Suomen vahvuudet ja heikkoudet MM-kisoissa
Nyt, kun koko kisajoukkue on julkistettu, niin yritänpä tässä eritellä omia toiveitani Suomen vahvuuksista ja vastaavasti pelkoja joukkueen ongelmista. Viesti on pitkä, mutta onpa aihekin tärkeä.
Itse näkisin joukkueen kentällisten muodostuvan (viimeistään jatkolohkovaiheessa) seuraavanlaisiksi ja niiden pohjalta myös tilannetta arvioin:
1. Sami Kapanen – Helminen - Kallio
Timonen – Salo
2. Pärssinen – Niko Kapanen – Hentunen
Nummelin – Väänänen
3. Lind – Ylönen – Laaksonen
Grönvall – Marko Kiprusoff
4. Ruutu – Sihvonen – Virta
Niemi
5. Rintanen
Maalivahdit: 1. Miikka Kiprusoff 2. Nurminen 3. Myllys
+ Maalivahtipeli. Maalivahtiosaston roolitus on huomattavan paljon selkeämpi kuin viime vuonna ja se on selkeä vahvuus. Miikkaan luotan kuin vuoreen ykkösmaalivahtina, myös huippumaita vastaan. Nurmisen työtehtävät lienevät kahdessa matsissa, toisessa pelissä Japania ja jatkolohkossa Latviaa vastaan. Niissäkin pitäisi onnistua. Toisin kuin viime vuonna, Nupen kunto on ollut keväällä laskusuunnassa ja jos imuri on kytketty jommassakummassa edellä mainituista peleistä, voi Jamo vielä nousta kisojen edetessä kakkoseksi. Muuten konkari toimii lähinnä hengenluojana ja erkkarin jakajana. Itse olisin joukkueeseen valinnut mieluummin jonkun nuoremman kolmosmoken, mutta ottelutuloksiin sillä ei ole vaikutusta, sillä töitäpä ei olisi riittänyt kuitenkaan.
+ Alivoimapeli. Uskon ja toivon Suomen pelaavan turnauksen parasta alivoimapeliä. Kaksikko Lind – Ylönen on mielestäni hommassa jopa maailman eliittiä eikä pettymystä luultavasti tuota myöskään Sihvonen- Ruutu/Virta tai S.Kapanen- Kalliokaan. Puolustajien pitää olla odotettua röyhkeämpiä maalinedustan siivoajina, Grönvalliin ja Väänäseen luotan alivoimapakkeina jo nyt, muut saavat venyä.
+ Jäähyherkkyyttä ei pitäisi olla. Kovimpia jäähyilijöitä lienevät Ruutu ja Väänänen, mutta ongelmaa boksissa istumisesta tuskin tulee.
+ Karvauspeli. Suomi tulee saamaan suuren osan maalipaikoistaan hyvän liikkeen ja vahvan karvauspelin avulla. Kovia karvaajia löytyy joka ketjusta.
+ Laitahyökkääjät. Mukana ei ole yhtään huonoa laitahyökkääjää.
+ Joukkuehenki. Perinteinen Suomen vahvuus. Viime vuonna hitsautumista ei kunnolla tapahtunut, mutta nyt uskon tilanteen olevan parempi. Megasuuria johtajia ei ole, mutta paljon hyviä joukkuepelaajia kylläkin. On kokeneita veteraaneja (Helminen, Myllys, Nummelin, Ylönen) ja innokkaita tulokkaita (Väänänen, Pärssinen, Laaksonen). Hyvä tasapaino. Kuppikuntia tuskin syntyy. Joukkueessa muuten mukana pelaajia peräti 19 eri seurasta. NHL-enemmistöinen joukkue (12-11). Hyvä asia hitsautumisessa on, että kaikkien passit voidaan leimata heti.
+ H-P-K-ketju. Tosin pienellä kysymysmerkillä. Lopullinen kansainvälinen läpimurto olisi hyvä tehdä nyt. Lupauksia on ainakin jo annettu rutkasti. Kapanen ja Hentunen toki onnistuivat jo viime vuonna Lindin kanssa, mutta vielä Pärssisen kiemuroita odotellaan.
+ Taktinen osaaminen. Aran kykyjen pitäisi uskoakseni riittää.
? Maalinteko. Pakko laittaa kysymysmerkillä varustetuksi. Maaleja odotellaan ja uskon myös tulevan S.Kapaselta, Kalliolta sekä Pärssiseltä ja Hentuselta. Myös Lind on ollut tehokas harjoituspeleisssä. Puolustajista ainakin Timosen ja Salon vastakiekkokudin uskon laulavan joitakin kertoja verkon perille asti. Takuuvarmaa maalitykkiä ei kuitenkaan ole.
