Jaaha, tässä kun on nyt NHL tauolla jonkun saatanan turhan 4 kupin turnauksen takia, ja raatimme ainoa jäsen jolla on tänne kirjoitusoikeudet ei enää ole pelikiellossa, niin nytpä olisikin oivallinen aika tehdä TEKSTI TV ANALYYSI RAATI PALKINTOJEN tilannekatsaus! Tuo ämpäripää, joka näitä normaalisti kirjoittaa, on jostain syystä taas aivan tiltissä. Sama homma toistuu joka vuosi, se ei kykene minkäänlaiseen normaaliin toimintaan vaan hokee vaan horkassa jostain vitun äänestyksestä ja salaliitoista, tällä kertaa hän on vieläpä mennyt sulkeutumaan keittiön allaskaappiin, ja sieltä huutaa Burger King -kruunu päässään että hän on Hall of Famessa, varmasti olen, miksei kukaan usko.
Raatimme muut jäsenet eivät jaksa yrittää saada tuota tampiota tolkkuihinsa, joten me muut kirjoittelemme nyt tämän tekstin tänne. Tässä voi kestää aika kauan, koska esim. minä tiedän vain kirjaimet K, E ja L, joten en tiedä mitä nämä muut saatanan hieroglyfit tässä perkeleen näpyttelysysteemissä edes merkitsevät. Katsokaa nyt tätäkin: G. Mikä vittu toi on? Tai tää: =? Ei jumalauta. Tietääkö joku teistä muista urpoista mitä nää muut jutut on? No vittu nyt toi yksi repi irti ton ongenkoukulta näyttävän nappulan ja söi sen, ja kolme muuta juoksi päätäpahkaa ikkunan läpi ulos kauhusta kirkuen. No, ei auta, yritetään selviytyä.
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Aleksander Barkov
Tämä on nyt aika jännä. Rantanen ja Barkov oli tästä tasapäisesti kamppailemassa, ehkä Rantasella oli jopa pienenpieni edge, mutta nyt se tampio meni ja siirtyi sieltä Mäkisen ja Kalle Maakarin jengistä Sebastian Ahon kaveriksi Carolinaan, ja siinä samassa tyrehtyi pisteidenteko. Katellaan neljän kattilan kisan jälkeen, miten Mikolla sitten lähtee, mutta tällä hetkellä tämä on kyllä Barkoville menossa nyt. Vai kiriikö Sebastian tuolta takaa vielä ohi? No ei se kyllä kiri. Miksei? En mä tiedä. Kirjota nyt jo tohon seuraavaan osioon jotain, ei tätä enää jaksa.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Sebastian Aho
Tässäkin on asetelmat heittäneet ihan häränpersettä. Kauden alussa näytti siltä, että San Josen Mikael Granlund on nappaamassa tätä ohi tuhokolmikko Barkov-Rantanen-Ahon, mutta enää ei ole olemassa sellaista asiaa kuin San Josen Mikael Granlund, koska Mikkekin lähti sieltä vittuun ja suuntasi muiden suomalaisten kaveriksi Dallasiin. Eikä se siellä nyt enää mikään herra ja hidalgo oo. Aho sai kaverikseen toisen kammonaama Rantasen, kumpi niistä nyt sit on lopulta tärkeämpi jengilleen, ei me sitä tiedetä, mutta molemmat on niin järkälemäisiä Suomi-pelaajia että syövät väkisinkin toistensa tärkeyttä. Granlund, Hintz ja Heiskanen tekevät myös kaikki toisilleen hallaa Dallasissa, miksei Lindellkin.
