Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2021–2022

[steierwrass]

Mä hyppäsin just Floridan wagoniin. Pitäähän se yks triplakullituskerholainen saada Suomeenkin.

Ehtiikö Filppula ensin?

 

[Maukka187]

Mä hyppäsin just Floridan wagoniin. Pitäähän se yks triplakullituskerholainen saada Suomeenkin.

On hyvin mahdollista tai jopa niukasti todennäköistä, että Lindbohm ei tuohon kerhoon pääse, vaikka Panthers mestaruuden voittaisikin.

 

[Rautapohkeet]

On hyvin mahdollista tai jopa niukasti todennäköistä, että Lindbohm ei tuohon kerhoon pääse, vaikka Panthers mestaruuden voittaisikin.

Kyllä jäätäisiin taas jossittelu asteelle, varsinkaan jos Filppula ei keväällä tuohon kerhoon pääse. Petteri Lindbohm "lähes kolmen kullan mies". Toivottavasti pääsee pelaamaan playoffsejakin sen verran, että Floridan voittaessa voidaan Lindbohm nostaa kolmen kullan klubiin. Peter Forsbergien, Jaromir Jagrien ja Sidney Crosbyjen seuraan. Meidän oma Petteri Lindbohm.

 

[Henkka]

AIka kovalla prosentilla parhaat suomalaiset pistemiehet veivät joukkueitaan pleijareihin. Ainoa joka jäi 17 parhaasta pelaajasta ulos oli Laine/Columbus.

1. Rantanen 93p - COL
2. Barkov 88p - FLO
3. Aho 81p - CAR
4. Hintz 72p - DAL
5. Teräväinen 65p - CAR
6. Granlund 64p - NSH
(7. Laine 56p - CBJ) - ei pleijareihin
8. Haula 44p - BOS
9. Lundell 44p - FLO
10. Lehkonen 38p - COL
11. Puljujärvi 36p - EDM
12. Heiskanen 36p - DAL
13. Kapanen 32p - PIT
14. Kotkaniemi 29p - CAR
15. Luostarinen 26p - FLO
16. Lindell 25p - DAL
17. Tolvanen 23p - NSH
(18. Donskoi 21p - SEA) - ei pleijareihin
(19. Jokiharju 19p - BUF) - ei pleijareihin
20. Kakko 18p - NYR
(21. Kuokkanen 17p - NJD) - ei pleijareihin
(22. Ristolainen 16p - PHI) - ei pleijareihin
(23. Lammikko 15p - VAN) - ei pleijareihin
(24. Armia 14p - MTL) - ei pleijareihin
25. Kupari 13p - LAK
26. Mikkola 13p - STL
27. Hakanpää 12p - DAL
28. Määttä 8p - LAK

21 pelaajaa meni pudotuspeleihin 28 eniten pisteitä tehneestä.

EDIT:

Lisätään vielä että neljä eniten pelejä voittanutta maalivahtia, Saros, Koskinen, Husso ja Raanta, myöskin peleijareissa. Kaapo Kähkönen vaikutti myös paljon positiivisesti Minnesotan kauteen, vaikka joutuikin treidatuksi Sharksiin.

Siis ihan oikeasti kun siltä kantilta lähdin tätä katsomaan, että voisikos sieltä joku tulla MM-kisoihin. Niin eipä ole juuri tulossa. Paitsi ehkä Laine, jos ei ole rikki. Yli joukkueellinen äijiä vetelee NHL-pleijareita. En lähtisi ketään 1.kiekalla putojiakaan odottelemaan, Jalosella sen verta kovat näytöt että parempi lyödä jengi lukkoon hyvissä ajoin vaan ja ottaa noita levänneistä runkosarjajermuja mukaan. Juho Lammikko jne.

Jotenkin tästä otannasta vaan kuvastuu suomalaisten jääkiekkoilijoiden nykysukupolven laadukkuus. He vievät joukkueensa pleijareihin.

 

[tsajari]

Jotenkin tästä otannasta vaan kuvastuu suomalaisten jääkiekkoilijoiden nykysukupolven laadukkuus. He vievät joukkueensa pleijareihin.

Tuota listaa kun katsoo ja ajattelee miten pelaajat oman joukkueensa hierarkiassa sijoittuvat niin moni on nimenomaan ravintoketjun yläpäästä jollakin erikoisosaamisellaan. Kapanen on ensimmäinen selkeä turhake joukkueessaan ja varmaan Kotkaniemikin olisi voinut paremmin pelata (näkemättä). Kovaa suorittamista meikäläisiltä ja kuten sanoit niin montaakaan vahvistusta ei ole tulossa kisoihin.

 

[Kuhta#9]

AIka kovalla prosentilla parhaat suomalaiset pistemiehet veivät joukkueitaan pleijareihin. Ainoa joka jäi 17 parhaasta pelaajasta ulos oli Laine/Columbus.

1. Rantanen 93p - COL
2. Barkov 88p - FLO
3. Aho 81p - CAR
4. Hintz 72p - DAL
5. Teräväinen 65p - CAR
6. Granlund 64p - NSH
(7. Laine 56p - CBJ) - ei pleijareihin
8. Haula 44p - BOS
9. Lundell 44p - FLO
10. Lehkonen 38p - COL
11. Puljujärvi 36p - EDM
12. Heiskanen 36p - DAL
13. Kapanen 32p - PIT
14. Kotkaniemi 29p - CAR
15. Luostarinen 26p - FLO
16. Lindell 25p - DAL
17. Tolvanen 23p - NSH
(18. Donskoi 21p - SEA) - ei pleijareihin
(19. Jokiharju 19p - BUF) - ei pleijareihin
20. Kakko 18p - NYR
(21. Kuokkanen 17p - NJD) - ei pleijareihin
(22. Ristolainen 16p - PHI) - ei pleijareihin
(23. Lammikko 15p - VAN) - ei pleijareihin
(24. Armia 14p - MTL) - ei pleijareihin
25. Kupari 13p - LAK
26. Mikkola 13p - STL
27. Hakanpää 12p - DAL
28. Määttä 8p - LAK

21 pelaajaa meni pudotuspeleihin 28 eniten pisteitä tehneestä.

