Viestin lähetti Maple Leaf
Halusinkin laajentaa alkuperäistä kysymyksenasettelua pohdinnaksi siitä, millä perusteilla pyrimme määrittämään yliarvostuksen, aliarvostuksen, arvostuksen ja arvostelun kaikkinensa.
Hyvä ja tärkeä kysymys - ja vaikka ei otsikon aiheeseen liitykään, uskallan kirjoittaa oman näkemykseni.
Valmentajan arvo määräytyy markkinoilla kuten länsimaisessa yhteiskunnassa oikeastaan kaikki muukin määräytyy. Urheilussa ja muussakin työssä ja bisneksessä. Siis viime kädessä, korulauseiden ja sellaisten jälkeen. Valmentajan osalta se merkitsee sitä, että voittoja on tultava vähintään suhteessa joukkueen todelliseen tai todelliseksi kuviteltuun iskukykyyn. Näkemykseni voidaan tiivistää niin, että valmentajan arvo määräytyy viime kädessä hänen voittojensa mukaan ja valmentajan arvostus on suoraan johdettavissa hänen arvostaan.
Voi tuntua väärältä tai kovalta, yksinkertaistetultakin. Myönnän. Mutta eiköhän joukkue silti pelaa suhteessa tauluunsa sen mukaan kuin harjoittelee ja valmentaja osaa joukkuettaan peluuttaa.
- - -
Sitten lyhyesti tuohon toiseen nostamaasi aiheeseen, valmentajan moraaliin ja ihmiskäsitykseen.
Itse en pistä niin paljon painoa tuolle moraalis-filosofiselle näkemyksellesi siitä, jonka mukaan valmentajan arvostuksen tulee määräytyä sen mukaan, arvostaako valmentaja pelaajiaan ihmisenä (=yksilöinä). Uskoisin niin, että jokainen valmentaja - jopa Tihonov, Quinn tai kuka tahansa - arvostaa pelaajiaan myös ihmisenä. Tämän asian pohtimisessa saattaa kulua jokunenkin tovi ja uskon aika vahvasti, että esittämäsi määrittely pohjautuu Suhosen Apen kanssa käymiisi keskusteluihin - tai sitten hänen kirjojensa lukemiseen. Tuo ajatushan on niissä varsin keskeisesti esillä.
Suhonen esittää oman näkemyksensä varsin raflaavasti ja erittäin uskottavasti. Silti voisin kevyesti - mitä en tietenkään voi hienotunteisuussyistä tehdä - esittää lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka Suhonen rikkoi konkreettisissa valmennustilanteissa tätä erästä keskeisïmmistä valmennus- ja kasvatusankkureistaan. Julkisuudessa näistä oli mm. viime kaudella Raumalla sattunut tapaus, jossa Suhonen haukkui hyvin tökeröllä tavalla esimerkiksi erään A-nuoren ja toisen pelaajan, joka oli saanut valitettavan iskun päähän muutama päivä aiemmin... Pystyisin kaivamaan vastaavia esimerkkejä vaikka kuinka, sillä tein aikanaan mm. Alpo Suhosesta useitakin mediajuttuja Suomen suurimpiin urheilualan medioihin ja ainakin yhteen ulkomaiseen mediaan.
Yllä olevalla kappaleella tarkoitan sitä, että lähtökohtaisesti kuvan luominen valmentajasta pääasiassa hänen yleisen julkisuuskuvansa perusteella on väärä. Esimerkiksi Raimo Summasen julkisuuskuva on välillä järkyttävän huono: jos Summanen vastaisi kuvaansa, hänen valmennuksessaan vallitsisi jatkuva itku, parku, kiristys, uhkailu ja toistuvat pahoinpitelyt. Hänenkin työtään olen seurannut jossain määrin vuosien varrella. Ylilyöntejä löytyy, se on selvä. Mutta niitä löytyy myös jokaiselta muulta valmentajalta. Suomessa, Kanadassa, USA:ssa, Tsekissä, Ruotissa, Slovakiassa tai Venäjällä. Summasen ja Suhosen käyttäytyminen kriisitilanteessa ei juurikaan poikkea kokemukseni mukaan toisistaan. Ei hyvässä, mutta ei myöskään pahassa.