Suomen nuoret lupaukset

[kesäesa]

91' ikäluokassa huomiota kannattaa kiinnittää myös KalPan Iiro Pakariseen.
185cm sekä 88kg oleva "mies" teki U18-Sveitsi turnauksen Slovakia ottelussa hattutempun kolmella todella tarkalla osumalla.

07.53 1-0 Miroslav Bobocky (Jutraj Majdan) yv
31.18 1-1 Iiro Pakarinen (Risto Mattila, Joni Karjalainen) yv
47.30 1-2 Iiro Pakarinen (Joni Karjalainen, Jere Laaksonen)
55.33 2-2 Jutraj Majdan (Andrej Stastny) av
57.07 2-3 Janne Kumpulainen (Lauri Kärmeniemi)
59.53 2-4 Iiro Pakarinen (Janne Kumpulainen, Lauri Kärmeniemi) tm

 

[Fawkes]

Aikamoisella vauhdilla paukuttelee Pulkkinen pisteitä. Näyttää olevan siis ihan tosissaan kova jätkä kv.tasollakin. Kyllähän Granlund ja Pulkkinen molemmat tällä hetkellä ihan selkeästi top 10-pelaajia 2010 draftia ajatellen. Tosin niin oli Rajalakin (2009 draft) vielä vuosi sitten joten paljon ehtii tapahtua. Ja nythän Rajala on varmaan näillä otteilla noussut takaisin ykköskierroksen kaveriksi. Ja tämäkin ehtii vielä muuttua loppukaudesta, 18-v MM-kisat ovat tosi tärkeät. Mutta hyvältä näyttää Pulkkisen ja Granlundin (miksei myös Rajalan) suhteen.

 

[Ck]

Lähinnä Cklle ja FutureHockeylle. Niin kirjoititte siitä miten HIFK hukkaa näitä junnuja, kun eivät peluuta vanhemmissa ja otitte esimerkiksi CSM porukan. Noh, kyllähän siellä CSM porukassakin on 4 nuoremman ikäluokan edustajaa, eli 94-syntyneitä. Ja ovatpa vielä jengin kovinta runkoakin.

Tämä on mielestäni hieno juttu ja toivottavasti tällä linjalla jatketaankin. Jos nämä -94 tekevät yli piste per peli C:ssä ja riittävän fyysisiä jopa B:hen, niin ei muuta kuin reilusti pelaajat sinne B ikäluokkaan 1-2 kenttiin. Viimeistään ensi kaudella näiden tai joidenkin näistä pitäisi pelata B:ssä, ehkä jopa A:ssa, riippuen pelaaja kehityksestä.

Niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut, niin Sami Salmisen pitäisi pelata jo tällä kaudella minimissään 1-2 kentässä B-junioreissa, mutta jopa A-junioreissa vähintäänkin joitain otteluita.

John Tavares pelasi lähes Salosen ikäisenä maailman kovinta juniorisarja OHL:ää 1-2 kentissä tehden yli piste per peli. Ei näitä huippulupauksia voi laittaa menemään samassa massassa ja putkessa kuin muita pelaajia. Granlund oli 16 vuotiaana juuri mukana 20 vuotiaiden maajoukkueen mukana ja vain vuotta Salosta vanhempana. Jos Salosesta halutaan saada kaikki potentiaali irti, niin nyt pitää tehdä nopeita toimenpiteitä ja nostaa häntä ylöspäin ikäluokissa, muuten hänen kehityksensä hidastuu ja näin Suomi on taas menettänyt yhden lupaavan pelaajan tai ainakaan hänestä ei kaiveta kaikkea potentiaalia irti.

 

[mtt]

Mitä Suomelta puuttuu?

Minkälaisia pelaajia Suomen nuorten maajoukkueelta sitten puuttuu jotta menestystä tulisi?

Kiekollisia pelinrakentajia. Oli ne sitten pakkeja tai hyökkääjiä mutta sellaisia jotka pystyvät tuomaan kiekkoa ja syöttämään kovaa lapaan vauhdissa olevalle ketjukaverille. Näitä puuttuu. Toisaalta tällaiset pelaajat tarvitsevat noita ketjukavereita joilla on hyvä liike ja kyky ottaa kiekko vastaan.

Kun katsoo Venäjän peliä ja siellä peluri harhauttaa vastustajan kahville ja napauttaa kiekon ylämummoon tai kaverin lapaan maalin kulmalle, niin silloin sanotaan että onpa taitava pelaaja. Siihen lisätään oikea-aikaiset taklaukset ja blokit ja liike vapaalle jäälle. Niin sitten puhutaan jo Ovetskinista.

No mistä näitä pelinrakentajia saadaan? Jääkiekko on joukkuepeli, ei yksilöpeli. Pitää koota huippukentällisiä joilla on kyky ja mahdollisuus pelata yhteen. Lukea kaverin liikettä, syöttää ja ottaa vastaan kiekko, blokata ja laukoa onetimer nappisyötöstä. Siihen tarvitaan viisi lahjakasta jätkää samaan kenttään. Pelinrakentajia ei luoda sillä että lahjakas kundi on sentterinä ja urpot laidoilla. Urpot eivät saa kiekkoa kiinni, ei osaa syöttää, ei luistella, ei tehdä maalia jne. Ei sentteri voi kehittyä siinä. Sama toistepäin, eli jos laiturit on lahjakkaita mutta sentteri on urpo. Lahjakkaat kundit samaan kenttään ja tällöin pelitaidot kehittyy ja kundeilla on varmasti myös hauskaa kentällä.

Paljon puhutaan vastuusta. Vastuu ei voi olla sitä että yksi kundi (se lahjakkain) vastaa koko kentällisen pelistä ja paikkaa muiden virheet. Vastuun pitää olla peliaikaa ratkaisuhetkillä hyvässä kentässä joka mahdollistaa rohkean pelaamisen ja siten pelien ratkomisen. Ja se on pelurista hauskaa. Sitä varten kiekkoa pelataan.

 

[FutureHockey]

Kerrottakoon nyt ne omat mielipiteeni sitten.

Varoitus!: Lainaan tässä tekstissä osia Jääkiekkolehden tekemästä haastattelusta. Haastattelun kohteena oli Suomen maajoukkueen GM Jari Kurri (Jääkiekkolehti 9/2008, sivut 16-23). Haastattelussa keskityttiin Suomen jääkiekon nykytilaan ja sen tulevaisuuteen. Hyviä pätkiä oli paljon joten siksi päätin, että se on hyvä painos takertua kiinni. Kiitos ja toivottavasti nyt edes joku tykkää.

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivu 18 keskellä sivua:
Jari Kurri on huolissaan suomalaisesta juniorikiekkoilusta:

- Vai pitäisikö sanoa urheilusta ja lasten liikkumisesta yleensä? Parhaita pelimiehiä ei ole koskaan tehty minkään seuran harjoituksissa, vaan omalla ajalla omasta halusta tekemällä.

Kenestäkään ei voi tulla maailman huippua vain muutaman tunnin viikkoharjoittelulla. Taidon oppiminen vaatii tuhansia ja taas tuhansia toistoja.

- Niitä ei saa tietokoneen ääressä tai ostareissa pyörimällä. Nuorille pitäisi nopeasti löytää paikkoja harrastaa omaehtoisesti. Eikä vai yhtä lajia, vaan kaikkea mahdollista. Ei voi olla niin, että lapsi harrastaa vain silloin, kun hänet viedään harjoituksiin. Tai jos se siihen menee, sitten on hyväksyttävä, että huippuja ei tule.

Vakuuttava avaus Kurrilta. Heti painetaan täysillä eikä pehmennetä laskua. Loistavaa.

Noiden harjoituspaikkojen puute on valitettava tosiasia. Näillä määrillä pitää vain hyväksyä, että ne loistavimmat talentit menevät hukkaan. Täällä missä minä asun (Kaarina) on kolme koulua alle kolmen kilometrin säteellä eikä yhdessäkään ole minkäänlaista harrastustoimintaa koulujen jälkeen. Salit ovat tyhjillään melkeimpä aina (ovat yleensä käytössä vain nappulaliigan sisäreeneissä). Näihin jokaiseen voisi helposti saada kivaa toimintaa nappuloille kolme-neljä kertaa viikossa, mutta sitten vedotaan resursseihin, siihen ettei ole ohjaajia tai mitä milloinkin. Nämä jutut eivät saa olla este. Eräskin kansanedustaja käytti vuonna 2007 arvioiden mukaan 30 000€ taksimatkoihin. Verorahoja tietysti. Mitäpä tälläkin rahalla oltaisiin saatu tehtyä Suomen liikuntatoiminnan parantamiseksi? Aika paljonkin.

