Suomalaiset Stanley Cup -häviäjät

[apulais-GM]

Mietin tuossa Ville Niemistä, että millä ihmeellä hän oikeastaan raivasi tiensä pitkäaikaiseksi NHL-peluriksi, voittaen Stanley Cupin, ja oli vielä finaaleissa toisenkin kerran. Siitä tuli mieleen, että moni muukin suomalainen on ollut häviämässä finaalisarjaa... heitä on enemmän kuin voittajia.
En missään nimessä tarkoita korostaa suomalaista hopeaperinnettä tai että "tiukassa paikassa pää ei kestä" tai muuta, vaan se on hieno saavutus jos pääsee pelaamaan finaaleissa. Silloin on pelannut koko kauden läpi.

Aloin muistella, että ketkä on ollut hävinneessä joukkuees.

2011: Sami Salo, Vancouver Canucks
2010: Ville Leino ja Kimmo Timonen, Philadelphia Flyers
2009: Ville Leino ja Valtteri Filppula, Detroit Red Wings
2008: Jarkko Ruutu, Pittsburgh Penguins
2007: -
2006: Jussi Markkanen, Edmonton Oilers
2005 (ei pelattu)
2004: Miikka Kiprusoff, Ville Nieminen ja Toni Lydman, Calgary Flames
2003: -
2002: Sami Kapanen, Carolina Hurricanes
2001: -
2000: Jere Lehtinen, Dallas Stars
1999: -
1998: Esa Tikkanen, Washington Capitals
1997: Janne Niinimaa, Philadelphia Flyers
1996: -
1995: -
1994: Jyrki Lumme, Vancouver Canucks
1993: Jari Kurri, Los Angeles Kings
1992: -
1991: -
1990: -
1989: -
1988: -
1987: Ilkka Sinisalo, Philadelphia Flyers
1986: -
1985: Ilkka Sinisalo, Philadelphia Flyers
1984: -
1983: Jari Kurri, Edmonton Oilers

...1950: Pentti Lund, New York Rangers


1980-luvun Cupeista ja aikaisemmista en mene sanomaan mitään, kuka siellä hävisi ja kuka pelasi riittävästi pelejä. Ainakin sormuksia tuli eräille.
Ja voi olla, että noista 90- ja 2000-luvun vuosista jäi joku mainitsematta, en yllättyisi.

Muistan hyvin, miten Ville Nieminen ääni käheänä tunteikkaasti selitti miten iso asia on kyseessä, kun pelasivat finaaleja Calgaryn paidassa. Toisessa ääripäässä oli Jarkko Ruutu, joka huolettomasti, melkein välinpitämättömästi heitti että "ei tässä mitään, ihan samanlaisia pelejä nää on kun kaikki muutkin".

Ja itse en ollenkaan pitänyt aina kyynisen Kimmo Timosen kommenteista, että "taas kerran tuntuu siltä kun koko pitkä kausi olisi vedetty vessanpöntöstä alas". Valittaja Timonen ei millään haluaisi pelata jääkiekkoa, jos ei saa voittaa Cupia, tai jos ei saisi niin paljon rahaa.

 

[alwahla]

Lydmanin Toni oli mukana tuossa Flamesin finaalin hävinneessä joukkueessa.

 

[oiler99]

1998 Esa Tikkanen oli mukana Washingtonin joukkueessa häviämässä Detroitille.

 

[ipaz]

1987: Ilkka Sinisalo, Philadelphia Flyers.

Mun mielestä Kimmo Timosella oli täysi oikeus olla helvetin pettynyt kun 35-vuotiaana pääsi ensimmäistä kertaa finaaliin. Kyllähän se siltä pakostakin tuntuu kun painat ensin 9 kuukautta vain hävitäksesi kalkkiviivoilla. Stanley Cupin takia nuo pelaajat tuolla ovat (ja tietenkin rahan).

