Jotkut jengit ovat jo kauden puoliväliin asti selvinneet, niin pilataans tätä ketjua taas vähäsen ja laitetaan puolikauden tilannekatsaus Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkinnoista! Rauhoittukaa, menkää istumaan ja olkaa hiljaa!
Alla esittelen nämä kunniakkaat, jo yli 1-vuotisen historian omaavat palkinnot, niiden viime kauden voittajan, ja porukkamme vielä analysoi muurarinlastan tarkkuudella kuka tai ketkä suomalaisista näyttäisi tällä hetkellä olevan lähimpänä kunkin pystin pokkaamista!
Rauhoittukaa, menkää istumaan ja olkaa hiljaa!! Sanoin jo äsken, en sano enää kolmatta kertaa, tai muuten!
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
Kyllä siellä on nyt Rantasen akan poika tälläkin hetkellä kovimmalla puristusotteella tästä jo kertaalleen voittamastaan pystistä kiinni pitämässä, mutta yhtään ei auta Mikon hellittää, Barkov ja Ahokin on ihan taustalla kurottelemassa. Saros sitten vähän kauempana kattelee että mitä nuo tuolla riehuu, ja oisko joku Granlund ja Hintz, miksei Heiskanenkin sitten näköetäisyydellä, mutta eivät kyllä lähelläkään haastaa tuota Suomen superkolmikkoa tämän pystin voitosta.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
Tämän kanssa porukkamme on ihan helvetinmoisissa sisäisissä konflikteissa. Vaikka Rantanen onkin ehkä se paras suomalainen tällä hetkellä, Coloradossa löytyy kyllä Rantasen lisäksi tulivoimaa sen verran että Rantasen poisjäänti ei välttämättä koko venettä kaataisi. Barkov on Floridalle elintärkeä, mutta tuossa kun mies oli poissa jengi pärjäsi ihan hyvin silti, ja siellä on adjutantti-Lundell ottanut heti ekalla kaudellaan sen verran isoa harppausta Barkovin valtavia saappaita kohti että enpä saatana tiedä, oisko se kuitenkin Sebastian Aho, tai jopa Juuse Saros, joka on omalle jengilleen korvaamattomin? Dallasissa myös varmasti vituttaisi jos Heiskanen tipahtaisi joukosta pois.
Ja sitten vielä voisi ajatella niinkin, että Columbus on kusessa koska eivät ole saaneet sellaista Lainetta minkä tilasivat, joten oisko Laine sitten kuitenkin kanssa tärkeimpien pelaajien joukossa? Porukkamme pohtii asiaa siltä kantilta, että täysissä ruumiin ja sielun voimissa tykittävä marioesque-Laine voisi jopa saada yksinään jengin syöksykierrettä aisoihin - tai sitten ei, on se niin tiltissä se organisaatio tällä hetkellä.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
No kukas se siellä taas tätäkin pystiä itselleen hamuaa, no sehän on Rantasen Mikko, pisteitä kauden puolivälin huituvilla 46. Jos mies ehjänä pysyy, niin ei saa edes ehjää kautta pelaava huippuvireinen Sebastian Aho Rantasta kiinni, vaikka Aho toisaalta on vain seitsemän pisteen päässä, 39 pisteessä. Kolmas haastaja ja piste per peli -junan vakiomatkustaja Barkov missasi jo semmosen 10 peliä ja on jo aika isolla takamatkalla Rantaseen ja Ahoon nähden 29 pisteensä kanssa.
Vaikka Granlund on 33 pisteellä ja Teräväinen 30 pisteellä toistaiseksi vielä Barkovin edellä, ja onhan siellä nää Hintzit ja Puljujärvet sun muut Lundellit, Kapaset ja Heiskasetkin ihan kivoja pointseja kellottaneet - ja paljon pelejä alkukaudesta missannut Lainekin on pistekeskiarvossa mitattuna vielä ihan mukiinmenevässä pistetahdissa - niin muilla kun superkolmikolla ei toivon mukaan ole tän pystin tavoittelemiseen enää asiaa - jos tää pysti jollekulle Rantanen-Aho-Barkov -kolmikon ulkopuoliselle janarille kauden päätteeksi annetaan, merkitsee se todennäköisemmin sitä että sekä Rantanen, Barkov ja Aho ovat sairastuneet koronan ja ebolan lisäksi spitaalitautiin ja ruttoon, kuin että siellä nyt olisi joku Kaapo Kakko alkanut yhtäkkiä takoa 5+5 joka peliin.