EDIT:

Lisätään vielä että neljä eniten pelejä voittanutta maalivahtia, Saros, Koskinen, Husso ja Raanta, myöskin peleijareissa. Kaapo Kähkönen vaikutti myös paljon positiivisesti Minnesotan kauteen, vaikka joutuikin treidatuksi Sharksiin.

Siis ihan oikeasti kun siltä kantilta lähdin tätä katsomaan, että voisikos sieltä joku tulla MM-kisoihin. Niin eipä ole juuri tulossa. Paitsi ehkä Laine, jos ei ole rikki. Yli joukkueellinen äijiä vetelee NHL-pleijareita. En lähtisi ketään 1.kiekalla putojiakaan odottelemaan, Jalosella sen verta kovat näytöt että parempi lyödä jengi lukkoon hyvissä ajoin vaan ja ottaa noita levänneistä runkosarjajermuja mukaan. Juho Lammikko jne.

Jotenkin tästä otannasta vaan kuvastuu suomalaisten jääkiekkoilijoiden nykysukupolven laadukkuus. He vievät joukkueensa pleijareihin.

Jos ennen kisojen alkua tarjolle tulee Hintziä, Heiskasta, Lindelliä, Granlundia jne niin vaikea noille on ei sanoa. Toki Dallas ja Nashville voivat jatkoon mennä, mutten sitä kovin todennäköisenä pidä. Varsinkin jos Saros on rikki myös pleijareissa

 

[kharon]

Jos ennen kisojen alkua tarjolle tulee Hintziä, Heiskasta, Lindelliä, Granlundia jne niin vaikea noille on ei sanoa.

Toisaalta siellä on 1. Kierroksella vastakkain esim Colorado ja Nashville, jos Ei Granlund vapaudu, niin ihan kivat lohdytuspalkkinnot voisi Leijonille tulla

 

[Jippo]

Jalosen tietäen saa olla joko supertähtiluokkaa tyyliin Rantanen tai nöyrä ja ammattimainen mukautuja (Granlund), että vielä niin lähellä kisoja otettaisiin mukaan. Ei varmaankaan jätetä kuin korkeintaan 1–2 paikkaa auki siihen.

 

[Konnamuori]

Jostain luin, että kyselisivät halukkuudet kisoihin ennen pleijareita, että tiedossa olisi etukäteen mahdolliset tulijat.

 

[Soutukorva]

Jalosen tietäen saa olla joko supertähtiluokkaa tyyliin Rantanen tai nöyrä ja ammattimainen mukautuja (Granlund), että vielä niin lähellä kisoja otettaisiin mukaan. Ei varmaankaan jätetä kuin korkeintaan 1–2 paikkaa auki siihen.

Jalosen suulla on sanottu, että tekivät poikkeuksen ja kysyivät etukäteen halukkuutta olla mukana. Tämä kysymys koski lähinnä aivan kirkkaimpia tähtiä. Paikkoja jätetään 1-2.

 

[FASlapsi]

Hyvää iltaa, arvoisa juhlakansa, ja tervetuloa perinteikkääseen palkintogaalaamme, jossa jaetaan kauden 2021-22 Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkinnot! Nythän ei toki ole ilta, eikä täällä ole juhlakansaa, ja jos täällä nyt joku onkin niin ainakaan he eivät ole arvoisia. Eihän tällä systeemillä myöskään ole mitään perinteitä, eikä mitään oikeasti edes jaeta. Ja vitut te edes ole tervetulleita tänne!

Joten unohtakaa äskeinen, istukaa nyt vaan saatana jonnekin ja kuunnelkaa mitä raatimme on tämän vuoden osalta keksinyt. Osa palkinnoista herätti raatimme keskuudessa valtavaa polemiikkia, ja täytyy tunnustaa että kuumiksikin yltyneiden keskustelujemme tuoksinnassa tulimme epähuomiossa hakanneeksi toisiamme sen verran, että osa raatimme jäsenistä on nyt aivoinvalideja. Tarkempi perehtyminen kuitenkin paljasti, että suurin osa meistä oli jo lähtökohtaisesti aivoinvalideja, joten suurempaa haittaa mistään ei kenellekään kaiketi johtunut. Älkää soittako poliiseja.

Aloitetaan:

Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)

Pitkin kautta raatimme taisteli toisiaan vastaan verissä päin tämän palkinnon kohtalosta, mutta loppujen lopuksi valinta kuitenkin oli aika selkeä. Alkukaavailuissa Barkov, Rantanen ja Aho olivat vahvimmat ehdokkaat tämän palkinnon saajaksi, Saros ehkä mustana hevosena oli vielä syytä mainita. Kaikki pelasivatkin oivallisen kauden, mutta kyllä noista nimistä lopulta Rantanen ja Barkov kirivät muista eroon. Molemmat ovat NHL:ssä ihan supertähti-luokkaa, mutta raatimme on kyllä sitä mieltä että herra Aleksander Barkov on tällä hetkellä yksi koko maailman parhaista jääkiekkoilijoista, monipuolinen tuhokone jolta onnistuu kaikki, alivoima, ylivoima, puolustaminen, hyökkääminen, pelinteko, maalinteko. Kaikki. Mies parhaassa iässään, NHL:n runkosarjan voittaneen joukkueen kapteeni. Joten, Aleksander Barkov, tule hakemaan palkintosi.

Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)

Jos oli edellisen palkinnon saajan kanssa vaikeaa, niin vaikeaa oli myös tämän kanssa. Barkov ja Rantanen ovat toki vahvoilla tässäkin kategoriassa, kuten myös Carolinan ykköstykki Sebastian Aho. Mutta näiden lisäksi myös Saros on kullanarvoinen Nashvillelle, Hintz ja Heiskanen molemmat kuuluvat Dallasin parhaisiin syömähampaisiin, ja Lainekin on Columbuksen suurin toivo paremmasta. Barkovin ja Rantasen valintaa vastaan sotii hieman se, että sekä Floridasta että Coloradosta löytyy tulivoimaa kompensoimaan suomalaisten supertähtiensä poissaoloja, ja Ahollakin on paljon hyviä adjutantteja Carolinassa. Saros on ihan selkeä ykköskassari ja lähellä Vezina-tasoa Nashvillessä, mutta auttaako Saros joukkuettaan, vai joukkue Sarosta enemmän? Hintz ja Heiskanen syövät toistensa merkitystä, ja onhan siellä Dallasissa muitakin tärkeitä veijoja. Columbus melko tavalla elää ja kuolee Laineen kanssa: kun Laineella kulki, kulki myös Columbuksella, ja kun Laine surffaili kiikareilla, Columbus otti kuokkaan.

