Minkä helvetin takia sopimus ostettais ulos kun siitä saisi treidaamalla ihan ok hinnan? Toi 4,8m on nimittäin muutaman vuoden päästä ihan naurettavan halpa hinta ton tason pelaajasta, kun palkkakatto nousee reilusti. Canesille mies on nyt turha, mutta ihan pomminvarmasti monelle rakentavalle joukkueelle kelpais tommonen 23-vuotias kahden suunnan sentteri alle viidellä miljoonalla.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2023–2024
- Viestiketjun aloittaja Naamavelli
- Alkaa
- 406 689
- 1 371
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetCanesille mies on nyt turha, mutta ihan pomminvarmasti monelle rakentavalle joukkueelle kelpais tommonen 23-vuotias kahden suunnan sentteri alle viidellä miljoonalla.
Joka ei kykene olemaan tehokas pelaaja kuin noin kaksi viikkoa kerrallaan. Tuo 27 pistettä on oikeasti heikko esitys tältä kaudelta.
En mä nyt sano, että vaihtoarvo olisi negatiivinen, mutta tuskin tuosta mitään valtavaa palautusta tällä hetkellä saisi jos laittaisi tarjolle.
Minkä helvetin takia sopimus ostettais ulos kun siitä saisi treidaamalla ihan ok hinnan? Toi 4,8m on nimittäin muutaman vuoden päästä ihan naurettavan halpa hinta ton tason pelaajasta, kun palkkakatto nousee reilusti. Canesille mies on nyt turha, mutta ihan pomminvarmasti monelle rakentavalle joukkueelle kelpais tommonen 23-vuotias kahden suunnan sentteri alle viidellä miljoonalla.
En usko, että Kotkaniemen perään soitellaan hirveästi tuolla sopimuksella ja noilla saavutuksilla. En pidä tuota diiliä mitenkään erityisen hyvänä, vaikka palkkakatto nouseekin taas. Ensi kauden jälkeen astuu voimaan myös NTC, mikä ei tee Kotkaniemestä houkuttelevampaa, jos otteet säilyvät tuolla tasolla.
Olisi hyvin halpa ulososto. Toki, varmaan ensin katsotaan josko joku haluaisi Kotkaniemeä kokeilla kun ei ole tosiaan iällä pilattu. Toki jos Kotkaniemi pelaa hyvät pudotuspelit niin varmaan mahdollisuudet kauppaamiseen kasvavat. Ulkomuistista Kotkaniemi on ollut ihan hyvä pudotuspeleissä aiemminkin.Minkä helvetin takia sopimus ostettais ulos kun siitä saisi treidaamalla ihan ok hinnan? Toi 4,8m on nimittäin muutaman vuoden päästä ihan naurettavan halpa hinta ton tason pelaajasta, kun palkkakatto nousee reilusti. Canesille mies on nyt turha, mutta ihan pomminvarmasti monelle rakentavalle joukkueelle kelpais tommonen 23-vuotias kahden suunnan sentteri alle viidellä miljoonalla.
Kiekoton Mies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Täällä on kauden loppuminen aiheuttanut pöhinää ja kaikki on käyty jo läpi. Eipä siinä, jatketaan silti.
Pulju kävi painamassa pari niittiä ja kolme skodea, mutta tulosrivillä oli nollat. Puustinen painoi sitten kauden 5. maalinsa ja tämän myötä tehopisteet riittivät 20p kauteen. 19. suomalaista on tällä kaudella tämän saavuttanut. Vaakanaisella olisi vielä 6 pisteen pelillä mahdollisuus tuohon, mutta ehkäpä ei Urho siihen kykene. Niin joo nämä Pingviinit ottivat lopulta 4-5 kuokkaan. Kesäloma on nyt sitten alkanut ellei sitten vauhtia haeta vielä AHL-peleistä taikka MM-Skaboista.
Yleensä en näitä suomalaisia syrjiviä otteluita edes mainitse, mutta nyt sentään voin sen verran mainita, että Niki Kuusela painoi 100 syöttöpinnaa kauteen ja Anssi Matti ei saanut 70 maalin rajaa rikottua, vaan tämä kausi päättyi 69.
Kapanen lähti kesälomille viimeisen pelin -1 lukeman myötä. Lindell oli ainoa syöttöpisteen kerännyt kotimainen peluri, mutta peli olikin 1-1 varsinaisen ja jatkojen jälkeen. 1-2 rankkarivoitto Dallasin pojille. Heiskanen ja Hintz keräsivät Kassun tavoin miinuksen, mutta Esa pääsi plussalle. Pleijareissa nähdään kolmikon pääsevän toivottavasti pitkälle ja ehkäpä Hakanpääkin ehtisi kuntoutua pleijareihin mukaan.
Mäki Taavetti pelasi vikan pelin, mutta ei onnistunut tehoilemaan ja jäi ilman 100. syöttöpistettään. Välimäki sen sijaan hoiti komealla avauksellaan itsensä avausmaalin syöttäjäksi. Sitten tämä Aku tuli karmit kaulassa kehiin ja purki oman pään paineen kaverille joka avasi pystyyn Maccellille ja Matias painoi pelin 1-2. Maccelli oli ainoa plussapallon kerännyt suomipoika, mutta miinukselle ei jäänyt kukaan. Aku sai debyytissään melkein 12min vastuuta ja esitti peliin myös pari taklausta. Eiköhän Aku jatka kautta AHL:ssa, mutta Välimäki ja Maccelli päättivät kautensa ellei sitten MM-skaboihin lähde jatkamaan kevättä.
Räty oli kauden 42. syöttöpisteen kerännyt ja 43. pisteen kerännyt peluri. Yhteensä 47 peluria esiintyi tällä kaudella ylhäällä. Toki vielä on 12 joukkueella pelit jäljellä runkosarjaa, mutta tuskin sieltä Heinolaa ja Lambertia nähdään kentällä. Samalla Räty oli 260. suomalainen NHL-jäillä, 214. syöttöpisteen kerännyt sekä 220. pisteen kerännyt. Maccelli painoi viimeisellä maalillaan Jori Lehterän ohi ja on nyt Lundellin takana samalla hätänumerolla.
Pulju kävi painamassa pari niittiä ja kolme skodea, mutta tulosrivillä oli nollat. Puustinen painoi sitten kauden 5. maalinsa ja tämän myötä tehopisteet riittivät 20p kauteen. 19. suomalaista on tällä kaudella tämän saavuttanut. Vaakanaisella olisi vielä 6 pisteen pelillä mahdollisuus tuohon, mutta ehkäpä ei Urho siihen kykene. Niin joo nämä Pingviinit ottivat lopulta 4-5 kuokkaan. Kesäloma on nyt sitten alkanut ellei sitten vauhtia haeta vielä AHL-peleistä taikka MM-Skaboista.
Yleensä en näitä suomalaisia syrjiviä otteluita edes mainitse, mutta nyt sentään voin sen verran mainita, että Niki Kuusela painoi 100 syöttöpinnaa kauteen ja Anssi Matti ei saanut 70 maalin rajaa rikottua, vaan tämä kausi päättyi 69.
Kapanen lähti kesälomille viimeisen pelin -1 lukeman myötä. Lindell oli ainoa syöttöpisteen kerännyt kotimainen peluri, mutta peli olikin 1-1 varsinaisen ja jatkojen jälkeen. 1-2 rankkarivoitto Dallasin pojille. Heiskanen ja Hintz keräsivät Kassun tavoin miinuksen, mutta Esa pääsi plussalle. Pleijareissa nähdään kolmikon pääsevän toivottavasti pitkälle ja ehkäpä Hakanpääkin ehtisi kuntoutua pleijareihin mukaan.
Mäki Taavetti pelasi vikan pelin, mutta ei onnistunut tehoilemaan ja jäi ilman 100. syöttöpistettään. Välimäki sen sijaan hoiti komealla avauksellaan itsensä avausmaalin syöttäjäksi. Sitten tämä Aku tuli karmit kaulassa kehiin ja purki oman pään paineen kaverille joka avasi pystyyn Maccellille ja Matias painoi pelin 1-2. Maccelli oli ainoa plussapallon kerännyt suomipoika, mutta miinukselle ei jäänyt kukaan. Aku sai debyytissään melkein 12min vastuuta ja esitti peliin myös pari taklausta. Eiköhän Aku jatka kautta AHL:ssa, mutta Välimäki ja Maccelli päättivät kautensa ellei sitten MM-skaboihin lähde jatkamaan kevättä.
Räty oli kauden 42. syöttöpisteen kerännyt ja 43. pisteen kerännyt peluri. Yhteensä 47 peluria esiintyi tällä kaudella ylhäällä. Toki vielä on 12 joukkueella pelit jäljellä runkosarjaa, mutta tuskin sieltä Heinolaa ja Lambertia nähdään kentällä. Samalla Räty oli 260. suomalainen NHL-jäillä, 214. syöttöpisteen kerännyt sekä 220. pisteen kerännyt. Maccelli painoi viimeisellä maalillaan Jori Lehterän ohi ja on nyt Lundellin takana samalla hätänumerolla.
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Myös Lambert pääsee tekemään debyyttinsä näin kauden loppuun.
Olisivat nyt voineet samalla nostaa myös Heinolan ylös pelaamaan sen yhden NHL-pelin tälle kaudelle, ja Canucks olisi voinut antaa heidän Rädylle sen yhden ottelun. Noiden myötä oltaisiin saatu suomalaisten määrä nostettua 50:een, mutta nyt taidetaan jäädä sitten kahdella vajaaksi.
Lambert myös jo heti pisteille.
Koosteen perusteella muutenkin hieno debyytti. Teki juuri niitä asioita, joilla hän uransa tuolla tulee luomaan. Eli tuolla upealla luistelulla ja kiekonkäsittelyllä. Näytti olevan kuin kotonaan NHL-kaukaloissa. Hyvä Brad ja onnittelut ensimmäisestä NHL-pisteestä. Piste per peli -tahdissa heti uran alusta lähtien.
Koosteen perusteella muutenkin hieno debyytti. Teki juuri niitä asioita, joilla hän uransa tuolla tulee luomaan. Eli tuolla upealla luistelulla ja kiekonkäsittelyllä. Näytti olevan kuin kotonaan NHL-kaukaloissa. Hyvä Brad ja onnittelut ensimmäisestä NHL-pisteestä. Piste per peli -tahdissa heti uran alusta lähtien.
Lambertilla ja Aku Rädyllä on niukasti kovempi pistekeskiarvo kuin Aleksander Barkovilla. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan uraa. Toki enää ensi kaudella ei välttämättä ole, mutta kuka pelimääriä ja näkymiä tässä huomioisi.
Kiekoton Mies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Tolvanen painoi reilun 13min peliajalla yhden taklauksen ja muutoin nollarivin. 4-3 voitolla on kuitenkin mukava päättää kausi ja aloittaa kesälomat. MM-Skaboihin?
Kuparin lisäksi myös Lambert pääsi irti ja molemmille noin 14min pintaan peliaika. Molempien peliä voi tilastojen valossa tulkita onnistuneeksi plussapallojen kautta, mutta Lambert onnistui debyytissään heti pisteille. Näin Lambertista 48. suomalaisartisti tälle kaudelle, 43. syötöille päässyt ja 44. pisteille päässyt. Nythän tämä piste per peli uran pelanneiden lista alkaa kasvaa jo aivan älyttömyyksiin et kohta on vaikea muistaa kaikki. Niin ja raati arvosti Lambertin suoritusta ottelun kakkostähden valinnalla.
Granlund se heitti jälleen syöttöpinnan ja puhkaisi kauden osalta 60p rajan ja tämähän oli jo 5. suomalainen tällä kaudella. Ja samalla tuo syöttö nosti hänet Tikin ohi syöttötilastoissa. On se kova. Vielä MM-skabat ja kesälomat. Tämä peli päättyi koko kauden tavoin 1-5 numeroihin ja Mikelle -2 ilta. Koko kaudesta -23 ja sillä piikkipaikka suomalaisten pakkaskestävyydessä.
Mäki Taavetti ei taida olla ihan täydessä pelikunnossa tai sitten hän vain jätti pelin väliin, kun tiesi Annusen kuitenkin estävän hänen lisäpisteiden tekemisen. Annunen hoiti homman kotiin numeroin 1-5 ja tämä vaati Annuselta 25 torjuntaa. Lehkonen alusti avausmaalin ihan kivalla syötöllä ja Rane painoi sitten 2-0 maalin. Ranen maali oli samalla ottelun voittomaali. Molemmille pojille plussapallot matsista ja Kiviranta kannusti omia kokoonpanon ulkopuolella. Lehkonen pääsi 34p joka oli ihan hyvin pelimäärään nähden. Rane teki sen 70p enemmän, mutta ei parantanut siltikään omaa ennätystään. Kaksi viimeistä kautta tuottanut Ranelle nyt 209 pistettä, joten ihan hyvä poika hän on.
Urho oli lukenut jatkoajasta, että häneltä odotetaan 6p iltaa ja hänellä kramppasi vatsa tästä paineistuksesta. Näin jäi Vaakanaiselta kauden vika peli väliin ja hän ei päässyt ottamaan osaa joukkueen 4-1 voittoon. Kausi nyt Vaakanaisella ohi. Miten olisi MM-Skabat?
Runkosarja on nyt ohi ja jatketaan pleijareiden maailmaan. Suomalaisille tuli 3. isoin ottelumäärä 2426 ottelun myötä ja nyt pelejä on kasassa 58.143. Maaleja kausi tuotti 366 ja tämäkin oli 3. kovin noteeraus. Maaleja yhteensä tehtynä 9084. Syöttöjä 667 ja tämäkin 3. kovin noteeraus. Syöttöjä yhteensä 16.281. Pisteitä kausi toi 1033 ja tämäkin oli 3. kovin noteeraus ja 4. kerta kun suomalaiset rikkovat 1000p rajapyykin. Yhteensä pisteitä on merkitty suomalaisille 25.365. Jäähyjä suomipojille tuli 772min ja tämä oli vasta 13. kovin jäähymäärä, joten kilttejä poikia oli tämän kauden suomalaiset. Keskiarvollisesti suomipojat pelasivat pyöristettynä 51 ottelun kauden tehoin 8+14=22 ja istuivat boksissa 16min. Karkeasti siis Kapasen tasolla keskimääräinen suomalainen.
