voisi myös tehokkaammin käyttää, jos olympiamitaleja halutaan. Esimerkiksi viimeisimmässä kesälajien urheilija-apurahajaossa apurahan piiriin pääsi 169 kesälajien urheilijaa. Tuo sisältää toki noin 20 paraurheilijaa, mutta silti lukema on huvittavan suuri siihen peilaten, miten vähän aidosti olympiamitalipotentiaalia omaavia urheilijoita Suomella on.

Jos huippu-urheilumenestystä haetaan, niin potin voisi ihan hyvin jakaa 20-30 parhaan urheilijan ja sitten erikseen 20-30 lupaavan nuoren tulevaisuuden toivon kesken. Esimerkiksi Reetta Hurske, Alisa Vaino, Camilla Richardsson, Sara Lappalainen ja Eveliina Määttänen ovat hyviä urheilijoita ja EM-tasolla voivat omata pistesijapotentiaalia, mutta ei heitä apurahalla tarvitsisi tukea, jos siis apurahan ideana olisi tukea olympiamitalipotentiaalin omaavia urheilijoita.

Oikeastaan sama koskee Olympiakomitean tehostamistukia. Koriksessa ja lentiksessä sekä varauksin futiksessa ollaan varmaan tehty ihan hyviä asioita, mutta ei se mitalien tavoittelun näkökulmasta ole missään määrin fiksua, että nämä kolme olemattoman mitalipotentiaalin omaavaa lajia ovat viiden eniten tukia saavan kesälajin joukossa.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Resurssien vähäisyys on ongelma, mutta kyllä niitä vähäisiä resursseja voisi myös tehokkaammin käyttää, jos olympiamitaleja halutaan. Esimerkiksi viimeisimmässä kesälajien urheilija-apurahajaossa apurahan piiriin pääsi 169 kesälajien urheilijaa. Tuo sisältää toki noin 20 paraurheilijaa, mutta silti lukema on huvittavan suuri siihen peilaten, miten vähän aidosti olympiamitalipotentiaalia omaavia urheilijoita Suomella on.
Joo, mulla pisti näistä silmään melko räikeänä esimerkkinä miekkailija Niko Vuorinen. Mies on tainnut olla useamman vuoden siinä 10 000 euron apurahan tasolla, eli tuo on se toiseksi korkein apurahan taso. Apurahan yksi myöntmisen kriteeri on "Apurahan tavoitteena on luoda urheilijan ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle taloudelliset edellytykset siten, että urheilijalla on mahdollisuus menestyä kansainvälisissä arvokisoissa."

Katselin ihan puhtaasti ja kylmästi Vuorisen tuloksia, niin mies on ensinnäkin yrittänyt kolme kertaa olympialaisiin ja ei ole kertaakaan päässyt mukaan. MM-tasolla paras sijoitus on vuoden 2023 seitsemäs sija, mutta sitä ennen vuosina 2015-22 MM-tasolla sijoitukset on olleet välillä 42-111. EM-tasolla samalla aikajänteellä on oltu kerran kuudensia, kerran yhdeksänsiä, mutta muuten sitten sijoilla 17-67.

Siis hienoahan se on että olympiakomitea pyrkii tukemaan laajasti eri lajeja, mutta jos nyt en ihan väärin katsonut niin Vuorinen on tainnut olla kohta 10 vuotta tuossa kymppitonnin kerhossa, mutta mitään merkittävää menestystä ei ole tullut koskaan. Ei edes sitä yhtä olympiapaikkaa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Facebookissa törmäsin Guy Verhofstadtin (Belgian entinen pääministeri ja innokas EU:n ystävä.) postaukseen, missä iloitaan Euroopan Unionin jäsenmaiden valtavasta yhteismenestyksestä juuri päättyneissä olympialaisissa. Saldo Euroopan unionille oli siis 97 kultaa, 95 hopeaa ja 117 pronssia. Kaihan mekin voimme siis olla euroveljiemme ja -siskojemme menestyksestä, Norjakaan kun ei EU:hun kuulu. :) Toki mikäli EU olisi kisoissa yhtenä joukkueena, mitalisaldo olisi vääjäämättä jäänyt alhaisemmaksi maakiintiön myötä.
 