Valinta oli saatanan vaikea, mutta kyllä raatimme kuitenkin päätyi lopulta antamaan tämänkin pystin täydellisen jääkiekkoilijan perikuvalle, Aleksander Barkoville. Vaikka siellä olkapään takana kurkisteleekin joku huberdo joka teki Barkovia enemmän pisteitä ja on myös erittäin monipuolinen veijo, niin Barkov on kuitenkin joukkueen kapteeni, joka esimerkillään johtaa joukkoja, ja jonka voi heittää aivan missä tilanteessa tahansa kentälle ja aina tulee laatua. Ja just jostain luin että Floridan johtoporras on vissiin alkanut konsultoimaan Barkovia jopa jossain pelaajahankinnoissakin. Barkovin jälkeen raatimme muuten nosti hiuksenhienosti sekä Saroksen että Laineen Rantasen edelle tätä palkintoa ajatellessa, ja Aho on kanssa ihan siinä samoilla viivoilla mukana. Helvetin hieno tilanne että on noin monta Suomi-poikaa NHL:ssä ihan elintärkeässä asemassa joukkueessaan!

Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)

No tämän palkinnon kanssa raati ei joutunut muuta tekemään kuin menemään teksti-TV:lle, ja avaamaan sivun 238. Siellä ykkössivulla lukee vihreällä yllättävät nimet, Mikko Rantanen ja Aleksander Barkov, ja kun raatimme tarkistuslaskennan jälkeen ynnäili vielä miesten pisteitä yhteen, kävi ilmi että Mikko Rantanen on tämän palkinnon voittaja 36+56=92 tehoillaan. Barkov jäi Rantasesta vain 4 pisteen päähän, vaikka pelasi 8 matsia Mikko vähemmän; pistekeskiarvoja katselemalla Barkov oli Rantasta edellä, molemmat vetivät komeasti yli piste per peli tahdilla koko runkosarjan.

Muut piste per peli -junan matkustajat muuten olivat suomalaisten kultapossukerhon kolmas jäsen Sebastian Aho, rimaa hipoen sisään päässyt Patrik Laine, sekä yhden pelin ja yhden syöttöpisteen keränneet Markus Nutivaara ja Valtteri Puustinen. Roope Hintz, Mikael Granlund ja Teuvo Teräväinen olivat myös välillä aika lähellä junapaikkaa, kuten myös alkukaudesta junassa pizzaa hymyillen syönyt Jesse Puljujärvi, mutta lopulta heistä ei sitten kuitenkaan kukaan ollut ihan kauhean lähellä.

Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)

Tämän palkinnon saajan selvittämiseksi raatimme joutui vaihtamaan teksti-TV sivun 238 toiselle alasivulle. Vertailimme maalintekonumeroita kauan ja hartaasti, ja lopulta selvisi että eniten maaleja teki Aleksander Barkov, 39 maalia jäi Sashan lukemaksi eli 40 maalin raja jäi harmittavasti vain yhtä kihausta vajaaksi. Pitkään maalintekotilastoa johtanut Rantanen jäi lopulta komean 36 maalinsa kanssa neljänneksi, sillä sekä Aho että Hintz pistivät 37 maalia tauluun. Erittäin hyvä tulos suomalaisittain, mutta hieman jäi kaivelemaan ettei 40 maalia saanut kukaan rikki. Patrik Laine oli yllä mainittujen lisäksi yksi ehdokkaista tähän pystiin, mutta hän jäi 26 maaliin ajoittaisten heikkojen kausien ja lopulta kauden päättäneen loukkaantumisensa takia.

Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)

Tätä palkintoa oli kauden puoliväliin asti metsästämässä Joonas Donskoi, mutta hän meni sitten pilaamaan mahdollisuutensa tekemällä toisella puolikkaalla maalin ja jopa toisenkin. Palkinnon nimikkopelaajaa kaikella tavalla kopioiva Sami Niku pelasi pitkä takatukka hulmuten Montrealissa, ja sai tililleen 6 syöttöpistettä eikä yhtään maalia. Bostonista Anaheimiin heivattu Urho Vaakanainen saavutti lopulta ihan saman saldon, joten pystin tämän vuoden laattaan kaiverretaan Sami Niku / Urho Vaakanainen, ja pojat saavat sitten vuoroöin mennä tämän palkinnon kanssa nukkumaan. Ville Heinola ja Lassi Thomson kellottivat 0+5, joten lähellä oltiin sielläkin tätä pystiä. Ensi kaudella sitten uudestaan hei!

Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)

Tämä palkinto jaettiin jo kauden puolivälissä Anton Lundellille. Aivan jäätävä tulokaskausi, loukkaantuminen ja yksi pidempi vaisuhko ajanjakso taisi työntää Calderin jollekin toiselle, mutta Lundell oli kyllä erittäin lähellä sitäkin palkintoa. Suomalaisista tulokkaista kukaan ei oikein päässyt edes Lundellia lähelle, lähimpänä oli ehkä Kaapo Kähkönen, joka NHL:n omistuisten sääntöjen takia oli vielä tälläkin kaudella tulokas-statuksella liikkeellä.

Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)

Raatimme hakkasi toisiaan vasaroilla tämän pystin kohtaloa mietittäessä. Alkukaudella Jesse Puljujärven mainio meno Edmontonissa nosti hänen nimensä tämän pystin saajien joukkoon, ja Lundellin hieno tulokaskausi oli myös yllätys, vaikka Lundellilta osattiin jotain hienoa kyllä hieman odottaakin. Mutta, lopulta raatimme kuitenkin päätti antaa tämän palkinnon tällä kaudella St. Louisin ykkösmaalivahdin viitan itselleen varastaneelle Ville Hussolle. Edelliskauden jälkeen suomalaisista uudemman polven maalivahdeista raatimme odotti eniten Lankisen ottavan isompaa roolia, ja ehkä jopa Kähkönen ja Luukkonenkin olivat Hussoa edellä ottamaan omissa jengeissään ykkösveskan paikkaa, mutta niin vain Husso tuli ja raastoi ykkösmiehen paikan joltain vitun Binningtonilta. Hyvä Ville Husso! Puljun ja Lundellin lisäksi muita mainitsemisen arvoisia nimiä tässä kohtaa ovat Artturi Lehkonen ja Eeli Tolvanen.

Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)

Tämäkin pysti oltiin jo kauden puolivälin tienoilla lähtemässä matkaan, Juuse Sarokselle. Raatimme kuitenkin odotti, ja nyt kävikin niin, että pystin saa Juuse Saros. Ville Husso nousi kuitenkin kauden loppua kohden kovaksi kirittäjäksi Sarokselle. William M. Jennings -pystin kylkeen nimensä saanut Antti Raanta pelasi myös hyvän kauden Carolinan kakkosveskana, kuin myös Minnesotassa aloittanut, ja San Joseen siirtynyt Kaapo Kähkönen. Luukkosellakin meni kivasti, kunnes loukkaantui. Koskinen oli välillä erittäin hyvä, välillä erittäin huono. Muista suomimaalivahdeista emme tässä kohtaa puhu.

Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)

Suomi-pakeilla oli aika vaisu kausi. Ristolainen siirtyi viimein pois Buffalosta, mutta Philadelphiassa meni ihan yhtä perseelleen kuin ennenkin. Tämä kausi oli nyt Ristolainen 9. kausi NHL:ssä, kertaakaan mies ei ole pleijareita nähnyt, eikä myöskään MM-kisat ole kiinnostelleet - tällä kaudella olisi kai kiinnostanut, mutta loukkaantuminen takasi Ristolaiselle taas pitkän ja mukavan kesäloman. Lindell ja Heiskanen pelailivat ihan OK-tasolla Dallasissa, kumpikaan ei mitään ihan älytöntä esittänyt mutta hoitivat ihan kunnialla oman roolinsa. Hakanpää nousi myös vakiomieheksi Dallasin pakistoon. Henri Jokiharju ja Niko Mikkola hoitivat oman tonttinsa kunniakkaasti, ja kaksinkertainen Stanley Cup -mestari Olli Määttä pelasi Los Angelesissa ihan mukiinmenevästi. Maalinteko oli ihan vitun vaikeaa Suomi-pakeille tällä kaudella, Heiskanen teki 5 maalia ja voitti sillä Suomi-pakkien maalikuninkuuden. Edellisen kerran kaudella 2012-13 5 maalia riitti pakkien maalitilaston voittoon; tuo vain sattui olemaan tynkäkausi, jonka aikana NHL:ssä pelasi vain 5 suomalaispuolustajaa, ja näistä Timonen teki 5 maalia 45 ottelussa. Siitä taaksepäin jaksoin selata 1999-2000 kauteen asti, ja aina oli tehty enemmän kuin 5 maalia.

Tämän kauden pystiä tavoitteli lopulta oikeastaan vain se sama kaksikko kuin viime vuonnakin, Dallasin Lindell ja Heiskanen, ja tällä kaudella raatimme päätyi antamaan pystin Miro Heiskaselle. Heiskanen voitti maalipörssin lisäksi Suomi-pakkien pistepörssin ja myös pelasi eniten ottelua kohden, tyylikkäästi päälle 24 minuuttia per peli.

Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)

Floppi-palkinnon kanssa raatimme sai yleisöltä paljon postikorttiääniä, jotka lopulta käänsivät tämän palkinnon saajan nimen myös raatimme silmissä. Raatimme pohti lähinnä Joel Armian ja Kevin Lankisen välillä, joista molemmat pelasivat tällä kaudella valitettavan vaisusti edelliskauden hyviin otteisiinsa nähden, mutta kyllä tämä pysti silti lähetetään Joonas Donskoille.

Donskoin lisäksi osansa tästä palkinnosta saa myös hänen joukkueensa, hyvällä hypellä NHL:ään liittynyt Seattle Kraken, joka jostain saatanan syystä varaili lopulta ihan persepelaajia muilta jengeiltä, eikä osannut tehdä oikein mitään mainittavia peliliikkeitä muutenkaan, ja aivan vihkoon meni heiltä koko aloituskausi. Kauden alussa raatimme makusteli uudella flanellipaitoja ja Nirvanaa henkivällä jättiläismustekalalaumalla coolista Seattlen kaupungista, mutta näin kauden loputtua emme edes muistaneet että niin tuollainenkin jengi tosiaan oli siellä mukana sitten vissiin. Krakeniin Coloradosta plokattu Donskoi oli tehnyt ennen tätä kautta vähintään 14 maalia neljän edellisen kautensa aikana, vaikka oli joutunut osan peleistä missaamaankin. Tällä kaudella Donskoilla ei tainnut mitään mainittavaa loukkaantumista olla, mutta silti jamppa teki vain 2 maalia koko kauden aikana. Surkea kausi Donskoilta, toivottavasti ensi kaudella lähtisi vähän paremmin sekä Joonakselta että koko Seattlen jengiltä.

Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)

Kaikki vanhat suomalaisukot ovat jo lähteneet NHL:stä helvettiin; Leo Komarov pelasi yhden matsin, ja lähti sitten Pietariin sotaa tukemaan. Tuukka Rask yritti comebackia, mutta se meni ihan perseelteen ja maalivahdin kamat makaavat nyt jossain järven pohjalla ja Tuukka istuu kiikkustuolissa Stanley Cup -sormustaan katsellen. Takanreunalla lojuu Vezina ja William M. Jennings -pysti, ja takassa palaa raatimme itse tekemä, ja Tuukalle lohdutukseksi lähetetty pahvikopio Conn Smythestä, jonka NHL:n rasistinen raati silloin kerran vääryydellä riisti Raskilta ja antoi sen jollekin helvetin nevahööd oreilylle.

