Arvoisat naiset ja herrat, ja myös te kaikki arvottomat luuserit siellä nurkkapöydässä, sinäkin Jere.. herättäkää joku nyt tuo luovuttaja-kekkuli ja heittäkää se ulos täältä! No niin, sinne lensi Karalahti, joten nyt on aika jakaa kunniakkaat, jo lähes monituhatvuotisen historian omaavat
Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkinnot!
Mutta, ennen sitä, hiljentykäämme rukoukseen: 20 pistettä, joka olet Teksti-TV:llä. Pyhitetty olkoon sinun vihreä värisi. Tulkoon sinun kaikki alasivusi. Tapahtukoon sinun tahtosi, niin Teksti-TV:llä kuin myös Viime Yön Änärit -Youtube-videoilla. Annoit meille meidän sukupolvien unelman, saavutuksen, täyttymyksen, syyn jatkaa elämistä. Mutta älä saata meitä kinkkukiusaukseen, vaan anna aamuihimme jatkossakin näitä täyttymyksen syviä hetkiä, jolloin saamme unenpöpperöisin silmin laskea sormilla että riittääkö se Armian hattutemppu ja Luodon uran ensimmäinen NHL-maali nyt tosiaankin, no helvetti, sieltä tuli vielä Rantasenkin hattutemppu, ei jumalauta se on siinä, SE ON SIINÄ!!! Kröhöm. No niin. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja Teksti-TV, iänkaikkisesti. Rantanen.
Noin, nyt on kunnioitettu tämän kauden ja myös vuosituhannen sykähdyttävintä hetkeä, 6.-7.4. välisen yön kierrosta, jolloin viimein saimme 20 pistettä kierrokselta täyteen. Nevögofet! NEVÖ
Mutta sitten asiattomuuksiin, eli palkintoihin:
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
Kauden alussa raatimme veikkaili, että Barkov tulisi tällä kaudella ennennäkemättömällä kiukulla jyräämään kaikki alleen, Rantasella olisi maha täynnä Stanley Cupista ja Aho, Hintz, Laine, miksei Heiskanen ja Saroskin, saattaisi sitten himmeämmistä mitaleista taistella. No, siinä kävikin sitten niin, että Matkustaja-Rantanen löysi jonkun aivan ihme vaihteen jolla veteli koko kauden aivan käsittämätöntä tahtia pisteitä ja muutenkin veti toisinaan koko Coloradon kivirekeä aivan yksinään, kun MacKinnonit ja Makarit ja se yks ruotsalainen olivat kaikki lasaretissa voivottelemassa. Ei mitään jakoa kellään muilla edes haastaa Mikkoa tästä pystistä, täysin ylivoimainen esitys! Jos Mikko Rantasta ei olisi olemassa, sitten olisikin vaikeaa, koska kakkospaikalle on tyrkyllä tuttujen Barkovien, Ahojen ja Hintzien sijaan eniten ehkäpä huippukauden tykittänyt Miro Heiskanen, ja myös Juuse Saros oli erittäin vakuuttavalla pelipäällä nihkeän alun jälkeen. Onneksi
Mikko Rantanen kuitenkin on olemassa, joten hänelle tämä pysti täysin ansaitusti menee.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
Tässäkään ei ole mitään nokan koputtelua,
Mikko Rantaselle menee tämäkin ja kirkkaasti. Matkustajasta tuli veturikuski, joka raahasi aivan yksinään koko perkeleen Coloradoa keskellä pahinta loukkaantumiskurimusta. Barkovin kausi oli odotettua vaisumpi, ja Floridassa Matti Takatukka tuli ja vei ykköskoiran valtikan itselleen. Tässäkin kisassa Rantasta ehkä eniten haastaa Heiskanen ja Saros, sitten tulee Barkov ja sitten Aho ja Hintz jotenkin siellä taaempana kurkkivat.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
Kuningas-Teksti-TV kertoo meille selkeää kieltään:
Mikko Rantanen, 55+50=105. Barkov jäi kakkoseksi 27 pisteen erolla, eikä valitettavasti Mikon lisäksi kukaan muu suomalainen yltänyt Teksti-TV:n sivun 238 ensimmäiselle alasivulle. Mutta jumalauta, 100 pistettä rikki, Teemu Selänteen ja Jari Kurrin lisäksi nyt siis vain Mikko Rantanen on tällaiseen temppuun kyennyt. Otapas Mikko nyt ne kottikärrysi sieltä ja tule hakemaan tämäkin pokaali!