Facebookissa törmäsin Guy Verhofstadtin (Belgian entinen pääministeri ja innokas EU:n ystävä.) postaukseen, missä iloitaan Euroopan Unionin jäsenmaiden valtavasta yhteismenestyksestä juuri päättyneissä olympialaisissa. Saldo Euroopan unionille oli siis 97 kultaa, 95 hopeaa ja 117 pronssia. Kaihan mekin voimme siis olla euroveljiemme ja -siskojemme menestyksestä, Norjakaan kun ei EU:hun kuulu. :) Toki mikäli EU olisi kisoissa yhtenä joukkueena, mitalisaldo olisi vääjäämättä jäänyt alhaisemmaksi maakiintiön myötä.
Eli suunnilleen 0,66 mitalia per miljoona asukasta? Tuon perusteella Suomen pitäisi saada 3-4 mitalia per kesäolympialaiset, jos oltaisiin keskiarvossa.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Kun nykymuotoinen Olympiakomitea perustettiin entisten keskusjärjestöjen yhteisellä päätöksellä 1.1.2017 alkaen, nimenomaan _ei_ ollut enää niin, että sen tehtävä on keskittyä huippu-urheiluun, vaan olla suomalaisen liikunnan kattojärjestö. Tässä moni muistelee Suomen olympiayhdistys ry:n aikaa, jolloin oli toisin. Valo, Kuntoliikuntaliitto ja Nuori Suomi lakkautettiin tuolloin.

Ratkaisun oikeellisuudesta voi keskustella ja pitääkin, mutta tämä, että OK:n tehtävä olisi "keskittyä huippu-urheiluun" on vanhamuotoisen mallin luoma virheellinen käsitys, joka ei ole pitänyt paikkaansa enää yli seitsemään vuoteen.

Suora lainaus Suomen Olympiakomitea ry:n sääntöjen tarkoituspykälästä:
Toisaalta, olympiakomitealla on oma huippu-urheiluyksikkönsä, jonka tehtäviä tässä: Tietoa meistä

Jos tämä olympiakomitean hu-yksikkö toimisi odotetusti, tilanne olisikin nyt varmaan toinen. Yksikön johtajana on Matti Heikkinen. Hänellä ei ole ollut kykyjä organisoida toimintaa eikä toisaalta tuoda ulospäin huippu-urheilun sanomaakaan. Jos siis halutaan olla tarkkoja, ainakin ko. yksikön pitäisi keskittyä huippu-urheilun tukemiseen.

Näinkään ei näytä olevan, koska yksikkökin askartelee ihan muissa asioissa kuin päätehtävässään. Koko olympiakomitean tapauksessa kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vallasta. Mitä enemmän tehtäviä komitea itselleen haalii, sen enemmän valtaa sillä on suomalaisessa urheiluelämässä.

En pidätä henkeäni uudistusten suhteen, koska koko olympiakomitea on etäännyttänyt itsensä huippu-urheilusta ja keskittynyt asioihin, jotka eivät suoraan edistä huippu-urheilun tavoitteita. Pitäisi luoda kokonaan olympiakomitean säädöistä riippumaton yksikkö, joka keskittyy vain potentiaalisiin mitaliehdokkaisiin.

Hyvin oireellista tässä kuviossa on se, että suomalaiset tietävät, mitä muissa Pohjoismaissa tehdään oikein, mutta se ole kiinnostanut juuri ketään. Vasta nyt, kun homma meni reisille, esitetään yllättynyttä, koska tietenkin epäonnistuminen tulee suuren yleisön tietoisuuteen ja keskustelun alaiseksi.

Ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pieleen menneestä fokusoinnista. Kun pitää pelata huippu-urheilun tukemispeliä tarpeeksi monella tekijällä ja säännöllä (pitää olla tasapuolinen, tasa-arvoinen yms.), silloin suomalainen järjestelmä ei vain pysty tukemaan hyvin epätasa-arvoista huippu-urheilua. On niinkin ikäviä asioita kuin meriitit, lahjakkuus, sitoutuneisuus, päämäärätietoisuus, joita ei tietenkään saa ottaa tasa-arvoisessa systeemissä kovin tosissaan.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Tää Vallun puheenvuoro kannattaa kyllä kuunnella ja katsella, on asian ytimessä.

Oli asiaa mutta täytyy muistaa että haki samaan pestiin mihin Heikkinen valittiin. On hyvä huudella kun itse ei ole niissä hommissa.

Kumpikin tosin puhui asiaa sekä Vallu että Riikka.

Mitä itse kisoihin tulee niin mitali oli ainoastaan lähellä naisten moukarissa. Tervon karsintatulos olis riittänyt itse kisassa pronssiin.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Toisaalta, olympiakomitealla on oma huippu-urheiluyksikkönsä, jonka tehtäviä tässä: Tietoa meistä

Jos tämä olympiakomitean hu-yksikkö toimisi odotetusti, tilanne olisikin nyt varmaan toinen. Yksikön johtajana on Matti Heikkinen. Hänellä ei ole ollut kykyjä organisoida toimintaa eikä toisaalta tuoda ulospäin huippu-urheilun sanomaakaan. Jos siis halutaan olla tarkkoja, ainakin ko. yksikön pitäisi keskittyä huippu-urheilun tukemiseen.

Näinkään ei näytä olevan, koska yksikkökin askartelee ihan muissa asioissa kuin päätehtävässään. Koko olympiakomitean tapauksessa kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin vallasta. Mitä enemmän tehtäviä komitea itselleen haalii, sen enemmän valtaa sillä on suomalaisessa urheiluelämässä.

En pidätä henkeäni uudistusten suhteen, koska koko olympiakomitea on etäännyttänyt itsensä huippu-urheilusta ja keskittynyt asioihin, jotka eivät suoraan edistä huippu-urheilun tavoitteita. Pitäisi luoda kokonaan olympiakomitean säädöistä riippumaton yksikkö, joka keskittyy vain potentiaalisiin mitaliehdokkaisiin.

Hyvin oireellista tässä kuviossa on se, että suomalaiset tietävät, mitä muissa Pohjoismaissa tehdään oikein, mutta se ole kiinnostanut juuri ketään. Vasta nyt, kun homma meni reisille, esitetään yllättynyttä, koska tietenkin epäonnistuminen tulee suuren yleisön tietoisuuteen ja keskustelun alaiseksi.

Ehkä kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pieleen menneestä fokusoinnista. Kun pitää pelata huippu-urheilun tukemispeliä tarpeeksi monella tekijällä ja säännöllä (pitää olla tasapuolinen, tasa-arvoinen yms.), silloin suomalainen järjestelmä ei vain pysty tukemaan hyvin epätasa-arvoista huippu-urheilua. On niinkin ikäviä asioita kuin meriitit, lahjakkuus, sitoutuneisuus, päämäärätietoisuus, joita ei tietenkään saa ottaa tasa-arvoisessa systeemissä kovin tosissaan.

Huippu-urheiluyksikkö toimii muuten osin oto-resurssein, mutta itse otin vain kantaa väitteeseen, että Olympiakomitean tehtävä on keskittyä huippu-urheiluun. Ihan keskeinen organisatorinen ongelma on nimenomaan se, että näin ei ole, ei käytännössä eikä määritelmällisesti. Ennen vuotta 2017 näin oli, ehkä nyt kannattaisi palata kahden järjestelmän malliin.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Suomen tapauksessa mitalien määrä mittarina on vähän sama kuin auton huippunopeudesta kerrottaisiin vain että onko se yli vai alle 270 km/h. Jos tallissa ei ole yhtään autoa, joka menee yli 270 km/h, niin ei se vielä kerro paljoa niiden autojen suorituskyvystä, eli esimerkiksi että paljonko tuohon raja-arvoon on matkaa.