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
No nyt on yllättävä nimi tätä pystiä lunastamassa - Mikko Rantanen! Paitsi että ei se nyt ole millään lailla enää yllättävää, kuten ei myöskään se että 20 maalin Rantasen pahimmat uhkaajat ovat Aho 16 maalilla ja Barkov - sekä Hintz - 15 maalilla. Teräväinen ja Puljujärvi ovat saaneet myös 10 maalia rikki, mutta eiköhän se ole tuo Rantanen-Aho-Barkov -trio joka tästäkin pystistä taistelee. Laine jos alkaa paukuttelemaan niitä normaaleja 5 maalin iltojaan, niin siinä ehkä musta hevonen tähän kisaan. Mutta saapa nähdä pääseekö Laine loppukaudella edes tuohon Rantasen tämänhetkiseen 20 maalin rajaan kiinni.
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
Tässä on ollut alkukauden puolikkaan jännittävin seurattava, nimittäin Joonas Donskoi, ai saatana, 38 matsia vetänyt ilman maalin maalia, ja syöttöjä on 14 kpl, Marko Kiprusoffilla pyörii silmät päässä noita tilastoja katsellessaan! Jos Donskoi onnistuisi vielä kauden seuraavan puolikkaankin spelailemaan ilman maaleja, olisi se kyllä ihan vitun outo juttu, eiköhän se kuparinen sieltä vielä puhki mene. Se kun tapahtuu, niin siellä on sitten Sami Niku 0+6 ja Urho Vaakanainen 0+4 tilastoillaan seuraavana - Lindell meni kautensa jo pilaamaan tekemällä yhden, ja sitten jopa toisenkin maalin.
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell
Tämä palkinto on jo Anton Lundellin takanreunan päällä. Se on jaettu jo. Tästä ei enää keskustella, ihan sama mitä loppukaudella käy, Anton Lundell, sinä olet kauden 2021-22 Teemu Selänne Winnipeg Trophyn voittaja. Editoinpa sen jo tuohon voittajalistaankin valmiiksi.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
Tämänkin melkein voisi Lundellilla postitella, mutta toisaalta, Lundellin esitykset ei ehkä sittenkään ole niin kova yllätys, vaikka no, onhan se nyt ollut ihan älytön, ja kun muistelen miten huonosti vaikkapa Kaapo Kakko on ennakko-odotuksiinsa vastannut, niin onhan tämä Lundellin touhu järjenvastaisella tasolla. Mutta katsellaan tän kanssa nyt vielä kautta eteenpäin, Jesse Puljujärven kauan ja hartaasti odotettu läpilyönti on ollut yksi tämän kauden mukavista asioista, ja tavallaan yllätys ainakin jos mietitään miten paljon paskaa Jessen niskaan parina viime kautena on lapioitu siitä ettei se heti lennosta alkanut operoimaan NHL:ssä Ahon ja Laineen tasolla.
Rantanen-Aho-Barkov, voiko nämä enää edes yllättää mitenkään? Granlund, Saros, Hintz, miksei Teräväinen ja Heiskanen, hyvin pelanneet kaikki mutta onko mitään yllättävää esitetty? Itseäni yllätti noita edellämainittuja enemmän muutama viesti ylöspäin sitten kaivetut Tolvasen tilastot, ja samoin se miten Ville Husso on pelannut tosi hyvin ne vähät matsit mitä on kentälle päässyt. Eetu Luostarinen on hienosti sementoinut paikkansa Floridan pelaavaan kokoonpanoon, kuten myös Rasmus Kupari Los Angelesissa ja Niko Mikkola St. Louisissa. Urho Vaakanainen näyttäisi nyt hamuavan omaansa Bostonissa. Onhan noita. Mutta kyllä porukkamme on silti sitä mieltä, että Lundell ja Puljujärvi tästä palkinnosta tällä hetkellä koviten tappelee.