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
Älä nyt
Mikko Rantanen lähde vielä mihinkään, täältä tulee sulle tämäkin! 55 maalia, ja jälleen kolmas nimi 50 maalin rajapyykin rikkojiin Kurrin ja Selänteen seuraksi. Ymmärrättekö te hyvä juhlakansa miten käsittämätön pelaaja meillä tässä on? Hän on Mikko Rantanen! 3. eniten maaleja koko NHL:ssä tällä kaudella, kaksi veijoa siellä hurjasteli jopa yli 60 maalin, mutta Mikko on Mikko silti, vaikka voissa paistaisi! Mikko Rantanen!
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
No niin, nyt voit Mikko painua palkintokottikärryjesi kanssa helvettiin siitä myhäilemästä, tätä pystiä sinä et nimittäin saa. Raatimme tekisi melkeinpä mieli hakata tämä koko palkinto kirveellä paskaksi, koska tänä vuonna oli niin surkeita Marko Kiprusoff -suorituksia.
Kauden alussa Teräväinen kyllä ihan hienosti pisteli joonasdonskoina menemään vaan pelkkiä syöttöjä pistesarakkeeseensa, kunnes sitten yhtäkkiä niitä maalejakin alkoi sieltä tulemaan, ja nythän Teuvo on jo 12 kihausta mennyt tekemään. Niko Mikkolalla oli edes jonkinlaista yritystä, mutta sekin perkele meni ihan viime hetkillä maalin tekemään, ja niin lipui tämä pysti Mikkolan känsäisten kourien ohi.
Niinpä raatimme on pakko jakaa tämä pokaali
Otto Koivulan ja
Urho Vaakanaisen kesken. Molemmilla on surkea 0+2 saldo, joka on kaukana siitä mitä raatimme Marko Kiprusoff Trophyn saajien pistesaldolta odottaa, mutta kun ei parempaakaan ole tarjolla niin nyt tässä kävi näin. Viime vuonnakin muuten Urho Vaakanainen jakoi tämän pystin, silloin Sami Nikun kanssa, molemmilla oli tuolloin ihan takatukkaiset 0+6 saldot. Tämä vuosi nyt vain on häpeä. Marko Kiprusoff syö itku silmässä kaikki nakkikiskansa hodarit ja juo pullollisen ketsuppia päälle.
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
Tämä kisa näytti jo menevän selkeästi Mathias Maccelille, kunnes yhtäkkiä silmämme aukesivat ja Juuso "Timon poika" Pärssinen tuli suoraan Liigasta NHL-kentille tuhojaan tekemään, ja tosissaan haastamaan Mats Maitotonkkaa tästä pystistä. No, sittemmin Juuso vähän vaisuuntui ja loukkaantuikin, kunnes tuossa viime kierroksella alkoi taas kikkailemaan ja pisti jotain vitun jalkojen välistä vipattua voittomaalia pöytään jatkoajalla. Mutta kyllä palkinto silti menee Mattias Machelille! Tule hakemaan pystisi Mats Madden! Miksei kukaan tule? Matti Makkonen! Onko kukaan nähnyt Michael MacDonaldia missään? Ja kuka on tuo kikkaratukkainen poika tuossa eturivissä, joka itkee
@agent082 olkaa vasten ja ynisee miten paljon se sattuukaan sydämeen kun hänen nimensä aina kirjoitetaan väärin? Mitä siinä sen nimilapussa lukee?
Matias Maccelli? En oo koskaan kuullutkaan. MATTO MATTOLAITURI TULE NYT TÄNNE HAKEE TÄÄ PALKINTO!!!
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
Tähän pystiin on koviten ehdolla myös samat naamat kuin parhaan tulokkaan palkintoonkin, sen verran puskista silmämme aukaissut Juuso Pärssinen sekä Mats Macheloinen molemmat raatimme näkövinkkelistä isoihin valoihin pongahtivat tällä kaudella. Alkukaudesta jo viime kaudella tämän pystin pokannut Husso paineli myös ihan hirveitä pelejä Detroitin maalilla, mutta hänen tähtensä hiipui kauden edetessä. Eetu Luostarinen ja Juuso Välimäki on myös mainittava naamoina, jotka vetivät tämän kauden ihan uusi vaihde silmässä, ja Joonas Korpisalo pongahti jämäveskasta takaisin All Star -tasolle, raatimme pitää sitä myös melko yllättävänä temppuna - ja sanotaan nyt toi vitun luonnonoikku Mikko Rantanenkin vielä, ei saatana kukaan voinut tämmöstä liitoa häneltä odottaa.