Siksipä tämäkin on nyt yhtäkkiä menossa selkeimmin Barkovin taskuun, ooon se sellainen. Sielläkin alkukaudesta Lundell näytti että ei me Barkovia tarvita, kun se oli hetkisen vemppaamassa, mutta kyllä sitä silti tarvitaan. Laine näytti palaamisensa jälkeen olevan myös yksi kandidaatti tähän, kun alkoi painamaan maaleja siihen tahtiin että Montreal sai raavittua voittoja ja hilattua itseään kohti pleijaritaistoja, mutta sittemmin Laine on taantunut ja niin on myös Montreal - tämänhän voisi toki katsoa olevan selkeä merkki siitä että Laine = Montreal, ja siksi hyvä ehdokas tähän pystiin. Nyt kun kaikki on ihan vitun sekaisin ja puolet suomalaisista on vaihdellut jengejä, niin raatimme viskaa myös nimet Teräväinen ja Lehkonen tähän perkeleen karuselliin, ja ripottelee tuolta vielä parit maalivahdit eli Saros, Lankinen ja Luukkonen samaan kasaan. Meriläistäkin yksi innokas oli jo sullomassa keitokseen, mutta taltutimme hänet etälamauttimella, ja laitoimme myös sen Meriläisen tänne kantaneen raatilaisen nippuun. Katellaan.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
2021-22 Mikko Rantanen, 36+56=92
2022-23 Mikko Rantanen, 55+50=105
2023-24 Mikko Rantanen, 42+64=104
Rantanen on vetänyt itsensä omaan tasoonsa nähden melkoiseen syväjäähän Carolinaan saavuttuaan, mutta johtaa silti pistekisaa Sebastian Ahoa vastaan 11 pisteellä. Rantasella on 26+40=66, paria pistettä lukuunottamatta kaikki Coloradon pelien perintönä, Aholla kasassa 20+35=55. Barkov himmailee vain pikkasen Ahon takana, 14+38=52 on hänellä saldona, ja laitetaan nyt uus-dallasilainen Mikkekin tähän vielä, 15+34=49. Tämän piti olla ihan selkeä Rantasen juttu taas kerran, mutta kattellaan jatkuuko syväjää, ja jos jatkuu, vaikuttaako se myös Ahon pistetehtailuun sen verran että joku Barkov tuolta tulee molemmista ohi - tai repäiseekö Granlund Dallasissa uuden vaihteen silmään ja ohittaa vielä loppukirissä Barkovinkin. Jännittää! Menen pöydän alle piiloon!
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
2021-22 Aleksander Barkov, 39 maalia
2022-23 Mikko Rantanen, 55 maalia
2023-24 Mikko Rantanen, 42 maalia
Rantanen johtaa täälläkin vielä, mutta kuinka kauan, saapas nähdä - paitsi ei saappaalla ole silmiä niin ei se voi nähdä HAHAHAHAHHA ihan vitun hyvä vitsi! Rantasella on 26 maalia, Carolinassa on tullut vasta yksi lisää. Vanha jengikaveri Lehkonen hiihtää pelottavan lähellä takana 23 maalilla, niinkö siinä käy että Artturi vie Mikon matkustajan paikan ja töhöilee kauden loppuun sen verran Kalle Maakarin ja Mäkisen tarjoamia paikkoja maaliin että NHL:n paras suomalainen maalintekijä tällä kaudella on vittu Artturi Lehkonen? Ika kusisi housuunsa! Minäkin kusisin, ellen olisi jo kussut!
Roope Hintz on myös iskuetäisyydellä 22 maalin kanssa, vaikka mukamas ollut vaikea kausi hänellä, mutta niin vaan tuolla painelee sekin hessu maaleja lähes Artturi "Snaipperi" Lehkosen tahtiin! Aholla 20 maalia saatu rikki, siinäkin yksi hyvä haastaja, ja Laineesta ei ikinä tiedä mitä se keksii jos vauhtiin pääsee. 12 maalia on toistaiseksi tilillä, mutta jos saisi taas vaihteen oikeaan asentoon, niin pari kertaa kun painaa 5 maalia per matsi niin sehän on tuolla kohta samoissa lukemissa kuin nuo muutkin. Tämänkin kanssa on nyt vitun jännää! Kaivan pöydän alle kuopan, ja menen sinne piiloon!