Tämän kauden päätteeksi tämä palkinto lähetetään Christopher Gibsonille. Tämä perkeleen ukkeli vaan himmailee vuodesta toiseen jonkun joukkueen nelosvahtina. 8 NHL-kauden aikana Gibson on pelannut 16 matsia, eli kaksi per vuosi. Tänä vuonna pelejä ei tullut ensimmäistäkään, eikä mies ole kahden edelliskautensa aikana pelannut oikein AHL:ssäkään, yhteensä 16 AHL-matsia on tullut kahden kauden aikana. Mitä helvettiä sinä enää täällä roikut, mene KHL... eiku vittu niin joo sota ja Putin. No mene saatana Sveitsiin tai Ruotsiin tai vittu SaiPaan voit tulla Westerholmia kirittämään kanssa! Pääsisit sinäkin joskus pelaamaan jääkiekkoa.

Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)

Tätä pystiä raatimme oli antamassa Ville Heinolalle tai Sami Nikulle, joita Winnipegin koulukiusaajat potkivat päähän läpi kauden. Niku lopulta sanoi että nyt riitti, ja hän purki sopimuksensa ja lähti takatukka hulmuten Montrealiin - Heinolaa yhä työnnetään pää edellä winnipegiläiseen vessanpönttöön. Mutta, palkinnon saa kuitenkin näiden rassukoiden sijaan Harri Säteri, joka ehti jo juhlia pääsyä takaisin NHL:ään, ja vieläpä legendaarisen Toronton maalille, jonka riveissä hän olisi voinut playoffeissa päästä tekemään toisen yhtä järjenvastaisen asian kuin Suomen johdattamisen olympiakultaan. Mutta sitten Arizonan kusipäät vittuillaakseen sieppasivatkin Harrin oman ripulipaskajenginsä maalille. Saatanan mulkut! Menkää Winnipegiin sieltä!

Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)

Floppi-maalivahdin rooliin olisi tältä kaudelta sopinut valitettavan moni nimi. Joonas Korpisalolla meni ihan yhtä päin persettä tämä kausi kuin edellinenkin, mutta onko se sitten enää floppi, vai ihan jo odotuksia vastaavaa touhua? Kevin Lankiselta raatimme odotti paljon vahvempia esityksiä kuin mitä nyt Chicagon maalilla mies esitti, loppua kohden vähän parani mutta ensi kaudella on oltava parempi, tai muuten Kevin ajautuu vielä christophergibsoniksi. Pystin saa tämän kauden osalta kuitenkin comebackinsa kanssa surkeasti epäonnistunut Tuukka Rask - 4 matsin aikana Rask hori 14 maalia alle 85 torjuntaprosentilla, ja sai Bostonin reilukerho-fanit jopa huutamaan Tuukan pelatessa jonkun toisen nevarimaalivahtinsa nimeä katsomosta, koska Rask oli niin huono - saatanan mulkut, menkää Winnipegiin sieltä! NHL:n parhaimmistoon vuosikymmenen ajan kuuluneen Raskin ura loppui ikävään mahalaskuun, mutta saipa hän nyt sitten ainakin raadiltamme lisää takansytykettä tämän palkinnon myötä!

Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)

Suomalaista rähisijää ei oikein tänäkään vuonna meinannut kaukaloista löytyä. Tilastojen mukaan 3 suomalaisnimeä ajautui tällä kaudella tappelukseen, Niko Mikkola, Jesperi Kotkaniemi ja Erik Haula heiluttelivat kukin kertaalleen nyrkkejä siellä, ja eikös ainakin Pedro Lindbohmkin ajautunut debyyttipelissään Floridan paidassa jonkinlaiseen nujakkaan.

Taklauksia suomalaisista jakoi eniten Jani Hakanpää ja Rasmus Ristolainen, molemmat naputtelivat päälle 200 taklausta. Hyökkääjistä eniten taklauksia jakoi varsin yllättävä nimi - Eeli Tolvanen, joka pommitti komeat 176 taklausta kauden aikana. Huomionarvoista on myös Markus Niemeläisen 82 taklausta, jotka tulivat 20 pelatun pelin aikana - 82 kauden otannalla tuo tekisi päälle 300 taklausta, ja se olisi koko NHL:n mittapuullakin ihan kärkilukemia. Myös Pedro Lindström taklaili mukavia määriä niissä peleissä joissa pääsi jäälle, koko kauden pelaamalla Pedro Linbergkin olisi päässyt Jani Hakanpään lukemiin. Haula, Lindell, Kapanen, Mikkola, Armia ja Luostarinen pääsivät kaikki taklausmäärissä yli 100 kappaleen.

Jäähypörssin suomalaisista voitti hieman yllättäen Mikko Rantanen, 56 minuutilla, Niko Mikkola tosin oli vain minuutin päässä takana. Haula, Hakanpää ja Ristolainen olivat sitten seuraavat nimet jäähypörssissä.

Näistä kaikista asioista yhdistelemällä, raatimme päättää myöntää tämän kauden Tauski Peltonen -trophyn Niko Mikkolalle, joka on osoittanut olevansa mukavan ilkeä pakki ihan NHL:n mittapuullakin, ja kivasti käyttää isoa kokoaan kaikenlaiseen pikkukiusaan. Ja kyllähän nyt Tauski -palkinnon saajan pitää ainakin kerran tapellakin! Hakanpää ja Ristolainen olivat myös lähellä, ja ensi kaudella saattaa sitten Niemeläinen ja Lindsson myös päästä hätyyttelemään tätä pystiä, kuin myös porilaiset nakkikioskimyllyttäjät Kotkaniemi ja Haula.

Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)

Tämän pystin kanssa raatimme joutui taas raapimaan päätä niin että tukka ja iho ja orvaskesi lähti, pääkalloonkin tuli reikä ja raavimme lopulta aivokuoremme vereslihalle. Täysin ilman jäähyminuutteja pelasi 3 suomalaista, näistä 2 tosin pelasi vain yhden pelin ja Otto Koivulakin vain 8 matsia, ei tommosilla pelimäärillä voi oikein mitään pystiä saada. Yli 10 peliä pelanneista Niku, Thomson ja Ranta saivat 2 jäähyminuuttia, ja yli 20 peliä pelanneista Salo, Maccelli ja hieman yllättäen joka paikassa taklannut Niemeläinen selvisivät 4 jäähyminuutilla. Vesalainen pelasi Winnipeg Koulukiusaajissa 53 matsia, ja keräsi vain 6 jäähyminuuttia - tosin ei se paljoa tuota enempää jäälläkään käynyt niissä pelaamissaan peleissä. Kiltti poika Barkov veti taas hullun lehmän vaihteella, ja napsi peräti 18 minuuttia - mikä helvetti siihen oikein on mennyt!