On ymmärrettävää, että vanhemmilla on työkiireitä joten he eivät aina ehdi lastensa kanssa pörräämään sinne nurmikolle tai kentälle. Tästä syystä ideaaliratkaisu olisikin, että tälläisiä alettaisiin järjestämään, ympäri maata. Tämä palvelee Suomen jokaista urheilulajia ja siitä tullaan hyötymään tulevaisuudessa.

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivut 18 & 19

Mutta eikö peli ole jo tavallaan menetetty, kun luonnonjäitä ei enää ainakaan Etelä-Suomessa ole?

- Se on iso puute. Tekojäitä olisi rakennettava tai järjestettävä lapsille mahdollisuus mennä jäähalleihin koulun jälkeen treenaamaan ennen kuin seurojen varsinaiset harjoitukset alkavat.

Jos tälläinen mahdollisuus järjestyisi, kuka saa lapset innostumaan asiasta?

- Täreimmässä asemassa ovat omat vanhemmat ja juniorivalmentajat. Heidän pitäisi pystyä sytyttämään liekki omalla ajalla tapahtuvaan harjoitteluun.

Miten seurat voisivat auttaa asiaa?

- Pitäisi palkata päteviä ohjaajia, jotka pystyisivät antamaan oikeita malleja. Heidän pitäisi osata näyttää, miten syöttö pitää antaa, miten laukaus lähtee oikein ja mikä on oikea luisteluasento.

- Entisiä pelaajia pitäisi saada yhä lisää toimintaan. Lapset kyllä oppivat, kun joku näyttää heille oikean suorituksen, Kurri uskoo.

Eipä tuohonkaan paljoa voi lisätä. Täyttä asiaa jälleen.

Luonnonjäitä tosiaan ei täällä päin ole mitenkään riittävästi, hyvä jos ollenkaan. Tekojääratoja kaivattaisiin, mutta kuka kustantaa? Kukaan ei tunnu välittävän sen vertaa, että nostaisi asian esille vaikkapa eduskunnassa.

Junnujen innostaminen on tärkein asia ja sitä pitää pyrkiä lisäämään. Kannustetaan niitä nappuloita liikkumaan ja kehutaan vaikka he mokaisivatkin. Niistä oppii eikä niistä kuulu huutaa. Jääkiekon (ja muidenkin lajien) kuuluu olla tuossa iässä hauskaa, ja jos valmentaja aukoo päätänsä koko helvetin ajan, lopahtaa juniorin innostus asiaan alle minuutissa. Se ei palvele ketään ja sitä näkee mm. täällä päin ihan liikaa junioreiden jalkapallossa. Siellähän ne valmentajat rääkyy naama punaisena kun Veikko 9-vuotta menettää pallon kerrankin. Paha mieli valtaa ja voi olla varma, että Veikko ei seuraaviin treeneihin tule.

Entisien pelaajien palkkausta kannatan. Mikäpä onkaan oikeasti sen vetoavampaa kuin nähdä joku vanha stara opettamassa? Lapsille riittää kun kertoo hiukan tarinaa häiskästä niin johan ollaan laittamassa hokkareita jalkaan ja hoputetaan pukemaan, että pääsee lähtemään. Ala-asteella meillä oli eräs entinen TPS-pelaaja kerran tuuraamassa liikunnanopettajaamme, joka oli murtanut jalkansa. Kyllä hänen opetuksessaan kaikki jaksoivat tehdä asiat kunnolla, keskittyä ja innostua uusista jutuista. Kaikki tämä vain, koska hän kertoi hiukan taustaansa. Tämä palvelee myös entisiä pelaajia sillä siinä on työpaikka kun lopettaa. Kaikki eivät välttämättä ole ehtineet miljoonia tienata urallaan ja joillakin se ura on jäänyt kesken. Mistäs sitä rahaa saa muualta kuin töistä? Niimpä.

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivut 21 & 22

Nuoren Suomen Kaikki Pelaa-ohjelmaa on syytetty tasapäistämisestä.

- Mahdollisuus pitää antaa kaikille, koska kukaan ei voi sanoa 10-vuotiaasta varmasti, tuleeko hänestä pelaaja aikuisena. Sillain hommaa ei pidä missään tapauksessa hoitaa, että joillekkin tulee tunne; "Noita suositaan ja meitä muita murjotaan."

- Taidollisesti edistyneempiä kannattaa kuitenkin panna pelaamaan keskenään. Jos joku on ylivoimainen, hänet voi nostaa vaikka vuotta vanhempien ryhmään. Liian helpolla pääseminen ei kehitä ketään, kuten ei liian koville joutuminenkaan, Kurri näkee.

Totta joka sana. Taas. Suomessa peluutetaan liikaa pelaajia iän mukaan, vaikak pitäisi katsoa sitä taitoa. Ei SM-liigassa tai NHL:ssä kovin moni katso kuinka vanha olet, vaan kuinka taitava olet pelaajana.

Tässä kohtaa nostan esiin pari pelaajaa.

Sami Salminen, HIFK C-juniorit. Salonen on ikäisekseen varsin massiivisen kokoinen pakkaus (+190cm) ja dominoisi sarjaa jo pelkän kokonsa puolesta. Pituutensa lisäksi Salminen on kuitenkin taitava myös käsistään, taitavampia saa hakea C-junioreista aika kauan. Ketä siis palvelee, että Salminen pelaa C-junioreissa vain sen takia, että sattuu olemaan sen ikäinen? Oikeampi paikka Salmisele olisi varmasti B-juniorit, ehkä jopa A-juniorit. Salminen on varmasti jo oppinut sen mitä C-junioreilla on opetettavana ja ainoa oikea paikka on ylhäällä päin. Sama pätee allaolevaan henkilöön.

Miro Aaltonen, Jokipojat C-juniorit. Lähes sama kuin Salmisella. Aaltonen on pelannut C-junioreissa 11 ottelua ja tehnyt 32 pistettä. Ketä tämä palvelee? Ei ketään. Jokipoikien B-junioreita en nyt muista, pelaavatko B:n 1-divarissa vai missä? B taso kuitenkin olisi lähimpänä Aaltosen taitoja kuin C. Aaltosen kehitys tulee ottamaan valtavaa takapakkia ilman kovempia pelejä, aivan kuten Salmisenkin.

Mikael Granlundin voisi nostaa kolmanneksi pelaajaksi, mutta tilaa säästän ja jätän laittamatta tähän sen enempää, kuin yhden kommentin: Paikka on SM-liigassa.

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivut 21 & 23.

- Voittaja ei ujostele, ei purista eikä pasko housuun.

Kurrin mielestä taustalla on osittain suomalainen perusluonne.

- Asioita lähestytään liikaa uhkien kautta, kun ne pitäisi nähdä mahdollisuutena. Esimerkiksi ruotsalaiset lähtevät nauttimaan tilanteesta, eivätkä välttelemään virheitä.

- Pelaajien itseluottamusta pitää vahvistaa jo juniorina. Kannustaa rohkeisiin ratkaisuihin, ottamaan riskejä. Ne opettavat. On parempi voittaa pelit 6-5 kuin 2-1.

- Liian moni valmentaja pönkittää omaa uraansa opettamalla tiukkaa puolustamista ja hankkimalla sen avulla voittoja, kun oikea tapa olisi opettaa kiekon kontrolloimista ja luovuutta virheistä välittämättä.

Ja taas. Tuo on niin totta kuin vain voi olla. Suomalaisten perusta valmennuksessa on, että pitää syöttää jos on maalintekopaikka. Kiekkoa et saa kuljettaa alueelle, sinun pitää heittää se kiekko ränniin ja mennä vaihtoon. Turhauttavinta kiekkoa ikinä, pelaajille ja katsojille.

Ruotsissa jos kärkikarvaaja tulee karvaamaan puolustaja saa yrittää selvitä tilanteesta ilman, että joutuu pelkäämään penkitystä koko loppukaudeksi. TPS:ssä Hannu Jortikan aikana pelaaja joka kynäsi ja mokasi joutui suunnilleen heti myyntilistalle. Virheisiin ei ollut kuulemma varaa ja niin edelleen. Eipä tarvitse ihmetellä miksi juniorit eivät ponnahtaneet pinnalle. Olisiko Victor Hedman nyt sijoitettu NHL draft listojen kärkeen, jos pelaisi suomessa? Ei lähellekkään. Hyvä jos mahtuisi 30:n parhaan joukkoon. Suomessa hän joutuisi vain heittämään kiekkoa päätyyn ja varomaan virheitä.