? Joukkueen koostumus saattaa vielä muuttua välierävaiheessa (kunhan Suomi sinne etenee). Sakun tai Jannen sopimukset tuskin silloinkaan ovat syntyneet, mutta jos ovat, niin paikka joukkueesta löytyy. Bergiä, Karalahtea tai Laukkasta ei mielestäni kannata kesken kisojen mukaan ottaa. Eli jos joku tulee, niin se on Selänne tai Lehtinen. Kummatkin olisivat joukkueeseen tärkeitä vahvistuksia, erityisesti rightien merkitys korostuisi ylivoimassa. jos jompikumpi tulee, niin täytyy vain toivoa, että joukkuehenki ei rakoile.
- Puolustajien kovuus. Kulma- ja maalinedustapelissä voi tulla ajoittain vaikeuksia useammallekin pakille. Myös hasardeja ja helppoja kiekonmenetyksiä on syytä pelätä. Noilla pareilla, mitä ylle kirjasin, pitäisi kuitenkin olla tasapainoisesti sekä varmistava että kiekollinen pakki mukana. Timonen ja Salo osaavat tosin olla molempia.
- Sentteriosasto. Ei tässäkään suurta kriisiä ole, mutta pakkohan se on myöntää, että koko Suomen kiekkoilijamateriaalissa suurin puute on taitavissa pelintekijöissä. Raipe saadaan tuoda mukaan vaikka kuinka vanhana, jos parempia pelintekijöitä ei ole tarjolla. N.Kapasella on suuret saappaat, mutta mies täytti ne viime vuonnakin ollessaan joukkueen paras pistemies. Ylönen on mielestäni joukkueen paras sentteri, mutta tosin vain omassa roolissaan. Huippuluokan kolmossentteri. Sihvosen harteilla paljon.
- Ylivoimapeli. Juontuu nimenomaan tästä sentteriosastosta. Siniviivamiehiin luotan täysin. Pari Timonen-Salo on kiekkovarma sekä kovaa, paljon ja tarkasti laukova pari. Myös Numppa ja Kipru pystyvät laukomaan, mutta maskin pitää olla paikallaan. Molemmissa pareissa kätisyydetkin sopivat, joten Kiprun merkitys korostuu ylivoimassa. Jos Numppa laukoo päin seiniä, niin mikä ettei Rintsiä voisi maajoukkueessakin kokeilla viivassa? Ylivoimassa maalintekoon pitäisi laitahyökkääjien pystyä, jos vain kiekkoa heille saadaan. Jos Kalliolta tai Pärssiseltä ei löydy maskimiehen röyhkeyttä, täytyy ylivoimaan nostaa Ruutu tai Lind. Hentunen on joukkueen ainoa right-hyökkääjä, joten Selänne tai Lehtinen olisi (ollut) hyvä lisä kaarelle laukomaan. Yv-pelin pyörittäminen on siis suurin kysymysmerkki. Raipe osaa ja uskaltaa kyllä pitää kiekkoa, mutta kun sekunti puolittuu MM-kisoissa, löytääkö Raipe vauhtia lisää? Sama koskee N.Kapasta. Kiekkoa pitää liikuttaa nopeasti, ei saa helmistellä. Ensimmäinen vauhdikkaan yv-pelin mittaaja on Slovakia.
- Aloitukset. On ollut Suomelle jo monta vuotta heikko osa-alue eikä sitä etua kannattaisi muille antaa. Toivottavasti nyt pystytään parempaan. Ylönen on muistaakseni kovan luokan aloittaja ja saakin varmasti tärkeillä hetkillä vastuuta. Helminen oli SM-liigan paras aloittaja, mutta ei taida sekään MM-kisoissa riittää. Olikos Kapanen heikoin aloittaja?
- Hyökkääjien pieni koko. Esimerkiksi Jenkkejä vastaan pitäisi varmaan osata myös rymistellä. Ruudun, Lindin, Ylösen ja kumppaneiden täytyisi pyrkiä ja pystyä vastaamaan taklauspeliin. Tänä vuonna kylläkin esim. Kanada on tainnut kasata aiempaa liikkuvamman joukkueen, ei pelkkää rymistelyä vaan myös taitoa.
Kaiken kaikkiaan pidän Suomen mahdollisuuksia kisoissa melko lailla hyvänä. Tuo roolitus ja joukkueen eteen pelaaminen tulee (taas) olemaan Suomen suurin vahvuus. Lopullisessa pelaajakokoonpanossa pidän huonona valintana ainoastaan kahta pelaajaa, A-J Niemeä ja Toni Sihvosta. Toivottavasti hekin yllättävät positiivisesti. Veikkaanpa muuten, että tästä joukkueesta yli puolet pelaa myös ensi talven olympialaisissa.
Tässä hieman pohjustusta ja perusteluja. Avattakoon keskustelu.
