Mua kummastuttaa tuo kuparipannujen suuri suosio. Tai no, mun lapsuudessani niitä oli joka tuvassa muutama. Maaseudulla vielä enemän. Mutsillakin on vielä niitä jemmassa vintillä. Sama oli silloin myrskylyhtyjen kanssa. Meilläkin oli ainakin kolme erilaista viiskyt, kuuskyt luvulta. Nekin ovat tallessa. Ihme ettei mama ole niitä myynyt kun kirppareita kiertelee ja katselee myöskin huutokauppakeisaria silmät tapillaan.
Ystävän äiti on kaikinpuolin järki-ihmisiä mutta hänellä on tapana pitää sängynalla kuparipannuja. Ehkäisee kuulemma reumaa, syöpää, etc...
Itsekkin olen ihmetellyt, miksi juuri kuparipannu on profiloitunut Palsanmäen vetonaulaksi eikä esimerkiksi Muumi-muki tahi Suomalainen lasi design.
Tuotteena kuparipannu on symbolinen, lukuunottamatta ystäväni äitiä. Minusta kuparipannu synnyttää nykyajan ihmiselle tiedostomattomia impulsseja menneisyydestä, isiensä mailta. Se muistuttaa meitä juurista jollain tavalla.
Asiakas taas on pyryharakka, jolla on synnynnäinen taipumus ja intohimo kiiltävän perään.
Palsanmäki hyvänä meklarina tunnetietoisuuden näkökulmasta on saanut haalittua halliinsa ohjelman avulla harakoiden ylimystön. Aki ei tunne pelkästään tuotetta (kuparipannu) vaan ennenkaikkea hän tuntee asiakaskunnan. Siksi Akin autotalli on kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti autotalli on ääriään myöten täynnä ilman että kukaan jäisi ilman sisäänpääsyä. Minusta tämä asiakaskunnan haaliminen on Palsanmäen vahvuus ja josta varsinaisesti muodostuu
@T1971 mainitsema "koostumus".
Itteäni kiinnostaa, miten vitussa Palsanmäki vetää ns "oikeasta narusta". Tunnetasolla hänen täytyy kyllä samaistua asiakkaaseen, mutta kuinka hän tekee sen. Sosiaalista peliähän tämä elämä loppuviimein on.
Mä jos sanoisin jollekin, että "osta pannu", niin mulle naurettaisiin.