Onneksi Suomen tummalle taivaalle on laskeutumassa sentään joku järkeväkin ihminen. Petri Matikainen, Blues. Kuinka monta Bluesin junioria on pelännyt lähteä kiekon kanssa liikkeelle alhaalta ja yrittää jotain pikkukivaa? Näkemissäni peleissä ei yhtään. Matikainen antaa junioreille aikaa ja rauhaa kehittyä ja tehdä omia juttujaan. Tämä luo junnuille itseluottamusta ja uskaliaisuutta tilanteissa. Tälläisiä valmentajia kun saataisiin jo sinne E/D-junioreihin niin tulevaisuus näyttäisi heti paremmalta. Yksilöitä tulisi paljon enemmän ja tämä näkyisi jokaisessa nuorten maajoukkueista. Tulevan pelaajan tärkeimmät vuodet, ja samalla ratkaisevimmat, ovat 8:sta 13:sta. Pelaaja on silloin herkimmillään ja murtuu oikeastaan melkeimpä heti jos valmentaja alkaa koohottamaan virheistä ja siitä, että kokoajan tekee jotain väärin.

 

[FutureHockey]

Ei mahtunut kaikki tuohon viestiin, joten laitan vielä tämän lopun tähän:

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivu 23.

Kurri on varma, että tällä tavalla huippuyksilöitä kasvaisi paljon enemmän.

- Asioihin pitää suhtautua avarakatseisesti. Psykologia on erittäin tärkeää.

Hän kertoo konkreettisen esimerkin, miten kiekollisia puolustajia saataisiin lisää.

- Lahjakkaalle hyökkääjälle kannattaisi myydä ajatus pelipaikan vaihtamisesta esimerkiksi C-juniorina: hyökkääjänä voit olla hyvä, mutta pakkina voit olla maailman paras!

- Ei tarvitse olla guru, kun voi sanoa, että moni poika olisi valmis ottamaan valmentajan tarjoaman haasteen vastaan. Näinhän tapahtuu jalkapalloilussakin koko ajan. Juniorivuosien hyökkääjistä ja keskikenttäpelaajista tehdään puolustajia, koska heidän pelikäsityksensä ja taitonsa ovat niin paljon monipuolustempia.

Tälläiseen sitaattiin voisi jopa lopettaakkin. Salmisen taidot + puolustajan paikka. Ei välttämättä olisi mikään huono kombinaatio.

Kuitenkin. Tekstistä kävi ilmi mitä mieltä minä olen ja mitä mieltä Kurri on. Tälläistä tällä kertaa. Kiitos kaikille, jotka tekstin lukivat ja anteeksi kaikille, jotka pahoittivat mielensä tekstistäni.

 

[Papa Bouba Diop]

Tässä kohtaa nostan esiin pari pelaajaa.

Sami Salminen, HIFK C-juniorit. Salonen on ikäisekseen varsin massiivisen kokoinen pakkaus (+190cm) ja dominoisi sarjaa jo pelkän kokonsa puolesta. Pituutensa lisäksi Salminen on kuitenkin taitava myös käsistään, taitavampia saa hakea C-junioreista aika kauan. Ketä siis palvelee, että Salminen pelaa C-junioreissa vain sen takia, että sattuu olemaan sen ikäinen? Oikeampi paikka Salmisele olisi varmasti B-juniorit, ehkä jopa A-juniorit. Salminen on varmasti jo oppinut sen mitä C-junioreilla on opetettavana ja ainoa oikea paikka on ylhäällä päin. Sama pätee allaolevaan henkilöön.

Miro Aaltonen, Jokipojat C-juniorit. Lähes sama kuin Salmisella. Aaltonen on pelannut C-junioreissa 11 ottelua ja tehnyt 32 pistettä. Ketä tämä palvelee? Ei ketään. Jokipoikien B-junioreita en nyt muista, pelaavatko B:n 1-divarissa vai missä? B taso kuitenkin olisi lähimpänä Aaltosen taitoja kuin C. Aaltosen kehitys tulee ottamaan valtavaa takapakkia ilman kovempia pelejä, aivan kuten Salmisenkin.

Ihan hyvää tekstiä koko juttusi. Täytyy kuitenkin muistaa, että Salmisenkin kohdalla voi olla näin että hän itse ei edes halua pelata BSMssä (tai ylempänä), syitä voi olla monia kuten koulu, kun pitäisi saada hyvä todistus kuitenkin että pääsee haluamaansa opiskelupaikkaan, mikä se nyt lieneekään taitavalla jääkiekkopelaajalla, urheilukioko.

Jokipoikien B-juniorit pelaavat Bn II Divarissa, jonka omaa lohkoaan kylläkin johtavat. Aaltonen on listoilla, mutta ei ole pelannut. B ei ole tarvinnut, tai sitten Aaltonenkin tahtoo itse panosta tuohon CSMään. Kun pelillisesti CSM - B II, CSM lienee kovempi lähes tulkoon, tai vähintäänkin tasainen BIIsen kanssa, joten Aaltosen kehityksen kannalta lienee tuskin väliä onko CSM,ssä vai BII jossa pelaajat voivat olla isompia, mutta taitotaso ei ole sen kummempi. Aaltonen itsekkään kun ei mikään jättiläinen ole, 173/60.

Jokipojissa kyllä ollaan tehty varmasti todella hyvää kasvatustyötä Miro Aaltosen isän Ari Aaltosen johdolla. Sarjan pistepörssin sijalta 3 löytyy jokipoikien 94-syntynyt Jesse Paukku. 25 pistettä 14 pelissä, siinä on rohkeasti laitettu nuorempi jannu Aaltosen rinnalle, ja kyllähän siinä ainakin kiitettävästi on tulosta syntynyt.

Mainittakoon muuten vielä että on tullut tuossa nähtyä muutama peli (94 syntyneiden maajoukkuekartoitus & Jokereiden CSM) missä on pelannut 94-syntynyt puolustaja Mikko Piisinen. Ei voi muuta kun onnitella, loistava puolustaja, pelaa kypsemmin kun kukaan muu ketä olen nähnyt, koostakaan ei ole puute vuotta vanhemmissa kun mittaa on 181/80. Ja kyllä, legendaarisen Remontti-Reiskan poika.

 

[mainio]

Mahtaako olla edes mitään virallista, kun sarjamuoto vaihtuu vuosittain. Esim. viimeiset kolme kautta pelattiin vain 13 ottelua virallisesti sarjaa. Toissa kaudella muuten 11 ottelussa 43 pistettä(eli karvan verran alle 4p/ottelu) teki eräs Teemu Pulkkinen. Tätä edeltävällä kaudella Toni Rajala teki 46pistettä 13 ottelussa. Eli ~3,5p/ottelu.

Jep. Eipä tullut mietittyä asiaa sen syvällisemmin. Joka kausihan siellä jonkinmoisia muutoksia taitaa olla. Tällä kaudella pojat saavat ainakin pelata enemmän tuota varsinaista sarjaa, hyvä homma, pelithän ne kehittää.

Miro Aaltonen, Jokipojat C-juniorit. Lähes sama kuin Salmisella. Aaltonen on pelannut C-junioreissa 11 ottelua ja tehnyt 32 pistettä. Ketä tämä palvelee? Ei ketään. Jokipoikien B-junioreita en nyt muista, pelaavatko B:n 1-divarissa vai missä? B taso kuitenkin olisi lähimpänä Aaltosen taitoja kuin C. Aaltosen kehitys tulee ottamaan valtavaa takapakkia ilman kovempia pelejä, aivan kuten Salmisenkin.

Niinkuin tuossa aikasemmin vastattiin Jokipoikien B-nuoret pelaavat II-divisioonaa, joten mitä luultavimmin tämän takia Aaltonen ei ole B:n otteluita pelannut. Lähempänä voisi olla kenties Jokipoikien A-juniorit. Uskoisin kuitenkin, että Aaltonen pelaa koko kauden C-nuorissa valmentaja-isänsä komennossa, koska joukkue varmasti haluaa menestyä. Ja saahan hän jonkin verran kovempia otteluita ainakin maajoukkuepelien muodossa.

 

[Fawkes]

Jari Kurri @ Jääkiekkolehti, sivut 21 & 23.

- Voittaja ei ujostele, ei purista eikä pasko housuun.

Kurrin mielestä taustalla on osittain suomalainen perusluonne.

- Asioita lähestytään liikaa uhkien kautta, kun ne pitäisi nähdä mahdollisuutena. Esimerkiksi ruotsalaiset lähtevät nauttimaan tilanteesta, eivätkä välttelemään virheitä.

- Pelaajien itseluottamusta pitää vahvistaa jo juniorina. Kannustaa rohkeisiin ratkaisuihin, ottamaan riskejä. Ne opettavat. On parempi voittaa pelit 6-5 kuin 2-1.