Sitten jos katsellaan taklaustilastoja, niin esiin nousee 43 peliä pelannut Kakko, joka taklasi vain 8 kertaa - mutta keräsi kuitenkin 10 jäähyminuuttia. Robin Salo taklasi vain 7 kertaa 21 pelaamassaan pelissä, ja Sami Niku 6 kertaa 13 pelin aikana. Kuten jo todettua, Niemeläinen taklaili aivan eläimenä kaikkialla, ja vähillä jäähyillä ja jääajalla selvinnyt Vesalainenkin jakoi kuitenkin miehekkäät 72 taklausta, ei se ole herttaista ja kilttiä.

Raatimme päätyi aivojemme kourimisen jälkeen antamaan pystin tämän kauden osalta Robin Salolle. Kakko ja Niku olivat sitten siinä hilkulla.

Plussapallo (paras +/- tilasto)

Sitten onkin aika siirtyä tällä kaudella keksittyihin uusiin palkintoihin. Plussapallo-pystin saajan näkee tutusta teksti-TV:n sivulta 238, ja sen alasivuja surffaillessamme raatimme tuli siihen johtopäätökseen, että Barkovin messevä +36 oli paras plus/miinus -lukema, joten Aleksander Barkoville lähtee tämäkin pysti. Mikko Rantanen oli erittäin lähellä +35 lukemallaan, ja myös Anton Lundell pisteli tulokaskaudellaan hienon +33 tauluun.

OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)

Huonoin plus/miinus on teksti-TV:n mukaan Joel Armialla, -15 on hänen lukemansa, joten sinne lähti tämä pysti. Viime kaudella Joppe pelaili Stanley Cup -finaalissa, nyt jumbojengissä kertyi eniten miinuksia suomalaisista. Henrik Borgström oli Armiaa lähellä, -14 oli hänen tilastonsa, ja sitten -10 lukemissa oli Donskoi, Kuokkanen ja Maccelli. Ristolainen kerrytti komeaa miinuslukemaansa tällä kaudella 8 negatiivisella merkinnällä lisää, ja uransa yhteislukema on nyt jäätävä -172.

Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)

Yhteensä kolme suomalaispelaajaa pelasi tämän kauden ilman tehopisteen tehopistettä. Komarov pelasi yhden 0+0 -matsin kunnes katosi Venäjälle, ja jostain helvetin syystä mies nimeltä Sampo Ranta pelasi Coloradon riveissä kauden alkuun 10 peliä, kiikaritehoilla kaikki. Mutta, oli yksi nimi, joka pelasi jopa tätä Sampo Ranta -nimistä ihmistä enemmän kiikaripelejä; Vancouverista Floridaan ulostettu, ja sieltä lopulta Detroitiin pullautettu Olli Juolevi hiihteli 18 peliä kiikareilla. Voi, voi, voi. No, saipahan Olli ainakin taas yhden teksti-TV raati -pystin, viime vuonna tuli Lady Boy, ja nyt Kiikaripoika! Saatanan poikia keräilevä friikki, mene Winnipegiin sieltä! Eikäku koulukiusaajienhan piti sinne mennä, unohdin, sori.

Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)

Niistä pelaajista, jotka saivat sentään jotain tehopisteitä kauden aikana aikaan, huonoimmalla piste per peli -keskiarvolla pelasi taklausautomaatti Markus Niemeläinen. Niemeläinen sai 20 pelin taklausmaratoninsa aikana vahingossa yhden syöttöpisteen, ja siitä tulee hänen piste per peli -keskiarvokseen 0,050. Kristian Vesalainen pelasi Winnipegissä jämäminuuteilla peräti 53 peliä, ja kellotti päätähuimaavat 2+1 näiden pelien aikana tauluun. Tästä piste per peli -keskiarvo on kuitenkin hitusen Niemeläisen numeroa korkeampi, 0,057 oli Vesalaisen lukema, joten pysti menee Markus Niemeläiselle.

Siinä ne olivat, perinteikkäät, kunniakkaat, aivan turhat ja päästä keksityt Suomalaisten NHL-pelaajien Teksti-TV Analyysi Palkinnot kaudelta 2021-22! Mutta ei tässä vielä kaikki, valitettavasti! Raatimme on päättänyt tämän kauden osalta ottaa sen verran taas mallia NHL:stä, että jaamme myös pleijaripalkinnot. Ne ovat:

Kon-Tiki Smythe Tikkanen (paras/näkyvin suomalainen playoffeissa)
Tämä pysti annetaan suomalaispelaajalle, joka on raatimme mielestä paras tai ainakin näkyvin suomalainen pelaaja pleijareissa. Tämän lisävaatimuksena on se, että suomalaispelaajan jengin pitää myös päästä pleijareissa pitkälle - melkein voisi jopa sanoa, että jos joku suomalainen pääsee finaaleissa asti pelaamaan, tämä pysti matkaa väkisin sellaiselle pelaajalle, ellei joku finaaleista ulos jäänyt ole sitten jotain aivan eläimellistä menoa esittänyt. Tätä palkintoa raatimme ei myönnä postyymisti edelliskaudelle, mutta esimerkin omaisesti, viime kaudella olisi se mennyt jollekulle Montrealin kolmikosta Joel Armia, Artturi Lehkonen ja Jesperi Kotkaniemi.

Jali Kulli (eniten pisteitä playoffeissa)
Tämä on ihan teksti-TV:stä tarkastettava juttu, eli se suomalainen, joka tekee pleijareissa eniten pisteitä, saa tämän erään entisen pleijareissa ihan OK-tasolla aina esiintyneen NHL-jääkiekkoilijan, ja nykyistä venäläisen käsinuken nimeä etäisesti muistuttavan palkinnon itselleen. Viime kaudella tämän olisi saanut Mikko Rantanen 5+8=13 tehoillaan.