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
2021-22 Sami Niku/Urho Vaakanainen, 0+6
2022-23 Otto Koivula/Urho Vaakanainen, 0+2
2023-24 Santeri Hatakka/Mikael Pyyhtiä, 0+2
Voi sentään. Marko Kiprusoff on jo kahdesti joutunut katkerasti pettymään, kun ensin komeaa markokiprusoffmaista kautta vetänyt Niko Mikkola meni pilaamaan kaiken tekemällä maalin, ja sitten Gary Bettman vielä vittuillakseen merkkasi yhden NY Rangersin tekemän maalin Urho Vaakanaiselle, joka oli Mikkolan jengipetturuuden jälkeen kerännyt ihan kivan kasan syöttöpisteitä tekemättä maalia. En tiedä onko Vaakanainen itse vieläkään tiennyt, että jaa meikä teki maalin vai, koska kun maali syntyi niin kukaan sitä ei ainakaan silloin vielä tiennyt että se oli Urhon tekemä maali. Kabinetissa sitten Gary Bettman soitti Marko Kiprusoffille, ja sano että mees kattoo teksti-TV:tä saatanan pitkätukka, ja sitten Marko luki kauhuissaan ei-suluissa olleen Vaakanaisen nimen sivulta 235. Sitten Gary nauroi makeasti, kun luurista kuului vaan masentuneisuuteen tikahtuvan ihmisen katkonaista itkua. On se yksi vittu ihmiseksi.
Tällä hetkellä Juha Jääskä on vähän lievittämässä Markon tuskaa, hänellä on 0+4 kerättynä nyt, mutta kyllä Markoa pelottaa että on vain ajan kysymys ennen kuin Juhakin jonkun maalin vahingossa tekee. Sitten pysti olisi taas menossa paskamaisella 0+2 saldolla Ruotsiin alkukauden jälkeen paenneelle Oliver Kapaselle. Tai voihan se olla että joku muu einari tuolta vielä saisi paremman rivin aikaiseksi, mutta ei tää nyt hyvältä näytä.
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell
2022-23 Mathias Maceli
2023-24 Justus Annunen
Aika kesyä ollut Suomi-tulokkailla, kenttäpelaajia jos katsellaan meinaan. Mikael Pyyhtiä on Suomi-tulokaspistepörssin kärjessä tehoilla 4+3, Aatu Rätyllä 2+2, Samuel Helenius 1+2. Noi on tommosia tehoja mitkä Rantanen painaisi yhteen peliin - jos pelaisi vielä Coloradossa Mäkisen ja Kallen kanssa - eli ei tommosella paskalla nyt viittisi ketään palkita. Samuelista raatimme tykkää, koska hän pisteiden teon lisäksi myös hakkaa ihmisiä nyrkeillä päähän - se on aina hienon miehen merkki vai mitä?!
Vaikka kenttäpelaajista kukaan ei ole mitään ihmeellistä esittänyt, onneksi maalivahtirintamalta on muutamiakin hyviä nimiä tähän palkintoon. Justus Annunen on yhä Gary Bettmanin laskuopin mukaan tulokas, ja on pelannut Nashvilleen siirryttyään ihan kivasti Saros:ien kakkosena. Blomqvistilla oli hieno alkukausi Pittsburghin kiusaajien riveissä, ja nyt se on taas tainnut sinne maalille kelvata, joten katellaan miten menee. Kolmantena rymy-eetuna tähän ryhmään on noussut vielä Leevi Meriläinenkin, joka on jostain saatanan sumusta aineellistunut Ottawan potentiaaliseksi ykköskassariksi, ja on helvetin kovilla tilastoilla pelannut 12 peliä, 8 voittoa, alle 2 maalia per peli päästettyjä maaleja ja 92,5% torjuntaprosentti, nollapelinkin se saatana on joka neljänteen peliin mennyt ottamaan. Tällä hetkellä nimenomaan Leevi on raatimme papereissa ykkönen, Justusta emme tahtoisi edes huomioida koska se jo viime kaudella tämän palkinnon voitti, mutta hän olisi kakkosena, ja kolmantena raatimme pitää toistaiseksi Blomqvistia. Sitten vasta tulee noita kenttäpelaajia, kaukana perässä.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
2021-22 Ville Husso
2022-23 Matias Maccelo
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Maalivahdeista kun jatketaan, niin kyllä tähänkin pystiin on tällä hetkellä isoimpana voittajasuosikkina on Ottawan Leevi Meriläinen. Otanta on toki vielä aika pieni, mutta kuitenkin 12 matsia, ei mikään ihan yksittäinen suonenveto tuollainen pelimäärä enää ole. Kenttäpelaajista on vähän vaikea keksiä tähän haastajia, Niko Mikkola on ottanut Floridassa yllättävän hyviä askeleita aina vaan isompaan ruutuun, ja vanha kunnon miinusautomaatti Rasmus Ristolainenkin on ollut positiivinen ilmestys odotuksiin nähden - toki maju-hommista keksittiin taas jollain painnonostojutulla eikäku siis loukkaantumisella luistaa pois, on kaikki niinkuin ennenkin. Laineen paluu oli aluksi kuin Disney-leffasta, mutta nyt se on jotain paskaa kaurismäkeläistä tragediaa jo, ja ihan suoranaista splatter-kauhua jos tältä palstalta otettaisiin keskiarvoisesti mielipide, sen verran aivotonta ulinaa Laineen ketju on taas tässä huonossa slumpissa ollut. Granlund, Lehkonen, Tolvanen, hyviä kausia vetävät kaikki, odotuksiin nähden ylisuorittavat ainakin vähän.