Mutta hänellä on jo kottikärryllinen palkintoja, joten tämän pystin raatimme antaa Mikon sijaan... rumpujen pärinää.. kongin valtavaa hakkausta... trumpetin epävireistä kiekuntaa.. hullun partasuisen erakon raakumista biojäteroskiksen sisältä... MATHIS MAKKELILLE!! On se, oon se sellainen, jamppa tulee ja vetää ittensä Calder-kisaan mukaan aivan puskista, pakko tuota on arvostaa sen verran että palkinto Mattsonin Reiskalle! Kuka sä oot?
@agent082 ? Mitä sä nyt täällä teet.. no nyt se tossa paasaa tosta itkevästä kikkaratukasta nimeltä
Matias Maccelli, hän oikein painottaa että se on Matias Maccelli, kirjain kirjaimelta, eikä mikään Matti Johnson. No nyt se vei sekä tulokaspystin että Joel Kiviranta trophyn tolle itkevälle kikkaratukalle. Jaaha. No vittu ihan sama, pitäköön hän noi kun ei se Madeleine Allbright nyt täällä selkeesti missään oo.
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
Alkukaudesta Ville Husso otti tähän kovimman kiinnityksen hirmuotteillaan, kun Saros samaan aikaa vielä hapuillen etsi itseään, mutta kyllä
Juuse Saros loppua kohden kiihdytti taas niin omiin sfääreihinsä, että ihan selkeästi pysti menee hänelle. Joonas Korpisalosta nousi loppua kohden jopa hurjempi kirittäjä Sarokselle kuin Hussosta, ja Antti Raanta ja Kevin Lankinenkin pelasi ihan kivasti ne pelit mitkä pelasi. Mutta Saros, hän oli ihan ylivoimainen.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
Tätä pystiä ei voi jakaa, koska se on jaettu jo, osoittakaapa valonheitintä tuonne tuon liuhulettisen nuorukaisen suuntaan; hän on
Miro Heiskanen, ja hän on ihan vitun hyvä puolustaja. IHAN VITUN HYVÄ!!! KUULETKO MIRO SÄ OOT SAATANAN MAHTAVA PUOLUSTAJA, PARAS MITÄ SUOMESTA ON KOSKAAN TULLUT!!! MIKÄÄN EI OO SULLE MAHDOTONTA!!! SÄ OOT PARAS!!! PARAS!!!!!
Siellä hän nyt kainosti hymyilee vain, ja mitä helvettiä, ootko sä antanut sen pystin Jani Hakanpäälle? Ei jumalauta se on sinun! Anna nyt Hakanpää sille se... no nyt se Miro anto sen Lindellille! Voi perkeleen perkele. Teipatkaa se nyt jollain jeesus-teipillä sen käsiin! SE ON SINUN, KOSKA SINÄ OLET IHAN KUNINGAS PUOLUSTAJA, JA SUN OIS PITÄNYT OLLA NOSTELEMASSA VIIME KEVÄÄNÄ MM-POKAALIA ENSIMMÄISTEN JOUKOSSA EIKÄ JOIDENKIN KOLMOSMAALIVAHTIEN JA VARAHYÖKKÄÄJIEN SEASSA! Ei perkele miten se palkinto on nyt Roope Hintzillä, eihän se oo ees perkele puolustaja, nyt vittu kuumaliimaatte Miron kädet kiinni siihen pokaaliin! SE ON SINUN! OLET PARAS!
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
Jaa-a.. tämän kanssa on nyt vähän vaikea tilanne.