Jos mitaleita on nolla, voi olla niin ettei ole ollut mitalista toivoakaan, tai moni mitali on voinut olla lähellä (tai mahdollinen). Joo, on surullista että mitalisaldo on niin pieni että "pistesijoja" pitää laskea, mutta sitä on pakko tehdä, että on sentään jokin mittari. Ei sellaisella mittarilla ainakaan tee juuri mitään, mikä ei joko värähdä, tai värähdykset ovat niin pieniä etteivät ne kerro juuri mitään.

On surkuhupaisaa miten tämä mitalikeskustelu ryöpsähti nyt kisojen aikaan, koska tilannehan on ollut tiedossa jo (kauan) etukäteen. Ei Suomella ollut yhtään oikeaa mitalisuosikkia kisoissa, joten tämä (nolla) oli ihan suht todennäköinen mitalisaldo.

Täydessä kunnossa Murto olisi ollut varteenotettava mitalikandidaatti, mutta ei silti mikään Duplantiksen, Bolin, Lylesin tai Aleknan tapainen todennäköinen voittaja/mitalisti, koska naisten seipäässä kärjessä on monta suht samantasoista hyppääjää ja laji on herkkä. Esimerkiksi Helander, Kosonen ja Tervo kuuluivat sarjaan "mahdollisuuksia mitaleille erityisen hyvällä onnistumisella".

Eikä tämä tulos poikkea niin paljon aiemmista kisoista (keskimäärin 3,2 mitalia vuosina 1988-2020). Parin kolmen mitalin heitto menee ihan sattuman satunnaisvaihtelun piikkiin. Miten tilanne olisi isossa kuvassa erilainen jos Suomi olisi kairannut pari mitalia?

Kosonen olisi heittänyt parikymmentä senttiä pidemmälle, Murrolla ei olisi ollut loukkaantumisia ja puoliaussiteini olisi saanut paremmat pisteet, niin olisiko kaikki hyvin ja Vapaavuori kumppaneineen saisi jatkaa?

Kun mitalimäärä on pieni (tai nolla), niin pitäisi katsoa odotusarvoja siinä kuin itse toteumaa. Jos odotusarvo on luokkaa nolla, niin ei pitäisi olla hurraamista tulee sieltä sitten nolla tai "tuurilla" joku kolme mitalia kisoissa, jotka pidetään neljän vuoden välein.

Mitä taas muuten tulee mitalisaldoon, niin olisiko Suomi jotenkin kovempi urheilumaa jos olisi saatu yhteensä kymmenen mitalia break dancesta, koskimelonnasta, hevostelusta, skeittauksesta, bmx-pyöräilystä, surffauksesta, trampoliinilta ja vesipallosta? Mikä edes on olympiamenestyksen (kansallinen) merkitys lajeissa, jotka eivät suomalaisia olympialaisten ulkopuolella kiinnosta?

Suomella oli jo nyt joukkueessa useita urheilijoita, joista voisi saada jalostettua mitalikandidaatteja seuraaviin olympialaisiin: Murto, Kosonen, Tervo, Helander, Vanninen, Puumalainen, Savolainen, Kaivo-oja, Kallioinen ja Sirviö. Näitä ei pitäisi tärvellä, mutta historiaan nojaten en odota liikoja. Judossa sentään on onnistuttu hankkimaan hyvää osaamista ja nostamaan tekemisen tasoa.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Joo, mulla pisti näistä silmään melko räikeänä esimerkkinä miekkailija Niko Vuorinen. Mies on tainnut olla useamman vuoden siinä 10 000 euron apurahan tasolla, eli tuo on se toiseksi korkein apurahan taso. Apurahan yksi myöntmisen kriteeri on "Apurahan tavoitteena on luoda urheilijan ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle taloudelliset edellytykset siten, että urheilijalla on mahdollisuus menestyä kansainvälisissä arvokisoissa."