Mutta Meriläinen on tällä hetkellä vielä se kirkkain pesufati.
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
2021-22 Juuse Saros
2022-23 Juuse Saros
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Aijai. Saros on ollut ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan sellainen tuhokone kuin parhaimmillaan. Lankinen on ottanut Vancouverissa ykköstorjujan paikan, ja on tällä hetkellä niukasti Saroksien edellä tätä pystiä voittamassa. Viime vuoden voittaja Luukkosella on ollut tutun tekemätön paikka Buffalon paskasakin veräjänvartijana, ja ei ole mitään ihan ihmeellistä esittänyt jos nyt ei flopannutkaan ole, mutta on kyllä jäänyt Lankisen ja Saros:'n taakse jo. Komeetta-Meriläinen tarvittisi enemmän pelejä haastaakseen kunnolla tässä kisassa, ja hänen tasonsa voi myös vielä romahtaa. Tai sitten ei. Muista ns. tutuimmista Sarosin haastajista Korpisalolla ja Hussolla on menossa vaisumpi kausi, Kähkösellä on jo toinen jalka maitojunassa. Annunen kattelee Sarosin selkää sen näköisenä että meinaa tulla kohta ohi, mutta ei ihan vielä kuitenkaan.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
2021-22 Miro Heiskanen
2022-23 Miro Heiskanen
2023-24 Miro Heiskanen
Mirolla on ollut vaikea kausi, ja entistä vaikeammaksi se muuttui kun se yksi vitun vemppapelle Vegasista päätti pistää Miron polven paskaksi ääliömäisellä heittäytymisellään, ja vielä syytti syytöntä ressukka Hintziä tästä, se perkeleen invalidi, mistä se mitään tietää. Me emme oikein nyt tiedä mitän tämän kanssa tekisimme. Jos Miro on koko loppukauden filassa, Lindell tai Mikkola, tai miksei vittu Ristolainenkin voisi tulla takavasemmalta ohi ja ottaa tätä pystiä itselleen, ohi Heiskasen. Ennen loukkaantumisteen Miro kuitenkin oli ihan selkeä ykkössuosikki tähän pystiin, mutta nyt emme tiedä mitä teemme. Ehkä annamme tämänkin pystin Leevi Meriläiselle, se kun nyt on tullut kaikkia kategorioita sotkemaan.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
2021-22 Joonas Donskoi
2022-23 Jesse Puljujärvi
2023-24 Kasperi Kapanen
Tähän keksii ikävän monta nimeä. Isoista naamoista Rantanen on flopannut toistaiseksi Carolinassa, ainakin noin niinku pisteiden osalta, mutta raatimme toivoo että kyllä se kelkka siitä vielä kääntyy - ja kuitenkin janari on vetänyt vielä päälle piste per peli tahdilla, joten ei voida tältä kaudelta Mikolle pystiä pistää mitenkään. Laine voisi pystin saada, mutta kun se teki jo 12 maalia, se on raatimme mielestä pitkän loukkaantumisen ja henkisten vaikeuksien jälkeen ihan OK saldo vaikka jäisi tuohon tämän kauden osalta, ja veikkaamme että kyllä Laine sen verran vielä herää että 20 maalin raja tulee loppukaudesta menemään rikki. Hintzillä on vaisun alkukauden jälkeen puolihuolimattomasti lähteneet koneet myös sen verran käyntiin, että hänetkin voidaan tästä rangaistuksesta unohtaa. Heiskanen on ollut kanssa omaan tasoonsa nähden vaisu, mutta ei nyt sentään tänne häntä laiteta kuitenkaan.