Täyteen 82 otteluun pääsivät 4 sankaria Maccelli, Luostarinen, Lindell ja Mikkola. Ranelle yli 40m kausi, Aholle ja Hintzille yli 30m, Teuvo ja Sasha yli 20m ja sitten vielä 10m saavuttaneita Maccelli, Armia, Tolvanen, Haula, Lehkonen, Lundell, Kakko, Granlund, Kotkaniemi ja Luostarinen. Pisteissä vain Rane yli 100p ja yhteensä 8 pelaajaa yli 50p.
Lambertin myötä NHL-pelejä on kerännyt nyt 261 suomalaista pelimannia. Maalipörssissä kolmen kärki pysyi ennallaan eli Selänne, Kurri ja OJ. 4. sijan haltijana nyt Barkov ja siitä 4 maalia takana Rantanen. Sieltä pitäisi ensi kaudella Sashan ja Ranen painaa sellaiset 60 maalin kaudet jos meinaavat Top3 listalle nousta, joten aika tekemätön paikka ellei sitten paina ihan Anssi Mattina maaleja. Koivu jäi vielä sijalle 6 ja maalin takana tulee jo Aho. Maalintekijöitä yhteensä löytyy suomalaisista 173. Syötöissä aktiiveista Sasha noussut sijalle 7., mutta kutospaikalle on matkaa vielä 9 syöttöä. Mikke nousi sijalle 9. ja sijan 10 haltija Tiki pitää rajaa 386 syötön urallaan. Lambertin myötä nyt 215 suomalaista on saanut syöttöpisteen.
Pisteissä Barkov nousi juuri ja juuri sijalle 5 ja 39 pistettä onkin sitten ensi kaudella saavutettava noustakseen taas yhden pykälän Olli Jokisen ohi. Rane jäi sijalle 9, mutta jos painaa taas yli 100p kauden, niin on ensi kaudella sitten jo sijalla 6. Lambertin myötä pisteille on päässyt 221 suomalaista. Jäähypörssissä aktiiveista Rasse on ainoa Top20 pelaaja ja hänkin se portivartija klubin ovelle 369 minuutin suorituksella. Rane sitten seuraavana listan ulkopuolella 348min saldolla.
Plussapallokisassa kärki on nyt Kurri, Lehtinen, Salo, Sinisalo, Barkov, Aho, Teräväinen ja Lindell. Kaikilla näillä kerättynä yli 100 plussapalloa. 73 suomalaista on plussapallon kerännyt. 74-134 sijoilla on nollatason suorittajia ja sijasta 135 alkaen aina tuonne Riston sijalle 261 asti on pakkasukot. Skriko, OJ ja Ristolainen ovat ainoat yli 100 asteen pakkasukot ja Ristohan on pian jo 200 pakkasen mies jos ura jatkuu totutulla kaavalla.
Rane noussut ylivoimaaleissa sijalle 4. Aho noussut voittomaaleissa jo sijalle 3.
Annunen rikkoi 28. suomalaisena 1000min rajan. Samalla hänestä tuli 27. suomalainen joka on torjunut 10 voittoa tai enemmän.
Edit. Korjattu aivopieru Mäki Taavetin syöttöpisteistä. 100 syöttöä siis tuli jo Taavetille aiemmin.
Kuparin lisäksi myös Lambert pääsi irti ja molemmille noin 14min pintaan peliaika. Molempien peliä voi tilastojen valossa tulkita onnistuneeksi plussapallojen kautta, mutta Lambert onnistui debyytissään heti pisteille. Näin Lambertista 48. suomalaisartisti tälle kaudelle, 43. syötöille päässyt ja 44. pisteille päässyt. Nythän tämä piste per peli uran pelanneiden lista alkaa kasvaa jo aivan älyttömyyksiin et kohta on vaikea muistaa kaikki. Niin ja raati arvosti Lambertin suoritusta ottelun kakkostähden valinnalla.
Granlund se heitti jälleen syöttöpinnan ja puhkaisi kauden osalta 60p rajan ja tämähän oli jo 5. suomalainen tällä kaudella. Ja samalla tuo syöttö nosti hänet Tikin ohi syöttötilastoissa. On se kova. Vielä MM-skabat ja kesälomat. Tämä peli päättyi koko kauden tavoin 1-5 numeroihin ja Mikelle -2 ilta. Koko kaudesta -23 ja sillä piikkipaikka suomalaisten pakkaskestävyydessä.
Mäki Taavetti ei taida olla ihan täydessä pelikunnossa tai sitten hän vain jätti pelin väliin, kun tiesi Annusen kuitenkin estävän hänen lisäpisteiden tekemisen. Annunen hoiti homman kotiin numeroin 1-5 ja tämä vaati Annuselta 25 torjuntaa. Lehkonen alusti avausmaalin ihan kivalla syötöllä ja Rane painoi sitten 2-0 maalin. Ranen maali oli samalla ottelun voittomaali. Molemmille pojille plussapallot matsista ja Kiviranta kannusti omia kokoonpanon ulkopuolella. Lehkonen pääsi 34p joka oli ihan hyvin pelimäärään nähden. Rane teki sen 70p enemmän, mutta ei parantanut siltikään omaa ennätystään. Kaksi viimeistä kautta tuottanut Ranelle nyt 209 pistettä, joten ihan hyvä poika hän on.
Urho oli lukenut jatkoajasta, että häneltä odotetaan 6p iltaa ja hänellä kramppasi vatsa tästä paineistuksesta. Näin jäi Vaakanaiselta kauden vika peli väliin ja hän ei päässyt ottamaan osaa joukkueen 4-1 voittoon. Kausi nyt Vaakanaisella ohi. Miten olisi MM-Skabat?
Runkosarja on nyt ohi ja jatketaan pleijareiden maailmaan. Suomalaisille tuli 3. isoin ottelumäärä 2426 ottelun myötä ja nyt pelejä on kasassa 58.143. Maaleja kausi tuotti 366 ja tämäkin oli 3. kovin noteeraus. Maaleja yhteensä tehtynä 9084. Syöttöjä 667 ja tämäkin 3. kovin noteeraus. Syöttöjä yhteensä 16.281. Pisteitä kausi toi 1033 ja tämäkin oli 3. kovin noteeraus ja 4. kerta kun suomalaiset rikkovat 1000p rajapyykin. Yhteensä pisteitä on merkitty suomalaisille 25.365. Jäähyjä suomipojille tuli 772min ja tämä oli vasta 13. kovin jäähymäärä, joten kilttejä poikia oli tämän kauden suomalaiset. Keskiarvollisesti suomipojat pelasivat pyöristettynä 51 ottelun kauden tehoin 8+14=22 ja istuivat boksissa 16min. Karkeasti siis Kapasen tasolla keskimääräinen suomalainen.
Täyteen 82 otteluun pääsivät 4 sankaria Maccelli, Luostarinen, Lindell ja Mikkola. Ranelle yli 40m kausi, Aholle ja Hintzille yli 30m, Teuvo ja Sasha yli 20m ja sitten vielä 10m saavuttaneita Maccelli, Armia, Tolvanen, Haula, Lehkonen, Lundell, Kakko, Granlund, Kotkaniemi ja Luostarinen. Pisteissä vain Rane yli 100p ja yhteensä 8 pelaajaa yli 50p.
Lambertin myötä NHL-pelejä on kerännyt nyt 261 suomalaista pelimannia. Maalipörssissä kolmen kärki pysyi ennallaan eli Selänne, Kurri ja OJ. 4. sijan haltijana nyt Barkov ja siitä 4 maalia takana Rantanen. Sieltä pitäisi ensi kaudella Sashan ja Ranen painaa sellaiset 60 maalin kaudet jos meinaavat Top3 listalle nousta, joten aika tekemätön paikka ellei sitten paina ihan Anssi Mattina maaleja. Koivu jäi vielä sijalle 6 ja maalin takana tulee jo Aho. Maalintekijöitä yhteensä löytyy suomalaisista 173. Syötöissä aktiiveista Sasha noussut sijalle 7., mutta kutospaikalle on matkaa vielä 9 syöttöä. Mikke nousi sijalle 9. ja sijan 10 haltija Tiki pitää rajaa 386 syötön urallaan. Lambertin myötä nyt 215 suomalaista on saanut syöttöpisteen.
Pisteissä Barkov nousi juuri ja juuri sijalle 5 ja 39 pistettä onkin sitten ensi kaudella saavutettava noustakseen taas yhden pykälän Olli Jokisen ohi. Rane jäi sijalle 9, mutta jos painaa taas yli 100p kauden, niin on ensi kaudella sitten jo sijalla 6. Lambertin myötä pisteille on päässyt 221 suomalaista. Jäähypörssissä aktiiveista Rasse on ainoa Top20 pelaaja ja hänkin se portivartija klubin ovelle 369 minuutin suorituksella. Rane sitten seuraavana listan ulkopuolella 348min saldolla.
Plussapallokisassa kärki on nyt Kurri, Lehtinen, Salo, Sinisalo, Barkov, Aho, Teräväinen ja Lindell. Kaikilla näillä kerättynä yli 100 plussapalloa. 73 suomalaista on plussapallon kerännyt. 74-134 sijoilla on nollatason suorittajia ja sijasta 135 alkaen aina tuonne Riston sijalle 261 asti on pakkasukot. Skriko, OJ ja Ristolainen ovat ainoat yli 100 asteen pakkasukot ja Ristohan on pian jo 200 pakkasen mies jos ura jatkuu totutulla kaavalla.
Rane noussut ylivoimaaleissa sijalle 4. Aho noussut voittomaaleissa jo sijalle 3.
Annunen rikkoi 28. suomalaisena 1000min rajan. Samalla hänestä tuli 27. suomalainen joka on torjunut 10 voittoa tai enemmän.
Edit. Korjattu aivopieru Mäki Taavetin syöttöpisteistä. 100 syöttöä siis tuli jo Taavetille aiemmin.
Viimeksi muokattu:
Nukkemurhaaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Palevan Kallo
Eikös hän tehnyt kauden sadannen syöttöpisteen jo hailaumaa vastaan?Mäki Taavetti ei taida olla ihan täydessä pelikunnossa tai sitten hän vain jätti pelin väliin, kun tiesi Annusen kuitenkin estävän hänen 100 syöttöpisteen tavoittelun.
Eikös hän tehnyt kauden sadannen syöttöpisteen jo hailaumaa vastaan?
Jos siinä tarkoitettiin sataa syöttöpistettä tuohon peliin. Sen Annunen olisi varmasti estänyt, vaikka McD olisi pelannutkin.
Naamavelli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- NHL
Suomalaiset NHL-debytoinnit viimeiset 5 kautta (visa):
2019-20: 13
2020-21: 11
2021-22: 9
2022-23: 7
2023-24: 5
2024-25: 3?
2019-20: 13
2020-21: 11
2021-22: 9
2022-23: 7
2023-24: 5
2024-25: 3?
Kiekoton Mies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Tiedätkös kuule, että olen itse katsonut kyseisen koosteen missä tämä 100. syöttöpiste tuli ja kirjoittanut siitä myös raportin. Mutta tälläistä se tälläisen Nepsyn elämä on, että unohtaa jo parin päivän takaisen tilanteen. Olipa jännä virhe meikäläiseltä, mutta ei se mitään. Kiitos korjauksesta.Eikös hän tehnyt kauden sadannen syöttöpisteen jo hailaumaa vastaan?
Tämä näyttää vahvasti siltä, että kaudesta 2026-27 alkaen Bettman alkaa poistaa suomalaisia listoilta.Suomalaiset NHL-debytoinnit viimeiset 5 kautta (visa):
2019-20: 13
2020-21: 11
2021-22: 9
2022-23: 7
2023-24: 5
2024-25: 3?
Mikelle uran neljäs 60 pisteen kausi ja taisi olla pistekeskiarvolla mitattuna uran tehokkain kausi? Haastavan viime kauden jälkeen hieno kausi Mikeltä sarjan huonoimmassa joukkueessa. Ensi kaudella deadlinella siirto kamppailemaan Cupista?Granlund se heitti jälleen syöttöpinnan ja puhkaisi kauden osalta 60p rajan ja tämähän oli jo 5. suomalainen tällä kaudella.
LUHGUNITED
Jäsen
Oli kyllä Mikeltä aika puskista tullut tykkikausi. Päätti vielä kautensa 13 ottelun pisteputkeen.
Saas nähdä pääseeköhän vielä johonkin toiseen seuraan tavoittelemaan menestystä..
Saas nähdä pääseeköhän vielä johonkin toiseen seuraan tavoittelemaan menestystä..
Saas nähdä pääseeköhän vielä johonkin toiseen seuraan tavoittelemaan menestystä..
Sellainen nyt olisi liian helppoa. Granlund hinaa Sharksin mestariksi. Siinä voisi olla jo tavoiteltavaa.
Kiekoton Mies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Kurri 233 pisteen myötä johtaa ja toisena 132 pisteen Tikkanen. Kolmantena sitten onkin mielenkiintoa kun siellä komeilee Selänne 88 pisteen kanssa ja vain pisteen perässä on Rane. Rane tarvii ohitukseen siis vähintään 2 pistettä ja aikaa on ainakin 4 peliä ja mielellään enemmänkin tulee kevääseen. Melkoisella varmuudella Rane nousee Top3 pistemieheksi pleijareissa.
Filppula viidentenä 86 pisteellä ja sitten taas mielenkiintoa kuudenteen sijaan jota hallinnoi S.Koivu 59 pisteen myötä. Aholla pisteitä 58 ja ohitukseen kelpaa vaikka kakkossyöttö eli eiköhän tämäkin ohitus nähdä. Filppulan ohitus vaatisi jo ihan päätyyn asti menemistä sekä aivan älytöntä suoritusta Pleijareista.
8. sijalla majailee 49 pisteen Lehtinen ja heti perässä on saman pistemäärän omaava Hintz. Hintz voisi nousta myös S.Koivun ohi.
