Nonni. Suomi voitti. Kiva.
Nurmisella olisi ollut saumat nollapeliin, mutta ei onnistunut. Toisaalta - voitto tuli ja yksi pahasta vastahyökkäyksestä tullut maali ei ollut maalivahdin vika.
Puolustuksessa Väänänen höntyili etuajassa vaihtoon siinä maalissa ja kas - omissa soi. Nummelin mokaili omalla alueella jo tuttuun tyyliinsä. Muille puhtaat paperit - jopa Kiprusoffille, joka pelasi hyvin. Tosin menestys nimenomaan itävaltoja vastaan on miehen valinnan taustalla - mutta se ei ole hänen vikansa, joten pisteet hänelle.
Hyökkäyspäässä pyyhkeitä teletapeille, jotka eivät vain onnistuneet. Pärssinen oli heistä odotetusti paras - Hentunen saamattomin - ja Kapanen näkymättömin.
Sihvosen kenttä pelasi haukotellen nollanollaa - kunnes Timonen teki kesken kaiken maalin. Tekivät mitä pitikin - mutta suoraan sanoen Itävalta ei ole mikään mittari näille miehille, koska he eivät ole pelinratkaisijoita ja Itävallalta ei maaleja odotettukaan.
Helmiset olivat minulle henkilökohtaisesti positiivinen yllätys. Helminen itse menetti kiekon muutamaan kertaan, mutta pelasi muuten kiekollisena väkevästi. On huomattava, että kiekollinen taito on joukkueessa kortilla - ja siksi ne joilla sitä on joutuvat ottamaan riskejä muidenkin puolesta. Kallio oli aivan erinomainen, vaikka kenties olisi ehtinyt pelastamaan takaisukumaalin - joka ei kuitenkaan mene hänen piikkiinsä.
Ylönen ja Kapanen olivat se kaksikko joka näytti siltä kuin pitikin. Henkiläkohtaisesti olin koviin ennakko-odotuksiinikin nähden positiivisesti yllättynyt Ylösen peliin vastustajan maalin edessä. Kapanen oli jokseenkin mainosten mukainen ja lienee avainpelaajamme hyökkäyspäässä.
Kaiken kaikkiaan peli meni odotusten mukaisesti. Valitettavasti MM-kisat pelataan systeemillä, jossa pelleilyä riittää ja tämä oli siitä osa. Olisi mukava nähädä Suomen pelaavan täysi sarja kovia maita vastaan - mutta kun se ei ole mahdollista, niin kiva kun voitto tuli varsin selkeästi Suomen vahvuuksien mukaisesti.
Joukkueen paras pelaaja oli mielestäni Ylönen. Yllättäjäksi nimeäisin erinomaisesti esiintyneen Sihvosen. Eniten tyytyväisyyttä herätti Ruudun virheetön esiintyminen, joskin tiedän hänen olevan kovassa kunnossa, ja siksi Itävallasta ei ongelmien aiheuttajaksi pitänyt ollakaan.
Nurmisella olisi ollut saumat nollapeliin, mutta ei onnistunut. Toisaalta - voitto tuli ja yksi pahasta vastahyökkäyksestä tullut maali ei ollut maalivahdin vika.
Puolustuksessa Väänänen höntyili etuajassa vaihtoon siinä maalissa ja kas - omissa soi. Nummelin mokaili omalla alueella jo tuttuun tyyliinsä. Muille puhtaat paperit - jopa Kiprusoffille, joka pelasi hyvin. Tosin menestys nimenomaan itävaltoja vastaan on miehen valinnan taustalla - mutta se ei ole hänen vikansa, joten pisteet hänelle.
Hyökkäyspäässä pyyhkeitä teletapeille, jotka eivät vain onnistuneet. Pärssinen oli heistä odotetusti paras - Hentunen saamattomin - ja Kapanen näkymättömin.
Sihvosen kenttä pelasi haukotellen nollanollaa - kunnes Timonen teki kesken kaiken maalin. Tekivät mitä pitikin - mutta suoraan sanoen Itävalta ei ole mikään mittari näille miehille, koska he eivät ole pelinratkaisijoita ja Itävallalta ei maaleja odotettukaan.
Helmiset olivat minulle henkilökohtaisesti positiivinen yllätys. Helminen itse menetti kiekon muutamaan kertaan, mutta pelasi muuten kiekollisena väkevästi. On huomattava, että kiekollinen taito on joukkueessa kortilla - ja siksi ne joilla sitä on joutuvat ottamaan riskejä muidenkin puolesta. Kallio oli aivan erinomainen, vaikka kenties olisi ehtinyt pelastamaan takaisukumaalin - joka ei kuitenkaan mene hänen piikkiinsä.
Ylönen ja Kapanen olivat se kaksikko joka näytti siltä kuin pitikin. Henkiläkohtaisesti olin koviin ennakko-odotuksiinikin nähden positiivisesti yllättynyt Ylösen peliin vastustajan maalin edessä. Kapanen oli jokseenkin mainosten mukainen ja lienee avainpelaajamme hyökkäyspäässä.
Kaiken kaikkiaan peli meni odotusten mukaisesti. Valitettavasti MM-kisat pelataan systeemillä, jossa pelleilyä riittää ja tämä oli siitä osa. Olisi mukava nähädä Suomen pelaavan täysi sarja kovia maita vastaan - mutta kun se ei ole mahdollista, niin kiva kun voitto tuli varsin selkeästi Suomen vahvuuksien mukaisesti.
Joukkueen paras pelaaja oli mielestäni Ylönen. Yllättäjäksi nimeäisin erinomaisesti esiintyneen Sihvosen. Eniten tyytyväisyyttä herätti Ruudun virheetön esiintyminen, joskin tiedän hänen olevan kovassa kunnossa, ja siksi Itävallasta ei ongelmien aiheuttajaksi pitänyt ollakaan.