 

[Jakke76]

Mä en myöskään ymmärrä tota Timosen dissaamista. Kyllähän jokainen pelaaja tuolla sen Stanley Cupin haluaisi voittaa. Timonenkin tietää että kovin montaa vuotta ei enää edessä ole ja välttämättä noin hyvää tilaisuutta ei tule enää koskaan. Nyt jäi se kruunu saavuttamatta.

Tuskin se Ruutullekaan oli niin helppo paikka olla häviäjänä. Niitä häviöitä kun on muutenkin aika paljon hänen urallaan. Ainoa iso voitto on HIFK:n kanssa 1998 voitettu mestaruus. Ja sen jälkeen on tullut takkiin SM-liigafinaalissa, olympiafinaalissa, Stanley Cupin finaalissa.....

 

[apulais-GM]

Oho, enpä muistanut että Tikkanen värvättiin Capitalsiin pudotuspelejä varten. Eikä sytyttänyt Calgaryn ja Lydmanin yhteyskään.

Onhan se Timonen tietysti pyyteetön joukkuepelaaja ja fair play-miehiä ja tehnyt ison työn päästäkseen merkittäväksi NHL-pelaajaksi, ja liigaan ylipäätäänkin. Ja onhan se varmasti paha pettymys jos häviää finaalit, ei sitä oikeastaan voi täysin sisäistää jos ei ole itse mukana, mutta Timosen turhautuminen vaikutti jo liialliselta kun pitää mielessä että ei ollut elämän ja kuoleman kysymys kuitenkaan.

Ajattelin vaan että kun "vain voittajat muistetaan", niin jos tällä kertaa muistaisi myös "häviäjiä".
Ja sekin toki on käynyt mielessä, että pienellä tuurilla Filppula voisi olla kaksinkertainen voittaja, samoin Lehtinen ja Nieminen. Ja Leinolla oli kyllä tuuria kun kahdella ensimmäisellä kaudellaan pääsi finaalipeleihin mukaan, kahdessa eri joukkueessa. Todellinen konkariveteraani, joka tietää mitä menestyminen vaatii. Paitsi ettei mestaruutta tullut.
Aika monesti itse asiassa suomalainen ollut häviävässä joukkueessa, täytyy kyllä sanoo...

 

[oiler99]

Oho, enpä muistanut että Tikkanen värvättiin Capitalsiin pudotuspelejä varten. Eikä sytyttänyt Calgaryn ja Lydmanin yhteyskään.

Yksi vuoden 1998 Stanley Cupin ikimuistoisimmista hetkistähän on se Tikkasen legendaarinen ohi mennyt laukaus, jolla Caps olisi siirtynyt kahden maalin johtoon. Tämä tapahtui toisessa finaalissa ja peli oli tuossa vaiheessa 4-3 Washingtonille. Ja juuri tuo hutikutihan sitten maksoi Capitalsille mestaruuden.

Esa Tikkanen Misses an Empty Net - YouTube

Nämähän pitää tietysti lisätä listaan:

1993 Jari Kurri, Los Angeles Kings
1987: Ilkka Sinisalo, Philadelphia Flyers
1985: Ilkka Sinisalo. Philadelphia Flyers
1983: Jari Kurri, Edmonton Oilers

 

[apulais-GM]

Yksi vuoden 1998 Stanley Cupin ikimuistoisimmista hetkistähän on se Tikkasen legendaarinen ohi mennyt laukaus, jolla Caps olisi siirtynyt kahden maalin johtoon. Tämä tapahtui toisessa finaalissa ja peli oli tuossa vaiheessa 4-3 Washingtonille. Ja juuri tuo hutikutihan sitten maksoi Capitalsille mestaruuden.

Eipä juuri ole muistikuvia, vaikka silloinhan finaalipelit näytettiin peräti televisiossa ilmaiseksi, ja muistan kyllä katselleeni ainakin jonkun pelin...
Olishan tuo kieltämättä ollut kohtuullisen legendaarista koko liigan mittakaavassa, jos Tikkanen olisi päässyt juhlimaan kuudetta mestaruuttaan, kolmannessa joukkueessa.