Top10 mahtuu vain yksi pakki ja se on 47 pisteen Ruotsalainen, mutta vain pari peliä jäljessä painaa Heiskanen. Teräväinen on saalistanut 44 pinnaa ja tulee varmaankin nousemaan Top10-listalle ellei sitten Vegas ärsyttävästi laita Dallasia lauluun. Sashalla koossa on 37 pinnaa ja sillä sija 14 hallussa. 15. sijan Haula ei lisäpisteitä saa tälle keväälle.
Lehkonen on Top20-listan viimeisellä paikalla 32 pisteen myötä, mutta oletettavasti pisteitä on tulossa keväälle. Mikke on pari sijaa alempana samalla pistemäärällä, mutta valitettavasti ei ihan riittänyt kevään peleille. Miken 13 pelin pisteputki olisi luvannut hyvää kevättä, mutta jossittelu on aina turhaa. Määttä ei myöskään sijalta 26 nouse kun ei pelejä tule. Kotkaniemi on Top30-listan viimeisenä 21p myötä. Lindell, Kiviranta ja Lundell ovat sitten Top50-listan sisällä ja Lundellilla on pienin pistemäärä 11 eli onnistuessaan voi kivuta jo tuonne Top30-listalle kyseinen kolmikko. Kakko ja Luostarinen matkaavat 7p kanssa kohti Top50-listaa, jonne pääsee 9p näyttämällä. Eeli se siellä pitää 50.sijaa hallussa 4+5 tehoilla. Hakanpäällä ja Mikkolalla koossa 4p. Saroskin löytyy 0+1 tehoilla 92 suomalaisen pistemiehen joukosta.
Kurrilla on myös eniten otteluita eli 200. Aktiiveista Määttä on sijalla 13, mutta 85 peliä ei saa lisäystä tänä keväänä. Teräväinen 79 pelin myötä miehittää sijaa 16. ja oletettavasti nousee aktiiveista eniten pelanneeksi mikäli ei nyt pupella itseään pois jo ekalla kierroksella. Ranella tasan 70 peliä ja sillä sijoitus 18. Merelä tuskin pelejä saa pleijareista ja niitä ei olekaan hänellä yhtään. Kuparilla on 11 peliä ilman tehoja ja nähtäväksi jää tuleeko keväällä lisää. Lambert myös luonnollisesti nollan pelin myötä arvoitus saako debyytti jatkoa myös pleijareissa. Pärssiseltä puuttuu myös pleijaripelit, mutta mikään ei viittaa siihen, että niitä tulisi tänäkään keväänä. Annunen todennäköisesti debytoi pleijaripeleissä keväällä, mutta ei sekään varmaa ole.
Rane aktiiveista 30 maalin myötä 4. sijalla. Top10-listalle mahtuu myös Aho 23, Teräväinen 21 ja Hintz 19. Syötöissä Rane myös 4. sijalla 57 syötön myötä. Top10-listalle mahtuu myös Aho 35 ja Heiskanen 35. Voittomaaleissa Lehkonen on sijalla 4, kun 7 kertaa on ratkottu peli. Rantanen ja Aho mahtuvat 4 voittomaalin myötä Top10-listalle. Kotkaniemi on potentiaalisin nousija jäähyissä Top10-listalle kun nyt 47min myötä on aktiiveista kärjessä. Kahtellaan myöhemmin vähän lisää tilastoja.
Filppula viidentenä 86 pisteellä ja sitten taas mielenkiintoa kuudenteen sijaan jota hallinnoi S.Koivu 59 pisteen myötä. Aholla pisteitä 58 ja ohitukseen kelpaa vaikka kakkossyöttö eli eiköhän tämäkin ohitus nähdä. Filppulan ohitus vaatisi jo ihan päätyyn asti menemistä sekä aivan älytöntä suoritusta Pleijareista.
8. sijalla majailee 49 pisteen Lehtinen ja heti perässä on saman pistemäärän omaava Hintz. Hintz voisi nousta myös S.Koivun ohi.
Top10 mahtuu vain yksi pakki ja se on 47 pisteen Ruotsalainen, mutta vain pari peliä jäljessä painaa Heiskanen. Teräväinen on saalistanut 44 pinnaa ja tulee varmaankin nousemaan Top10-listalle ellei sitten Vegas ärsyttävästi laita Dallasia lauluun. Sashalla koossa on 37 pinnaa ja sillä sija 14 hallussa. 15. sijan Haula ei lisäpisteitä saa tälle keväälle.
Lehkonen on Top20-listan viimeisellä paikalla 32 pisteen myötä, mutta oletettavasti pisteitä on tulossa keväälle. Mikke on pari sijaa alempana samalla pistemäärällä, mutta valitettavasti ei ihan riittänyt kevään peleille. Miken 13 pelin pisteputki olisi luvannut hyvää kevättä, mutta jossittelu on aina turhaa. Määttä ei myöskään sijalta 26 nouse kun ei pelejä tule. Kotkaniemi on Top30-listan viimeisenä 21p myötä. Lindell, Kiviranta ja Lundell ovat sitten Top50-listan sisällä ja Lundellilla on pienin pistemäärä 11 eli onnistuessaan voi kivuta jo tuonne Top30-listalle kyseinen kolmikko. Kakko ja Luostarinen matkaavat 7p kanssa kohti Top50-listaa, jonne pääsee 9p näyttämällä. Eeli se siellä pitää 50.sijaa hallussa 4+5 tehoilla. Hakanpäällä ja Mikkolalla koossa 4p. Saroskin löytyy 0+1 tehoilla 92 suomalaisen pistemiehen joukosta.
Kurrilla on myös eniten otteluita eli 200. Aktiiveista Määttä on sijalla 13, mutta 85 peliä ei saa lisäystä tänä keväänä. Teräväinen 79 pelin myötä miehittää sijaa 16. ja oletettavasti nousee aktiiveista eniten pelanneeksi mikäli ei nyt pupella itseään pois jo ekalla kierroksella. Ranella tasan 70 peliä ja sillä sijoitus 18. Merelä tuskin pelejä saa pleijareista ja niitä ei olekaan hänellä yhtään. Kuparilla on 11 peliä ilman tehoja ja nähtäväksi jää tuleeko keväällä lisää. Lambert myös luonnollisesti nollan pelin myötä arvoitus saako debyytti jatkoa myös pleijareissa. Pärssiseltä puuttuu myös pleijaripelit, mutta mikään ei viittaa siihen, että niitä tulisi tänäkään keväänä. Annunen todennäköisesti debytoi pleijaripeleissä keväällä, mutta ei sekään varmaa ole.
Rane aktiiveista 30 maalin myötä 4. sijalla. Top10-listalle mahtuu myös Aho 23, Teräväinen 21 ja Hintz 19. Syötöissä Rane myös 4. sijalla 57 syötön myötä. Top10-listalle mahtuu myös Aho 35 ja Heiskanen 35. Voittomaaleissa Lehkonen on sijalla 4, kun 7 kertaa on ratkottu peli. Rantanen ja Aho mahtuvat 4 voittomaalin myötä Top10-listalle. Kotkaniemi on potentiaalisin nousija jäähyissä Top10-listalle kun nyt 47min myötä on aktiiveista kärjessä. Kahtellaan myöhemmin vähän lisää tilastoja.
Mikeltä ehdottomasti kovaa suorittamista San Josessa ja vielä kauden loppuun komea pisteputki, 13 ottelua tehoin 2+13 ja 9 ottelun syöttöpisteputki kauden viimeiseen peliin asti. Ensi kaudella voi olla mielenkiintoista, jos San Jose voittaa draftilotossa, niin Granlund pääsisi pelaamaan Celebrinin kanssa, vähintään ylivoimalla. Mikke siinä vähän koulisi tulokasta ja siinä sivussa keräisi syöttöpisteitä mukavasti. Oletettavasti pudotuspelejä ei nähdä San Josessa ensi kaudella, joten toivotaan tosiaankin sitä siirtoa kauppatakarajalla.
Ilmassa on suurta urheilujuhlan tuntua. Emme tiedä mistä se johtuu, koska tässä ei ole nyt kyse mistään suuresta urheilujuhlasta, vaan Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkintojen jakotilaisuudesta. Hakekaa nyt joku jostain raidia tai jotain ja suihkikaa tuo perkeleen urheilujuhlan tuntu pois täältä ilmasta!! Jos ei raid riitä niin eräällä raatilaisellamme oli kuulemma vaarinsa perintönä pari kanisteria sinappikaasua ensimmäisestä maailmansodasta, käytetään sitä jos.. jaa nyt se urheilujuhlan tuntu onkin jo kadonnut. Hyvä! Voidaan aloittaa!
Ja sieltä tänne gaalatapahtumaan saapuukiin kunniavieraana kaikki suomalaiset NHL-pelaajat, tervetuloa, käykää peremmälle. Meillä on täällä eturivissä melkein puhtaat, muoviset puutarhatuolit kaikille piste per peli -junassa loppuun asti matkustaneille, tänne sieltä Mikko, ja Sebastian, ja Aleksander! Niin ja ei hätää, muistimme kyllä hankkia yhden lisätuolin myös sinulle, Aku Räty, sinä senkin veijari! Tänne vain.. mitä? Sain juuri kyrvännuppiini tiedon, että on viideskin pelaaja, jolle pitäisi tuoli jostain keksiä, mutta.. eihän.. eihän hän edes kuulosta suomalaiselta? Eikös toi oo se laulaja, se joka oli sen yhden suomalaisen BB-jampan kanssa, ja Queenissa korvasi Freddie Mercuryn..? Ai ei oo vai? Onko se sukua ees.. mutta siis, suomalainen.. no voi helvetti. Heittäkääs nyt tuo yksi tuoliinsa nukahtanut raatilainen jonnekin pusikkoon ja antakaa sen tuoli tälle.. Brad Lambertille. Ei jumalauta. On sillä Suomen passi näköjään.
No niin, no niin, menkääs nyt te muut saatanan paviaanit sitten tonne nurmikolle istuskelemaan, Roope, sinäkin menet sinne, sinä et ole piste per peli -junasta, älä selitä. Ja Toukka-junalaisille on varattu sinne perimmäiseen nurkkaan oma hiekkalaatikko ja pari ämpäriä ja lapiota, sinne Nikolas ja Joona, menkääs nyt siitä kun ette kuitenkaan mistään mitään ymmärrä, näissä on katsokaas suurimmaksi osaksi kyse pisteistä, kuuletteko, te-ho-pis-teis-tä, tajuatteko mitä ne semmoset on, no ettepä tietenkään. Menkää nyt sinne hiekkalaatikkoon ja yrittäkää olla syömättä ihan vitusti sitä hiekkaa.
Joo, nyt näyttäis olevan kaikki valmista, eli on aika aloittaa palkintojen jako:
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
Tätä palkintoa soviteltiin kauden alussa Barkovin tai Rantasen syliin, Ahoa, Heiskasta ja Sarosta mietittiin sitten varahevosina, mutta kyllä tämä on nyt tällä(kin) kaudella taas tämän saatanan kilarikaksikon hommia, muut soittelee jotain vitosnokkahuilua, no okei Aholle voidaan marakassit antaa, hän on kohtalaisen lähellä kaksikkoa kuitenkin, mutta ei silti ihan riitä näille Ahonkaan taso. Ja kumpis näistä nyt sitten on toistansa parempi? Voi vittu, alkaa taas mieli ruveta nyrkkitappelemaan tästä, koska en ole enää yhtään samaa mieltä edes itseni kanssa, saati sitten muiden raatilaisten.. Rantanen painoi tutulla löysän hirven tavallaan koko kauden, asuu kentällä Mäki-Kinnusen kanssa, pisti taas hirveet pisteet ja maalit, on se ihan älytön ukko. Barkov taasen kipparoi jälleen yhden kauden kivikasvoisena Floridan kärkisijoille. Selke-palkinto on sieltä Barkoville tulossa, pisteissä vähän ottaa turpaan Mikolta, vaikka nousikin tällä kaudella suomalaisten kaikkien aikojen top-vitoseen Mikko Koivun ohi. Pistepörssin sijaan sitten noissa ihme corsi- ja SAT-tilastoissa Barkov vie Rantasta taas melkein järjestään kaikissa.. Ei vittu, kyllä me tää tällä kaudella annetaan kuitenkin Aleksander Barkoville. On se sen verran ylikylän ukko, että menee raatimme papereissa hiuksenhienosti jopa Rantas-Mikon älyttömyyksien ylitse. Tekisi mieli startata hitsipilli ja tapella tästä vielä, koska Rantanen, mutta ei me nyt enää jakseta. No okei pari litsaria voin itelleni antaa, tosta saat ja tosta, noin.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
Ja sitten seuraava ihan yhtä saatanan vaikea asia. Tässä raatimme laskee tämän kauden osalta Rantas-Mikon pois, koska Coloradossa Mäki-Kinnunen on vetänyt kelkkaa ihan karmealla touhulla ja on siellä se Kalle Maakarikin ihan nätisti auttanut, Rantas-Mikon ei ole tarvinnut niin rehkiä tällä kaudella. Mutta tässä kisassa raatimme katsoo, että Sebastian Aho haastaa ihan tasapäisesti Barkovia, alkukaavailuissa mahdollisiksi vaihtoehdoiksi listatut Heiskanen ja Saros eivät uhkaa, eikä myöskään Laine jonka kausi meni ikävällä tavalla vihkoon. Itse asiassa raatimme on sitä mieltä, että Aho-Barkovin jälkeen seuraavaksi tulisi San Josessa ykkösvaltikan itselleen ottanut Mikael Granlund, mikä on toki kiva juttu sekin, mutta Aho ja Barkov painelevat kyllä ihan omissa sfääreissään nyt tässä. Pitkällisen potkutappelun jälkeen raatimme on sitä mieltä, että Barkov saa Floridassa kuitenkin sen verran jeesiä Reinharteilta ja Tkachukeilta ja näiltä tämmösiltä, että nostamme tämän kauden osalta tämän palkinnon voittajaksi Sebastian Ahon. Aholla on jumalauta päälle 20 pistettä enemmän pisteitä kuin Carolinan toiseksi eniten pisteitä tehneellä pelaajalla, ja sen lisäksi vielä paras plus-miinus, eniten voittomaaleja, isoin peliaika hyökkääjistä - Barkovilla ei ole mitään näistä Floridassa. Hyvä Sebastian Aho! Kerrankin menee joku näistä pysteistä jollekin muulle ku Barkov-Rantanen -kaksikolle, ja raatimme mielestä aivan ansaitusti! Joku entinen raatilainen tuolla gaalapaikan taakse nopeasti kyhätyllä hautausmaalla vielä näköjään matalasta haudastaan vikisee, että ei mennyt nyt oikein, mutta hetki vain niin käymme lisäämässä vielä hieman lisää multaa väärässäolijoiden joukkohaudalle, eiköhän se mumina siitä pikkuhiljaa vaikene.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
Ah, tässä ei tarvitse tapella eikä miettiä yhtään mitään, riittää kun avaa Teksti TV:n sivun 238. Siellähän ensimmäisellä alasivulla on kaksi kaunista kirkkaanvihreää nimeä, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho, ja näistä korkeammalla eli kokonaiskisan 8. sijalla on Mikko Rantanen tehoilla 42+62=104. Saa Mikkokin palkinnon viimein, älä itke Mikko, kyllä se tästä kato, tule, tule hakemaan vain, tämä on sinun, hieno poika, oikein olet hieno poika. Aho jäi 15 pistettä Rantasen taakse, mutta paineli myös komeat 36+53=89 tehot ja oli sillä koko NHL:n 18. paras pistenikkari. Ja mainitaan nyt Barkovin 23+57=80 vielä tässä, Barkov harmillisesti jäi 6 pisteen päähän viimeisestä Teksti-TV:n ensimmäisen 238 alasivun paikasta. Rantanen jäi yhden pisteen päähän kausiennätyksestään, viime kaudella tuli 105 pistettä. Tämä 104 pisteen kausi on kaikkien aikojen 11. paras suomalainen pistesaalis, Kurri, Selänne ja Rantanen itse on ainoat Suomi-pojat jotka näitä päälle 100 pisteen kausia ovat kyenneet iskemään. Ja nyt taas tuli äkillinen tarve päästä tappelemaan vielä tuosta Kekkonen Mannerheim Rokka -palkinnosta, että eikö vittu tällä nyt ole muka paras suomalainen, mutta kun EI OLE! BARKOV! BARKOV VALITTIIN JO! MENE POIS! No nyt se meni. Jatketaan.