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
Juuse Saroshan se tämän tulee voittamaan, jännitettävää on siinä että miten sen Vezinan kanssa käy, saako Juuse siihenkin nyt sen ensimmäisen kahdeksasta kiinnityksestään. Husso, Kähkönen, Luukkonen, näillä on ihan kivat tilastot kauden puolivälissä, mutta pelattuja pelejä on vähän. Koskinen oli ihan hyvässä menossa Edmontonissa, mutta eipä ole enää. Rask, mitä lie vanha mies vielä tulee esittämään, eka matsi meni ihan hyvin, toinen aivan päin vittua. Siinä ehkä kuitenkin lähin uhkaaja Sarokselle, joten ei nyt vielä laiteta tätä postissa minnekään, ei mulla oo enää postimerkkejäkään, kaikki meni jo Lundellin pakettiin.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
Miro Heiskanen on tässä kiinni, vaikkei taaskaan ole ihan semmonen maailmojen tuhoaja ollut mitä silloin kerran pleijareissa, mutta vakuuttavaa on meno. Lähin haastaja lienee taaskin viimekertainen voittaja Lindell, Ristolainen ei ole kyennyt mitään ihmeellistä esittämään, ja muut sinänsä ihan mukavia esityksiä esittävät Suomi-pakit ovat vielä Heiskasta ja Lindelliä jäljessä - näitähän mietittiin jo jossain välissä että ketkä siellä kurkkii ikkunan takana ja ketkä on sisällä pöydässä, oliko se nyt niin että Heiskasen, Lindellin ja Ristolaisen lisäksi sovittiin että Hakanpää ja Jokiharju ovat jo NHL-kuppilan sisällä ilman takkia, ja oisko Mikkolakin jo saamassa rotsiaan naulakkoon. Muu jengi härvää vielä siellä eteisen tienoilla tai pihalla kuikuilevat että mitä siellä sisällä tapahtuu. Määttä tekstailee yhä Vataselle että miten se sun hommas meni hei, mäkin haluun saman tempun tehdä.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
Tämä on vaikea kysymys. Onhan tuolla taas noitakin nimiä, jotka eivät ole odotetunlaiseen liitoon tällä kaudella pystyneet, tai no liitoon ja liitoon, osa on jäänyt naama kurilätäkössä räpiköimään.
Joel Armia tuolta nyt pisteiden valossa nousee ekana nimenä esiin, kymmenen pisteen kausivauhti on aika ruma pudotus kaverilta joka viime Stanley Cup -finaaleissa pelaili. Itse odotin että Armia olisi alkanut naputtelemaan enemmän pisteitä kuin tähän asti, mutta ihan väärään suuntaan on pisteet menneet. Ristolaiselta odotettiin enemmän kun maisema vaihtui, no eipä oo ihmeemmin mitään mainittavaa aikaan saanut, totutun näköiset kaksinumeroiset miinukset siellä on taas taulukossa vaikka jengi vaihtui paska-Buffalosta, no, paska-Philadelphiaan. Kaapo Kakko pelaa hyvässä jengissä tulosyksiköissä, ja ei nyt sentään alkukauden tavoin ole enää kiikareilla vetänyt, mutta 5+9 36 peliin ei ole kyllä odotuksiin nähden mikään hurraa-huutojen arvoinen suoritus - vaikka aina kaikkialla sanotaan että hienosti Kakko pelaa ja on se kummaa tuuria ettei niitä pisteitä enempää ropise. Lehkonen, Haula, Kuokkanen, Ruotsalainen, vaisua on ollut. Olli Juolevi ei vieläkään ole päässyt kunnolla irti, Juuso Välimäki on tipahtanut kyydistä, Ville Heinolaa ei oo koskaan kyytiin otettukaan. Maalivahdeista pakko sanoa Lankinen ja Korpisalo, Raanta on ollut taas kulisseissa ja Koskisen käyrä näyttää pahasti alaspäin sojottavalta. Harmillisen monta nimeä tähän kategoriaan keksii.