Alkukautta kun ajattelee, niin raatimme mehusteli mahdollisuudesta nähdä moninkertaiset kultamitalistit Jussi Olkinuoran ja Sakari Mannisen NHL-kentillä, mutta eipä niitä siellä näkynyt. Onko se floppaamista? Kai se vähän niinku on. Kauden aikana raatimme oli milloin jakamassa tätä Barkoville, Kakolle, Tolvaselle, Kotkaniemelle, Teräväiselle, Kapaselle, Armialle ja Ristolaiselle, mutta nuo kaikki kyllä kauden loppua kohden nostivat kaikki jollain tavalla tasoaan. Ainoa, joka surffasi läpi koko kauden kohtalaisen yhdentekevänä höttömaakarina, ja pyöri raatimme papereissa tämän pystin saajaehdokkaana koko kauden ajan, on
Jesse Puljujärvi. Ja hänelle raatimme tämän pystin antaa.
Jumalauta siellä pelataan McDavidien ja Draisatlien, ja Ahojen ja Teräväistenkin kanssa pääsi kokeilemaan kun Edmontonissa lopulta kyllästyttiin, mutta samaa perkeleen kiikaria ja hätäilyä ja töhöilyä sieltä lähinnä vain tulee. Okei, Jesse on kyllä ihan hyvin alkanut fyysistä peliä harrastamaan kun ei toi pisteiden teko enää oikein lähde samalla tavalla ku junnukisoissa, ja vielä on mahdollisuuksia saada Jesse takaisin vähän paremmille raiteille. Tämä pysti toimikoon herätyksenä ja tsemppaajana siihen, että Jesse vielä pongahtaa takaisin ja on hyödyllinen!
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
Jaa niin, tämmönenkin pitäis taas jollekin keksiä.. keksiikö joku jotain? Hä? Miksei kukaan vastaa? No, Gibson vissiin vielä mukana pyörii? Vai pyöriikö? Onko joku nähnyt sitä jossain? Vai onko hän sukua Kai Rautiolle? Koivula jatkaa myös pitkää korpivaellustaan, Koppanen pääsi vihdoin kentälle Bostonin paitaa kantamaan ja Luoto yrittää myös pää märkänä tehdä itsestään tarpeellista, vieläkään en oikein ymmärrä miten Luoto on edes päässyt rapakon tälle puolelle, sehän oli jossain Tapparan nelosketjussa tai jossain? Yhtä pönttö ajatus kuin että Ville Petman olisi NHL-joukkueessa.
Mutta ei raatimme tahdo heille alkaa huutelemaan että tulkaa nyt perkeleet pois sieltä, ei, jatkakaa vaan puurtamista. Siksipä laitamme pystin samaan osoitteeseen kuin viime kaudenkin jälkeen, eli
Christopher Gibson, lähe nyt saatana menee vielä ku ehdit! Mee Sveitsiin, tai SaiPan kakkosveskan paikka ois kanssa auki! Pelaa jossain joskus!
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
Valtteri Puustinen, jumalauta, äijä painanut piste per peli -tahtia tähän mennessä koko NHL-uransa, ja tällä kaudella tykitti eniten pisteitä suomalaisista AHL:ssä, mutta ei vaan pääse Pittsburghin paskalaumaan pelaamaan isoihin valoihin.
Sakari Manninen, miehellä on niin paljon kultamitaleita että yhden voi aina antaa lavalla keikkuvalle oopperalaulajallekin, mutta ei pääse NHL:n puolelle näyttämään.
Lauri Pajuniemi, ovet pysyy kiinni, Lauri on jo monta kautta yrittänyt näyttää Rangersille että huomatkaa mut, mutta vittu kun siellä on kolmosketjussakin pari kärkivarausta ja jotain Patrick Kaneja ja Tarasenkoja hamstrataan, yritä siinä nyt sit jonain lauripajuniemenä murtautua kokoonpanoon!
Markus Nurmi, sieltä päästettiin Juuso Pärssinen kyllä isoihin valoihin, mutta ei Nurmea. Nurmi vetikin sitten herneet jo nenään ja lähti ihan antonlevtchinä helvettiin, hän ei ees yhtä kokonaista kautta jaksanut yrittää, niin huonosti häntä kohdeltiin.
Winnipeg, koulukiusaajia kaikkialla. Muistakaa aina se. Aina.
Näistä vaihtoehdoista on vaikea valita, mutta pitkällisen ja raivokkaan nyrkkitappelun jälkeen raatimme on äänestänyt tämänkertaiseksi voittajaksi
Valtteri Puustisen. Pajuniemellä ja Mannisella on oikeasti aika vaikea työ perustella itsensä omien jengiensä kärkiketjuihin, siellä on paljon hyvin tälläkin kaudella esiintyneitä pelimanneja, mutta keitä perkeleitä siellä Pittsburghissa on muka niin vitun paljon Puustista parempia? Crosby ja Malkin on jo osteoporoosin runtelemia, kissanmakkaraa ja pectus-karkkeja syöviä vanhuksia. Ketä muita siellä on hä? Miksei Puustinen mahdu edes kokeilee? Onneksi kaikki Pittsburghin ääliöt pukumiehet työnnettiin tehosekoittimeen, joten ehkä ensi kaudella Puustinen pääsee jatkamaan piste per peli -uraansa.
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
Suomi-maalivahdeilla oli positiivinen kausi, hyvä kausi, ja näin. Mutta oli siellä pari vähän heikomminkin esiintynyttä kaveria: Kähkösen ja Luukkosen tilastot ei oo mitään kauhean kaunista katseltavaa. Tosin, San Josen molemmilla kärkiveskareilla tilastot ovat kauheita, vissiin koska ne pelaa suuren osan ajan joka pelistä yhdellä puolustajalla ja neljällä hyökkääjällä, aina kun se yks ruotsalainen Jokeri-pakki on siellä kentällä, tiettekö se jolla on 100 tehopistettä mutta silti vitusti miinuksella tehotilastot koska se on NHL:n paras puolustaja vissiinkin, se aina vain puolustaa niin että! Eiks niitä miinuksia aina tuu niille parhaille puolustajille? Varmana tulee!
Luukkosen tilanne vähän samanlainen, joku ruotsalainen hyökkääjä sielläkin esittää välillä puolustajaa, ja tilastot aika huonot sen takia. Luukkosen aisaparina on ollut joku 41-vuotias Metusalem, ootteko tienny? Ihan vitun vanha! Hyi!
Mutta, vaikka Kaapolla ja Ukko-Pekalla onkin vähän vaikea kausi takana, raatimme ei anna tätä pystiä kummallekaan heistä. Ei, sen saa erään raatimme jäsenen keksimä Jokeri-kortti,
Jussi Olkinuora. Tässä, tämä on sinulle, heittele osa niistä takanreunuksella olevista kultamitaleista vaikka jollekin oopperalaulajalle, ja katsele tätä palkintoa iltaisin pitkään ja häveten. Etsä voi mennä sinne olympia- ja MM-kultamitalit kaulassa, MM-kisojen parhaan pelaajan pysti kainalossa, ja sitten pelata ku joku vitun villehostikka. Miksi sä teit näin? Oliko tää nyt hauskaa sitten? Häpeä! HÄPEÄ! Floppi! Ota tää pysti nyt! Äläkä pudota sitä…Se pudotti sen. Ja Rantanen teki reboundista maalin. Ja Miro Heiskanen antoi Olkinuoralle oman palkintonsa. Voi vittu.
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
Tällä kaudella tappelutouhuissa esiintyi eniten (2 kertaa) herrat Hakanpää, Mikkola ja ylläri-pyllärinä Puljujärvi, jonka tappelut nyt oli mitä oli, mutta ainakin ne oli, annetaan siitä kunnia Jesselle. Mutta kyllä tää nyt oli Jessen tappeluksista ja Rantasen jäähyminuuteista huolimatta enimmäkseen taas Hakanpään ja Mikkolan välinen taisto, jonka raatimme ratkaisee
Jani Hakanpään eduksi valtavien taklausmääriensä takia - Hakanpäällä on eniten taklauksia suomalaisista, 70 taklausta enemmän kuin Mikkolalla, ja miesten väliin mahtuu vielä Ristolainenkin. Tappeluissaan sekä Hakanpää että Mikkola pärjäsivät yhtä hyvin kuin Tauski 12-vuotiasta anorektista tyttöä vastaan, niistä ei voi etua antaa oikein kummallekaan, mutta taklaukset, niissä Hakanpää voittaa selvästi kaikki muut.
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
Jesse Ylönen. Tämä on sinun, ei kuuttatuhatta sanaa. 37 matsia ilman jäähyn jäähyä, ja vain 14 taklausta, eli jamppa taklasi vähemmän kuin kerran per kaksi peliä. On siinä yksi ladyboy! Barkov vaikuttaa rinnallasi vesikauhuiselta hullulta 8 jäähyminuuttinsa kanssa.