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
No Rantasen Mikollehan se tämäkin menee, taas. Aina tää menee Mikolle. Lainetta raatimme ajatteli aikoinaan tähän palkintoon ennakkosuosikiksi joka kausi, mutta niin vain Mikko painelee noita häkkejä joka kausi sen verran että aina vaan Mikon nimi pystin kylkeen saadaan kaivertaa. Komeat 42 maalia Mikko painoi tällä kaudella, Aho oli toisena 36 maalilla ja pronssia sai Roope Hintz 30 maalinsa kanssa. Barkovilla vähän yski tuo maalinteko tällä kaudella, 23 maalia vain painoi, mutta syötti sitten 55 maalia kauteen painaneen Reinhartin häkeistä varmaan vittu kaikki. On se, on se sellainen saatanan sateentekijä. Mutta maalintekijöistä paras, se on Mikko Rantanen, kyllä se nyt pitää kaikkien idiooteimpienkin vaan myöntää että jumalauta se on kyllä yksi löysä hirvi!
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
Vittu että raatiamme vituttaa, että Urho Vaakanainen meni pilaamaan kaiken ja koko uransa ja kaiken ja vielä kerran kaiken, ja teki kuin tekikin tällä kaudella maalin, jota Gary Bettman ei enää kyennyt millään ilveellä hylkäämään. Tuo yksi perkeleen maali, se pilasi Vaakanaisen markokiprusoffmaisen mahtavan kauden, 1+13 oli Vaakanaisen lopulliset tehot, miten kaunis olisikaan ollut 0+13! Mutta kun ei. Myös koko uran tilastot Vaakanaisella on nyt rumat 1+24, ja hän on vajonnut mitäänsanomattomuuteen, oltuaan pitkän aikaa koko kansan herkeämättömän mielenkiinnon kohteena pelkkiä syöttöjä keräävänä kovan onnen soturina, jonka kaikki maalit aina hylätään. Matti Hana tuhahtaa halveksuvasti nurkassa Vaakanaiselle, ja Marko Kiprusoff tuhahtaisi yhtä halveksuvasti tämän kauden voittajille, jos vain kykenisi raudanlujan masennuksensa kourista reagoimaan mitenkään mihinkään. Tälläkin kaudella nimittäin tämä palkinto joudutaan jakamaan kahden aivan mitäänsanomattoman paskan suorituksen tehneen pelaajan kesken, koska parempiakaan ei vain ole. Santeri Hatakka ja Mikael Pyyhtiä, molemmilla 0+2, tämmösellä ripulilla saa tällä kaudella palkinnon. Kuten sai viime kaudellakin. Tossa, jakakaa toi vitun pysti vaikka samurai-miekalla kahtia kun EI SELKEESTI KETÄÄN VITTU EES KIINNOSTA TAVOITELLA TÄTÄ!! VITUN URHO!!! ME KATSOMME SINUA!!! VITTU ETTÄ VITUTTAA!!!!
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
No niin, pyyhitääns masennuksen kyyneleet nyt pois, ja katsellaas tätä seuraavaa juttua. Tällä kaudella ei nyt mitään maailmoja mullistavaa tulokaskautta kukaan Suomi-pojista tullut esittämään, kenttäpelaajista näimme 9 tulokasta kentällä, ja maalivahdeista saatiin vielä Justus Annusesta kymmenes Suomi-rookie. Kenttäpelaajista Valtteri Puustinen päästettiin viimein Pittsburghissa pelaamaan, ja vaikkei hän nyt ihan piste per peli -tahtia tällä kaudella enää jatkanutkaan, niin hän teki kuitenkin kauden aikana enemmän pisteitä kuin muut Suomi-tulokkaat yhteensä. 5+15=20 oli Puustisen saldo 52 pelissä, se on ihan OK, mutta kuitenkin sen verran statistin lukemia nuokin, että kyllä raatimme tällä kertaa antaa tämän palkinnon Coloradon maalille 14 kertaa pelaamaan päässeelle Justus Annuselle. Annunen pelasi oikein hyvin, torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa Annunen oli itse asiassa paras kaikista Suomi-veskareista, ja kuitenkin 14 peliä on kuitenkin ihan kattava otanta, ei mikään muutaman matsin juttu. Pari nollapeliäkin Annunen meni ottamaan, ja näytti kyllä että hänestä on ihan NHL-tason maalivahdiksi. Se on hyvä juttu, ei näitä tulevaisuuden Suomi-mokkeja kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti enää ole.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
Tällä kaudella nähtiin muutamia positiivisia yllättäjiä. Nää Rantaset ja Barkovit ja Ahot alkaa olemaan jo sen verran tuttua kauraa, että ei noihin heidän temppuihin enää ylläty edes Juha Mieto mämmiroppostensa ääreltä. Sen sijaan vaikkapa Niko Mikkolan miehekkäät otteet Floridan takalinjoilla, Mikael Granlundin nousu parin vaisun kauden jälkeen oman jenginsä ykköshevoseksi, ja mainitaan tuolta nyt vielä Mats Macelin pysyminen Suomi-pistepörssin kärkikymmenikössä, ja Eeli Tolvasen alkukauden ja Joel Armian loppukauden rynnistelyt, nämä oli kaikki ihan mukavia juttuja. Mutta, eipä noista kukaan saa tätä palkintoa, vaan maalivahti tulee takavasemmalta tämänkin pöllimään kunnon highlight-rälläheilautuksella; Ukko-Pekka Luukkonen, jumalauta, sieltä noustiin oman jenginsä ykkösmaalivahdiksi, ja sellaisella meiningillä vielä että nyt jos pitäisi tällä hetkellä koota suomalaisista paras joukkue, raatimme ainakin valitsisi Luukkosen maaliin ohi Juuse Saroksen. Hurja suoritus, ennen kautta jos mietimme niin Luukkonen oli ehkä jossain sijoilla 3-6 Suomi-mokeissa, nyt hän on numero yksi. Ja nyt hän saa Joel Fucking Kiviranta Trophyn. Noin. Se on hänellä nyt kädessä. Hän katselee sitä kummastellen. Ei ei ei, älä vie sitä roskapönttöön! Se on arvokas!
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
Kuten ehkä nokkelimmat tai ainakin vähiten aivokuolleet pystyvät jo tuon edellisen Luukkos-hehkutuksen perusteella arvata, tämä pysti ei menekään enää tänä vuonna Juuse Sarokselle, ei: Ukko-Pekka Luukkonen, tulepa takaisin, sinä saat tämänkin! Se on totta! Olet paras suomalainen NHL-maalivahti kaudella 2023-24! Tämän kauden tilastoissa Luukkonen pyyhkii Saroksella lattiaa kaikessa muussa paitsi voittojen määrässä, niitä enemmän pelejä pelannut Saros sai Luukkosta enemmän kerättyä. Mutta torjuntaprosentti, päästettyjen maalien keskiarvo, ja nollapelit, niissä Luukkonen vie voiton. Saroskin pelasi ihan hyvän kauden, ei siinä, mutta häneltä raatimme odotti enemmän, ja Luukkonen on ihan tasapäisistäkin lähtökohdista katsottuna kyllä raatimme mielestä osoittanut tällä kaudella olevansa ykkönen. Annunen, Lankinen, heillä myös hyvät kaudet tilastojen valossa, mutta pelimäärät sen verran vaatimattomia Luukkoseen ja Saros:iesiin verrattuna että kattellaan myöhemmin olisiko sieltäkin haastajia tulossa.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
Sarosille korvamerkitty palkinto vietiin tällä kaudella hänen nenän edestään, mutta Heiskasen oman palkinnon kanssa ei moista tapaturmaa käy; tämän vie Miro Heiskanen ihan ylivoimaisella erolla muihin. Raatimme ehkä hieman odotti parempaakin Heiskaselta, noin niinku tehotilastoissa ja tämmösissä, mutta vaikka Heiskanen ihan muikeat tehotkin sai silti aikaiseksi, hän loisti tällä kaudella eritoten puolustussuuntaan kuin piriä vetänyt aurinko. Ihana pelaaja, ihana mies, ihana puolustaja. Ihana. Puspus Miro! Olet ihana!! Heiskasta tosiaan ei kunnolla kukaan muu puolustaja tällä(kään) kaudella edes haastanut, sanotaan tuolta nyt kuitenkin Mikkola ja Määttä, ja Lindellkin, vaikka Lindellillä oli normaaliin tasoonsa nähden vähän vaisumpi kausi. Jokiharjulla meni kanssa oikein kivasti, Hakanpää, Välimäki, miksei Vaakanainenkin voidaan myös mainita passelien kausiensa osalta. Vaakanaista tosin heitämme vieläkin muutamalla jakoavaimella nolon maalintekonsa takia.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
Floppejakin tällä kaudella valitettavasti nähtiin. Näistä jätämme Patrik Laineen ulos, koska hänen kautensa penkin alle menemisen syyt on sellaisia joista ei ole reilua ihmistä syyttää. Toivomme Patrikille kaikkea hyvää jatkoon, vaikka sitten ihan jossain muussakin asiassa kuin jääkiekossa jos ei se enää mielekkäältä tunnu. Mutta muita pelaajia sitten syytämmekin ihan saatanasti kaikesta!!! Kaapo Kakon kausi lähti yhtä lussusti käyntiin kuin ura tähänkin asti, mutta loukkaantumisen jälkeen takaisin peleihin tuli Kakko joka sai pisteitäkin ihan OK-tasolla loppua kohden aikaan, joten hän pelastuu palkinnolta. Jesperi Kotkaniemeltä odotimme enemmän, Rasmus Kupari oli aivan yhdentekevä jos nyt ei kovia odotuksia häntä kohtaan alkujaankaan ollut, Raanta oli aika surullinen ritari tällä kaudella, ja Lundellilla oli myös normaaliin tasoonsa nähden vaikeaa. Näistä nimistä Jesperi Kotkaniemi olisi ehkä ykkönen, mutta raatimme keksi vielä yhden pelaajaan, jolle tällä kaudella palkinnon annamme: Kasperi Kapanen, siinä sulle, siitäs saat! Paska kausi, hurjimmissa raatilaisten odotuksissa oli jopa semmonen teuvoteräväinen-tason kausi isossa roolissa St. Louisissa, mutta oli ihan turha huumoriukko, eikös se kokoonpanon ulkopuolellekin tipahtanut välillä. Toivottavasti tämä saatanan nolo palkinto herättää ensi kaudella Kapasen tekemään jotain muuta kuin mitä tällä kaudella teki - jos hän nyt NHL:ssä pääsee edes pelaamaan enää, maitojunakin on miehen kohdalla ihan mahdollinen. Tosin maitojunan sijaan Kasperin tapauksessa pitäisi kai puhua viina-autosta.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
Joo-o, tämäkin sitten.. miksi me ollaan tämmönen edes keksitty? Häh? Raati? Äh, kaikki muut on taas psykoosi-koomassa ja/tai nukkumassa tai muuten vaan mököttävät. Kasperi Kapaselle ei nyt kuitenkaan tätä anneta, Antti Raanta rupeaa olemaan kohta jo aika lähellä ikänsä ja viimeaikaisten peliesitystensä perusteella, mutta tuota, annetaan tää nyt tolle Otto Koivulalle, sitä kun ollaan tässä tän palkinnon kohdalla pyöritelty mahdollisena nimenä. Siellä pääsi tällä kaudella joku Joona Koppanenkin 4 matsia pelaamaan, Otto ei yhtään, vaikka on vaikka kuinka monetta vuotta pyörimässä siellä AHL/NHL-välimaastossa. Tuu Eurooppaan sieltä jo!