- Ja mitä tulee Ilkka Sinisaloon, niin nimi on tuttu, mutta en olisi varmaan osannut sanoa edes että missä seurassa tai seuroissa pelasi. Hyvä syy lukea miehestä edes Wikipediasta. Selvästikin tämä oli kyllä aika iso aukko omassa NHL-tietämyksessäni.

 

[teude]

Yksi vuoden 1998 Stanley Cupin ikimuistoisimmista hetkistähän on se Tikkasen legendaarinen ohi mennyt laukaus, jolla Caps olisi siirtynyt kahden maalin johtoon. Tämä tapahtui toisessa finaalissa ja peli oli tuossa vaiheessa 4-3 Washingtonille. Ja juuri tuo hutikutihan sitten maksoi Capitalsille mestaruuden.

Esa Tikkanen Misses an Empty Net - YouTube

Sori nyt vaan, mutta miten ihmeessä yksi Tikkanen missi maksoi mestaruuden, kun Wings marssi tuolloin ylivoimaiseen 4-0 voittoon?

 

[Steegil]

Sori nyt vaan, mutta miten ihmeessä yksi Tikkanen missi maksoi mestaruuden, kun Wings marssi tuolloin ylivoimaiseen 4-0 voittoon?

Eihän sitä koskaan tiedä. Jos Tikkanen olisi tehnyt tuosta maalin niin Detroit tuskin olisi enää pystynyt tasoittamaan peliä ja voittamalla tota peliä jatkoajalla. Parempi sanonta olisi, että Tikkasen missi varmisti sen, että Capitals ei juhli mestaruutta.

 

[Sledge Hammer!]

Matti Hagman näistä unohtuu koska ilmeisesti oli Don Cherryn koirankopissa aikanaan, mutta pelasi kuitenkin runkkarissa 75 matsia kaudella 76-77 jolloin Bruins hävisi Montrealille otteluvoitoin 4-0 finaalit. Hakille tuli tuolloin yhdeksän pudotuspeliottelua. Käsittääkseni ei kuitenkaan yhtäkään finaaleissa.

 

[Lawless]

Pentti Lund, New York Rangers, 1950. Pudotuspelien paras pistemies, 12 ottelussa 11 pistettä.

 

[apulais-GM]

Juu-u... taishan se Kurri tosiaan pelata finaaleja Kingsissä...

Pari vuotta sitten oli IS Veikkaajan kausiennakkonumerossa juttu Pentti Lundista.

 

[Henkka]

Olisihan tämä Topic ollut paljon vähemmän silmää häiritsevämpi, jos otsikko olisi "Suomalaiset Stanley Cup -finalistit."

Se että suomalaisia on noin paljon lukumäärällisesti ollut häviäjän puolella, on kyllä vain silkkaa sattumaa, koska aika moni noista on ollut rivipelaajia. Merkittävässä roolissa olleita (vähintään 2-ketju, TOP4-puolustaja tai ykkösmaalivahti) suomalaisia löytyy aika paljon voittajien puolelta (Kurri, Tikkanen, Ruotsalainen, Lehtinen, Nieminen, Selänne, Filppula, Niemi) kun taas merkittävissä rooleissa olleita häviäjiä (Niinimaa, Kapanen, Kiprusoff, Timonen) ei ole juuri sen enempää.

 

[doublepenetrator]

Ja itse en ollenkaan pitänyt aina kyynisen Kimmo Timosen kommenteista, että "taas kerran tuntuu siltä kun koko pitkä kausi olisi vedetty vessanpöntöstä alas". Valittaja Timonen ei millään haluaisi pelata jääkiekkoa, jos ei saa voittaa Cupia, tai jos ei saisi niin paljon rahaa.

Onpa aivan käsittämättömän typerä kommentti. Silloin 35-vuotiasta pelimiestä ei olisi saanut vituttaa kun todennäköisesti viimeinen sauma voittaa jääkiekon kaikkein suurin palkinto meni sivu suun? Sitä ennen pelannut sysipaskassa Nashvillen organisaatiossa kahdeksan vuotta. Enemmän kertoisi kaverista jos ei viiksettäisi tappio. Voi vittu sentään.