Vähän normaalia vaisumpien monsterien lisäksi on sitten tätä sekundaari-osastoa, joista ikävän moni on ollut sekundaa tällä kaudella: Kasperi Kapanen, Jesse Puljujärvi, Mats Magulaattori, Juuso Välimäki, Valtteri Puustinen, Juuso Pärssinen, Erik Haula, Henri Jokiharju, Kaapo Kähkönen, Ville Husso. Siinähän sitä on. Kuka noista on sitten isoin pettymys ollut, Matti Makkonen on taantunut pahasti parista viime kaudesta ja tipahti siinä samalla myös pois 4 kupin Suomi-jengistä, vaikka viime kausilla häntä sinne innokkasti mukaan oltiin tunkemassa. Kasperi Kapanen on kohtalaisen yhdentekevänä Edmontonissa pyörinyt, Puljulla meni paluuyritys ihan penkin alle, Kaapo Kähkönen ei pääse missään pelaamaan, Ville Husso on ollut paska. Siinähän sitä on nimiä. Täytyy katsoa kausi loppuun, josko joku noista saisi vielä koneita käyntiin. Tällä hetkellä raatimme on eniten pettynyt Mauri Machupicchuun.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
2021-22 Christopher Gibson
2022-23 Christopher Gibson
2023-24 Otto Koivula
Tuolta floppiosastolta voisi hyvin keksiä nimiä tähän kategoriaan, Jesse Puljujärvi ei kelvannut enää kenellekään, mutta silti jamppa jäi sitkeästi vielä jonnekin Floridan farmiin keikkumaan. Keikkukoon, saatana, keiku niin paljon kuin tahdot, näytä Mike Sullivanille että vittu sä oot tyhmä jätkä! Kähkösen Kaapolle voisi pikkuhiljaa sanoa että tuupa Sveitsiin sieltä nyt. Hakanpää ei ehkä saa itseään enää sellaiseen pelikuntoon että NHL:ssä voisi pelata, mutta olisiko se sen helpompaa muuallakaan, vai onkohan Janilla edessä ihan kokonaan luistimien naulaan laittaminen. Kasperi Kapanen on ottanut Edmontonista vähän pienemmän vastuun ruudun vissiin ihan OK vastaan, joten ole sinäkin siellä vain. Farminaamoista Valtteri Puustinen ja Jesse Ylönen, ehkäpä teilläkin olisi Sveitsissä enemmän käyttöä, ja hetkinen, yksi raatimme jäsen oksensi juuri puoliksi syöpyneen rotanraadon lattialle, ja siinä raadossa lukee Joona Koppanen. Sillekin voisi kyllä sanoa että tuu nyt pois sieltä. Mutta ei sanota vielä, eipä mennä ihan vielä, meitä odotellaan mullan alla, meitä odotellaan siellä.
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
2021-22 Harri Säteri
2022-23 Valtteri Puustinen
2023-24 Samu Tuomaala
Jesse Puljujärveä potkittiin kyllä aika urakalla Pittsburghissa päähän, mutta eipä jamppa muuallekaan kelvannut vaikka kuka vaan organisaatio olisi saanut jampan omiin riveihinsä onkia. Ehkäpä is not it time sittenkään. Joel Blomqvist ei saanut uudesta koulukiusaaja-organisaatiosta myöskään ansaitsemaansa näytönpaikkaa, paitsi että nyt se kai siellä pelaavissa maalivahdeissa taas on mukana kellunut. Samu Tuomaala, AHL-pistepörssikekkuli, eipä oo kaveria vieläkään NHL:n puolella näkynyt. Siinä tämänhetkisiä ehdokkaita, ehkä me tällä hetkellä ollaan Jesseä tukemassa raadin kanssa kuitenkin ja sanotaan Pittsburghille kuorossa että haistakaa te paska! Jesse tulee vielä ja ajelee Crosbyn laidasta läpi!
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
2021-22 Tuukka Rask
2022-23 Jussi Olkinuora
2023-24 Antti Raanta
Kaapo Kähkönen, Ville Husso. Siinäpä kaksikko. Kähkönen on päässyt yhteen peliin pelaamaan, raatimme ei enää edes ole pysynyt laskussa missä jengeissä ukkoa milloinkin on palloteltu mutta mihinkään ei kelpaa. Husso välillä käy sentään Detroitin maalilla näyttämässä että meikäläinen on tätänykyä aika paska veska. Kähkösen ei tarvii näyttää, se tiedetään muutenkin. Korpisaloakin tähän kisaan kaavailtiin alkukaudesta mukaan, mutta kyllä nää kaksi on omalla tasollaan.
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
2021-22 Niko Mikkola
2022-23 Jani Hakanpää
2023-24 Niko Mikkola
Samuel Helenius,
@Arnold päivittämän listauksen mukaan on ainoana Suomi-poikana tapellut 2 kertaa tällä kaudella. Helenius, NHL:ssä tappelemassa, onko jälleen millenium vai mitä täällä tapahtuu? Porilaiset Kotkaniemi ja Haula ovat myös kertaalleen huitoneet jotakuta naamaan, ja farmista NHL:ään piipahtamaan tullut Jääskäkin intoutui tappelukseen vähän aikaa sitten. Tappeluilla on erittäin suuri painoarvo tässä palkinnossa, siksi esim. suomalaisista selkeästi eniten taklannut Eeli Tolvanen (vittu tää on vieläkin niin outo juttu, Tolvanen taklauskone, ei jumalauta) ei ole pystiä voittamassa, eikä myöskään toiseksi eniten taklauksia jakanut Eetu Luostarinen. Jäähyjä eniten on kerännyt Niko Mikkola, mutta tappeluita ei vielä ole, ja taklauksissakin on ollut rauhallisempaa, joten kyllä raatimme on tätä pystiä toistaiseksi Heleniukselle tarjoilemassa. Helenius on pelaamissaan pelejä vedellyt myös taklauksia tuollaiseen eelitolvasmaiseen tahtiin - ja se siis oikeasti meinaa sitä, että taklauksia on paljon. Joo-o, ihan oikeasti, totta se on.
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
2021-22 Robin Salo
2022-23 Jesse Ylönen
2023-24 Mathias Maccel
Mauri Macchivalli, 8 taklausta 52 peliin. Noin vähäiseen määrään ei luulisi kykenevän edes linjatuomarin, mutta jotenkin Mats vaan osaa olla taklaamatta noin hyvin. Teuvo Teräväisellä sentään on jo yli 10 taklausta 55 peliin, Teuvo on ottanut myös vain 3 jäähyä, Mauri on niitä ottanut yhden Teuvoa enemmän, mutta todennäköisesti yksikään kavereiden jäähyistä ei ole tullut laitataklauksesta tai ryntäyksestä. Teuvo ja Markus, siinä nimet jotka Lady Boysta kamppailevat koviten.
Plussapallo (paras +/- tilasto)
2020-21 Mikko Rantanen, +30
2021-22 Aleksander Barkov, +36
2022-23, Roope Hintz, +31
2023-24 Sebastian Aho, +34
Artturi Lehkonen painelee tässä touhussa kärjessä, +24 on lukema ja Mikkoa ei ole ikävä ollenkaan. Dallasin Lindell hengittää niskaan +22 lukemalla, sitten onkin vähän välimatkaa seuraaviin, Rantas-Mikko on kolmantena numerolla +13. Mutta tässä kisassa voi vielä tulla isojakin liikkeitä suuntaan tai toiseen. Kakko ja Kotkaniemi viimeksi johtivat tätä kisaa, mutta nyt ovat tuolla ynnämuu-osastolla +7 numeroillaan.