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
Mitään kauhean epäreilua suomalaisten päähänpotkimista ei raatimme tänä kautena mistään maailmankolkasta saanut kuulla, ei edes Winnipegistä. Puljulle annettiin kivat näyttöpaikat Pittsburghissa, tästä kiittelemme Pittsburghin seurajohtoihmisiltä. Jossain vaiheessa kautta raatimme sai kuulla herrasta nimeltä Samu Tuomaala, joku tämänniminen asia kuulemma pelaa jossain NHL-organisaatiossa, ja painelee kovia tehoja AHL:ssä mutta ei saanut näytönpaikkaa NHL:n puolella siitä huolimatta. Näitä Joona Koppasia ja Nikolas Matinpaloja ja Roby Järventeitä pääsi kattelemaan että tämmöstä täällä, ja ihan loppukiekoilla Lambertit ja Rädytkin pääs kertaalleen pelaamaan ja kuittaamaan paikan piste per peli -junasta. Mutta Samu Tuomaala ei saanut. Siksi annamme tämän palkinnon tällä kaudella Samu Tuomaalalle. Onko tämmöstä pelaajaa oikeesti? Vai onko tää joku pränkki? Hä?
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
Raanta tuolla jo mainittiin ihan yleiselläkin tasolla flopanneissa pelaajissa, ja kyllä se nyt niin on että Antti Raanta saa tämän palkinnon. Vanhaa miestä riepoteltiin niin pelikentällä kuin pukukopeissakin, kun joutui välillä AHL:äänkin menemään, eikä muita jengejä kiinnostanut tätä vanhaa ukkelia kaapata omiin riveihinsä vaikka paikat oli. Raanta ei ole vielä mikään ikäloppu, ja silloin kun on joskus pystynyt ilman loukkaantumisia pelaamaan, on ollut erittäin hyvä maalivahti. Siksi tämä kausi oli kaikilla tavoin kyllä pettymys, ja tästä saat sen kunniaksi palkinnon. Ville Husso, Joonas Korpisalo, teinä en paljoa siinä leijuisi, teilläkään ei mitenkään vahvasti mennyt. Ens kaudella ootte parempia, sillä jos tämä meno ei lopu, se saa jatkua!
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
Jani Hakanpää ja Niko Mikkola ovat tästä pystistä tapelleet, sen mitä ovat kentällä tappelemisen keskellä ehtineet, ja raatimme on heitellyt jotain porilaisia nimiä ja Eeli Tolvastakin taklausmääriensä takia muiksi mahdolliksi ehdokkaiksi. Mutta vaikka Tolvanen tosiaan suomalaisten taklaustilaston (210 kpl) tällä kaudella vei, hän ei kuitenkaan kertaakaan nyrkkitappeluksiin ajautunut. Mikkola ja Hakanpää ajautuivat, tietty, ja Mikkola tappeli enemmän, keräsi enemmän jäähyminuutteja ja antoi enemmän taklauksiakin kuin Hakanpää, joten tämä on tällä kertaa aika helppo päätös: Niko Mikkola, tule hakemaan tämä. Ja tuosta saat kunnon nyrkiniskun turpaasi samalla! Ai vittu se löi takaisin! Vitun hullu! PIDÄTTÄKÄÄ HÄNET!
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
Rähisijät oli siinä, mutta katellaanpa sitten näitä lussuposkiakin. Taklausmäärissä Teräväinen ja Magelo ovat erittäin vaatimattomissa n. 20 kappaleen lukemissa, vaikka kaikki pelasi kuitenkin päälle 70 peliä kaudella, Machele jopa ihan täyden 82 pelin kauden. Kakolla yksi taklaus Makkosta enemmän, mutta hänellä on 20 peliä vähemmän pelattuna, eli Maggis on Kakkoon verrattuna ollut ihan lapanen. Jäähyissä Macgelilla 8 minuuttia, Teräväisellä 10. Pyyhtiä paineli tuolla 17 peliä, ilman jäähyn jäähyä, ja mainitaan myös Valtteri Puustisen 6 minuuttia päälle 50 peliin. Pyyhtiälle tämän voisi tuon jäähyttömyytensä takia antaa, mutta hän pelasi kuitenkin sen verran vähän pelejä, ja taklasi noissa 17 pelissään puolet siitä määrästä mitä Makkiloinen pisti kokonaisen kauden aikana, että annamme tämän palkinnon kuitenkin tällä kaudella Matti Makkiselle! Missä hän on? Hetkinen.. ah, taisin lukea hänen nimensä väärin, piti sanoa Mauri Macchiato! Ei, vieläkään ketään ei liiku.. miksi tuo yksi kikkaratukka tuolla itkee lohduttomana taas? @agent082 vie sä tää palkinto sille sun parhaalle kaverilles, kun ei tää Tero Kekkonen ikinä tuu näitä palkintoja hakemaan!
Plussapallo (paras +/- tilasto)
Tämän kanssa ei taas tarvitse mitään funtsia, riittää kun avaa tuolta tilastosivut ja pretzel! Voittaja on tällä kaudella Sebastian Aho, komealla +34 lukemalla! Hieman jopa yllättäväkin voittaja saatiin, nämä on tupanneet tonne Dallasin osastolle menemään, mutta nyt Ahon jälkeenkin Barkov oli vain yhden plussan takana kakkosena +33 lukemalla, ja Roope Hintz oli ensimmäisenä Dallas-nimenä vasta kolmantena +26 numerolla. Ei sekään huono ole. Vaan tiukkaa oli kisa, Aho painoi ihan typeriä plussamääriä tässä loppukauden aikana ja paineli tuolta lopulta ihan voittoon asti. Barkovin ja Hintzin lisäksi Olli Määttä oli jossain välissä kautta haastamassa muita kisan voitosta, mutta Detroitin loppukausi meni sen verran kivikkoisesti että Määttä jäi lopulta 9. sijalle suomiplussapörssissä.
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
Sitten painetaan tuosta, noin, plussat vaihtui miinukseksi, katto lattiamatoksi, ja miten se menikään, ja tuohon miinuslistan kärkeen printtautui nimi Mikael Granlund, ja lukema -23. Se on melkoinen numero, varsinkin kun muistelemme että Granlund oli vielä kauden viimeisimmässä tilannekatsauksessa -7 numerossa. Mutta San Jose on San Jose, tommosia numeroita siellä on joka ikisellä ukolla, paras eli paskin suoritus sieltä oli -45. Eeli Tolvanen valui myös aika rajusti lopulta pakkaselle, -15. Patrik Laine ehti kellottaa -10, ennen kun jätti hommat kesken, ja nimikkopelaaja Ristolainen sai -6 tältä kaudelta kasaan, paljon hänkin oli sivussa loukkaantuneena mutta matka kohti absoluuttista nollapistettä jatkui oikeaan suuntaan.
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
Riemukkaan paluun taalajäille tehnyt Jesse Puljujärvi uusien kyborgilonkkiensa kanssa roikkui pitkään tässä pystissä kiinni, mutta meni sitten kuitenkin tehopisteitäkin tekemään. Sen sijaan kaksi kaverusta onnistui kekkuloimaan läpi koko kauden tekemättä tehopisteen tehopistettä, Toukka-junan parivaljakko Joona Koppanen ja Nikolas Matinpalo, tulkaa, tämä on teille! Kumpikin pelasi vieläpä yhtä monta peliä, 4 per naama, joten ihan tasan meni tämä tällä kertaa. Aika vaatimattomilla lukemilla tämä nyt kyllä raatimme mielestä saatiin, Markus Niemeläinen oksentaa tämmösen pelleilyn päälle.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
Raatimme on kaivanut kaikki hallussamme olevat 4 kappaletta taskulaskimia esiin, ja nyt kun katsomme tilannetta niin huomaamme että näistä on jäljellä vielä n. 1,5 kappaletta, ilmeisesti loput on syöty. Mutta noilla jäljellejääneilläkin - puhumme siis sekä taskulaskimista, että raatimme jäsenistä - saimme selvitettyä että tällä kaudella tämän palkinnon saa Rasmus Kupari, joka onnistui pelaamaan 28 peliä, ja teki niissä vain yhden tehopisteen. 0,036 tulee tästä piste per peli -keskiarvoksi; se on ihan vitun surkea, varsinkin kun puhutaan hyökkääjästä. Lähimmät haastajat olivat tulokas Waltteri Merelä, 19 matsia ja yksi piste, 0,052 on hänen lukemansa, ja sekin on ihan saatanan huono. Hyökkääjiä, saatana..
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
Tällä kaudella saatiinkin tähän pystiin monta ihan hienoa suoritusta. Joel Armia paineli tuolla peleihin ja vauhtiin päästyään erittäin kovaa sarjaa, mutta meni saatanan kuupo pilaamaan sen loppukaudella keräämällä myös syöttöpisteitä maaliensa kaveriksi. 17+8 on kuitenkin vielä ihan kiva Assists are for Assistants -saldo, ja on tuolla muitakin; Kaapo Kakko 13+6, Juuso Pärssinen 8+4, Patrik Lainekin, 6+3. Hyviä suorituksia kaikki, monena kautena näillä olisi jo voitettu. Mutta tällä kaudella voiton saa mystisten kaavojemme mukaan kuitenkin herra biisoni itse, Jesse Puljujärvi! Tules nyt sieltä sen rollaattorisi kanssa, äläkä jumalauta nuole tätä ja tunge sitä nenääsi, tämä on palkinto, sen voi.. jaaha Jesse söi sen. No, sinne meni se sitten. 3+1 oli Jessen tehot, sanotaan ne nyt vielä tähän kuitenkin. Mistäs me nyt sitten ens kaudelle palkinto saadaan.. täytyy odottaa josko se tulisi kokonaisena ulos.
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
Nyt joudutaan taas kaivelemaan tilastoja ja työntämään taskulaskinta jonkun raatilaisen korvaan, tarpeeksi syvälle jotta se pystyy kuiskimaan tiedonjyväsiään meille. Ja näin on evankeliumi meille kertonut, että tällä kaudella eniten kakkossyöttöjä pistemääriinsä nähden, ja ottaen huomioon myös pistekertymän jotenkin, on tehnyt Olli Määttä, sinä senkin itsekäs paska ja syöttöpisteitä itsellesi puhuja! Määtän tehot olivat 4+14, näistä 10 oli kakkossyöttöjä, eli 55,6% tuli hänen lukemakseen. Lähellä oli myös Juuso Välimäki 2+15, 53,0% kakkossyöttöjä ja Esa Lindell 5+21, 50,0%. Alkukauden ennakkosuosikki Miro Heiskansen statsit olivat lopulta 9+45, 42,6%, ei riitä. Santeri Hatakka teki 0+2, joista 100% oli kakkossyöttöjä, kunniakas saavutus mutta tähän pystiin pitää pisteitä olla enemmän. Erik Haula taas teki 35 tehopistettä, joista vain 2 oli likaisia, saastaisia kakkossyöttöjä, siinä vasta valkoritari!
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
Voittomaaliskabassa oli taas tutut nimet kärjessä, ja eniten voittomaaleja painoi Sebastian Aho, 10 kpl. Mikko Rantanen pääsi lähelle 9 voittomaalillaan, mutta olisi tasatilanteissa hävinnyt Sebastianin 2 jatkoaikamaalille, Mikolla ei näitä ollut tällä kaudella yhtään. Pronssia sai Roope Hintz, kuus voittomaalia, joista 2 jatkoajalla. On ne hurjia!
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
Blokkikisassa oli kauden aikana erittäin tasaista, tämän tilaston herra ja hidaste Esa Lindell oli jossain vaiheessa aika tasassa Niko Mikkolan ja Jani Hakanpään kanssa, mutta lopulta paineli ihan omille lukemilleen tässä kauden loppua kohden ja voitti tämän kisan aika ylivoimaisestikin 162 blokilla. Mikkola 124 kpl ja Hakanpää 123 kpl kävivät kisaa toisiaan vastaan hopemitalista, Mikkola sen itselleen yhden blokin turvin kuittasi.
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
Roope Hintz ja Teuvo Teräväinen molemmat kellottivat 4 kpl alivoimapisteitä, mutta Roopen 3+1 on parempi kuin Teuvon 1+3, joten Roope Hintz, sinä - olet - ILONPILAAJA!!! JEEEEE!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!! Kahden av-tehopisteen miehiä löytyi 5 kpl, ja 9kpl teki yhden pointsin.
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
Sitten täytyykin taas survoa taskulaskin entistä syvemmälle yhden raatilaisemme pään sisälle, sillä on aika laskea yv-pisteiden suhteita tehtyihin tehopisteisiin. Tuolta pomppaa silmille Grandlundin 23/60, Heiskasen 21/54 ja Lehkosen 12/34, ja näistä keskivaikealla masennuksella saamme selville että kovin lukema on niukinnaukin Heiskasella, jonka 38,9% peittoaa Granlundin 38,3% ja Lehkosen 35,3%. Miro Heiskanen! Nyt se on tuohon kirjoitettu ja boldattu, hyvä, homma hoidettu. Toiselta kantilta katsottuna, Lindellin 26 ja Armian 25 tehopisteestä yksikään ei tullut ylivoimalla. Hurjia miehiä.
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
Mikko Rantaselle menee tämäkin taas, 12 tolppaa, 6 ylärimaa. Barkov on toisena, 10 tolppaa ja 2 ylärimaa, Aho kolmantena 5 tolppaa, 3 ylärimaa. Siinäpä ne. Kilin kolin. Hehe. Kolin.
Noni vittu olihan tässä taas työmaata.. jaaha kaikki on jo kaikonneet. Vain hautausmaalta kuuluu vaimeaa muminaa, ja tuolla roskakorissa onkin kaikki palkinnot valmiina odottamassa ensivuotista jakamistaan. Paitsi yksi on tuolla kauempana niityllä, muutaman paskakikkareen vieressä, vissiin se sitten tuli kokonaisena ulos.