- Liian moni valmentaja pönkittää omaa uraansa opettamalla tiukkaa puolustamista ja hankkimalla sen avulla voittoja, kun oikea tapa olisi opettaa kiekon kontrolloimista ja luovuutta virheistä välittämättä.

Tässähän se ongelman ydin onkin. Kun ottelu on tasainen ja ratkaisu lähestyy, suomalaiset harvoin ovat täysin varmoja, että tulevat ottelun voittamaan. Puhumattakaan jos Suomi johtaa maalilla ja ottelua on viisi minuuttia jäljellä ja Kanada tai Ruotsi painaa päälle. Olen aivan varma, että ainakin muutamalla kaverilla pyörii mielessä, että "ei kai ne taas tule takaa ohi". Oikeastaan vielä pahempi tilanne on jos Suomi johtaa viimeisessä erässä vaikka 3-0 ja Ruotsi tekee pari nopeaa maalia. Aivan satavarmasti aika monella suomalaisella tulee mieleen kaikki historian Ruotsi-tappiot. Ja tuossa vaiheessa aletaan sitten nimenomaan välttelemään virheitä. Aletaan enemmän välttää tappiota kuin yrittää voittaa.

Varsinkin kanadalaisilla on niin vahva kansallisidentiteetti, että pelkästään vaahteralehtipaita tekee heistä parempia pelaajia kuin muuten olisivat. He eivät ole Jordan Eberle tai John Tavares vaan he ovat Kanadalaisia, ja se tuo heidän peliinsä sen tarvittavan viimeisen latauksen. Esim. tuossa Venäjä-pelin lopussa, uskooko joku että suomalaiset olisivat samalla lailla uskoneet tasoituksen mahdollisuuteen kuin kanadalaiset uskoivat? Varmasti Suomikin olisi pyörityksen saanut päälle, mutta en usko että suomalaiset olisivat samalla lailla uskoneet kaiken olevan vielä mahdollista kuin kanukit uskoivat.

 

[Schadowan]

Nostetaas tätä ajankohtaista ketjua ylös. Kaikki on varmasti jo sanottu 91-92 ikäluokkien huipuista, jotka alkavat olla nyt jo koko kiekkokansan tietoisuudessa mutta lähes yhtä tärkeää on se, että seuraavista ikäluokista on myös tulossa nippu (Suomen mittakaavassa) todella lupaavia pelaajia. Tässä siis lista 93-ikäluokan huipuista (muokattu versio Ck:n tekemästä listasta):

-93

Patrik Parkkonen - HIFK A/B
Sami Salminen - HIFK A/B
Ville Järveläinen - HPK A
Jesper Kokkonen - Ilves A/B
Tomi Wilenius - Ilves A/B
Joonas Valkonen - Blues A/B
Markus Granlund - HIFK A/B
Aleksi Niemitalo - Kärpät B
Kimmo Meriläinen - HPK
Santeri Arousva - Ässät A/B
Miro Aaltonen - Blues A
Miikka Salomäki - Kärpät A

Johtavat puolustajat tässä ikäluokassa ovat Parkkonen ja Arousva, ketkä tuskin ovat mitään uusia Pitkäsiä tai Timosia, mutta lupaavia kavereita kuitenkin. Molemmat ovat aloittaneet kauden B:ssä, Arousvalla 5 pistettä kahdessa pelissä, Parkkosella neljä. Toivottavasti siirto A-junnuihin tulisi nopeasti.

Hyökkääjistä löytyy yllättävän paljon syvyyttä: Salminen, Järveläinen, Kokkonen, Wilenius, Granlund, Niemitalo, Aaltonen ja Salomäki. Hyviä potentiaalisia pelaajia, joskaan ei Pulkkisen/Granlundin tasoisia superlupauksia. Toivottavasti joku heistä lyö itsensä läpi jo tällä kaudella A-junnuissa, ainakin Aaltonen ja Salomäki ovat saaneet hyvän startin kauteen. Ilahduttavasti joukosta löytyy näiden perinteisten pienten suomalaisten hyökkääjien lisäksi pari isompaakin kaveria (Salminen ja Kokkonen), joilta kuuleman mukaan löytyy myös käsiä.

Aika pitkälti tilastojen perusteella näitä pelaajia olen kommentoinut, joten tarkemmat pelaajakuvaukset ovat tietysti tervetulleita. Mielenkiintoista on katsoa, miten heidän kehityksensä jatkuu ja erityisesti vuoden vaihteen kv-turnaus Kanadassa on hyvä mittari näille pelaajille. Toivottavasti pelit rapakon takana menevät paremmin kuin 92-ikäluokalla viime vuonna.

 

[Stultus]

Johtavat puolustajat tässä ikäluokassa ovat Parkkonen ja Arousva, ketkä tuskin ovat mitään uusia Pitkäsiä tai Timosia, mutta lupaavia kavereita kuitenkin.

Sen mitä viime kaudella Parkkosen ja Arousvan otteita jäällä näki, niin en kyllä vielä puhuisi kovinkaan suurista lupauksista. Tällaiset lyhyehköt puolustajat tarvitsevat usein paljon nopeutta ja taitoa pärjätäkseen esim. NHL:ssä tai maajoukkueessa. Siitä näillä pojilla on vähintään pienehkö uupelo, jos vertaa heitä esim. parin vuoden takaiseen Sami Vataseen. Toki pojat voivat vielä kasvaa ja kehittyä, mutta itse en nostaisi heitä tässä vaiheessa muiden 93-syntyneiden puolustajien yläpuolelle.

Hyökkääjistä löytyy yllättävän paljon syvyyttä: Salminen, Järveläinen, Kokkonen, Wilenius, Granlund, Niemitalo, Aaltonen ja Salomäki. Hyviä potentiaalisia pelaajia, joskaan ei Pulkkisen/Granlundin tasoisia superlupauksia. Toivottavasti joku heistä lyö itsensä läpi jo tällä kaudella A-junnuissa, ainakin Aaltonen ja Salomäki ovat saaneet hyvän startin kauteen.

Tosiaan hyökkäyksen osalta selvästi laajempi materiaali, kuin vaikkapa 92-ikäluokassa. Vielä tuon mainitun kahdeksikonkin ulkopuolella on lupaavia pelaajia, jotka voivat parin vuoden sisällä murtautua tähän ryhmään. Yksi pelaaja, johon viime kaudella kiinnitin huomiota oli Ässien isokokoinen hyökkääjä Joel Armia. Heikkoutena liike ja voimattoman oloiset jalat, mutta vahvuutena aivan huikeat kiekonkäsittelytaidot.

Vertailtaessa tämän ikäluokan huippuja Rajalaan, Mi. Granlundiin ja Pulkkiseen, tulee huomioida se ominaisuus mitä ei voi kehittää, eli koko. Kokkosella on taidon lisäksi NHL-pelaajan raamit ja se voi hyvinkin nostaa hänet vuoden 2011 varaustilaisuudessa aina ensimmäiselle varauskierrokselle asti. Ei kannata myöskään unohtaa Salomäkeä, joka vasta kuluneen kesän aikana pääsi seurajoukkueessaan nauttimaan laadukkaasta valmennuksesta. Kehitys on ollut huimaa ja en pitäisi mahdottomana pinna per peli tahtia A-junnuissa jo kuluvalla kaudella.

Mielenkiintoista on katsoa, miten heidän kehityksensä jatkuu ja erityisesti vuoden vaihteen kv-turnaus Kanadassa on hyvä mittari näille pelaajille. Toivottavasti pelit rapakon takana menevät paremmin kuin 92-ikäluokalla viime vuonna.

Suomella on paljon nopeita ja taitavia hyökkääjiä tässä ikäluokassa, mutta senteissä ja kiloissa annetaan liian paljon etua vastustajille. Voisi kuvitella, että pienen kaukalon pelit eivät anna parasta mahdollista kuvaa tämän ikäluokan potentiaalista, varsinkin kun puolustus tulee todennäköisesti olemaan suurissa vaikeuksissa sekä kulmissa, että maalinedustalla.

 

[PJx]

Suomella on paljon nopeita ja taitavia hyökkääjiä tässä ikäluokassa, mutta senteissä ja kiloissa annetaan liian paljon etua vastustajille. Voisi kuvitella, että pienen kaukalon pelit eivät anna parasta mahdollista kuvaa tämän ikäluokan potentiaalista, varsinkin kun puolustus tulee todennäköisesti olemaan suurissa vaikeuksissa sekä kulmissa, että maalinedustalla.

Senttien ja kilojen puutetta on mahdollista korvata (osin, tuskin ihan kokonaan) pelikovuudella. Näkisin, että silläkin osastolla on puutteita myös 93-ikäluokalla Tesoman turnauksen perusteella arvioituna.

