Tässä on paljon samaa kuin siinä ensimmäisen arvokisamitalin saavuttamisessa. 70-luvulta lähtien siitä haaveiltiin. Mitali jäi saamatta monta kertaa äärimmäisin marginaalein tai jopa suorastaan epäreilusti. Esteitä piisasi: Eferdriini, Wienin hovioikeus, Masken Carslsson, Mats Sundin, Luc Robitaille, Josef Kompalla, Alex Dell, joku-venäläinen-paskatuomari - to name a few.
Kun mitali lopulta paukahti -88, niin sitten mielessä alkoi siintää jopa mestatuus. Tai ainakin MM-mitali. Ainakin 1992 oltiin kisojen paras joukkue, mutta mitalin varmistuminen lämmitti liikaa mieltä ja finaali jäi laimeaksi esitykseksi. 1994 Suomi olikin sitten NHL:n ulkopuolisen kiekon suvereeni hallitsija, mutta yhä tuli kaikki mahdolliset perseilleenmenot kanukkeja vastaan. No lopulta sitten -95 räjäytettiin pankki. Muistan, että olin tuolloin iloinen, mutta hahmotin kyllä silloinkin että Suomen maajoukkue sai kyllä mieletöntä etua NHL-lakon takia. 1995 kisathan pelattiin ilman NHL-pelaajia. Suomella sattui olemaan sitten aika kovia nuoria just. silloin vielä Euroopassa.
Tässä 20 pisteen tavoittelussa ei ole mitään vastaavaa. Parhaat on pelissä mukana joka ilta. Ja tuolla parhaiden seassa suomalaiset SAALISTAVAT syöttöjä ja tykittävät maaleja. Joka yö.
Edellinen yö todisti sen kuinka lähellä tämä ennätys on. Secondary scoring iski hienosta, valitettavasti parhaat syömähampaat eivät päässeet tasolleen. Melkoista, että tämmöisellä ns. tasapaksulla esityksellä päästään kolmen pisteen päähän.