Ja sieltä tänne gaalatapahtumaan saapuukiin kunniavieraana kaikki suomalaiset NHL-pelaajat, tervetuloa, käykää peremmälle. Meillä on täällä eturivissä melkein puhtaat, muoviset puutarhatuolit kaikille piste per peli -junassa loppuun asti matkustaneille, tänne sieltä Mikko, ja Sebastian, ja Aleksander! Niin ja ei hätää, muistimme kyllä hankkia yhden lisätuolin myös sinulle, Aku Räty, sinä senkin veijari! Tänne vain.. mitä? Sain juuri kyrvännuppiini tiedon, että on viideskin pelaaja, jolle pitäisi tuoli jostain keksiä, mutta.. eihän.. eihän hän edes kuulosta suomalaiselta? Eikös toi oo se laulaja, se joka oli sen yhden suomalaisen BB-jampan kanssa, ja Queenissa korvasi Freddie Mercuryn..? Ai ei oo vai? Onko se sukua ees.. mutta siis, suomalainen.. no voi helvetti. Heittäkääs nyt tuo yksi tuoliinsa nukahtanut raatilainen jonnekin pusikkoon ja antakaa sen tuoli tälle.. Brad Lambertille. Ei jumalauta. On sillä Suomen passi näköjään.
No niin, no niin, menkääs nyt te muut saatanan paviaanit sitten tonne nurmikolle istuskelemaan, Roope, sinäkin menet sinne, sinä et ole piste per peli -junasta, älä selitä. Ja Toukka-junalaisille on varattu sinne perimmäiseen nurkkaan oma hiekkalaatikko ja pari ämpäriä ja lapiota, sinne Nikolas ja Joona, menkääs nyt siitä kun ette kuitenkaan mistään mitään ymmärrä, näissä on katsokaas suurimmaksi osaksi kyse pisteistä, kuuletteko, te-ho-pis-teis-tä, tajuatteko mitä ne semmoset on, no ettepä tietenkään. Menkää nyt sinne hiekkalaatikkoon ja yrittäkää olla syömättä ihan vitusti sitä hiekkaa.
Joo, nyt näyttäis olevan kaikki valmista, eli on aika aloittaa palkintojen jako:
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
Tätä palkintoa soviteltiin kauden alussa Barkovin tai Rantasen syliin, Ahoa, Heiskasta ja Sarosta mietittiin sitten varahevosina, mutta kyllä tämä on nyt tällä(kin) kaudella taas tämän saatanan kilarikaksikon hommia, muut soittelee jotain vitosnokkahuilua, no okei Aholle voidaan marakassit antaa, hän on kohtalaisen lähellä kaksikkoa kuitenkin, mutta ei silti ihan riitä näille Ahonkaan taso. Ja kumpis näistä nyt sitten on toistansa parempi? Voi vittu, alkaa taas mieli ruveta nyrkkitappelemaan tästä, koska en ole enää yhtään samaa mieltä edes itseni kanssa, saati sitten muiden raatilaisten.. Rantanen painoi tutulla löysän hirven tavallaan koko kauden, asuu kentällä Mäki-Kinnusen kanssa, pisti taas hirveet pisteet ja maalit, on se ihan älytön ukko. Barkov taasen kipparoi jälleen yhden kauden kivikasvoisena Floridan kärkisijoille. Selke-palkinto on sieltä Barkoville tulossa, pisteissä vähän ottaa turpaan Mikolta, vaikka nousikin tällä kaudella suomalaisten kaikkien aikojen top-vitoseen Mikko Koivun ohi. Pistepörssin sijaan sitten noissa ihme corsi- ja SAT-tilastoissa Barkov vie Rantasta taas melkein järjestään kaikissa.. Ei vittu, kyllä me tää tällä kaudella annetaan kuitenkin Aleksander Barkoville. On se sen verran ylikylän ukko, että menee raatimme papereissa hiuksenhienosti jopa Rantas-Mikon älyttömyyksien ylitse. Tekisi mieli startata hitsipilli ja tapella tästä vielä, koska Rantanen, mutta ei me nyt enää jakseta. No okei pari litsaria voin itelleni antaa, tosta saat ja tosta, noin.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
Ja sitten seuraava ihan yhtä saatanan vaikea asia. Tässä raatimme laskee tämän kauden osalta Rantas-Mikon pois, koska Coloradossa Mäki-Kinnunen on vetänyt kelkkaa ihan karmealla touhulla ja on siellä se Kalle Maakarikin ihan nätisti auttanut, Rantas-Mikon ei ole tarvinnut niin rehkiä tällä kaudella. Mutta tässä kisassa raatimme katsoo, että Sebastian Aho haastaa ihan tasapäisesti Barkovia, alkukaavailuissa mahdollisiksi vaihtoehdoiksi listatut Heiskanen ja Saros eivät uhkaa, eikä myöskään Laine jonka kausi meni ikävällä tavalla vihkoon. Itse asiassa raatimme on sitä mieltä, että Aho-Barkovin jälkeen seuraavaksi tulisi San Josessa ykkösvaltikan itselleen ottanut Mikael Granlund, mikä on toki kiva juttu sekin, mutta Aho ja Barkov painelevat kyllä ihan omissa sfääreissään nyt tässä. Pitkällisen potkutappelun jälkeen raatimme on sitä mieltä, että Barkov saa Floridassa kuitenkin sen verran jeesiä Reinharteilta ja Tkachukeilta ja näiltä tämmösiltä, että nostamme tämän kauden osalta tämän palkinnon voittajaksi Sebastian Ahon. Aholla on jumalauta päälle 20 pistettä enemmän pisteitä kuin Carolinan toiseksi eniten pisteitä tehneellä pelaajalla, ja sen lisäksi vielä paras plus-miinus, eniten voittomaaleja, isoin peliaika hyökkääjistä - Barkovilla ei ole mitään näistä Floridassa. Hyvä Sebastian Aho! Kerrankin menee joku näistä pysteistä jollekin muulle ku Barkov-Rantanen -kaksikolle, ja raatimme mielestä aivan ansaitusti! Joku entinen raatilainen tuolla gaalapaikan taakse nopeasti kyhätyllä hautausmaalla vielä näköjään matalasta haudastaan vikisee, että ei mennyt nyt oikein, mutta hetki vain niin käymme lisäämässä vielä hieman lisää multaa väärässäolijoiden joukkohaudalle, eiköhän se mumina siitä pikkuhiljaa vaikene.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
Ah, tässä ei tarvitse tapella eikä miettiä yhtään mitään, riittää kun avaa Teksti TV:n sivun 238. Siellähän ensimmäisellä alasivulla on kaksi kaunista kirkkaanvihreää nimeä, Mikko Rantanen ja Sebastian Aho, ja näistä korkeammalla eli kokonaiskisan 8. sijalla on Mikko Rantanen tehoilla 42+62=104. Saa Mikkokin palkinnon viimein, älä itke Mikko, kyllä se tästä kato, tule, tule hakemaan vain, tämä on sinun, hieno poika, oikein olet hieno poika. Aho jäi 15 pistettä Rantasen taakse, mutta paineli myös komeat 36+53=89 tehot ja oli sillä koko NHL:n 18. paras pistenikkari. Ja mainitaan nyt Barkovin 23+57=80 vielä tässä, Barkov harmillisesti jäi 6 pisteen päähän viimeisestä Teksti-TV:n ensimmäisen 238 alasivun paikasta. Rantanen jäi yhden pisteen päähän kausiennätyksestään, viime kaudella tuli 105 pistettä. Tämä 104 pisteen kausi on kaikkien aikojen 11. paras suomalainen pistesaalis, Kurri, Selänne ja Rantanen itse on ainoat Suomi-pojat jotka näitä päälle 100 pisteen kausia ovat kyenneet iskemään. Ja nyt taas tuli äkillinen tarve päästä tappelemaan vielä tuosta Kekkonen Mannerheim Rokka -palkinnosta, että eikö vittu tällä nyt ole muka paras suomalainen, mutta kun EI OLE! BARKOV! BARKOV VALITTIIN JO! MENE POIS! No nyt se meni. Jatketaan.
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
No Rantasen Mikollehan se tämäkin menee, taas. Aina tää menee Mikolle. Lainetta raatimme ajatteli aikoinaan tähän palkintoon ennakkosuosikiksi joka kausi, mutta niin vain Mikko painelee noita häkkejä joka kausi sen verran että aina vaan Mikon nimi pystin kylkeen saadaan kaivertaa. Komeat 42 maalia Mikko painoi tällä kaudella, Aho oli toisena 36 maalilla ja pronssia sai Roope Hintz 30 maalinsa kanssa. Barkovilla vähän yski tuo maalinteko tällä kaudella, 23 maalia vain painoi, mutta syötti sitten 55 maalia kauteen painaneen Reinhartin häkeistä varmaan vittu kaikki. On se, on se sellainen saatanan sateentekijä. Mutta maalintekijöistä paras, se on Mikko Rantanen, kyllä se nyt pitää kaikkien idiooteimpienkin vaan myöntää että jumalauta se on kyllä yksi löysä hirvi!
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
Vittu että raatiamme vituttaa, että Urho Vaakanainen meni pilaamaan kaiken ja koko uransa ja kaiken ja vielä kerran kaiken, ja teki kuin tekikin tällä kaudella maalin, jota Gary Bettman ei enää kyennyt millään ilveellä hylkäämään. Tuo yksi perkeleen maali, se pilasi Vaakanaisen markokiprusoffmaisen mahtavan kauden, 1+13 oli Vaakanaisen lopulliset tehot, miten kaunis olisikaan ollut 0+13! Mutta kun ei. Myös koko uran tilastot Vaakanaisella on nyt rumat 1+24, ja hän on vajonnut mitäänsanomattomuuteen, oltuaan pitkän aikaa koko kansan herkeämättömän mielenkiinnon kohteena pelkkiä syöttöjä keräävänä kovan onnen soturina, jonka kaikki maalit aina hylätään. Matti Hana tuhahtaa halveksuvasti nurkassa Vaakanaiselle, ja Marko Kiprusoff tuhahtaisi yhtä halveksuvasti tämän kauden voittajille, jos vain kykenisi raudanlujan masennuksensa kourista reagoimaan mitenkään mihinkään. Tälläkin kaudella nimittäin tämä palkinto joudutaan jakamaan kahden aivan mitäänsanomattoman paskan suorituksen tehneen pelaajan kesken, koska parempiakaan ei vain ole. Santeri Hatakka ja Mikael Pyyhtiä, molemmilla 0+2, tämmösellä ripulilla saa tällä kaudella palkinnon. Kuten sai viime kaudellakin. Tossa, jakakaa toi vitun pysti vaikka samurai-miekalla kahtia kun EI SELKEESTI KETÄÄN VITTU EES KIINNOSTA TAVOITELLA TÄTÄ!! VITUN URHO!!! ME KATSOMME SINUA!!! VITTU ETTÄ VITUTTAA!!!!
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
No niin, pyyhitääns masennuksen kyyneleet nyt pois, ja katsellaas tätä seuraavaa juttua. Tällä kaudella ei nyt mitään maailmoja mullistavaa tulokaskautta kukaan Suomi-pojista tullut esittämään, kenttäpelaajista näimme 9 tulokasta kentällä, ja maalivahdeista saatiin vielä Justus Annusesta kymmenes Suomi-rookie. Kenttäpelaajista Valtteri Puustinen päästettiin viimein Pittsburghissa pelaamaan, ja vaikkei hän nyt ihan piste per peli -tahtia tällä kaudella enää jatkanutkaan, niin hän teki kuitenkin kauden aikana enemmän pisteitä kuin muut Suomi-tulokkaat yhteensä. 5+15=20 oli Puustisen saldo 52 pelissä, se on ihan OK, mutta kuitenkin sen verran statistin lukemia nuokin, että kyllä raatimme tällä kertaa antaa tämän palkinnon Coloradon maalille 14 kertaa pelaamaan päässeelle Justus Annuselle. Annunen pelasi oikein hyvin, torjuntaprosentissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa Annunen oli itse asiassa paras kaikista Suomi-veskareista, ja kuitenkin 14 peliä on kuitenkin ihan kattava otanta, ei mikään muutaman matsin juttu. Pari nollapeliäkin Annunen meni ottamaan, ja näytti kyllä että hänestä on ihan NHL-tason maalivahdiksi. Se on hyvä juttu, ei näitä tulevaisuuden Suomi-mokkeja kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti enää ole.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
Tällä kaudella nähtiin muutamia positiivisia yllättäjiä. Nää Rantaset ja Barkovit ja Ahot alkaa olemaan jo sen verran tuttua kauraa, että ei noihin heidän temppuihin enää ylläty edes Juha Mieto mämmiroppostensa ääreltä. Sen sijaan vaikkapa Niko Mikkolan miehekkäät otteet Floridan takalinjoilla, Mikael Granlundin nousu parin vaisun kauden jälkeen oman jenginsä ykköshevoseksi, ja mainitaan tuolta nyt vielä Mats Macelin pysyminen Suomi-pistepörssin kärkikymmenikössä, ja Eeli Tolvasen alkukauden ja Joel Armian loppukauden rynnistelyt, nämä oli kaikki ihan mukavia juttuja. Mutta, eipä noista kukaan saa tätä palkintoa, vaan maalivahti tulee takavasemmalta tämänkin pöllimään kunnon highlight-rälläheilautuksella; Ukko-Pekka Luukkonen, jumalauta, sieltä noustiin oman jenginsä ykkösmaalivahdiksi, ja sellaisella meiningillä vielä että nyt jos pitäisi tällä hetkellä koota suomalaisista paras joukkue, raatimme ainakin valitsisi Luukkosen maaliin ohi Juuse Saroksen. Hurja suoritus, ennen kautta jos mietimme niin Luukkonen oli ehkä jossain sijoilla 3-6 Suomi-mokeissa, nyt hän on numero yksi. Ja nyt hän saa Joel Fucking Kiviranta Trophyn. Noin. Se on hänellä nyt kädessä. Hän katselee sitä kummastellen. Ei ei ei, älä vie sitä roskapönttöön! Se on arvokas!