Katselin ihan puhtaasti ja kylmästi Vuorisen tuloksia, niin mies on ensinnäkin yrittänyt kolme kertaa olympialaisiin ja ei ole kertaakaan päässyt mukaan. MM-tasolla paras sijoitus on vuoden 2023 seitsemäs sija, mutta sitä ennen vuosina 2015-22 MM-tasolla sijoitukset on olleet välillä 42-111. EM-tasolla samalla aikajänteellä on oltu kerran kuudensia, kerran yhdeksänsiä, mutta muuten sitten sijoilla 17-67.

Siis hienoahan se on että olympiakomitea pyrkii tukemaan laajasti eri lajeja, mutta jos nyt en ihan väärin katsonut niin Vuorinen on tainnut olla kohta 10 vuotta tuossa kymppitonnin kerhossa, mutta mitään merkittävää menestystä ei ole tullut koskaan. Ei edes sitä yhtä olympiapaikkaa.
Vuorinen oli viime vuonna Ylen Urheiluhullujen vieraana. Muistelisin, että hän sanoi olympiakarsintojen olevan todella tiukat ja kisoihin pääsy suoraan sanottuna helvetin vaikeaa (en siis ole kuunnellut nyt, omat muistikuvat ovat viime syksyltä). Laji on maailmalla erittäin kilpailtu. Palkintorahatkin ovat tiukassa. Ilmeisesti Vuorisen kohdalla mennään enemmän "rakkaudesta lajiin" -hengessä.

Tämä ei toki ole mikään puolustuspuhe ja tottahan se on, että sitä olympiapaikkaa ei tullut tälläkään kertaa.
Tuossa vähän tarinaa tämän vuoden olympiakarsinnasta:
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Jussi Jokinen tuki Wilma Murtoa 1000e kuussa viiden vuoden ajan ja se oli ymmärtääkseni merkittävä kannustin nuorelle urheilijalle. Ehkäpä tämä Suomen mitalipiina voisi ratketa tällaisten mesenaattien kautta ennemmin kuin byrokraattisen urheilujärjestöpolitiikan kautta. Ainakin se menisi suoraan urheilijalle.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Voi ei, Matti Heikkinen A-studiossa vakavana ja myrtsillä naamalla. Jotenkin mielleyhtymä perkaamiseen muuan Lahden talvikisojen jälkeen :o
 

Alex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Joo, mulla pisti näistä silmään melko räikeänä esimerkkinä miekkailija Niko Vuorinen. Mies on tainnut olla useamman vuoden siinä 10 000 euron apurahan tasolla, eli tuo on se toiseksi korkein apurahan taso. Apurahan yksi myöntmisen kriteeri on "Apurahan tavoitteena on luoda urheilijan ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle taloudelliset edellytykset siten, että urheilijalla on mahdollisuus menestyä kansainvälisissä arvokisoissa."

Vuorista en pidä kovin hyvänä esimerkkinä. Laji on kilpailtu maailmalla ja vähäisiä olympiapaikkoja on todella vaikea saada. Ihan eri juttu kuin yleisurheilun ranking-systeemin kautta tulevat olympiapaikat, jonne pääsee monta kertaa helpommin.

Sen sijaan kun katsoo 25v ajalta eniten urheilija-apurahaa saaneet, niin listalla ovat sellaiset suuruudet kuin Jean-Pierre Antonius (sija 2), Minna Leinonen (4) ja Ilkka Tuomisto (6). Systeemissä lienee hieman kehitettävää, jos halutaan oikeasti tukea lajeja, joissa on pakko mennä ulkomaille hakemaan sitä olympiapaikkaa. Kuten esim. Vuorisen on mentävä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös