helderpostiga
Jäsen
Aika paljon alkaa olla näitä "flopanneita" ihan kärkipäässä varattuja suomalaisia.
- 2016 #2 Patrik Laine, piti olla seuraava Selänne mutta ei. Lukuisia loukkaantumisia ja selkkauksia muutenkin. Toki ihan "ok" pisteet tehnyt silti.
- 2016 #3 Jesse Puljujärvi, kun mikään ei riitä
- 2016 #5 Olli Juolevi, loukkaantumiset veivät parhaan terän, ei koskaan päässyt oikein edes yrittämäänkään
- 2019 #2 Kaapo Kakko. Välillä väläyttelee, muuten harmaata massaa. Minne katosi se Liigassa ja MM kisoissa loistanut ilomielinen poika ?
- 2020 #12 Anton Lundell. sama kuin Kaapolla. Tasaisuus ja "loistokkudet" puuttuvat. Toki vasta 3. vai 4.? kausi NHLssä niin aikaa pojilla vielä on
2021 suomalaisia ei varattu edes 1. kierroksella
2022 varattiin sijalla #17 Joakim Kemell ja #30 Brad Lambert, joilla ei vielä NHL pelejä alla ole.
2023 suomalaisia ei varattu edes 1. kierroksella
2024 suomalaisista 1. kieroksella menee varmaankin Konsta Helenius ja Aron Kiviharju, mut eivät hekään varmaan pääse edes TOP-10 hätyyttelemään?
#meidänpeli ja kaikki on kankkulan kaivossa. Mistä tämä yhtäkkinen muutos huonompaan suuntaan johtuu?
Koska tätä samaa keskustelua on käyty nyt useammissa otsikoissa, niin tyydyn vain kopioimaan aiemmat vastaukseni tähän alle. Summa summarum sanoisin, etteivät suomalaiset top 5 draftatut pelaajat ole viimeisen 10 vuoden aikana sen suuremmalla prosentilla epäonnistuneet kuin muutkaan, eivätkä myöskään ensimmäisellä kierroksella varatut suomalaiset. Suomalaisten varauksien lukumäärä on tietenkin pienempi ja suurennuslasi täällä Jatkoajan keskustelupalstalla isompi kuin muunmaalaisilla virkaveljillään.
Toistan nyt itseäni useista muista otsikoista, mutta parhaiten menestyneet suomalaispelaajat ovat nykyään niitä, jotka ovat saaneet marinoitua vielä varauksen jälkeenkin rauhassa Liigassa, AHL:ssä ja/tai NHL:n heittopusseissa. Rantanen, Aho, Hintz, Heiskanen, Maccellli yms. Sattuumako? Puljujärvi ja Kakko sitten oikein kuvaavia esimerkkejä päinvastaisesta ja siitä, mitä suomalaisten prospectien kanssa ei pitäisi tehdä, eli isolla hypellä pienellä varausnumerolla suoraan Liigasta NHL:n pudotuspelijoukkueeseen pelaamaan pieniä minuutteja. Tämän otsikon herra onkin varmaan ainoa lähihistorian suomalaispelaaja, joka on vastaavassa tilanteessa onnistunut. Siitä ehdoton hatunnosto Laineelle.
Ja en nyt ihan suorilta allekirjoita sitäkään, että suomalaiset top 5 varaukset olisivat kokonaisuutena hirveästi alisuorittaneet. Viimeisen 10 vuoden aikana tämä kattaa seitsemän pelaajaa, joista kolme on tälläkin hetkellä joukkueensa kärkinimiä ja kaksi vähintäänkin hyviä NHL-tason pelaajia. Joku draftien tilastoista enemmän tietävä voi sitten ottaa kantaa siihen, onko tämä parempi vai huonompi track record kuin muilla top 5 varauksilla.
Suomalaisille uraa on vaikeampi tehdä, jos "joutuu" suoraan varauksen jälkeen menestyvään NHL-joukkueeseen pelaamaan rajallisia minuutteja (esim. Puljujärvi, Kakko). Monille pelaajille on päinvastoin ollut hyväksi, jos ovat lähteneet suoraan Pohjois-Amerikkaan, mutta pelaamaan isoja minuutteja AHL:n puolelle tai NHL:n heittopusseihin (esim. Rantanen, Barkov, Granlund). Barkov, Laine ja hieman yllättäen Kotkaniemi ovatkin varmaan toistaiseksi ainoita suomalaispelaajia, jotka ovat onnistuneet tekemään menestyksekkäästi suoraan hypyn Liigasta NHL:ään ilman mitään mutkia matkassa. Ja noistakin hyvä huomioida se, että Barkovin ensimmäisellä kaudella Florida oli koko sarjan toiseksi huonoin joukkue ja siihen aikaan eräänlainen "vitsi", joten peliaika ja paineet aika erilaisia kuin vaikkapa Kakolla New Yorkissa.
Ja onhan noita tosiaan myös muitakin suomalaisia ykköskierroksen varauksia, jotka ovat sitten tarvinneet vauhtia ennen kuin NHL-ura on kunnolla lähtenyt liikkeelle. Juuri esimerkiksi Granlund ja Tolvanen ainakin.
Mutta ei tämä ole mitenkään pelkästään suomalaispelaajien ilmiö, vaikka joku voisikin nyt sanoa, että Liiga valmistaa nuoria pelaajia huonosti NHL:n pelitapaan. Jotenkin nämä mcdavidit ja matthewsit välillä hämärtävät käsitystä siitä, millaista panosta jopa kärkivarauksilta voidaan suoraan varauksen jälkeen NHL-tasolla odottaa. Aina säännöllisin väliajoin ihmetellään sitä, miten esimerkiksi Carolina tai Tampa Bay pystyivät varaamaan niin hyviä pelaajia myöhäisillä varausvuoroilla viimeisen vuosikymmenen aikana, kun todellisuudessa ainakin puolet totuudesta on siinä, että näissä seuroissa prospecteja kehitetään ja marinoidaan AHL:n puolella paljon huolellisemmin kuin muualla.
Noh, tämä alkaa nyt mennä pahasti ohi otsikon aiheen, joten jätetään tähän. Loppukaneettina sanoisin, että jos itse vastaisin jonkun NHL-seuran pelaajakehityksestä, en haluaisi yhtään junnua pienille minuuteille tai poppareille NHL-joukkueen mukaan, vaan aluksi pelaamaan isolla vastuulla sinne, missä peliaikaa on saatavilla. Ja tämä vielä korostuu, jos kyseinen prospect tulee jostain hidastempoisesta ja taktisesta sarjasta kuten kotimaisesta Liigasta.