Nyt, kun koko kisajoukkue on julkistettu, niin yritänpä tässä eritellä omia toiveitani Suomen vahvuuksista ja vastaavasti pelkoja joukkueen ongelmista. Viesti on pitkä, mutta onpa aihekin tärkeä.
Itse näkisin joukkueen kentällisten muodostuvan (viimeistään jatkolohkovaiheessa) seuraavanlaisiksi ja niiden pohjalta myös tilannetta arvioin:
1. Sami Kapanen – Helminen - Kallio
Timonen – Salo
2. Pärssinen – Niko Kapanen – Hentunen
Nummelin – Väänänen
3. Lind – Ylönen – Laaksonen
Grönvall – Marko Kiprusoff
4. Ruutu – Sihvonen – Virta
Niemi
5. Rintanen
Maalivahdit: 1. Miikka Kiprusoff 2. Nurminen 3. Myllys
+ Maalivahtipeli. Maalivahtiosaston roolitus on huomattavan paljon selkeämpi kuin viime vuonna ja se on selkeä vahvuus. Miikkaan luotan kuin vuoreen ykkösmaalivahtina, myös huippumaita vastaan. Nurmisen työtehtävät lienevät kahdessa matsissa, toisessa pelissä Japania ja jatkolohkossa Latviaa vastaan. Niissäkin pitäisi onnistua. Toisin kuin viime vuonna, Nupen kunto on ollut keväällä laskusuunnassa ja jos imuri on kytketty jommassakummassa edellä mainituista peleistä, voi Jamo vielä nousta kisojen edetessä kakkoseksi. Muuten konkari toimii lähinnä hengenluojana ja erkkarin jakajana. Itse olisin joukkueeseen valinnut mieluummin jonkun nuoremman kolmosmoken, mutta ottelutuloksiin sillä ei ole vaikutusta, sillä töitäpä ei olisi riittänyt kuitenkaan.
+ Alivoimapeli. Uskon ja toivon Suomen pelaavan turnauksen parasta alivoimapeliä. Kaksikko Lind – Ylönen on mielestäni hommassa jopa maailman eliittiä eikä pettymystä luultavasti tuota myöskään Sihvonen- Ruutu/Virta tai S.Kapanen- Kalliokaan. Puolustajien pitää olla odotettua röyhkeämpiä maalinedustan siivoajina, Grönvalliin ja Väänäseen luotan alivoimapakkeina jo nyt, muut saavat venyä.
+ Jäähyherkkyyttä ei pitäisi olla. Kovimpia jäähyilijöitä lienevät Ruutu ja Väänänen, mutta ongelmaa boksissa istumisesta tuskin tulee.
+ Karvauspeli. Suomi tulee saamaan suuren osan maalipaikoistaan hyvän liikkeen ja vahvan karvauspelin avulla. Kovia karvaajia löytyy joka ketjusta.
+ Laitahyökkääjät. Mukana ei ole yhtään huonoa laitahyökkääjää.
+ Joukkuehenki. Perinteinen Suomen vahvuus. Viime vuonna hitsautumista ei kunnolla tapahtunut, mutta nyt uskon tilanteen olevan parempi. Megasuuria johtajia ei ole, mutta paljon hyviä joukkuepelaajia kylläkin. On kokeneita veteraaneja (Helminen, Myllys, Nummelin, Ylönen) ja innokkaita tulokkaita (Väänänen, Pärssinen, Laaksonen). Hyvä tasapaino. Kuppikuntia tuskin syntyy. Joukkueessa muuten mukana pelaajia peräti 19 eri seurasta. NHL-enemmistöinen joukkue (12-11). Hyvä asia hitsautumisessa on, että kaikkien passit voidaan leimata heti.
+ H-P-K-ketju. Tosin pienellä kysymysmerkillä. Lopullinen kansainvälinen läpimurto olisi hyvä tehdä nyt. Lupauksia on ainakin jo annettu rutkasti. Kapanen ja Hentunen toki onnistuivat jo viime vuonna Lindin kanssa, mutta vielä Pärssisen kiemuroita odotellaan.
+ Taktinen osaaminen. Aran kykyjen pitäisi uskoakseni riittää.
? Maalinteko. Pakko laittaa kysymysmerkillä varustetuksi. Maaleja odotellaan ja uskon myös tulevan S.Kapaselta, Kalliolta sekä Pärssiseltä ja Hentuselta. Myös Lind on ollut tehokas harjoituspeleisssä. Puolustajista ainakin Timosen ja Salon vastakiekkokudin uskon laulavan joitakin kertoja verkon perille asti. Takuuvarmaa maalitykkiä ei kuitenkaan ole.