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
Kuten ehkä nokkelimmat tai ainakin vähiten aivokuolleet pystyvät jo tuon edellisen Luukkos-hehkutuksen perusteella arvata, tämä pysti ei menekään enää tänä vuonna Juuse Sarokselle, ei: Ukko-Pekka Luukkonen, tulepa takaisin, sinä saat tämänkin! Se on totta! Olet paras suomalainen NHL-maalivahti kaudella 2023-24! Tämän kauden tilastoissa Luukkonen pyyhkii Saroksella lattiaa kaikessa muussa paitsi voittojen määrässä, niitä enemmän pelejä pelannut Saros sai Luukkosta enemmän kerättyä. Mutta torjuntaprosentti, päästettyjen maalien keskiarvo, ja nollapelit, niissä Luukkonen vie voiton. Saroskin pelasi ihan hyvän kauden, ei siinä, mutta häneltä raatimme odotti enemmän, ja Luukkonen on ihan tasapäisistäkin lähtökohdista katsottuna kyllä raatimme mielestä osoittanut tällä kaudella olevansa ykkönen. Annunen, Lankinen, heillä myös hyvät kaudet tilastojen valossa, mutta pelimäärät sen verran vaatimattomia Luukkoseen ja Saros:iesiin verrattuna että kattellaan myöhemmin olisiko sieltäkin haastajia tulossa.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
Sarosille korvamerkitty palkinto vietiin tällä kaudella hänen nenän edestään, mutta Heiskasen oman palkinnon kanssa ei moista tapaturmaa käy; tämän vie Miro Heiskanen ihan ylivoimaisella erolla muihin. Raatimme ehkä hieman odotti parempaakin Heiskaselta, noin niinku tehotilastoissa ja tämmösissä, mutta vaikka Heiskanen ihan muikeat tehotkin sai silti aikaiseksi, hän loisti tällä kaudella eritoten puolustussuuntaan kuin piriä vetänyt aurinko. Ihana pelaaja, ihana mies, ihana puolustaja. Ihana. Puspus Miro! Olet ihana!! Heiskasta tosiaan ei kunnolla kukaan muu puolustaja tällä(kään) kaudella edes haastanut, sanotaan tuolta nyt kuitenkin Mikkola ja Määttä, ja Lindellkin, vaikka Lindellillä oli normaaliin tasoonsa nähden vähän vaisumpi kausi. Jokiharjulla meni kanssa oikein kivasti, Hakanpää, Välimäki, miksei Vaakanainenkin voidaan myös mainita passelien kausiensa osalta. Vaakanaista tosin heitämme vieläkin muutamalla jakoavaimella nolon maalintekonsa takia.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
Floppejakin tällä kaudella valitettavasti nähtiin. Näistä jätämme Patrik Laineen ulos, koska hänen kautensa penkin alle menemisen syyt on sellaisia joista ei ole reilua ihmistä syyttää. Toivomme Patrikille kaikkea hyvää jatkoon, vaikka sitten ihan jossain muussakin asiassa kuin jääkiekossa jos ei se enää mielekkäältä tunnu. Mutta muita pelaajia sitten syytämmekin ihan saatanasti kaikesta!!! Kaapo Kakon kausi lähti yhtä lussusti käyntiin kuin ura tähänkin asti, mutta loukkaantumisen jälkeen takaisin peleihin tuli Kakko joka sai pisteitäkin ihan OK-tasolla loppua kohden aikaan, joten hän pelastuu palkinnolta. Jesperi Kotkaniemeltä odotimme enemmän, Rasmus Kupari oli aivan yhdentekevä jos nyt ei kovia odotuksia häntä kohtaan alkujaankaan ollut, Raanta oli aika surullinen ritari tällä kaudella, ja Lundellilla oli myös normaaliin tasoonsa nähden vaikeaa. Näistä nimistä Jesperi Kotkaniemi olisi ehkä ykkönen, mutta raatimme keksi vielä yhden pelaajaan, jolle tällä kaudella palkinnon annamme: Kasperi Kapanen, siinä sulle, siitäs saat! Paska kausi, hurjimmissa raatilaisten odotuksissa oli jopa semmonen teuvoteräväinen-tason kausi isossa roolissa St. Louisissa, mutta oli ihan turha huumoriukko, eikös se kokoonpanon ulkopuolellekin tipahtanut välillä. Toivottavasti tämä saatanan nolo palkinto herättää ensi kaudella Kapasen tekemään jotain muuta kuin mitä tällä kaudella teki - jos hän nyt NHL:ssä pääsee edes pelaamaan enää, maitojunakin on miehen kohdalla ihan mahdollinen. Tosin maitojunan sijaan Kasperin tapauksessa pitäisi kai puhua viina-autosta.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
Joo-o, tämäkin sitten.. miksi me ollaan tämmönen edes keksitty? Häh? Raati? Äh, kaikki muut on taas psykoosi-koomassa ja/tai nukkumassa tai muuten vaan mököttävät. Kasperi Kapaselle ei nyt kuitenkaan tätä anneta, Antti Raanta rupeaa olemaan kohta jo aika lähellä ikänsä ja viimeaikaisten peliesitystensä perusteella, mutta tuota, annetaan tää nyt tolle Otto Koivulalle, sitä kun ollaan tässä tän palkinnon kohdalla pyöritelty mahdollisena nimenä. Siellä pääsi tällä kaudella joku Joona Koppanenkin 4 matsia pelaamaan, Otto ei yhtään, vaikka on vaikka kuinka monetta vuotta pyörimässä siellä AHL/NHL-välimaastossa. Tuu Eurooppaan sieltä jo!
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
Mitään kauhean epäreilua suomalaisten päähänpotkimista ei raatimme tänä kautena mistään maailmankolkasta saanut kuulla, ei edes Winnipegistä. Puljulle annettiin kivat näyttöpaikat Pittsburghissa, tästä kiittelemme Pittsburghin seurajohtoihmisiltä. Jossain vaiheessa kautta raatimme sai kuulla herrasta nimeltä Samu Tuomaala, joku tämänniminen asia kuulemma pelaa jossain NHL-organisaatiossa, ja painelee kovia tehoja AHL:ssä mutta ei saanut näytönpaikkaa NHL:n puolella siitä huolimatta. Näitä Joona Koppasia ja Nikolas Matinpaloja ja Roby Järventeitä pääsi kattelemaan että tämmöstä täällä, ja ihan loppukiekoilla Lambertit ja Rädytkin pääs kertaalleen pelaamaan ja kuittaamaan paikan piste per peli -junasta. Mutta Samu Tuomaala ei saanut. Siksi annamme tämän palkinnon tällä kaudella Samu Tuomaalalle. Onko tämmöstä pelaajaa oikeesti? Vai onko tää joku pränkki? Hä?
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
Raanta tuolla jo mainittiin ihan yleiselläkin tasolla flopanneissa pelaajissa, ja kyllä se nyt niin on että Antti Raanta saa tämän palkinnon. Vanhaa miestä riepoteltiin niin pelikentällä kuin pukukopeissakin, kun joutui välillä AHL:äänkin menemään, eikä muita jengejä kiinnostanut tätä vanhaa ukkelia kaapata omiin riveihinsä vaikka paikat oli. Raanta ei ole vielä mikään ikäloppu, ja silloin kun on joskus pystynyt ilman loukkaantumisia pelaamaan, on ollut erittäin hyvä maalivahti. Siksi tämä kausi oli kaikilla tavoin kyllä pettymys, ja tästä saat sen kunniaksi palkinnon. Ville Husso, Joonas Korpisalo, teinä en paljoa siinä leijuisi, teilläkään ei mitenkään vahvasti mennyt. Ens kaudella ootte parempia, sillä jos tämä meno ei lopu, se saa jatkua!
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
Jani Hakanpää ja Niko Mikkola ovat tästä pystistä tapelleet, sen mitä ovat kentällä tappelemisen keskellä ehtineet, ja raatimme on heitellyt jotain porilaisia nimiä ja Eeli Tolvastakin taklausmääriensä takia muiksi mahdolliksi ehdokkaiksi. Mutta vaikka Tolvanen tosiaan suomalaisten taklaustilaston (210 kpl) tällä kaudella vei, hän ei kuitenkaan kertaakaan nyrkkitappeluksiin ajautunut. Mikkola ja Hakanpää ajautuivat, tietty, ja Mikkola tappeli enemmän, keräsi enemmän jäähyminuutteja ja antoi enemmän taklauksiakin kuin Hakanpää, joten tämä on tällä kertaa aika helppo päätös: Niko Mikkola, tule hakemaan tämä. Ja tuosta saat kunnon nyrkiniskun turpaasi samalla! Ai vittu se löi takaisin! Vitun hullu! PIDÄTTÄKÄÄ HÄNET!
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
Rähisijät oli siinä, mutta katellaanpa sitten näitä lussuposkiakin. Taklausmäärissä Teräväinen ja Magelo ovat erittäin vaatimattomissa n. 20 kappaleen lukemissa, vaikka kaikki pelasi kuitenkin päälle 70 peliä kaudella, Machele jopa ihan täyden 82 pelin kauden. Kakolla yksi taklaus Makkosta enemmän, mutta hänellä on 20 peliä vähemmän pelattuna, eli Maggis on Kakkoon verrattuna ollut ihan lapanen. Jäähyissä Macgelilla 8 minuuttia, Teräväisellä 10. Pyyhtiä paineli tuolla 17 peliä, ilman jäähyn jäähyä, ja mainitaan myös Valtteri Puustisen 6 minuuttia päälle 50 peliin. Pyyhtiälle tämän voisi tuon jäähyttömyytensä takia antaa, mutta hän pelasi kuitenkin sen verran vähän pelejä, ja taklasi noissa 17 pelissään puolet siitä määrästä mitä Makkiloinen pisti kokonaisen kauden aikana, että annamme tämän palkinnon kuitenkin tällä kaudella Matti Makkiselle! Missä hän on? Hetkinen.. ah, taisin lukea hänen nimensä väärin, piti sanoa Mauri Macchiato! Ei, vieläkään ketään ei liiku.. miksi tuo yksi kikkaratukka tuolla itkee lohduttomana taas? @agent082 vie sä tää palkinto sille sun parhaalle kaverilles, kun ei tää Tero Kekkonen ikinä tuu näitä palkintoja hakemaan!
Plussapallo (paras +/- tilasto)
Tämän kanssa ei taas tarvitse mitään funtsia, riittää kun avaa tuolta tilastosivut ja pretzel! Voittaja on tällä kaudella Sebastian Aho, komealla +34 lukemalla! Hieman jopa yllättäväkin voittaja saatiin, nämä on tupanneet tonne Dallasin osastolle menemään, mutta nyt Ahon jälkeenkin Barkov oli vain yhden plussan takana kakkosena +33 lukemalla, ja Roope Hintz oli ensimmäisenä Dallas-nimenä vasta kolmantena +26 numerolla. Ei sekään huono ole. Vaan tiukkaa oli kisa, Aho painoi ihan typeriä plussamääriä tässä loppukauden aikana ja paineli tuolta lopulta ihan voittoon asti. Barkovin ja Hintzin lisäksi Olli Määttä oli jossain välissä kautta haastamassa muita kisan voitosta, mutta Detroitin loppukausi meni sen verran kivikkoisesti että Määttä jäi lopulta 9. sijalle suomiplussapörssissä.
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
Sitten painetaan tuosta, noin, plussat vaihtui miinukseksi, katto lattiamatoksi, ja miten se menikään, ja tuohon miinuslistan kärkeen printtautui nimi Mikael Granlund, ja lukema -23. Se on melkoinen numero, varsinkin kun muistelemme että Granlund oli vielä kauden viimeisimmässä tilannekatsauksessa -7 numerossa. Mutta San Jose on San Jose, tommosia numeroita siellä on joka ikisellä ukolla, paras eli paskin suoritus sieltä oli -45. Eeli Tolvanen valui myös aika rajusti lopulta pakkaselle, -15. Patrik Laine ehti kellottaa -10, ennen kun jätti hommat kesken, ja nimikkopelaaja Ristolainen sai -6 tältä kaudelta kasaan, paljon hänkin oli sivussa loukkaantuneena mutta matka kohti absoluuttista nollapistettä jatkui oikeaan suuntaan.
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
Riemukkaan paluun taalajäille tehnyt Jesse Puljujärvi uusien kyborgilonkkiensa kanssa roikkui pitkään tässä pystissä kiinni, mutta meni sitten kuitenkin tehopisteitäkin tekemään. Sen sijaan kaksi kaverusta onnistui kekkuloimaan läpi koko kauden tekemättä tehopisteen tehopistettä, Toukka-junan parivaljakko Joona Koppanen ja Nikolas Matinpalo, tulkaa, tämä on teille! Kumpikin pelasi vieläpä yhtä monta peliä, 4 per naama, joten ihan tasan meni tämä tällä kertaa. Aika vaatimattomilla lukemilla tämä nyt kyllä raatimme mielestä saatiin, Markus Niemeläinen oksentaa tämmösen pelleilyn päälle.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
Raatimme on kaivanut kaikki hallussamme olevat 4 kappaletta taskulaskimia esiin, ja nyt kun katsomme tilannetta niin huomaamme että näistä on jäljellä vielä n. 1,5 kappaletta, ilmeisesti loput on syöty. Mutta noilla jäljellejääneilläkin - puhumme siis sekä taskulaskimista, että raatimme jäsenistä - saimme selvitettyä että tällä kaudella tämän palkinnon saa Rasmus Kupari, joka onnistui pelaamaan 28 peliä, ja teki niissä vain yhden tehopisteen. 0,036 tulee tästä piste per peli -keskiarvoksi; se on ihan vitun surkea, varsinkin kun puhutaan hyökkääjästä. Lähimmät haastajat olivat tulokas Waltteri Merelä, 19 matsia ja yksi piste, 0,052 on hänen lukemansa, ja sekin on ihan saatanan huono. Hyökkääjiä, saatana..
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
Tällä kaudella saatiinkin tähän pystiin monta ihan hienoa suoritusta. Joel Armia paineli tuolla peleihin ja vauhtiin päästyään erittäin kovaa sarjaa, mutta meni saatanan kuupo pilaamaan sen loppukaudella keräämällä myös syöttöpisteitä maaliensa kaveriksi. 17+8 on kuitenkin vielä ihan kiva Assists are for Assistants -saldo, ja on tuolla muitakin; Kaapo Kakko 13+6, Juuso Pärssinen 8+4, Patrik Lainekin, 6+3. Hyviä suorituksia kaikki, monena kautena näillä olisi jo voitettu. Mutta tällä kaudella voiton saa mystisten kaavojemme mukaan kuitenkin herra biisoni itse, Jesse Puljujärvi! Tules nyt sieltä sen rollaattorisi kanssa, äläkä jumalauta nuole tätä ja tunge sitä nenääsi, tämä on palkinto, sen voi.. jaaha Jesse söi sen. No, sinne meni se sitten. 3+1 oli Jessen tehot, sanotaan ne nyt vielä tähän kuitenkin. Mistäs me nyt sitten ens kaudelle palkinto saadaan.. täytyy odottaa josko se tulisi kokonaisena ulos.