Juha ”Sulaa” Metsola (tasoonsa nähden pahiten flopannut suomalainen playoffeissa)
Tämän saa se pelaaja, joka tasoonsa ja odotuksiin nähden vetää pleijareissa eniten vihkoon. Jos pelaaja on valmiiksi jo yhdentekevä, ei ole hyviä mahiksia saada tätä pystiä, tämä on tarkoitus antaa jollekin superstarballe joka ei onnistu jenginsä kanssa pääsemään pleijareissa pitkälle. Viime kaudella tämän olisi voinut antaa vaikkapa Aleksander Barkoville.

Ville-Joel Fucking Leino-Kiviranta (eniten tasoonsa nähden parantanut suomalainen playoffeissa)
Tämän saa taas se pelaaja, joka tasoonsa ja odotuksiin nähden vetää pleijareissa eniten yläkanttiin. Jos joku Rantanen vetäisi 3+2 tehoja pelistä toiseen, voisi tämä mennä superstarboillekin, mutta lähinnä tässä haetaan jotain pienemmän roolin veijoa joka jostain kumman syystä nousee parrasvaloihin. Edelliskaudella joku Montrealin finaalikolmikosta olisi tämän voinut saada, oisko vaikkapa Jesperi Kotkaniemi ollut eniten tasoaan isoissa peleissä nostanut naama tuolloin.

Noni, nyt tämä vuodatus on viimein ohi, menkää koteihinne siitä! Ja viekää kaikki paikoilleen nukahtaneet mukananne! Ensi vuonna raatimme jakaa taas nämä saatanan pystit uudestaan! Pysykää viritettyinä!

 

[FASlapsi]

Tässä vielä tämän kauden osalta päivitetty kunnitaulukko:

Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
2021-22 Aleksander Barkov

Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
2021-22 Aleksander Barkov

Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
2021-22 Mikko Rantanen, 36+56=92

Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
2021-22 Aleksander Barkov, 39 maalia

Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
2021-22 Sami Niku/Urho Vaakanainen, 0+6

Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell

Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
2021-22 Ville Husso

Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
2021-22 Juuse Saros

Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
2021-22 Miro Heiskanen

Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
2021-22 Joonas Donskoi

Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
2021-22 Christopher Gibson

Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
2021-22 Harri Säteri

Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
2021-22 Tuukka Rask

Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
2021-22 Niko Mikkola

Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
2021-22 Robin Salo

Plussapallo (paras +/- tilasto)
2020-21 Mikko Rantanen +30
2021-22 Aleksander Barkov +36

OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
2020-21 Patrik Laine -28
2021-22 Joel Armia -16

Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
2020-21 Sami Niku 6 ott. 0+0
2021-22 Olli Juolevi 18 ott. 0+0

Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
2020-21 Jani Hakanpää 0,070
2021-22 Markus Niemeläinen 0,050

 

[Kuuukko]

Kyllä jäätäisiin taas jossittelu asteelle, varsinkaan jos Filppula ei keväällä tuohon kerhoon pääse. Petteri Lindbohm "lähes kolmen kullan mies". Toivottavasti pääsee pelaamaan playoffsejakin sen verran, että Floridan voittaessa voidaan Lindbohm nostaa kolmen kullan klubiin. Peter Forsbergien, Jaromir Jagrien ja Sidney Crosbyjen seuraan. Meidän oma Petteri Lindbohm.

Jinxaan tämän jo valmiiksi. Finaalisarja on 3-0 tilanteessa Panthersille ja Lindbohm nousee pelaavaan kokoonpanoon Radko Gudaksen pelikiellon takia, mutta alkulämmittelyssä Barkovin tulinen rannari kimpoaa tolpasta Pedroa silmään. Tuloksena Lindbohmin sijaan kokoonpanoon nousee Robert Hägg, joka iskee pelissä 2 maalia, jälkimmäisen jatkoajalla, ratkaisten Stanley cupin Floridalle.

Muu joukkue suuntaa juhlistamaan mestaruutta ja Lindbohmin ura päättyy vakavaan silmävammaan.

 

[DavyJones]

Santtu Kinnuselle kahden vuoden tulokassopimus Panthersiin. Toki lienee enemmänkin ensi kauden juttuja.

 

[Merovingi]

Santtu Kinnuselle kahden vuoden tulokassopimus Panthersiin. Toki lienee enemmänkin ensi kauden juttuja.

Päätti vaihtaa näyttelijänhommat jääkiekkoon aika kypsässä iässä. Rohkea valinta!

 

[FASlapsi]

Ihan mukavasti lähtenyt suomalaisilla pleijarit käyntiin. Kultapossukerhosta Aho ja Rantanen ovat heti päässeet pisteiden makuun, Barkov veti ekan pelin kiikareilla mutta eiköhän sekin sieltä vielä heräile. Toivottavasti. Barkovilla on vähän jo sellaista lumiukon leimaa, hän ja hänen jenginsä tuppaavat floppaamaan pleijareissa ja isoissa peleissä. Tajusin vasta äsken, että Barkovhan ei ole toistaiseksi oikeastaan voittanut urallaan mitään, edes junnusarjoissa tai Liigassa. Pronssia ja hopeaa on tilillä sieltä sun täältä, mutta ei yhtään kultamitalia. Vastaavasti Aholla ja Rantasella on junnukultamitaleita SM-liigasta, Aholla on Liiga-mestaruuskin, ja Aho ja Rantanenhan olivat molemmat myös Suomen u20-kultaa voittaneessa jengissä.

Näiden jamppojen pleijaritilastojakin kun katselee, niin onhan noissa eroja. Barkovilla on toistaiseksi 17 playoff-peliä, ja niissä tehnyt tehot 4+10=14. Barkovia nuoremmilla Aholla ja Rantasella on paljon enemmän pleijaripelejä ja tehopisteitä; Aho on ehtinyt pelaamaan jo 36 pleijarimatsia, ja takomaan niissä 16+22=38 tehot, Rantasella on tilillään 44 pleijaripeliä, ja niissä tehtynä aika käsittämättömät 18+37=55. Rantanen ja Aho ovat toistaiseksi Kurrin lisäksi ainoat suomalaiset, jotka ovat NHL:n pleijareissa vetäneet yli piste per peli -keskiarvolla, ja Rantasella on jopa Kurria kovempi pistekeskiarvo.