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
2020-21 Patrik Laine, -28
2021-22 Joel Armia, -16
2022-23 Urho Vaakanainen, -16
2023-24 Mikael Granlund, -23
Lady Boy -kaksikko kisailee täälläkin toisiaan vastaan, Teuvo Terävinen -15 ja Mauri Makupala -13. Taustalla himmailee myös Patrik Laine, maalejahan se on tehnyt, mutta kun ne on vittu aina ylivoimamaaleja niin ne ei tässä kisassa lämmitä. Oman itsensä ja Montrealin kokonaisvaltaisen surkeuden takia Laine on lukemassa -11, ja voi hyvinkin vajota vielä ihan pohjille asti. Kapasen Kasperilla on myös -11, tuo ei ole hyvä juttu miehen uran kannalta, parempaan pitäisi pystyä Edmontonissa.
Rasmus Ristolainen on vetänyt absoluuttisen nollapisteen metsästyksen lekkeriksi, ja on nyt ihan kummallisessa +3 lukemassa. Outo jätkä.
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
2020-21 Sami Niku, 6 ott. 0+0
2021-22 Olli Juolevi, 18 ott. 0+0
2022-23 Markus Niemeläinen, 23 ott. 0+0
2023-24 Joona Koppanen/Nikolas Matinpalo, 4 ott. 0+0
Tätä kisaa johti alkukaudesta Määttä-Välimäki -kaksikko, mutta kummatkin ovat nyt jo pisteille päässeet. Sen sijaan toinen kaksikko vetää tuolla ihan tasatahtia kiikaria illasta toiseen, Innalalla on 15, ja Matinpalolla 18 peliä ilman pisteen pistettä. Matinpalo on nähtävästi saanut itselleen jonkunlaisen pelipaikan kaivettua Ottawasta, Innala ei välttis enää NHL:ssä tällä kaudella esiinny ellei jotain kunnon loukkaantumissumaa Coloradoon tule, joten homma saattaa olla Matinpalon käsissä. Jos mies pelaa, eikä saa pisteitä, Niemeläisen Markuksen 23 pelin kiikarikausi saattaa mennä rikki. Jos taas saa pisteenkin, niin sitten kisa on melko varmasti taputeltu Jere Innalalla 15 kiikaripelillä, erittäin pehmeä saavutus sekin.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
2020-21 Jani Hakanpää, 0,070
2021-22 Markus Niemeläinen, 0,050
2022-23 Niko Mikkola, 0,074
2023-24 Rasmus Kupari, 0,036
Ville Heinola, 16 peliä, yksi piste = 0,0625. Sillä ollaan kärjessä. Lambert ja Hyry ovat niinikään tehneet yhden pisteen, mutta pelanneet vain 5 peliä. Kahden ja kolmen tehopisteen miehistä kukaan ei ole niin monia pelejä päässyt pelaamaan, että päästäisiin Heinolan ohi. Matinpalo jos tekee pisteen, niin sitten se kiilaa kyllä Heinolan ohi. Jos tekee kaksi, sitten todennäköisesti Heinola on vielä voitossa kiinni - ellei sekin sitten kauden edetessä pääse vielä pelaamaan ja tee toista pistettä. Tämä ei ole silti jännää. Tulen takaisin pöydän alle kaivamastani kuopasta ja menen pöydän päälle seisomaan asennossa.
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
2020-21 Arttu Ruotsalainen (5+1, 80% maaleja)
2021-22 Kasper Björqvist (1+0, 100% maaleja)
2022-23 Joel Kiviranta (8+1, 89% maaleja)
2023-24 Jesse Puljujärvi (3+1, 75% maaleja)
Laine 12+6, Kiviranta 11+5, Kupari 5+2. Siinä itsekkäimpiä kusipäitä tältä kaudelta. Kaikilla jotain syöttöpisteitä kuitenkin, mutta ihan kivasti on painoarvo maaleilla kaikilla kolmella. Kahtellaan.
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
2020-21 Markus Nutivaara (0+10, 70% kakkossyöttöjä)
2021-22 Joonas Donskoi (2+20, 59% kakkossyöttöjä)
2022-23 Juuso Välimäki (4+30, 56% kakkossyöttöjä)
2023-24 Olli Määttä (4+14, 56% kakkossyöttöjä)
Heiskasen 25 pisteestä 15 on kakkossyöttöjä, Mikkolan 17 pisteestä 10, Ristolaisen 15 pisteestä 9, O.Kapasen kahdesta syöttöpisteestä molemmat kakkosia. Heiskanen johtaa tällä hetkellä, mutta tuolta voi Mikkola tai Ristolainen tulla vielä ohi. Pyyhtiä ja Kupari on molemmat tehneet 7 pistettä ilman yhtäkään kakkossyöttöä, siinä vasta karjut!
