Se on aivan totta, että etenkin futiksessa kaikki yli 30-vuotiaat pelaajat ovat suomalaisten mielestä kehäraakkeja ja luokattoman huonoja, jotka pilaavat kerta toisensa jälkeen Suomen kisamahdollisuudet. Poikkeuksena tietysti Litmanen, jota ei todellisen futisfanin mielestä saa koskaan kritisoida, koska se on kuningas. Samat laputsilmillä matseja seuraavat olivat jo viisi vuotta sitten sitä mieltä, että Kolkan, Tihisen ja Tintin aika maajoukkueessa on ohi. Tintti ei kykene maalintekoon kovissa peleissä eikä Hyypiä ole mikään huipputoppari, mutta KUNINGAS dominoi pelejä vielä seuraavat 15 vuotta.
Eiköhän tämä kaikki kerro lähinnä suomalaisen futiskulttuurin puutteesta.
Hyvä pätkä. Tähän samaan kuuluu vielä mielestäni se jatkuva pauhaaminen nuorennusleikkauksesta milloin mistäkin syistä. Aamulehti otti tähän kantaa tänään ja totesti mielestäni ihan hyvin, että paljon viljellään eri termejä mutta se varsinainen asiasisältö jää monesti ohueksi.
36-vuotias Sami Hyypiä pelaa edelleen ihan loistavaa futista, tekee sitä Bundesliigassa ja vielä kärkijoukkueessa. Hannu Tihinen on FC Zürichin kapteeni ja joukkue pelaa Mestarien liigaa. Tintti Johansson on ollut suorastaan kliininen maalintekijä näissä karsinnoissa. Eli kovia pelaajia ovat nämä kokeneet parrut.
Varsinkin U21-kisojen aikaan velloi tämä keskustelu, tai ihmettely, siitä mikseivät nämä nuoret pääse A-maajoukkueeseen. Tätä keskustelua leimasi vielä voimakkaasti se, että puhuttiin ikään kuin Suomi olisi ollut automaattisesti arvokisoissa kunhan tämä "nuorennusleikkaus" vain tehtäisiin. Tapetilla oli Pukit, Raitalat, Hetemaj't ja Sadikit. Kaikki vain heti ylös ja isojen poikien peleihin. Tällehän ei voi kuin nauraa.
Jotenkin on unohtunut, että Suomen nuoret miehet eivät edelleenkään ole esittäneet oikeastaan mitään. Tottakai kisapaikka oli hieno saavutus mutta yksilötasolla kehitys on ollut toistaiseksi valitettavan hidasta. Onhan se hieno asia, että vaikkapa Tim Sparv pelaa säännöllisesti Ruotsissa mutta toivoisin silti, että kovempiin liigoihin tulisi suomalaisia.
Itse asiassa vain Roman Eremenko, Niklas Moisander ja varauksin Veli Lampi ovat nuoria pelaajia jotka ovat selkeästi kehittyneet urallaan ja heiltä voi odottaa vielä enemmänkin. Kovasti hehkutettu Perparim Hetemaj on edelleen pelillisessä umpikujassa, eikä siinä mielessä eroa mitenkään muistakaan suomalaisista. Jukka Raitala sai hienon mahdollisuuden Hoffenheimissa mutta peliaikaa ei ole tullut ja sielläkin on mm. Andreas Beck joka pelaa Saksan maajoukkueessa.
Siksi Baxter on tehnyt mielestäni ihan oikean peliliikkeen siinä, että nuorentaa joukkuetta maltillisesti. Ei mitään vallankumousta vaan hiljalleen ajetaan ne oikeasti potentiaaliset pelaajat sisään. Suomen kokenutta kaartia haukutaan jatkuvasti mutta kyseessä on kuitenkin nippu erinomaisia jalkapalloilijoita ja ennen kaikkea kokeneita urheilijoita.
Suomen tarmon tulisi nyt keskittyä siihen miten tämä tärkein ikäluokka eli 27-30-vuotiaat saataisiin pelaamaan hyvällä tasolla. Sillä tuon ikäluokan kuuluisi juuri nyt muodostaa Suomen runko, höystettynä muutamalla kokeneella ja muutamalla nuorella pelaajalla. Niin kauan kun Väyrynen, Tainio ja Forssell ovat alamaissa, niin tasan niin kauan on annettava peliaikaa kokeneille ja näille "vanhoille" pelaajille. Miksikö? Yksinkertaisesti siksi, ettei parempiakaan ole.
Olen iloinen, että Porokara, Hämäläinen ja Sparv saivat nyt näyttöpaikan. Kahden ottelun perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä, vaikka kiistatta lupaava alku olikin. Niin se oli aikanaan vaikkapa Janne Sallilla ja Teemu Tainiolla Saksaa vastaan mutta kaikkea voi sattua. Ja esim. Porokara on pelaaja joka on jo pitkään ollut maajoukkueen mukana ja nyt kun hän pääsi kentälle, näkyi välittömästi, että hän tunsi täydellisen hyvin Suomen pelitavan. Se on ehdottoman tärkeää.
Suomessa on ikävästi menty vähän siihen, että heitellään vain nimiä sieltä ja täältä, sen sijaan, että joku miettisi myös sitä miten joku pelaaja oikeasti istuu maajoukkueeseen ja toisekseen onko hän parempi kuin nykyiset pelaajat. Varsinkin Teemu Pukkia hehkuttavat ovat mielestäni todella pihalla siitä mitä A-maajoukkuetasolla vaaditaan. Pukki on lupaava pelaaja mutta tällä hetkellä ainoastaan sitä. Berat Sadikista ei taida tulla koskaan maajoukkueelle tehokasta kärkeä ja syynä on yksinkertaisesti pelikäsityksen puutteet ja pienet yksityiskohdat esim. viimeistelyssä.
Suomi pelasi olosuhteisiin nähden hyvät karsinnat, voitti viisi ottelua ja hävisi vain kahdesti. Se on Suomen maajoukkueelle hieno suoritus. Kritiikki on paikallaan jotta kehitystä syntyy mutta se pitää osata pitää myös oikeissa mittasuhteissa. Suomi on edelleen neljänkymmenen tuolla puolen maailman rankingissa ja se kertoo osaltaan jo jotain.