”Tervetuloa!” huudahtaa konnari innoissaan, kun piste per peli -junaan astelee ensimmäiset matkustajat. Sisään rymyää ensimmäisenä kultakorttiaan hampaiden välissä pitävä punasilmäinen Aleksander, joka pitelee käsissään saatanan isoa metallista pokaalia ja nostelee sitä päänsä päälle. Konnari ohjaa hymyillen tutun matkustajan omalle paikalleen, ja ottaa Aleksanderin suusta viinalta haisevan kultakortin, leimaa sen ja asettaa märän lipakkeen Aleksanderin edessä olevalle pöydälle. ”Vitttuuu! Me voitettiin!!! Tajuutsä!!!” Aleksander huutaa ja ravistelee isoa pokaalia päänsä päällä vielä penkillä istuessaankin.
Aleksanderin perässä junaan astelee kaksi muutakin Florida-paitaista, humalaisen iloista nuorta miestä, jotka suu auki ihmettelevät junan fiiniä sisustusta. ”Ei vitun tahvot, ette te siihen voi istua, ne on Mikon ja Sebastianin paikat!” Aleksander ärähtää, kun Eetu ja Anton yrittävät istahtaa kapteeninsa viereen kultakorttiosaston hienoille nojatuoleille, ja Anton ja Eetu siirtyvät hihitellen taaemmaksi. ”Missäs.. missäs se yks vitun korsto on, eikö se nyt perkele tajunnu seurata meitä tänne..” Aleksander mutisee, ja katsoo sitten ikkunasta kuinka vielä yksi Florida-paitainen hahmo hoipertelee kohti Toukka-junaa. Siellä Henri Jokiharju on jo pari rundia vetänyt, ja Niko Mikkolan lisäksi Kasperi Kapanen astelee pää kumarassa kohti Tomi Pettisen ohjastamaa hökötystä.
Florida-porukan vanavedessä junaan astelee Eeli, joka ensi töikseen ilmoittaa junan konnarille että hän on ollut täällä ennenkin, ja istuu sitten vakavailmeisenä lähimmälle penkille. ”Mä oon ollut täällä”, hän sanoo, ilmeisesti itseään rauhoitellen.
Aseman baarissa Haula istuskelee kokistuoppinsa kanssa, ja katselee kuinka Teräväinen astelee myös reippaasti junaa kohti. Haula huomaa ihmettelevänsä, missä Sebastian on, ja että miksi Teräväinen painelee junaa kohti jostain syystä vanhassa Chicago-paidassaan, mutta arvelee sen olevan jonkinlainen kuitti Aleksanderin junaan johdattamalle Florida-paitaiselle pokaalimölinäosastolle. Sille Haula ei keksi mitään järkevää selitystä että miksi Juuso Välimäki ja Macellis Mattias astelevat Toukka-junaa kohti jossain helvetin Uuvat Hockey Club -paidoissa eikä niissä kojoottipaidoissaan.
Molemmat junat nytkähtävät lopulta liikkeelle matkustajat kyydissään, Aleksander tutkii nojatuolissaan huojuen ruokalistaa, ja miettii voisiko pippuripihviä syödä suoraan pokaalista. Toukka-junan luolan suulla kärpässieniasuinen Kari Haakana viittilöi jo innoissaan junaa tulemaan luolaa kohti, kaikkia kyytiläisiä vituttaa jo, ja he tahtoisivat päästä ainakin aseman baariin Haulan seuraksi, ja kyllä kaikilla siintää haaveissa vielä piipahdus junassakin.