Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2019–2020

[Jippo]

Lydmanista tuli vielä mieleen, että kuinkahan monta kolmen hopean klubilaista jääkiekkomaailmassa on. Kerhosta joutuu pois, jos viimein voittaa jotain, esim. Kimmo Timonen ei enää kelpaa, vaikka 2010 hän jäsen olikin...

 

[Ollakseni]

Lydmanista tuli vielä mieleen, että kuinkahan monta kolmen hopean klubilaista jääkiekkomaailmassa on. Kerhosta joutuu pois, jos viimein voittaa jotain, esim. Kimmo Timonen ei enää kelpaa, vaikka 2010 hän jäsen olikin...

Jarkko Ruutu ainakin. Varmaan jostain muustakin maasta saattaisi näitä löytyä, mutta siinä on liikaa miettimistä.

 

[Elchubagabra]

Lydmanista tuli vielä mieleen, että kuinkahan monta kolmen hopean klubilaista jääkiekkomaailmassa on. Kerhosta joutuu pois, jos viimein voittaa jotain, esim. Kimmo Timonen ei enää kelpaa, vaikka 2010 hän jäsen olikin...

Mikä on virallinen 3 hopean klubi? Stanley Cup, olympialaiset ja WC? Lydellä on kait MM hopeakin vielä lisäksi. Harmittavasti kaveria voitot kiersi. Hieno pelimies oli ja kaikissa hopeoissa yksi pääarkkitehdeistä sinne asti pääsyssä.

 

[Jippo]

Ajattelin hopeaklubin samoilla säännöillä kuin kultakerhon, jossa ne viralliset kai on Stanley Cup, MM-kulta ja olympiakulta. Lydmanilla tosiaan päälle vielä World Cupin finaalitappio ja SM-hopea. Upean sarjan pilaa vain alle 18-vuotiaiden MM-kulta. Ei tainnut nuori poika tuolloin aavistaa, että urasta tulee noin hieno, mutta kultajuhlia ei enää tule.

 

[Dondon kellari]

Samoilla säännöillä kuin kultakerhoon en löytänyt viimeisen 25 vuoden aikana muita kuin suomalaisia. Suuri musta aukko ovat yhdysvaltojen olympiahopeat vuosilta 2010 ja 2002, kun joukkue ei ole MM-tasolla menestynyt edes hopean arvoisesti. Sama ongelma Saksalla vuonna 2018.

Potentiaalisimmat pelaajat löytyivät Ruotsin ja Venäjän riveistä. Sergei Gontšar olisi liittynyt klubiin 2010, ellei olisi erehtynyt voittamaan Stanley Cuppia vuotta aiemmin Penguinsin riveissä.

Ruotsalaisista Stanley Cup-finaalin häviämällä klubiin voisivat tällä hetkellä päästä Jakob Silfverberg ja Patrik Berglund. Jälkimmäinen tosin jätti NHL:n yllättäen taakseen viime kaudella, eikä ole kisassa mukana, ellei nähdä sitten käännettä suoraan urheiluelokuvasta.

Mikäli Yhdysvallat onnistuisi kampeamaan itsensä MM-finaaliin, ja häviämään sen, olisi klubin kannalta toivottavaa, että joukkueessa pelaisivat Zach Parise tai Joe Pavelski. Jenkkien ikkuna on tosin jo umpeutumassa, vielä muutama kausi sitten ehdokkaita häviämään finaalia oli reilusti enemmän. (Callahan, Whitney, Kesler, Malone)

 

[Porvoon Kärppä]

Koivun veljeksiä käy kyllä sääli. Molempiin ladattiin NHL-urallaan todella kovat odotukset. Jengiensä ykkösvaraukset ja monivuotiset johtohahmot.

Sakusta odotettiin vapahtajaa Montrealissa ja toivottiin että poika johdattaa legendaarisen kanadalaisen hockey townin taas glooriaan. Kipparin natsat monta vuotta, mutta eihän siitä mitään tullut. Suurimmaksi henk.koht. saavutukseksi jäi joku lohdutuspalkinto, jonka nimi ei nyt tule mieleen. Joukkue ei pärjännyt alkuunkaan.

Pikkuveli Mikolta odotettiin ihan vastaavaa Jenkkien hockey townissa Minnesotassa. Kipparin natsat monta vuotta, mutta tulos yhtä huono. Mikko ei pokannut edes lohdutuspalkintoa henk.koht. pytyistä. Jenginsä ei myöskään pärjännyt.

Kumpi veljeksistä vei jenginsä pleijareissa pidemmälle? Ei nyt jaksa historiaa perata.