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
Nyt joudutaan taas kaivelemaan tilastoja ja työntämään taskulaskinta jonkun raatilaisen korvaan, tarpeeksi syvälle jotta se pystyy kuiskimaan tiedonjyväsiään meille. Ja näin on evankeliumi meille kertonut, että tällä kaudella eniten kakkossyöttöjä pistemääriinsä nähden, ja ottaen huomioon myös pistekertymän jotenkin, on tehnyt Olli Määttä, sinä senkin itsekäs paska ja syöttöpisteitä itsellesi puhuja! Määtän tehot olivat 4+14, näistä 10 oli kakkossyöttöjä, eli 55,6% tuli hänen lukemakseen. Lähellä oli myös Juuso Välimäki 2+15, 53,0% kakkossyöttöjä ja Esa Lindell 5+21, 50,0%. Alkukauden ennakkosuosikki Miro Heiskansen statsit olivat lopulta 9+45, 42,6%, ei riitä. Santeri Hatakka teki 0+2, joista 100% oli kakkossyöttöjä, kunniakas saavutus mutta tähän pystiin pitää pisteitä olla enemmän. Erik Haula taas teki 35 tehopistettä, joista vain 2 oli likaisia, saastaisia kakkossyöttöjä, siinä vasta valkoritari!
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
Voittomaaliskabassa oli taas tutut nimet kärjessä, ja eniten voittomaaleja painoi Sebastian Aho, 10 kpl. Mikko Rantanen pääsi lähelle 9 voittomaalillaan, mutta olisi tasatilanteissa hävinnyt Sebastianin 2 jatkoaikamaalille, Mikolla ei näitä ollut tällä kaudella yhtään. Pronssia sai Roope Hintz, kuus voittomaalia, joista 2 jatkoajalla. On ne hurjia!
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
Blokkikisassa oli kauden aikana erittäin tasaista, tämän tilaston herra ja hidaste Esa Lindell oli jossain vaiheessa aika tasassa Niko Mikkolan ja Jani Hakanpään kanssa, mutta lopulta paineli ihan omille lukemilleen tässä kauden loppua kohden ja voitti tämän kisan aika ylivoimaisestikin 162 blokilla. Mikkola 124 kpl ja Hakanpää 123 kpl kävivät kisaa toisiaan vastaan hopemitalista, Mikkola sen itselleen yhden blokin turvin kuittasi.
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
Roope Hintz ja Teuvo Teräväinen molemmat kellottivat 4 kpl alivoimapisteitä, mutta Roopen 3+1 on parempi kuin Teuvon 1+3, joten Roope Hintz, sinä - olet - ILONPILAAJA!!! JEEEEE!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!! Kahden av-tehopisteen miehiä löytyi 5 kpl, ja 9kpl teki yhden pointsin.
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
Sitten täytyykin taas survoa taskulaskin entistä syvemmälle yhden raatilaisemme pään sisälle, sillä on aika laskea yv-pisteiden suhteita tehtyihin tehopisteisiin. Tuolta pomppaa silmille Grandlundin 23/60, Heiskasen 21/54 ja Lehkosen 12/34, ja näistä keskivaikealla masennuksella saamme selville että kovin lukema on niukinnaukin Heiskasella, jonka 38,9% peittoaa Granlundin 38,3% ja Lehkosen 35,3%. Miro Heiskanen! Nyt se on tuohon kirjoitettu ja boldattu, hyvä, homma hoidettu. Toiselta kantilta katsottuna, Lindellin 26 ja Armian 25 tehopisteestä yksikään ei tullut ylivoimalla. Hurjia miehiä.
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
Mikko Rantaselle menee tämäkin taas, 12 tolppaa, 6 ylärimaa. Barkov on toisena, 10 tolppaa ja 2 ylärimaa, Aho kolmantena 5 tolppaa, 3 ylärimaa. Siinäpä ne. Kilin kolin. Hehe. Kolin.
Noni vittu olihan tässä taas työmaata.. jaaha kaikki on jo kaikonneet. Vain hautausmaalta kuuluu vaimeaa muminaa, ja tuolla roskakorissa onkin kaikki palkinnot valmiina odottamassa ensivuotista jakamistaan. Paitsi yksi on tuolla kauempana niityllä, muutaman paskakikkareen vieressä, vissiin se sitten tuli kokonaisena ulos.
Viimeksi muokattu:
Ja tähän vielä kootusti Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkinnot koko palkintojen historian ajalta.
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Aleksander Barkov
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Sebastian Aho
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
2021-22 Mikko Rantanen, 36+56=92
2022-23 Mikko Rantanen, 55+50=105
2023-24 Mikko Rantanen, 42+64=104
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
2021-22 Aleksander Barkov, 39 maalia
2022-23 Mikko Rantanen, 55 maalia
2023-24 Mikko Rantanen, 42 maalia
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
2021-22 Sami Niku/Urho Vaakanainen, 0+6
2022-23 Otto Koivula/Urho Vaakanainen, 0+2
2023-24 Santeri Hatakka/Mikael Pyyhtiä, 0+2
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell
2022-23 Mathias Maceli
2023-24 Justus Annunen
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
2021-22 Ville Husso
2022-23 Matias Maccelo
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
2021-22 Juuse Saros
2022-23 Juuse Saros
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
2021-22 Miro Heiskanen
2022-23 Miro Heiskanen
2023-24 Miro Heiskanen
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
2021-22 Joonas Donskoi
2022-23 Jesse Puljujärvi
2023-24 Kasperi Kapanen
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
2021-22 Christopher Gibson
2022-23 Christopher Gibson
2023-24 Otto Koivula
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
2021-22 Harri Säteri
2022-23 Valtteri Puustinen
2023-24 Samu Tuomaala
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
2021-22 Tuukka Rask
2022-23 Jussi Olkinuora
2023-24 Antti Raanta
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
2021-22 Niko Mikkola
2022-23 Jani Hakanpää
2023-24 Niko Mikkola
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
2021-22 Robin Salo
2022-23 Jesse Ylönen
2023-24 Mathias Maccel
Plussapallo (paras +/- tilasto)
2020-21 Mikko Rantanen, +30
2021-22 Aleksander Barkov, +36
2022-23 Roope Hintz, +31
2023-24 Sebastian Aho, +34
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
2020-21 Patrik Laine, -28
2021-22 Joel Armia, -16
2022-23 Urho Vaakanainen, -16
2023-24 Mikael Granlund, -23
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
2020-21 Sami Niku, 6 ott. 0+0
2021-22 Olli Juolevi, 18 ott. 0+0
2022-23 Markus Niemeläinen, 23 ott. 0+0
2023-24 Joona Koppanen/Nikolas Matinpalo, 4 ott. 0+0
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
2020-21 Jani Hakanpää, 0,070
2021-22 Markus Niemeläinen, 0,050
2022-23 Niko Mikkola, 0,074
2023-24 Rasmus Kupari, 0,036
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
2020-21 Arttu Ruotsalainen (5+1, 80% maaleja)
2021-22 Kasper Björqvist (1+0, 100% maaleja)
2022-23 Joel Kiviranta (8+1, 89% maaleja)
2023-24 Jesse Puljujärvi (3+1, 75% maaleja)
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
2020-21 Markus Nutivaara (0+10, 70% kakkossyöttöjä)
2021-22 Joonas Donskoi (2+20, 59% kakkossyöttöjä)
2022-23 Juuso Välimäki (4+30, 56% kakkossyöttöjä)
2023-24 Olli Määttä (4+14, 56% kakkossyöttöjä)
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
2020-21 Sebastian Aho 7 (1 ja-maali)
2021-22 Sebastian Aho 9 (2 ja-maalia)
2022-23 Mikko Rantanen 9 (3 ja-maalia)
2023-24 Sebastian Aho 10 (2 ja-maalia)
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
2020-21 Esa Lindell 104 blokkia
2021-22 Esa Lindell 148 blokkia
2022-23 Esa Lindell 147 blokkia
2023-24 Esa Lindell 162 blokkia
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
2020-21 Sebastian Aho (3+0)
2021-22 Aleksander Barkov (4+1)
2022-23 Sebastian Aho (3+1)
2023-24 Roope Hintz (3+1)
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
2020-21 Eeli Tolvanen (55% pisteistä ylivoimalla)
2021-22 Teuvo Teräväinen (48% pisteistä ylivoimalla)
2022-23 Miro Heiskanen (47% pisteistä ylivoimalla)
2023-24 Miro Heiskanen (39% pisteistä ylivoimalla)
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
2020-21 Aleksander Barkov (5 tolppaa, 1 ylärima)
2021-22 Mikko Rantanen (9 tolppaa, 4 ylärimaa)
2022-23 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 1 ylärima)
2023-24 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 6 ylärimaa)
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Aleksander Barkov
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Sebastian Aho
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
2021-22 Mikko Rantanen, 36+56=92
2022-23 Mikko Rantanen, 55+50=105
2023-24 Mikko Rantanen, 42+64=104
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
2021-22 Aleksander Barkov, 39 maalia
2022-23 Mikko Rantanen, 55 maalia
2023-24 Mikko Rantanen, 42 maalia
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
2021-22 Sami Niku/Urho Vaakanainen, 0+6
2022-23 Otto Koivula/Urho Vaakanainen, 0+2
2023-24 Santeri Hatakka/Mikael Pyyhtiä, 0+2
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell
2022-23 Mathias Maceli
2023-24 Justus Annunen
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
2021-22 Ville Husso
2022-23 Matias Maccelo
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
2021-22 Juuse Saros
2022-23 Juuse Saros
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
2021-22 Miro Heiskanen
2022-23 Miro Heiskanen
2023-24 Miro Heiskanen
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
2021-22 Joonas Donskoi
2022-23 Jesse Puljujärvi
2023-24 Kasperi Kapanen
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
2021-22 Christopher Gibson
2022-23 Christopher Gibson
2023-24 Otto Koivula
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
2021-22 Harri Säteri
2022-23 Valtteri Puustinen
2023-24 Samu Tuomaala
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
2021-22 Tuukka Rask
2022-23 Jussi Olkinuora
2023-24 Antti Raanta
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
2021-22 Niko Mikkola
2022-23 Jani Hakanpää
2023-24 Niko Mikkola
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
2021-22 Robin Salo
2022-23 Jesse Ylönen
2023-24 Mathias Maccel
Plussapallo (paras +/- tilasto)
2020-21 Mikko Rantanen, +30
2021-22 Aleksander Barkov, +36
2022-23 Roope Hintz, +31
2023-24 Sebastian Aho, +34
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
2020-21 Patrik Laine, -28
2021-22 Joel Armia, -16
2022-23 Urho Vaakanainen, -16
2023-24 Mikael Granlund, -23
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
2020-21 Sami Niku, 6 ott. 0+0
2021-22 Olli Juolevi, 18 ott. 0+0
2022-23 Markus Niemeläinen, 23 ott. 0+0
2023-24 Joona Koppanen/Nikolas Matinpalo, 4 ott. 0+0
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
2020-21 Jani Hakanpää, 0,070
2021-22 Markus Niemeläinen, 0,050
2022-23 Niko Mikkola, 0,074
2023-24 Rasmus Kupari, 0,036
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
2020-21 Arttu Ruotsalainen (5+1, 80% maaleja)
2021-22 Kasper Björqvist (1+0, 100% maaleja)
2022-23 Joel Kiviranta (8+1, 89% maaleja)
2023-24 Jesse Puljujärvi (3+1, 75% maaleja)
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
2020-21 Markus Nutivaara (0+10, 70% kakkossyöttöjä)
2021-22 Joonas Donskoi (2+20, 59% kakkossyöttöjä)
2022-23 Juuso Välimäki (4+30, 56% kakkossyöttöjä)
2023-24 Olli Määttä (4+14, 56% kakkossyöttöjä)
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
2020-21 Sebastian Aho 7 (1 ja-maali)
2021-22 Sebastian Aho 9 (2 ja-maalia)
2022-23 Mikko Rantanen 9 (3 ja-maalia)
2023-24 Sebastian Aho 10 (2 ja-maalia)
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
2020-21 Esa Lindell 104 blokkia
2021-22 Esa Lindell 148 blokkia
2022-23 Esa Lindell 147 blokkia
2023-24 Esa Lindell 162 blokkia
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
2020-21 Sebastian Aho (3+0)
2021-22 Aleksander Barkov (4+1)
2022-23 Sebastian Aho (3+1)
2023-24 Roope Hintz (3+1)
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
2020-21 Eeli Tolvanen (55% pisteistä ylivoimalla)
2021-22 Teuvo Teräväinen (48% pisteistä ylivoimalla)
2022-23 Miro Heiskanen (47% pisteistä ylivoimalla)
2023-24 Miro Heiskanen (39% pisteistä ylivoimalla)
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
2020-21 Aleksander Barkov (5 tolppaa, 1 ylärima)
2021-22 Mikko Rantanen (9 tolppaa, 4 ylärimaa)
2022-23 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 1 ylärima)
2023-24 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 6 ylärimaa)
Viimeksi muokattu:
Raksilan änkkä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Hienoa, että runkosarjassa 5 suomalaista vähintään piste/ottelu. Ok, Räty ja Lambert mainitaan vähän kieli poskessa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Aron Kiviharju Nuorten Leijonien kapteeniksiLue lisää »
-
FCAA on kehittynyt matkan varrella paljon – Laajeneminen tuo myös haasteensaLue lisää »
-
Venla Varis haluaa kehittyä maalivahtivalmentajana, mutta edessä on samoja haasteita kuin peliurallakinLue lisää »
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »