Henkisesti vahvan näköisen voitto ja toinen puolustusvoittoinen peli kahden päivän sisään. Erinomainen aloitus kisoille, vaikka mittari ei varmastikaan ollut sieltä väkevimmistä päästä. Hyvää alustusta eritoten itseluottamukselle kovaan viikonloppuun.
Roolitus näköjään pelaa joukkueen sisällä vähän liiankin hyvin. 3-4 -kenttä ei ole kahdessa pelissä tehnyt ainuttakaan tehopinnaa, mikä tietenkin tietyllä tapaa huolestuttaa näin Kanada ja Tsekki -pelien alla. Tietysti asian voisi käsitellä positiivisesti niin, että puolustusvoittoiset kentälliset ovat käsittäneet työnjaon 0-0 -pelaamisesta eikä näin ollen suurta huolta ole, mutta riittääkö meillä loppujen lopuksi arsenaalileveys kovia maita vastaan? Tämä lienee tulevaisuuden kannalta avainkysymyksiä.
Erikoistilannepelaaminen on huipputasolla - niinkuin pitääkin. Ylivoimapeli tulee tulevaisuudessa korostumaan ja huippukavereiden pitää olla tikissä ratkaisemassa pelejä, kun jäähymäärät ovat näköjään korkeita.
5-5 -pelaaminen on vielä aika hukassa. Pelissä paistoi kahdesta ensimmäisestä pelistä selvästi läpi väsyneen rutinoitunut joukkue, joka halusi vain pelata pelit pois. Se on sikäli ymmärrettävää, sillä tosipelit alkavat vasta puolivärierissä. Mielummin ne voisivat kuitenkin alkaa jo tänä viikonloppuna jolloin pelisysteemeistä, siis muustakin kuin ylivoimapelistä, saadaan kunnolla kiinni.
Ketjuja en lähtisi tässä vaiheessa vielä hajoittamaan, vaan antaisin kentällisille aikaa, vaikka pieniä sirpaleita joka pelin osa-alueella on havaittavissa ihan selvästi. Valmennusjohto käyttää kuitenkin ylivoimissakin ehjiä kenttiä, joten ajan kanssa peli muovautuu pikkuhiljaa tasapainoiseksi koostumukseksi, joka pysyy ehjänä. Tehojakin on ihan kivasti tullut - kahdelle ensimmäiselle ketjulle, mutta pitkälti roolitussyistä. Niinkuin ounastelinkin.
Yksilötasolla Teemu Selänne loistaa huippuotteilla tutussa elinympäristössä Koivun ja Lehtisen kanssa. Pelintekijäsniper on eritoten ylivoimalla ihan pitelemätön, jota odotan tapahtuvan myös jatkossa. Odotettu Jussi Jokinenkin on mielestäni ollut erittäin vakuuttava, vaikka kisaedustuksia ei liikoja ole. Hän edustaa juuri sitä tulevaisuuden järkkymätöntä Leijonastatusta, jonka Ville Peltonen jättää hänelle. Saappaat ovat isot, mutta niin on Jussi Jokisen potenttiaalikin.