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
2020-21 Sebastian Aho 7 (1 ja-maali)
2021-22 Sebastian Aho 9 (2 ja-maalia)
2022-23 Mikko Rantanen 9 (3 ja-maalia)
2023-24 Sebastian Aho 10 (2 ja-maalia)
Ahon ja Rantasen kisasta tulee nyt jännä, kun molemmat painelee samassa jengissä. Aholla on 6 voittomaalia, Rantasella 5. Loppukaudesta nähdään varmaan tilanteita, missä jatkoajalla kummatkin tappelee toistensa kanssa siitä että kumpi pääsee tekemään voittomaalin, jotta saisivat tämän pystin itselleen. Tai sitten ei. Ahon 6 voittomaalista 4 on tullut jatkoajalla, se on paljon se. Rantanen ei ole vielä yhtään jatkoaikamaalia tehnyt. Hintzillä myös 5 voittomaalia, Lehkosella 4. Missä on Barkov? En minä tiedä.
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
2020-21 Esa Lindell 104 blokkia
2021-22 Esa Lindell 148 blokkia
2022-23 Esa Lindell 147 blokkia
2023-24 Esa Lindell 162 blokkia
Lindell, Lindell, Lindell, Lindell... tämän kauden osalta on tulossa jo viides Lindell listaan, 122 blokkia tähän mennessä kerättynä. Määttä on tokana, 102 blokkia vyöllään. Muut on sitten alle sadassa blokissa jossain. Kyllä tän vois melkein jo Lindellille lähettää, ellei janari sitten mene loukkaantumaan. Mitä jos hän loukkaantuu blokkaustilanteessa? No se nyt on mahdotonta, kiekko loukkaantuu ennemmin kuin Esa Lindell.
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
2020-21 Sebastian Aho (3+0)
2021-22 Aleksander Barkov (4+1)
2022-23 Sebastian Aho (3+1)
2023-24 Roope Hintz (3+1)
Sebastian Ahon 2+2 ja Aleksander Barkovin 1+3 tehoilla ollaan alivoimapistetilaston kärjessä, takana kummittelee Joel Armia 3 alivoimamaalin saldolla. Hintz, Luostarinen ja Lundell on tehneet kaksi pistettä alivoimalla.
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
2020-21 Eeli Tolvanen (55% pisteistä ylivoimalla)
2021-22 Teuvo Teräväinen (48% pisteistä ylivoimalla)
2022-23 Miro Heiskanen (47% pisteistä ylivoimalla)
2023-24 Miro Heiskanen (39% pisteistä ylivoimalla)
Teräväinen, 28 pisteestä 17 ylivoimalla, Laine, 18 pisteestä 11 ylivoimalla. Siinä on kova kisa, Laine on tullut tosissaan haastamaan Teuvoa tähän kisaan ja veikkaamme että Laine tästä itselleen palkinnon kauden lopussa kuittaakin. Laine on siitä varmaan tosi iloinen.
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
2020-21 Aleksander Barkov (5 tolppaa, 1 ylärima)
2021-22 Mikko Rantanen (9 tolppaa, 4 ylärimaa)
2022-23 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 1 ylärima)
2023-24 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 6 ylärimaa)
Rantanen, 12 tolppaa, yksi ylärima. Aho, 7 ylärimaa, ei tolppia. Olette te perkele yksiä epeleitä, kaksi palapelin peliä jotka ei vaan saatana osu toisiinsa. Lopettakaa kilistely ja tehkää niitä maaleja!
No niin, voi saatana, päästiin loppuun tässä touhussa. Täähän on ihan saatananmoista paskaa, oikein alkoi vituttamaan näiden viimeisten kategoroiden kohdalla. Kuka näitä näin saatanan paljon on keksinyt? Ai niin. Sori siitä. Et saa.