Plussapallo (paras +/- tilasto)
Tästä taistelivat Dallasin miehet Lindell ja Hintz verissä päin keskenään, ja lopulta kävi niin että
Roope Hintz sieltä voittajaksi selviytyi lukemalla +31, Lindell jäi niukasti kakkoseksi +29 saldollaan vaikka johti jossain välissä kautta Hintziä melkein kymmenellä. Kova loppukiri Hintziltä, ja sinne menee nyt tämä pötiklä. Luostarinen hienosti pronssilla +19 lukemalla, ja iski näin kiilan Dallasin miesten väliin ja esti sen ettei kaikki tämän kisan mitalit menneet Dallasiin, Hakanpää jäi nimittäin niukasti janneahoseksi +18 lukemallaan.
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
Tämä meni kuin menikin lopulta Anaheimin kikkapoikien takana epätoivoiseen tilanteeseen joutuneelle
Urho Vaakanaiselle, jonka saldoksi jäi -16; NHL:n oletettavasti parhaan puolustajan saldo tosin oli -26, muuten, eli siihen nähden Urholla meni vitun hyvin.
Granlund sai pidettyä itsensä juuri ja juuri erossa tästä palkinnosta, hänelle hyvin kummallinen -15 lukema oli lopullinen saldo. Puljulla -13, miten se on edes vittu mahdollista, se pelasi McDavidin, Draisaitlin ja lopulta Ahon kanssa samassa ketjussa? Laine -12, sen sentään raatimme ymmärtää, koska hänen joukkueensa on Columbus.
Palkinnon nimikkopelaajan runkosarjasaldo laskeutui muuten taas 4 askelmaa lisää kohti absoluuttista nollapistettä. Hyvähyvä!
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
Ooon se, on se sellainen.
Markus Niemeläinen, 23 matsia, pelkkää kiikaria kiikarin perään. Markus vetää aina vaan uutta rundia Toukka-junassa, Tomi Pettinen ja Kari Haakana lyövät tahtia ja Sampo Rantakin on pakotettu moiseen vaikkei hän tahtoisi.
Kauden alussa meni helvetin kauan, että herrat Armia, Mikkola ja Ristolainen saivat itsensä pois loputtomalta tuntuvasta kiikaripoikailusta. Ristolainen sai lopulta ihan OK 20 pistettä tehtyä, ja Armia säästi kaikki tehonsa 20 pisteen kierrokselle, jolloin läväytti hattutempun eetteriin. Hattu! Päästä! Päästä irti, Jani Nieminen, kuulitko, päästä!
Levtchi, Ranta, Thomson ja Borgström olivat loppuun asti kiikaripoikia myös, mutta pelimääränsä olivat kovin paljon Niemeläistä vaatimattomampia.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
Kiikarihessuja lukuunottamatta tämän kauden huonoin piste per peli -keskiarvo oli lopulta
Niko Mikkolalla, 81 matsiin 6 pistettä eli 0,074 tuli sieltä lukemaksi. Urho Vaakanainen jäi 2 pisteen ja 23 matsin saldollaan toiseksi lukemalla 0,087, ja pronssia saa Ville Heinola, 1 piste, 10 matsia, 0,100 keskiarvolla operoi hän.
Siinä ne olivat, nyt on kaikki palkinnot jaettu! Onnettomuuksia voittajille, ja onni onnettomuudessa kaikille häviäjille! Miksi te kaikki nukutte? Oletteko te kuolleet? Olette? Voi saatana, kaikki on muuttunut hämähäkinseittien peittämiksi parrakkaiksi luurangoiksi. No, ehkä se on aika lopetella tältä erää! Jossain vaiheessa luodaan katsaus vielä tulevien playoff-palkintojen mahdollisiksi saajiksi, mutta nyt ensin juhlitaan runkosarjan loppumista Mikko Rantasen kottikärryjen kanssa! Ja voitko Miro selittää miksi helvetissä sun palkintosi on kanssa tuolla Mikon kottikärryissä? SE ON SINUN! SINÄ OLET ANSAINNUT SEN! OTA SE! Ja vielä viimeisen kerran; Mathias Maggelsen, sulle ois täällä kaks palkintoa, mee hakee ne tolta itkevältä kikkaratukalta, tolta jonka hiuksia
@agent082 lempeästi silittelee.