Laine täytyy kai pitää täälläkin yhä mukana, koska odotukset on sillä jossain ihan muualla kuin jollain lehkosilla ja tolvasilla joiden tasolla tällä hetkellä Laine pisteissä mitattuna pyörii - tosin, edelliset on pelanneet kaksi kertaa niin paljon pelejä kuin Laine, ilman loukkaantumisia ja tiettävästi vanhemmistakaan ei ole kukaan tämän kauden aikana heiltä kuollut. Mutta jos Laine nyt vaikka loppukauden vetelee jollain 4+7 tahdilla, niin onhan se nyt floppikausi sitten hänelle tämäkin.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
Leo Komaroville oli tämä pysti korvamerkitty, ja Komarov otti kesken kauden jo neuvosta vaarin ja paineli KHL:ään jäähdyttelemään ja olympiapaikkaa kärkkymään. Ikänsä puolesta ei NHL-uraa voi suositella taputeltavan oikeastaan kenellekään, maalivahteja tuolta vois nyt ehkä katella. Rask ja Koskinen on vanhoja, mutta jos Raskia nappaa ja Koskinen kelpaa niin ihan hyvin voivat vielä pelailla kauden tai pari lisää. Raannalla on vaikeeta loukkaantumistensa kanssa, ja Korpisalo on kohta tipahtamassa pois koko sirkuksesta jos ei saa rotia touhuunsa. Gibson yhä vaan roikkuu syystä tai toisesta mukana vaikka ei saa ikinä pelata missään. Kenttäpelaajista Haula ja Granlund ovat vanhimmat, Granlundilla pyyhkii erittäin hyvin, Haula on pisteiden valossa ollut vaisu mutta rouhijana kelvannee vielä ihan hyvin.
NHL/AHL -välimallin jätkistä Anssi Suomela, Otto Koivula ja Juuso Riikola vaikuttavat nimiltä joiden vois olla kohta aiheellista heittää pyyhe kehään ja siirtyä vatastelemaan Eurooppaan tai sirkuseläimiksi KHL:ään, ja sitten joidenkin tämmösten Teemu Kivihalmeiden, Joona Koppasten ja Niclas Almereiden sun muiden nevahöördien en usko pelaavan NHL:ssä ikinä. En ois tosin uskonut Sampo Rannan, Santeri Hatakan, Jesse Ylösen ja Markus Niemeläisenkään pelaavan, joten vitustako näistä tietää, roikkukoot kaikki mukana sen aikaa kun pinna kestää, välillähän näistä tulee ihan hauskoja tarinoita. Niinku vaikkapa puoli vuotta sitten Marc-Andre Fleuryyn vaihdettu Mikael Hakkarainen, hänen NHL-unelmansa taisi sujahtaa lopulta ennätysvauhtia romukoppaan, ei ollut käyttöä Liigassakaan hänellä, joten miten lie olikaan saanut itsensä niinkin lähelle NHL-paikkaa kelpoteltua. Tsemppiä vaan kaikille välimallin jätkille!
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
Ville Heinolan olemassaolo on tyystin unohdettu Winnipegissä, tuolla rasististen koulukiusaajien valtaamassa helvetinkolossa. Sami Nikua potkittiin samassa kauhukylässä tukkaan niin monta kertaa että se ymmärsi repiä sopimuspaperinsa ja siirtyi sivistyneempään ympäristöön, samaa voisi kohta ehdottaa jo Ville Heinolallekin. On se ihme paikka tuo Winnipeg, uppoaisi suohon saatana. Kristian Vesalaista siellä nyt näön vuoksi jossain nelosen laidassa jämäminuuteilla roikotellaan mukana.
Vancouverissa Olli Juolevin päätä tungettiin vessanpönttöön sen jälkeen kun hän oli koronan sairastettuaan huonossa kunnossa, Floridasta sai Olli uuden alun ja jotain orastavaa toivoa olisi että siellä olisi nyt pääsemässä Juolevi parrasvaloihin vihdoinkin.
Calgaryssä Juuso Välimäki on tungettu katsomoon, mutta en tiedä onko siihen ollut aihetta vai ei. Miten tää nyt näyttää siltä että kanadalaiset jengit ja suomalaiset pakit ei toimi?