Toki ilokseni voin todeta, että olen ollut ainakin jossain määrin väärässä kyseenalaistaessani 91-92 tähtien kykyä sopeutua liigapelien(+) kovuuteen. Toivottavasti muilta muilta esiin nostetuilta kavereilta löytyy taidon lisä riittävästi pelikovuutta.

 

[FutureHockey]

Jos nyt saa lisäillä tuonne -93 ikäluokkaan niin siinä kohdin kannattaa heittää mieleensä nimet Jesse Lindsten, Joni Seinelä, Roni Viirlas sekä Sakari Mäki.

Kaikki ovat TPS:n junnuja ja jokainen heistä pelailee tällä hetkellä B-Junioreiden mukana. Kirkkaimpina tähtinä toki tästä joukosta loistavat herrat Lindsten ja Mäki joista kumpaisestakin on lupa odottaa jotain tavallista junnua suurempaa.
Lindsten omaa jo nyt melkoisen hyvin kokoa (192 cm / 77 kg) ja kunhan hän saa hiottua taitopotentiaalinsa huippuun ja kerättyä itsellensä massaa vielä lisää niin kukaties kuinka pitkälle potentiaali kantaa. Aloittanut kuitenkin kautensa B-Junnuissa vähintäänkin väkevästi tehden kuusi (2+4) tehopistettä kolmessa ottelussa.
Mäki taasen on kuulunut maamme nuorisomaajoukkueisiin jo jonkin aikaa. Kyseessä on aivan helvetin taitava puolustaja, mutta se taitokaan ei riitä Mäkeä välttämättä viemään P-Amerikkaan asti sillä hänen runkonsa ei täytä edes sitä häilyvää minimirajaa. Pituutta Mäellä nimittäin on kertynyt vuosien varrella vain 167 senttiä ja painoa on tullut 63 kiloa.
Viirlas on isokokoinen (189 cm / 89 kg) puolustaja joka kuului jo viime kaudella U16 maajoukkueen kokoonpanoon. Tällä kaudella Viirlas on aloittanut B2 junnujen mukana ja tehnyt kaksi tehopistettä kahdessa ottelussa. Ainoa ihmetyksen aihe onkin omalla kohdallani, että mitä helvettiä Viirlas tekee B2 mukana kun hän voisi pelailla jo kaikin puolin B-Junioreiden ykkösryhmittymän mukana.
Joni Seinelä onkin sitten astetta tuntemattomampi kaveri joka ei ollut itsellenikään tuttu ennen kauden alkua. Kuitenkin tämä -93 syntynyt hyökkääjä on aloittanut kautensa B-Junioreissa varsin ennakkoluulottomasti ja iskenyt kolmessa ottelussa viisi (2+3) tehopistettä.

-94 ryhmästä on pakko nostaa myös pari nimeä esille Tepsin osalta. Pistäkää mieleenne nimet Oskari Lehtinen, Rasmus Ristolainen sekä Niklas Salo. Jokainen herroista on ollut jo maajoukkuevisiitillä ja tulevat olemaan jatkossakin.
Lehtistä varsinkin pidetään yhtenä Tepsin suurimmista lupauksista sitten Lauri Korpikosken ja miksipäs ei pidettäisi? Herra iski viime kaudella C-junioreissa 23 ottelussa 27 (15+12) tehopistettä ollen Tepsin sisäisessä pistepörssissä sijalla kolme, edellä vain parivaljakko Lindsten & Mäki. Ja tämä siis vuoden alaikäisenä. Myös koko on Lehtisen osalta kunnossa sillä 15-ikävuodesta huolimatta häneltä löytyy jo mukavasti pituttakin 182 sentin muodossa. Myös Lehtinen on aloittanut uransa B-Junioreissa varsin mallikkaasti sillä tuloksena on ollut kolmessa ottelussa kolme maalia ja yksi maalisyöttö.
Ristolainen taasen ei häikäissyt niinkään pisteillä viime kaudella C-Junioreissa, mutta hänen muu pelillinen panos ja työ kentällä takasivat paikan täksi kaudeksi B-Junioreiden ryhmässä. Vielä 14-vuotias (täyttää 15 lokakuun lopussa) Ristolainen on kuitenkin aloittanut B-junioreissa vahvasti ja äskettäin tulleessa 6-2 voitossa TuToa vastaan Ristolainen avasi myös pistetilinsä B:ssä tehden tehopisteet 0+2.
Niklas Salo taasen omaa saman ongelman kuin Mäki. Hän on erittäin lupaava ja lahjakas kiekollisessa pelissä, mutta hänen kokonsa saattaa koitua kohtaloksi. 160 senttisen ja 53 (!) kiloisen Salon pitäisi saada pituuskasvunsa ja painonsa nousemaan vähän äkkiäkin, että hän pääsisi kunnolla mukaan B-junioreiden rytmiin.

Sori tälläinen värilasipudottelu.

 

[Mänizeri]

Eilinen ottelu JYP:n ja HIFK:n välillä osoitti, että ei Granlundista ole turhaan kohistu. Oli ensimmäinen kerta, kun näin miestä livenä.

Se miten mies käsittelee kiekkoa on aivan poikkeuksellista suomalaiselta pelaajalta. Samoin syöttöjen ajoitukset, joilla mies muutaman kerran vapautti oman pelaajan. Ja puhun nyt muistakin tilanteista kuin, maaliin johtaneista syötöistä. Puolustaminen nyt on mitä on, joten saa nähdä tehdäänkö miehestä koskaan aikuisten sarjaan sentteriä. Voi toki olla että jatkossa kun mies on kentällä, niin ei paljon omassa päässä tarvitse käydä.

Vaikea sanoa, voiko tuollaista keikollista taitoa oppia vai tuleeko se luonnostaan vai onko siinä molempia. Mutta jos kaveri pysyy terveenä, niin ainakin isoissa kaukaloissa kyyti tulee olemaan kylmää.

Vertaukset Saku Koivuun eivät ole ihan tuulesta temmattuja, mutta omasta mielestäni Granlund on jopa hieman edellä tässä vaiheessa.

 

[Touho]

HIFK:n tilanne näyttää oikeastaan hyvältä nämä lupaukset, sillä luultavasti HIFK:lta löytyy kolmen seuraavan vuoden ensimmäisen suomalainen varaus, tässä lista.

2009/2010: Mikael Granlund 92
2010/2011: Sami Salminen 93
2011/2012: Miko Saarelainen 94

 

[Ck]

HIFK:n tilanne näyttää oikeastaan hyvältä nämä lupaukset, sillä luultavasti HIFK:lta löytyy kolmen seuraavan vuoden ensimmäisen suomalainen varaus, tässä lista.

2009/2010: Mikael Granlund 92
2010/2011: Sami Salminen 93
2011/2012: Miko Saarelainen 94

Näiden lisäksi muut erittäin potentiaaliset pelaajat HIFK:ssä, joille voi odottaa varausta:

2009/2010: Micke-Max Åsten 92 sekä Mikael Salmivirta 92.
2010/2011: Markus Granlund 93, Julius Nyqvist 10/92, Mika Partanen 10/92, Miihkali Teppo 12/92, Richard Ullberg 93, sekä Patrik Parkkonen 93.
2011/2012: Otso Rantakari 11/93.

Tähän vielä lisätäkseni, voi olla, että Touhon mainitsemien vuosienkin jälkeen varataan IFK-pelaaja ensimmäisenä:

2012/2013: Saku Salminen 10/94

HIFK B voitti tänään Tuto 10-2 ja Sami Salminen 2+1 sekä Saku Salminen 1+1. Niko Wallenius tekikin sitten 4+0.

 

[Touho]

Mitenkäs Suomi lähtee U18 MM-Kisoissa peluuttamaan miehistöään. Pistetäänkö kaikki SM-Liiga tähdet samaan ketjuun tasoa Donskoi-Granlund-Pulkkinen vai kokoa tyyliin Salminen-Granlund-Pulkkinen. Näin saataisiin Donskoi ja enemmän taitoa alempaan ketjuun. Mitenkäs se muuten joukkue näyttää, kun itsellä ei hirveästi tietoa U18 joukkueesta ole kun olen keskittynyt U20 seuraamiseen. Joku viisaampi varmaan valaisisi tyhmempää tässä.

Hieman offtopic, mutta en tästä aiheesta uutta ketjua viitsinyt tehdä ja ylempänä on kuitenkin jo aiempia tilastoja junnuturnauksista.