Rantanen on jo 6. sijalla suomalaisten pleijaripistepörssissä, 108 matsia ja Stanley Cupin voittanut Jere Lehtinen on jo ohitettu, ja seuraavana Rantasella on edessään 80 pleijarimatsia pelannut Saku Koivu 59 pisteellään. Koivun jälkeen onkin sitten aika iso pomppu seuraavaan sijaan, Filppula on 166 matsissa tehnyt 86 pistettä. Pronssilla suomalaisista on Selänne, 130 peliä, 88 pistettä, hopealla Tiki 186 matsilla ja 132 pisteellä, ja kärjessä vähemmän yllättäen Jari Kurri, 200 peliä, 233 pistettä. Mutta se että Rantanen on 44 pleijaripelin otannalla tuolla jo painimassa on aika käsittämätöntä.

Ahokin on jo 38 pointsillaan top10-listalla, Lumme (44), Ruotsalainen (47) ja Lehtinen (49) ovat vielä Ahoa edellä, mutta saapa nähdä ovatko kauaa. Jos Carolina pääsee tänä vuonna pitkälle, on täysin mahdollista että Ahokin ohittaisi nuo kaikki vielä tämän kauden aikana.

Jani Hakanpää on muuten pelannut toistaiseksi 12 pleijaripeliä, aina kiikareilla. Joku saatanan Timo Blomqvist pelasi oman uransa aikana 13 pleijaripeliä, ilman pisteitä. Enää pari kiikaripeliä Hakanpäälle ja hän on KIIKARIKUNINGAS!

 

[Petros]

Ihan mukavasti lähtenyt suomalaisilla pleijarit käyntiin. Kultapossukerhosta Aho ja Rantanen ovat heti päässeet pisteiden makuun, Barkov veti ekan pelin kiikareilla mutta eiköhän sekin sieltä vielä heräile. Toivottavasti. Barkovilla on vähän jo sellaista lumiukon leimaa, hän ja hänen jenginsä tuppaavat floppaamaan pleijareissa ja isoissa peleissä. Tajusin vasta äsken, että Barkovhan ei ole toistaiseksi oikeastaan voittanut urallaan mitään, edes junnusarjoissa tai Liigassa.

Voittanut haastajansa Selke ja Lady Byng kattiloissa.

Siinäs sulle tilastoplärääjä

 

[Vikidiviimenen]

Tähän AHL-sääntöön liittyen, jota tuolla Pyyhtiän ketjussa sivuttiin, miksei Santeri Hatakkaa lähetetty takaisin ilvekseen tällä kaudella, kun laitettiin alas? Oli muistaakseni sopimus ilveksen kanssa vuoteen 24 tai 25 asti.

 

[Mängimies]

Tähän AHL-sääntöön liittyen, jota tuolla Pyyhtiän ketjussa sivuttiin, miksei Santeri Hatakkaa lähetetty takaisin ilvekseen tällä kaudella, kun laitettiin alas? Oli muistaakseni sopimus ilveksen kanssa vuoteen 24 tai 25 asti.

Varmaan, koska sai paikan ylhäältä kauden alussa. Tuo sääntö on kuitenkin tulkinnanvarainen eikä sitä voida tulkita tai toteuttaa ihan niinkään, että heti ensimmäisen farmikomennuksen osuessa lähetetäänkin säännön sanelemana Eurooppaan. Hatakka oli kuitenkin tosiaan alkukauden NHL:ssä ja sen jälkeen ensimmäisiä AHL:stä nostettavia pelaajia.

 

[Vikidiviimenen]

Varmaan, koska sai paikan ylhäältä kauden alussa. Tuo sääntö on kuitenkin tulkinnanvarainen eikä sitä voida tulkita tai toteuttaa ihan niinkään, että heti ensimmäisen farmikomennuksen osuessa lähetetäänkin säännön sanelemana Eurooppaan. Hatakka oli kuitenkin tosiaan alkukauden NHL:ssä ja sen jälkeen ensimmäisiä AHL:stä nostettavia pelaajia.

Joo ei ole helpoin sääntö tulkita ja oli siinä (is?)uutisessa kirjoitettu tyyliin että "ei saa lähettää farmiin". Ei ole sitten yhtään tarkennettu tai eritelty sitä.

 

[Vatanen]

Jani Hakanpää on muuten pelannut toistaiseksi 12 pleijaripeliä, aina kiikareilla. Joku saatanan Timo Blomqvist pelasi oman uransa aikana 13 pleijaripeliä, ilman pisteitä. Enää pari kiikaripeliä Hakanpäälle ja hän on KIIKARIKUNINGAS!

Jinxaus kuningas sinä olet.

 

[Micqou]

Jinxaus kuningas sinä olet.

Toki minuutti ennen loppua kakkossyöttö tyhjään maaliin :D

 

[FASlapsi]

Toki minuutti ennen loppua kakkossyöttö tyhjään maaliin :D

Ansaittu NHL-tason taitopiste! Blomqvist oli jo valmistellut Hakanpäälle paikkaa 13 pleijaripelin kiikaripoikakerhoon, mutta kutsu revittiin nyt sitten.

 

[Hippi Hiiri]

Toki minuutti ennen loppua kakkossyöttö tyhjään maaliin :D

Peli oli kuitenkin vähämaalinen, eli kuuluuko tämä kuitenkin laskea oikeaksi tehopisteeksi jatkissäännöillä?

 

[Kuuukko]

Peli oli kuitenkin vähämaalinen, eli kuuluuko tämä kuitenkin laskea oikeaksi tehopisteeksi jatkissäännöillä?

Piti tarkistaa videolta. Hakanpää heittää vasemmasta kulmasta purun ränniin vastakkaiselle puolelle, josta Sequinin huono haltuunotto/ohjaus vie kiekon keskialueelle, josta Raffl painaa karkuun. Hanifin ja toinen pakki nyt yrittää selkeästi heittäytymällä jotain tehdä, mutta keskellä Lindholm vetää suoralla selällä noin puolet matkasta. Lindholmin takia kategorisoisin pelleilymaalien joukkoon.