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
Äh, kyllä tää nyt näyttäisi menevän Korpisalolle jo toista vuotta putkeen. Lankisella ollut kanssa numeroiden valossa ikävän vaikea kausi, Kähkönen on sentään taas vaihteeksi vähän piristynyt. Ja Raannalla tosiaan taas ollut loukkaantumisensa kanssa hankalaa, ja myös toisaalta siksi että siellä on kilpakumppani latonut aika rujoa näyttöä tiskiin siitä kuka on ykkönen ja kuka vemppa-kakkonen. Gibsonilta ei mitään olla koskaan odotettu, joten ei siitä oikein voi flopatakaan. Rask tähän kai voisi vielä valua, jos ei homma lähde Bostonissa enää ollenkaan toimimaan.
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
Jäähyminuuteissa mitattuna suomalaiset on tälläkin kaudella olleet aika kilttejä ja herttaisia. Hakanpää siellä johtaa 35 minuutilla, Jani taisi jonkun polvitaklauksella teloa ja saiko se ihan pelikieltoakin siitä. Vähän yllättäen Mikko Rantanen on minuuteissa toisena, sehän jossain pelissä ainakin pisti rähinäksi kun oli jotain vittuilua joukkuekaverin suuntaan, ja Niko Mikkola on tapellut ja laittoiko se nyt Crosbyäkin tuossa jokunen peli sitten turpaan kun alkoi Nikolle ryttyilemään. Haula kanssa riehui ilman hanskoja vähän aikaa sitten, ja tilastojen mukaan Granlundkin on vitosen saanut joskus koska sillä on pariton määrä jäähyminuutteja, en kyllä yhtään muista mitä Granlund nyt on tällä kaudella sikaillut?
Mutta kaiken kaikkiaan hyväkäytöksistä ja epä-Tauskimaista toimintaa on ollut suomalaisilta, taklauksista jos katellaan niin siellähän oli Ristolainen kärjessä, ja Hakanpää toisena, ja sitten jostain saatanan syystä Tolvanen kolmantena. Tappeluita, sikailuja, jäähyminuutteja, taklauksia ja pelityyliä noin niinku yleisellä tasolla jos katotaan, niin kai tuolla Hakanpää, Ristolainen ja Mikkola on suurimmat suosikit, Haula ehkä voi sitten hyökkääjistä eniten haastaa - ellei sitten Tolvanen vieläkin vedä isompaa vaihdetta silmään ja ala siellä kohta tiputtelemaan Ryan Reaveseja, Zdeno Charoja ja muita pikkupoikia hirveillä nakkikioskiheijareilla.
Markus Niemeläinen muuten aika miehekkäästi jakeli myös taklauksia niissä 7 pelissä missä on toistaiseksi päässyt pelaamaan: 36 taklausta 7 peliin 14 minuutin keskimääräisellä jääajalla, enemmän taklauksia kuin vaikkapa joukkuekaverinsa Puljujärvi on pistellyt 33 matsiin, ja eipä siellä ole kuin 12 suomalaista jotka ovat Markuksen edellä taklauksien määrässä. Tuon ansiosta voisi jo jonkinlaisen Tauski -pinssin ainakin Markuksellekin lähettää.
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
Täysin ilman jäähyminuutteja on toistaiseksi pelannut 4 suomalaista. Näistä kolmella on yhteensä 8 NHL-peliä tältä kaudelta, mutta Olli Määttä 25 pelin otannalla ei ole joutunut kertaakaan jäähylle. Vielä yllättävämpänä pidän sitä, että Esa Lindell on selvinnyt toistaiseksi 36 matsia, 22:51 keskimääräisellä peliajalla, ottamalla vain yhden 2-minuuttisen. Mies on ollut jäällä 822 minuuttia, toiseksi eniten kaikista suomalaista heti Miro Heiskasen jälkeen, ja ottanut yhden jäähyn. Puolustava puolustaja. Vittu mikä luonnonoikku.
Muista paljon pelanneista ja vähän jäähyllä istuneista voisi tuolta plokata nyt vaikka Joonas Donskoin, 38 matsia, 604 minuuttia jäällä, 4 jäähyminuuttia; Aleksander Barkov, 26 matsia, 520 minuuttia jäällä, 4 jäähyminuuttia, ja Kasperi Kapasellakin vain 6 minuuttia 37 peliin, 610 minuutin jääajalla.
Siinäpä oli puolivuosikatsaus. Rauhoittukaa, istukaa alas ja.. missä kaikki on? Voi vittu, antaa olla sitten saatana!