 

[Ck]

Nostetaan ketjua taas vähän ylöspäin ja lainaan itseäni "Mikael Granlund HIFK:hon!" ketjusta, koska runkosarjat on lopuillaan ja nyt voi taas listailla lisää pelaajia, jotka on pelannut 16-17 A-junioreissa ja 17-18 vuotiana liigaa. U18 MM-kisat lähestyy myös, niinpä lisäilen uusia tulokkaita tummennetulle tässä tekemässäni listassa.

Hyökkääjät 16-17 vuotiaana:

Saku Koivu A-juniorit 34 25+28=53
Olli Jokinen A-juniorit 25 20+14=34
Tuomo Ruutu A-juniorit 35 11+16=27
Mikko Koivu A-juniorit 30 4+8=12
Sami Kapanen A-juniorit 30 14+13=27
Teemu Selänne A-juniorit 33 10+12=22
Jari Kurri "en löytänyt tilastoja"
Esa Keskinen, 1divisioona 27 14+18=32 (A:ssa 15-16 vuotiaana 32 46+20=66)
Raimo Helminen "en löytänyt tilastoja"
Esa Tikkanen SJHL 59 38+37=75
Jere Lehtinen A-juniorit 32 23+23=46
Niklas Hagman A-juniorit 30 13+12=25
Matti Hagman "en löytänyt tilastoja"
Eero Somervuori A-juniorit 28 20+19=39
Jonas Enlund A-juniorit 38 15+15=30
Jani Rita A-juniorit 36 15+9=24
Jesse Joensuu A-juniorit 13 7+8=15 (Liigassa: 39 1+1=2)
Lauri Tukonen A-juniorit 17 6+6=12
Sean Bergenheim A-juniorit 18 6+4=10
Mikael Granlund 35 21+36=57
Miikka Salomäki A-juniorit 37 18+25=43
Markus Granlund A-juniorit 37 17+25=42
Mika Partanen A-juniorit 38 15+24=39
Toni Rajala A-juniorit 33 13+22=35
Teemu Pulkkinen A-juniorit 24 15+13=28
Miro Aaltonen A-juniorit 40 12+15=27
Joonas Donskoi A-juniorit 32 7+17=24
Joel Armia A-juniorit 27 15+6=21
Sami Salminen A-junioirit 8 4+2=6 (En vieläkään täysin käsitä miksi Salminen ei saanut enempää peliaikaa A:ssa?)

Kyllä meillä siis on edelleenkin kasvamassa loistavia lupaavia pelaajia, varsinkin hyökkääjiä, mutta tärkeintä on edelleenkin se, kuinka näistä saadaan niitä NHL tähtiä kasvatettua. Yksilötaitojen jalostaminen on kaikista tärkeintä ja aika monella lupaavista pelaajistamme on ongelmia varsinkin luistelutekniikassa ja nopeudessa. Tämä puoli olisi helppoa korjata ammattimaisessa ohjauksessa kunhan siihen panostettaisiin enemmän. Ne pelaajat taas joilla luistelu on kunnossa, niin mailatekniikka, syöttäminen, laukominen tai kaikki tuntuvat olevan ongelmana.

Minusta on outoa, että vielä tähänkään päivään asti ei ole ymmärretty auttaa ja kehittää huippulupauksiamme yksilötaitoa riittävästi, koska se on kaiken A ja O. Vaikka kyseessä onkin joukkue urheilu, niin pelaajat ovat yksilöitä ja niitä taitoja tulee kehittää joukkuepelaamisen kustannuksella. Vaikka nyrkkeily on yksilölaji, niin silti jos nyrkkeilijätkin kävisivät vaan porukalla lenkillä ja hioisivat pelkkiä nyrkkeilyn taktisia osuuksia, niin itse otteluissa tulisi aika kylmää kyytiä.

Hyökkääjät 17-18 vuotiaana SM-liigassa(liigan nimi jos ei SM-liiga):

Mikael Granlund 43 13+27=40
Joonas Donskoi 18 2+2=4
Teemu Pulkkinen 12 1+2=3
Toni Rajala 21 2+3=5
Saku Koivu 46 3+7=10
Olli Jokinen 50 14+27=41
Tuomo Ruutu 47 11+11=22
Mikko Koivu 21 0+1=1
Sami Kapanen 14 1+2=3
Teemu Selänne 1divisioona 5 1+1=2 (A:ssa 33 43+23=66)
Jari Kurri 29 2+9=11
Esa Keskinen 1divisioona 15 5+14=19
Raimo Helminen A-juniorit 30 28+31=59
Esa Tikkanen A-juniorit 30 34+31=65
Jere Lehtinen 1divisioona 32 15+9=24
Niklas Hagman 8 1+0=1
Matti Hagman 13 11+5=16
Eero Somervuori 42 3+7=10
Jonas Enlund Mestis 4 1+1=2 (A:ssa 37 24+18=42)
Jani Rita 41 3+2=5
Jesse Joensuu 51 4+8=12
Lauri Tukonen 35 3+3=6
Sean Bergenheim 28 2+2=4

Ulkomaalaisia huippupelaajia ennen NHL varausta:

Alexander Ovechkin Russian Hockey League 53 13+11=24 (puolivuotta vanhempana kuin Mikke)
Evgeny Malkin Russian Hockey League 33 3+9=12
Jaromir Jagr Extraliga (CZE) 51 30+30=60
Peter Forsbeg Elitserien 23 7+10=17 (puolivuotta nuorempi kuin Mikke, seuraavalla kaudella vanhempana 39 9+18=27)

Mikael Granlundin suoritus tältä kaudelta Eurooppalaisessa pääsarjassa menee ihan kärkeen kun katsotaan tilastoja kaikkina aikoina. Tsekin liigassa on jotkut huiput päässeet vastaaviin lukemiin ja yksittäiset huippupelaajat myös muissa liigoissa, mutta kovasta suorituksesta on kyse jokatapauksessa.

 

[jokerit67]

Hyökkääjät 16-17 vuotiaana:

Jokereissa on muutama -93 syntynyt kaveri, jotka kävivät kokeilemassa A:ssa, mutteivät pelanneet paria peliä enempää, eli eivät ehkä kuitenkaan kuulu tälle listalle:

MV Samuli Eskuri 1 peli, 13.52 maalia/peli, 72,7%.
H Aleksi Rekonen 2 peliä 0+1=1
H Thomas Nykopp 1 peli 1+0=1

Näiden kavereiden potentiaalit ovat järjestyksessä 1.Rekonen, 2/3.Nykopp, 2/3.Eskuri. Meillä on tämän kauden jälkeen jäämässä aika paljon vanhoja kavereita pois A:sta, joten siellä nähtänee tulevaisuudessa jonkilainen nuorennusleikkaus eli näyttöpaikkoja nuoremmille. Esimerkiksi C:n veskari Korpisalo(-94) voisi varmaan melkein pelata ensi kaudella jo pari peliä A:ssa, mutta organisaatiossa on jo aika monta -93 veskaa, joten saa nähdä miten kaverille käy.

 

[PJx]

Nostetaan ketjua taas vähän ylöspäin ja lainaan itseäni ...

Sinänsä kiinnostavia ja toiveita herättäviä tilastoita. Ottamatta pois nykyisiltä junnuilta mitään, on muutama asia hyvä pitää mielessä.

Nykyisestä liigasta on miehiä pilvin pimein ulkomailla eikä enää puhuta varsinaisesti ulkomaalaisvahvistuksista, vaan ulkomaalaispelaajista. Kuvaava esimerkki on, että Niklas Hagman valitsi aikoinaan divarin hienosti menneiden nuorten MM:ien jälkeen kun liigan taso oli liian kova.

A-junnujen sarjan taso on myös kokenut kolauksen. Syystä en ole varma, mutta vielä jokunen vuosi sitten useimmat junnut karttoivat Mesetistä/divaria. Pelko hukkumisesta "tarkkailulistalta" kalvoi luultavasti mieltä. Farmisopimukset ja Mestiksen selkeä profiloituminen on muuttanut tilanteen täysin.

 

[Ck]

Nykyisestä liigasta on miehiä pilvin pimein ulkomailla eikä enää puhuta varsinaisesti ulkomaalaisvahvistuksista, vaan ulkomaalaispelaajista. Kuvaava esimerkki on, että Niklas Hagman valitsi aikoinaan divarin hienosti menneiden nuorten MM:ien jälkeen kun liigan taso oli liian kova.