? Joukkueen koostumus saattaa vielä muuttua välierävaiheessa (kunhan Suomi sinne etenee). Sakun tai Jannen sopimukset tuskin silloinkaan ovat syntyneet, mutta jos ovat, niin paikka joukkueesta löytyy. Bergiä, Karalahtea tai Laukkasta ei mielestäni kannata kesken kisojen mukaan ottaa. Eli jos joku tulee, niin se on Selänne tai Lehtinen. Kummatkin olisivat joukkueeseen tärkeitä vahvistuksia, erityisesti rightien merkitys korostuisi ylivoimassa. jos jompikumpi tulee, niin täytyy vain toivoa, että joukkuehenki ei rakoile.
- Puolustajien kovuus. Kulma- ja maalinedustapelissä voi tulla ajoittain vaikeuksia useammallekin pakille. Myös hasardeja ja helppoja kiekonmenetyksiä on syytä pelätä. Noilla pareilla, mitä ylle kirjasin, pitäisi kuitenkin olla tasapainoisesti sekä varmistava että kiekollinen pakki mukana. Timonen ja Salo osaavat tosin olla molempia.
- Sentteriosasto. Ei tässäkään suurta kriisiä ole, mutta pakkohan se on myöntää, että koko Suomen kiekkoilijamateriaalissa suurin puute on taitavissa pelintekijöissä. Raipe saadaan tuoda mukaan vaikka kuinka vanhana, jos parempia pelintekijöitä ei ole tarjolla. N.Kapasella on suuret saappaat, mutta mies täytti ne viime vuonnakin ollessaan joukkueen paras pistemies. Ylönen on mielestäni joukkueen paras sentteri, mutta tosin vain omassa roolissaan. Huippuluokan kolmossentteri. Sihvosen harteilla paljon.
- Ylivoimapeli. Juontuu nimenomaan tästä sentteriosastosta. Siniviivamiehiin luotan täysin. Pari Timonen-Salo on kiekkovarma sekä kovaa, paljon ja tarkasti laukova pari. Myös Numppa ja Kipru pystyvät laukomaan, mutta maskin pitää olla paikallaan. Molemmissa pareissa kätisyydetkin sopivat, joten Kiprun merkitys korostuu ylivoimassa. Jos Numppa laukoo päin seiniä, niin mikä ettei Rintsiä voisi maajoukkueessakin kokeilla viivassa? Ylivoimassa maalintekoon pitäisi laitahyökkääjien pystyä, jos vain kiekkoa heille saadaan. Jos Kalliolta tai Pärssiseltä ei löydy maskimiehen röyhkeyttä, täytyy ylivoimaan nostaa Ruutu tai Lind. Hentunen on joukkueen ainoa right-hyökkääjä, joten Selänne tai Lehtinen olisi (ollut) hyvä lisä kaarelle laukomaan. Yv-pelin pyörittäminen on siis suurin kysymysmerkki. Raipe osaa ja uskaltaa kyllä pitää kiekkoa, mutta kun sekunti puolittuu MM-kisoissa, löytääkö Raipe vauhtia lisää? Sama koskee N.Kapasta. Kiekkoa pitää liikuttaa nopeasti, ei saa helmistellä. Ensimmäinen vauhdikkaan yv-pelin mittaaja on Slovakia.
- Aloitukset. On ollut Suomelle jo monta vuotta heikko osa-alue eikä sitä etua kannattaisi muille antaa. Toivottavasti nyt pystytään parempaan. Ylönen on muistaakseni kovan luokan aloittaja ja saakin varmasti tärkeillä hetkillä vastuuta. Helminen oli SM-liigan paras aloittaja, mutta ei taida sekään MM-kisoissa riittää. Olikos Kapanen heikoin aloittaja?
- Hyökkääjien pieni koko. Esimerkiksi Jenkkejä vastaan pitäisi varmaan osata myös rymistellä. Ruudun, Lindin, Ylösen ja kumppaneiden täytyisi pyrkiä ja pystyä vastaamaan taklauspeliin. Tänä vuonna kylläkin esim. Kanada on tainnut kasata aiempaa liikkuvamman joukkueen, ei pelkkää rymistelyä vaan myös taitoa.
Kaiken kaikkiaan pidän Suomen mahdollisuuksia kisoissa melko lailla hyvänä. Tuo roolitus ja joukkueen eteen pelaaminen tulee (taas) olemaan Suomen suurin vahvuus. Lopullisessa pelaajakokoonpanossa pidän huonona valintana ainoastaan kahta pelaajaa, A-J Niemeä ja Toni Sihvosta. Toivottavasti hekin yllättävät positiivisesti. Veikkaanpa muuten, että tästä joukkueesta yli puolet pelaa myös ensi talven olympialaisissa.
Tässä hieman pohjustusta ja perusteluja. Avattakoon keskustelu.