 

[dana77]

Onhan se Timonen tietysti pyyteetön joukkuepelaaja ja fair play-miehiä ja tehnyt ison työn päästäkseen merkittäväksi NHL-pelaajaksi, ja liigaan ylipäätäänkin. Ja onhan se varmasti paha pettymys jos häviää finaalit, ei sitä oikeastaan voi täysin sisäistää jos ei ole itse mukana, mutta Timosen turhautuminen vaikutti jo liialliselta kun pitää mielessä että ei ollut elämän ja kuoleman kysymys kuitenkaan.

Pakko kysyä että miten suhtauduit Teppo Nummisen kyyneliin Torinon Olympialaisten jälkeen? Se on höpölöpö joka leikistä suuttuu?

 

[Hendricks]

Huhhuh mitä mitä tekstiä. Timosen pettyminen on vain ja ainoastaan ymmärrettävää. Piste. Miten voi olla että tuostakin joku voi ajatella tällä tapaa? Jos GM:n tarkoitus on vain trollata niin onnistut hyvin, jos olet oikeasti tuota mieltä niin ei ole kaikki inkkarit kanootissa.

 

[Tadu]

Mitä vittua? Kyllähän se näille jääkiekkoilijoille, joille lätkä on #1 elämässä on melkeinpä elämän ja kuoleman kysymys kun pääsee näin lähelle arvostetuinta palkintoa lajissa, mutta ei kuitenkaan voita.

Kyseenalaistan onko pelaajalla halua voittaa ylipäätään jos häviäminen Stanley Cup -finaalissa ei tunnu miltään.

 

[Christian74]

Yksi vuoden 1998 Stanley Cupin ikimuistoisimmista hetkistähän on se Tikkasen legendaarinen ohi mennyt laukaus, jolla Caps olisi siirtynyt kahden maalin johtoon. Tämä tapahtui toisessa finaalissa ja peli oli tuossa vaiheessa 4-3 Washingtonille. Ja juuri tuo hutikutihan sitten maksoi Capitalsille mestaruuden.

Saattoi hyvinkin maksaa tuon ottelun voiton, muttei toki mestaruutta. Ellen nyt ihan väärin muista, niin Detroit oli kyllä tuolloin ylivoimainen em. finaalisarjassa.
Se oli sitä hyvää aikaa kun maksukanavat eivät vielä meitä faneja rosvonneet, vaan oli jokamiehenoikeus nähdä kovimman kiekkosarjan NHL:n finaalit.

 

[sekolust]

Se että suomalaisia on noin paljon lukumäärällisesti ollut häviäjän puolella, on kyllä vain silkkaa sattumaa, koska aika moni noista on ollut rivipelaajia.

Laskeskelin, että tuossa etusivun listassa on tällä hetkellä 20 finaalitappiota. Vastaavasti suomalainen on voittanut SC:n 18 kertaa ja ollut osana voittanutta joukkuetta 5 kertaa. Tilastollisesti katsottuna suomalaispelaajien häviösarake ei ole mitenkään "poikkeuksellisen ruma" ja hävinneiden suhde voittaneisiin ei hyppää silmille.

 

[dana77]

Itse näkisin että Jarmo Myllys oli suhteellisen merkittävässä roolissa vuoden 1991 Minnesota North Starsin joukkueessa, sillä hän pelasi runkosarjassa kaksi peliä. Sinisalo ja Takko treidattiin saman kauden aikana pois, joten heitä ei enää tappiosta voi syyttää.

Jarmo Kekäläinen oli puolestaan vielä isommassa roolissa Bostonin 1990 tappiossa, sillä hän pelasi 11 peliä runkosarjassa.

Eniten kuitenkin ihmetyttää Jyrki Lumpeen osuuden unohtaminen vuoden 1989 Montealin tappiossa Flamesille. Jyrki kuitenkin pelasi 21 peliä runkosarjassa.

 

[LaTe_Show]

Hagman ja kausi 1977.