Mielestäni SM-liigan taso ei ole tippunut lähellekään niin paljon kuin monesti puhutaan. Suomalaiset seurajoukkueet pärjää edelleenkin ihan mukavasti eurooppalaisessa vertailussa ja syy on siinä, että aina kun yksi lähtee ulkomaille, niin toinen saa mahdollisuuden, josta sitten kasvaa taas uusi tähti. Suomella on hyvä kansainvälinen taso pelaajissa ollut aina ja on edelleen, mutta se terävin kärki on ollut lähes täysin hukassa, mutta tämäkin on ollut ongelma aina. Ei Suomella ole kaikkina aikoinakaan ollut maailman tähdeksi tai parhaaksi pelaajaksi mainittuja pelaajia kuin muutamia (Selänne, Kurri oli tähtiä sekä O.Jokinen, Koivu, Koivu, Lehtinen on siinä ja tässä kansainvälisessä vertailussa). Loput sitten käytännössä harmaanpaa massaa (maalivahdit eri asia).

A-junnujen sarjan taso on myös kokenut kolauksen. Syystä en ole varma, mutta vielä jokunen vuosi sitten useimmat junnut karttoivat Mesetistä/divaria. Pelko hukkumisesta "tarkkailulistalta" kalvoi luultavasti mieltä. Farmisopimukset ja Mestiksen selkeä profiloituminen on muuttanut tilanteen täysin.

Minusta tämä vaatii vähän perustelua, eli millä tavalla se on kokenut kolauksen? Mielestäni A-junioreiden taso on kovempi mitä moniin vuosiin, tässä kommentissa taitaa olla kyseessä "aika kultaa muistot" tyyppinen ratkaisu? Suomen jääkiekkotuotanto on tuottanut vuosia samanlaista ja tasoista 3-4 kentän työmyyrä pelaajistoa jo iät ja ajat, jossa välillä on tuikkinut muutama lupaavampikin. Nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen lupaavia ja taitavia pelaajia on jopa ihan kahdenkäden sormilla laskettavat määrät (ehkä jopa enemmän), eli -92-95 ikäluokissa. Näissä mainituissa ikäluokissa on sitä terävämpää kärkeä mukavasti, harmi vaan, että monet näistä aika lyhyitä, mutta vielä on aikaa kasvaa.

Mielestäni yksi oleellinen asia on kuitenkin tapahtunut, liigassa ja A:ssa on uskallettu antaa vastuuta näille huippulupauksille vaikka vieläkin tässä junnataan monien muiden maiden perässä. Toivottavasti kohta aletaan huomaamaan Granlundin ja Vatasen esimerkkiä seuraten, että sitä vastuuta voi antaa enemmänkin. Ennen ei uskallettu antaa ollenkaan vastuuta nuorille tai jos annettiin, niin nuoret pelasivat 2-3 kautta ajokoirakiekkoa 3-4 kentissä ja ei ole mikään ihme, että se kehitys siihen myöskin jymähtää.

 

[PJx]

Mielestäni SM-liigan taso ei ole tippunut lähellekään niin paljon kuin monesti puhutaan. Suomalaiset seurajoukkueet pärjää edelleenkin ihan mukavasti eurooppalaisessa vertailussa ja syy on siinä, että aina kun yksi lähtee ulkomaille, niin toinen saa mahdollisuuden, .....


Minusta tämä vaatii vähän perustelua, eli millä tavalla se on kokenut kolauksen? Mielestäni A-junioreiden taso on kovempi mitä moniin vuosiin, tässä kommentissa taitaa olla kyseessä "aika kultaa muistot" tyyppinen ratkaisu?....

Absoluuttinen tasonmittaus on toki mahdotonta, joten täytyy tyytyä "potentiaalin" mittaukseen, jossa täytyisi ottaa huomioon Suomen kärjen taso verrattuna maailman huipputasoon. Tämän tyyppisessä vertailussa Suomen asema ei ole ainakaan vahvistunut ainakaan nuorten/parhaassa iässä olevien suhteen.

Tämän jälkeen liigan pelaajien tasoa voi lähteä puntaroimaan vaikka siltä pohjalta, että missä esim. 100 parasta suomalaista pelaa ja kuinka paljon täällä pelaa vahvistuksia, jotka kuuluisivat tuohon joukkoon. Siitä saa käsityksen, millaisen suhteellisen tason ison roolin ottaminen Liigassa vaatii.

Saman analyysin voi tehdä ASM:stä. Kuinka moni "runkopelaaja" pitäisi roolinsa, jos kaikki ikänsä puolesta kelvolliset junnut pelaisivat sarjassa. Oleellinen muutos tuli kun Mestistä alettiin käyttämään farmi-sarjana.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää esimerkiksi Ilvestä, joka tuskin olisi selvinnyt playoffehin ilman "vahvistuksia". Siellä se pudotti runkosarjan kakkosen ja pisti ykkösen tosi ahtaalla päätyen lopulta pronssille. Joukkueen taso oli ihan jotain muuta kuin runkosarjassa. Kaiken lisäksi se olisi voinut olla kovempikin, jos kaikille pelaajille olisi löytynyt talven aikana se oma sarja, jossa vaatimustaso ja rooli (esim. peliaika) olisi ollut balanssissa.

 

[Ck]

Absoluuttinen tasonmittaus on toki mahdotonta, joten täytyy tyytyä "potentiaalin" mittaukseen, jossa täytyisi ottaa huomioon Suomen kärjen taso verrattuna maailman huipputasoon. Tämän tyyppisessä vertailussa Suomen asema ei ole ainakaan vahvistunut ainakaan nuorten/parhaassa iässä olevien suhteen.

Kyllä, absoluuttinen tasonmittaus on mahdotonta, mutta itse väitän kyllä, ettei SM-liiga hirveästi jää muista huippusarjoista. Esimerkiksi Elitserieniin vertaamallakin voidaan poimia vaikka Hannu Pikkarainen, joka on ollut suomessa aina ihan lapanen, ei välttämättä aina pisteissä, mutta kaikessa muussa. Nyt hän on kuitenkin Elitserienin yksi parhaista puolustajista, jos ei jopa paras. Esa Pirnes KHL:ssä piste per ottelu, suomessa ihan lapanen. Monia muitakin vastaavia tapauksia voidaan vertailla ja minusta näitä vertailuja tekemällä SM-liiga ei hirveästi ole muita takana.

Sen lisäksi keskinäiset ottelut harjoitusotteluissa ja vastaavissa puoltaa tätä sarjojen tasoeroa, eli se ei kovin suuri ole.

Samoin jos katsoo esim. Elitserienin pistepörssiä, niin ei todellakaan ole täysin faktista, että heidän huiput pärjää noin hyvin SM-liigassa. Nytkin Elitserienin pistepörssin voitti Norjalainen "never heard" Mats Zuccarello Aasen, joka kokonsakin puolesta luokitellaan hyttyssarjaan ja ei kyllä herätä minussa hirveästi luottoa ruotsin sarjan ylivoimaisuuteen verrattuna suomeen.

Tämän jälkeen liigan pelaajien tasoa voi lähteä puntaroimaan vaikka siltä pohjalta, että missä esim. 100 parasta suomalaista pelaa ja kuinka paljon täällä pelaa vahvistuksia, jotka kuuluisivat tuohon joukkoon. Siitä saa käsityksen, millaisen suhteellisen tason ison roolin ottaminen Liigassa vaatii.

Näinkin voidaan tehdä, mutta nämäkin ovat vähän makuasioita kun tullaan NHL:stä alaspäin. Mihin rankata Jori Lehterä, Jonas Enlund, Mikael Granlund jne. jne. nyt moni varmaan rankkaisi heidät kohtalaisen alas johtuen yleisestä ajatuksesta, että SM-liiga on ihan syvältä. Kuitenkin jos/kun he tekevät NHL sopimukset ja jo ensi syksynä breikkaavat vähintään AHL:ssä tai ehkä jopa NHL:ssä (poislukien ehkä Mikke), niin yhtäkkiä he olisivatkin listan kärjessä?

Saman analyysin voi tehdä ASM:stä. Kuinka moni "runkopelaaja" pitäisi roolinsa, jos kaikki ikänsä puolesta kelvolliset junnut pelaisivat sarjassa. Oleellinen muutos tuli kun Mestistä alettiin käyttämään farmi-sarjana.

Niin, edelleenkin väitän, että suomella on niin laaja runkopelaajien taso, että vaikka sieltä muutama yli ikänen on mennyt mestikseen, niin taso ei tipu kovinkaan paljon.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää esimerkiksi Ilvestä, joka tuskin olisi selvinnyt playoffehin ilman "vahvistuksia". Siellä se pudotti runkosarjan kakkosen ja pisti ykkösen tosi ahtaalla päätyen lopulta pronssille. Joukkueen taso oli ihan jotain muuta kuin runkosarjassa. Kaiken lisäksi se olisi voinut olla kovempikin, jos kaikille pelaajille olisi löytynyt talven aikana se oma sarja, jossa vaatimustaso ja rooli (esim. peliaika) olisi ollut balanssissa.

Kyllä ja A:ta hallitsi sekä finaalissa pelaa kuitenkin esim. IFK ja vastapuolella Kärpät, joiden joukkueiden parhaimmistoa pisteissä on ollut 2 -93 syntynyttä jannua, Granlund vielä myös pleijareissa (Salomäki ollut loukkaantunut).

Toisaalta, jos nyt on käynyt niin, että meidän A:n taso on vähän tippunut samoin kuin SM-liigan, niin se voi jopa olla hyvä asia. Jos näin olisi ollut, niin ennen muinoin ehkä Salomäki ja Granlund olisi joutuneet pelaamaan heikompitasoisessa B:n sarjassa ja kehitys ei menisi niin nopeasti eteenpäin kuin nyt näyttää menevän. Varmasti sinustakin nykyinen A on kuitenkin parempi kuin esim. entinen B:n SM-sarja? Sama juttu sitten SM-liigan kanssa, ehkä Mikke olisi esim. joutunut pelaamaan vielä tämän vuoden A-junioreissa, mutta nyt pelasikin SM-liigaa ykköskentässä.

Hyviä kommentteja kuitenkin sinulta ja asiallista tekstiä asiaan liittyen vaikka arviomme vähän eroaakin toisistaan. Mutta oli miten oli, tämä nuorille suuren peliajan antaminen varmasti tulee tuottamaan hedelmää tulevaisuudessa.

 

[PJx]

Toisaalta, jos nyt on käynyt niin, että meidän A:n taso on vähän tippunut samoin kuin SM-liigan, niin se voi jopa olla hyvä asia. Jos näin olisi ollut, niin ennen muinoin ehkä Salomäki ja Granlund olisi joutuneet pelaamaan heikompitasoisessa B:n sarjassa ja kehitys ei menisi niin nopeasti eteenpäin kuin nyt näyttää menevän. Varmasti sinustakin nykyinen A on kuitenkin parempi kuin esim. entinen B:n SM-sarja? Sama juttu sitten SM-liigan kanssa, ehkä Mikke olisi esim. joutunut pelaamaan vielä tämän vuoden A-junioreissa, mutta nyt pelasikin SM-liigaa ykköskentässä.

SM-liigan osalta ei toki kannata ryhtyä synkistelemään, vaikka siitä on jossain määrin muodostumassa kasvattajasarja. Taso on mitä luultavimmin edelleen tarpeeksi hyvä pelaajien kehityksen kannalta. Toki näkisin mielelläni enemmän pelaajia SM-liigasta MM-kisajoukkueessa.

Nykyisessä formussaan se saattaa palvella suomalaista systeemiä paremmin, sillä sisääntulokynnys ei ole kohtuuton. Itse asiassa epäilen, että kehno NHL-varaustilanne ei edes kerro koko totuutta. Suomalaiset junnut aloittavat harjoittelun niin myöhään, että poikien taso alkaa näkyä myöhässä ja siihen nykyinen liiga sopii hyvin.

A-junnujen tason suhteen tilanne on kimurantimpi, sillä farmisopimustilanne/politiikka on erilaista eri seuroissa. Osa parhaista A-junnuista pidetään liiga-ringissä ja pojat pelaavat A:n pelejä vaihtelevalla motivaatiolla. Tämä ei ole otollinen tilanne. Asiaa voisi parantaa väljentämällä farmi-pykäliä entisestään, mutta se tuskin olisi enää Mestiksen etu.

Oikeastaan pääsyy miksi ylipäänsä puutuin koko asiaan oli tilastoilla todistelu. En vaan jaksa pitää nykyisiä tilastoja vertailukelpoisina vuosikymmenen takaisiin nähden, sillä liian moni asia on muuttunut.

 

[Ck]

SM-liigan osalta ei toki kannata ryhtyä synkistelemään, vaikka siitä on jossain määrin muodostumassa kasvattajasarja. Taso on mitä luultavimmin edelleen tarpeeksi hyvä pelaajien kehityksen kannalta. Toki näkisin mielelläni enemmän pelaajia SM-liigasta MM-kisajoukkueessa.

Nykyisessä formussaan se saattaa palvella suomalaista systeemiä paremmin, sillä sisääntulokynnys ei ole kohtuuton. Itse asiassa epäilen, että kehno NHL-varaustilanne ei edes kerro koko totuutta. Suomalaiset junnut aloittavat harjoittelun niin myöhään, että poikien taso alkaa näkyä myöhässä ja siihen nykyinen liiga sopii hyvin.

Itse näen myös SM-liigan juuri kuten sinäkin. Se on kyllä kasvattajasarja, mutta niin on käytännössä kaikki muutkin euroopan sarjat, ehkä KHL:ää lukuunottamatta. Hyvinä puolina on juuri se, että kun me emme pysty kilpailemaan muuten, niin nostamalla nuoria ylös isoille vastuille, saadaan järkevää jatkuvuutta ja uusia tähtiä alkaa tupsahdella useampia joka vuosi. Samoin paluumuuttajat tuo kiinnostavuutta lisää SM-liigaan, kuten Kapaset, Niemiset ja kumppanit.

Itse haluaisin myös nähdä SM-liigasta enemmän pelaajia MM-kisoissa ja vastaavissa ja mielestäni tähän olisi helposti edellytykset, mutta siihen tarvitaan asennemuutosta. Esimerkiksi Lehterä, Enlund, Lucenius, JMA, Granlund ja Vatanen on jo lähes MM-kisa tasoisia taidoiltaan, mutta toki kokemusta puuttuu. Nyt jos heitä ei oteta mukaan kisoihin, niin ensi keväänä on taas sama tilanne, kokemusta puuttuu jne. jne. Tämän kokemus asian taakse ei saisi enää mennä. Riittää, että joukkue on järkevästi rakennettu ja, että sitä kokemustakin löytyy niin, että se tuo turvaa ja jatkuvuutta joukkueeseen.

A-junnujen tason suhteen tilanne on kimurantimpi, sillä farmisopimustilanne/politiikka on erilaista eri seuroissa. Osa parhaista A-junnuista pidetään liiga-ringissä ja pojat pelaavat A:n pelejä vaihtelevalla motivaatiolla. Tämä ei ole otollinen tilanne. Asiaa voisi parantaa väljentämällä farmi-pykäliä entisestään, mutta se tuskin olisi enää Mestiksen etu.

En tiedä mikä farmisopimusten tilanne Mestiksen kanssa on, mutta vielä ainakaan se ei ole realisoitunut todellisuudessa. Tänä vuonna Mestiksessä on alle 20 vuotiaista pelannut ainoastaan 1 pelaaja lähes koko kauden, 2 pelaajaa vähän yli 30 ottelua ja 3 pelaajaa puolet kaudesta sekä yhteensä 41 pelaaja on pelannut pelejä, joista suurin osa vain muutamia otteluita. Tämä määrä ei eroa ainakaan pelaajien ja otteluiden määrissä huomattavasti muista lähivuosista. Toisaalta taas tästä vuodesta 5 vuotta taakse päin ja ennen sitä, Mestiksessä ja divarissa on pelannut huomattavasti suurempi määrä alle 20 vuotiaita. Tilastot voi tarkistaa täältä: http://www.eliteprospects.com

Tämä osoittaa siis ennemminkin sen, että A-junioreiden SM-liiga on paremmalla tasolla nykyään kuin ennen.

Oikeastaan pääsyy miksi ylipäänsä puutuin koko asiaan oli tilastoilla todistelu. En vaan jaksa pitää nykyisiä tilastoja vertailukelpoisina vuosikymmenen takaisiin nähden, sillä liian moni asia on muuttunut.

Niin, toisaalta monesti aika kultaa muistot. Voi toki olla, että ollaan tultu paljon alaskin päin, mutta itse en näe asiaa niin. Suomelta tulee edelleenkin ihan samat määrät taitavia ja lupaavia pelaajia, ainoastaan heidän jalostaminen mieluummin huippupelaajiksi kuin rouhijoiksi on se ongelma, joka meillä on ollut aina.

Tähän kaikkeen tärkein yksittäinen syy on liiallinen joukkue ajattelu kun enemmän pitäisi keskittyä pelaajiin yksilöinä sekä hioa heidän yksilötaitojaan. Liikaa tyydytään keskinkertaiseen pelaajien kehittämiseen ja mennään sieltä mistä aita on matalin vaikka pelaajille pitäisi jo nuorena luoda henkilökohtaisten taitojen hiomiseen toimintasuunnitelmat.

Tämän kaiken lisäksi, ennen vanhaan pisteiden tekeminen jääkiekossa oli huomattavasti helpompaa ja kilpailu ei ollut niin kovaa.