Rosoh kirjoitti:
Tietty farmissa oppii talon tavoille, mutta pelaamalla vielä "se yksi" kausi Suomen/Euroopan ehdottomalla huipulla olisi varmasti ihan yhtä hyvä ratkaisu jos katsotaan +5 vuoden perspektiivillä.
.
Juuri tätä olen itsekin paljon miettinyt. Toivoisinkin, että Jussi Jokisen ja Tony Salmelaisen esimerkit valaisivat pelaajiin uskoa sen suhteen, että voisi olla fiksumpaa nousta tähdeksi Suomessa kuin taistella 3 vuotta famissa.
Salmelainen toki itse teki ensin tuon "liian-nuorena-NHL:n" -virheen, mutta on nyt korjannut sen. Tämän kauden jälkeen Tony saanee huomattavasti paremman näyttöpaikan änärissä, kuin esimerkiksi vielä kauden alla samalla viivalla ollut Jani Rita.
Jokinen on tästä vielä parempi esimerkki. Jannulle olisi varmasti löytynyt kysynytää jo toissa kauden jälkeen (15+23), mutta päätti pelata vielä yhden kauden Suomessa. Noustuaan sangen dominoivaksi pelaajaksi niin SM- kuin EHT-tasollakin, oli valmis lähtemään rapakon taakse. Jäljet nähdään nyt.
Ykköstoiveeni olisikin, että nuoret NHL:n ja AHL:n välillä pongoilevat suomalaispelurit, joiden kehitys on kenties vähän hiipumaan päin, tajuaisivat tulla SM-Liigaan pelaamaan. Tony Salmelainen tuli, ja nousi hetkessä potentiaaliseksi Torino-ehdokkaaksi ja varmaksi Latviaan menijäksi. Sen sijaan esimerkiksi Jani Ridan nimeä en ole Torinon yhteydessä kovin monta kertaa kuullut mainittavan. Sama pätee Ari Ahoseen. Väitän, että jos mies olisi jäänyt Helsinkiin, olisi hän nyt Fredrik Norrenan paikalla kisalippu kourassa.
Edellä mainittuun ryhmään kuuluvat mm. Jani Rita, Niklas Hagman, Sean Bergenheim ja Ari Ahonen. Jo näiden pelaajien avulla kotimaisen Liigamme taso nousisi huomattavasti, ja ennenkaikkea pelaajat itse saisivat hyvinkin uutta nostetta uralleen.
EDIT: Vielä sen verran, että kultaisella 90-luvulla pelaajamme malttoivat odottaa NHL:ään lähtöä aivan toisella tapaa kuin nyt. Saku Koivu oli voittanut SM-Liigan pistepörssin, Teemu Selänne oli tehnyt jo muutaman vuoden mitä tahtoi, ja Ville Peltonen, Jere Lehtinen ja Sami Kapanenkin olivat pelanneet hyvillä tehoilla useamman kauden. Tuolta ajanjaksolta ovat lähtöisin nykykiekkoilumme kirkkaimmat helmet.
Selvimmin tuo näkyy kenties siinä, että jos nykyään valittaisiin nuori ja kokematon pelaaja MM-kisoihin, kuten Jere Lehtinen v. 92 tai Saku Koivu v. 93, lähtisivät nämä seuraavan syksynä koittamaan siipiään P-Amerikan puolella. Edellä mainitut esimerkit eivät lähteneet, vaan tekivät itsestään supertähtiä SM-Liigassa, ratkaisivat Maailmanmestaruuden Suomelle, ja vasta sitten lähtivät NHL:n. Kaikki kyllä tietävät millaista arvostusta nuo miehet nykyään nauttivat.
EDIT2: Ja VIELÄ toisen kerran sen verran, että vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy. Olli Jokinen ja Aki Berg lähtivät alta parikymppisinä NHL:n. OJ on toki nyttemmin lunastanut paikkansa suomalaisten tähtikaartissa, mutta kauan siihen meni, ja kaveri ehdittiin monta kertaa tuomita menetetyksi lupaukseksi. Berg, vaikka onkin vakiinnuttanut paikkansa NHL:ssä, ei ole vieläkään noussut sille tasolle mitä 90-luvun lopussa odotettiin.
Viime kauden jälkeen NHL:n lähti monta lupaavaa suomalaista. Jussi Jokinen on tietysti jo paikkansa lunastanut, Valtteri Filppulakin ensimmäisen tehopisteensä merkkauttanut, samoin kuin polvivaivoista kärsinyt Petteri Nokelainen. Jarkko Immonen ei ole vielä päässyt ylös pelaamaan, mutta on ollut loistava AHL:ssä. Lauri Tukonen on pelannut keskinkertaisesti, mutta Nuorten MM-Kisoissa nähtyjen kaltaisilla otteilla peliaikaa luulisi pikkuhiljaa ylhäältäkin löytyvän. Lisäksi siellä on muutama nousujohtoisessa uraputkessa oleva pelaaja, kuten Tuomas Pihlman ja Tomi Mäki.
Onkin jännä nähdä, kuinka moni pystyy esimerkiksi seuraavan kahden kauden aikana vakiinnuttamaan paikkansa ylhäällä. Ne jotka eivät pysty, voisivat ottaa jälleen uutta vauhtia SM-Liigasta.