Saku lähti vielä vanhoilla päivillään glory hunttaamaan Anaheimiin, Mikon aika taitaa olla ohi. Ehkä jostain jengistä pikku pesti löytyy vielä, mutta missään nimessä Mikko ei ole enää siinä iskussa, että hän olisi millään tavalla merkittävä palanen mestaruutta tavoittelevassa jengissä (kuten Saku oli Anaheimissa).

Säälittää siksi, että molemmat oli kuitenkin suomalaisella mittapuulla erittäin kovia jääkiekkoilijoita, mutta se jääkiekkoilijan suurin unelma, Stanley Cup, jäi saavuttamatta. Lohdutuspalkintona toki molemmilta löytyy MM-lätkä.

 

[julkki]

Koivun veljeksiä käy kyllä sääli. Molempiin ladattiin NHL-urallaan todella kovat odotukset. Jengiensä ykkösvaraukset ja monivuotiset johtohahmot.

Sakusta odotettiin vapahtajaa Montrealissa ja toivottiin että poika johdattaa legendaarisen kanadalaisen hockey townin taas glooriaan. Kipparin natsat monta vuotta, mutta eihän siitä mitään tullut. Suurimmaksi henk.koht. saavutukseksi jäi joku lohdutuspalkinto, jonka nimi ei nyt tule mieleen. Joukkue ei pärjännyt alkuunkaan.

Pikkuveli Mikolta odotettiin ihan vastaavaa Jenkkien hockey townissa Minnesotassa. Kipparin natsat monta vuotta, mutta tulos yhtä huono. Mikko ei pokannut edes lohdutuspalkintoa henk.koht. pytyistä. Jenginsä ei myöskään pärjännyt.

Kumpi veljeksistä vei jenginsä pleijareissa pidemmälle? Ei nyt jaksa historiaa perata.

Saku lähti vielä vanhoilla päivillään glory hunttaamaan Anaheimiin, Mikon aika taitaa olla ohi. Ehkä jostain jengistä pikku pesti löytyy vielä, mutta missään nimessä Mikko ei ole enää siinä iskussa, että hän olisi millään tavalla merkittävä palanen mestaruutta tavoittelevassa jengissä (kuten Saku oli Anaheimissa).

Säälittää siksi, että molemmat oli kuitenkin suomalaisella mittapuulla erittäin kovia jääkiekkoilijoita, mutta se jääkiekkoilijan suurin unelma, Stanley Cup, jäi saavuttamatta. Lohdutuspalkintona toki molemmilta löytyy MM-lätkä.

Nyt oma sarkasmitutka vähän rikki, mutta ehkä tämä tippuu siihen lokeroon...

 

[Porvoon Kärppä]

Nyt oma sarkasmitutka vähän rikki, mutta ehkä tämä tippuu siihen lokeroon...

Ei tuossa ollutkaan mitään sarkasmia, joten tutkasi ei ole ainakaan siltä osin rikki.

 

[RecordBreaker25]

Jarkko Ruutu ainakin. Varmaan jostain muustakin maasta saattaisi näitä löytyä, mutta siinä on liikaa miettimistä.

Sami Salo kuuluu myös tähän harvalukuiseen sarjaan. Listalta löytyy Ne samaiset tappiot World Cupin ja Torinon Olympialaisten finaaleissa, kun kaikilla muillakin jäsenillä. Näiden lisäksi MM-finaali tappio 2001 Saksassa ja ehkä katkerin tappio Vancouverin riveissä Bostonia vastaan finaaleissa 2011.

Lydman, Salo ja Ruutu siis toistaiseksi ainoat tämän klubin jäsenet. Timonen pääsi tästä kerhosta pois voitettuaan Stanley Cupin 2015.

 

[Pordinard]

Saku taitaa silti olla Montrealin historian rakastetuimpia kapteeneita, jääkiekko ja urheilu on muutakin kuin menestymistä ja pokaaleja. Vähän ronskia sanoa että "eihän siitä mitään tullut" koska Stanley Cup jäi saavuttamatta.

 

[Porvoon Kärppä]

Saku taitaa silti olla Montrealin historian rakastetuimpia kapteeneita, jääkiekko ja urheilu on muutakin kuin menestymistä ja pokaaleja. Vähän ronskia sanoa että "eihän siitä mitään tullut" koska Stanley Cup jäi saavuttamatta.

Kyllä mä luulen että nimenomaan se Cup oli silti sekä joukkueen että Sakun itsensä tähtäimessä. Montreal ei kuitenkaan päässyt Sakun johdolla lähellekään Stanley Cupia, joten huoletta sen voi sanoa ettei siitä mitään tullut. Kuten sanoin, sääli sinänsä koska molemmat Koivun veljekset olivat loistavia pelaajia. Saku jopa yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajiani henkilökohtaisestikin.

 

[Maukka187]

Mikä on virallinen 3 hopean klubi? Stanley Cup, olympialaiset ja WC?

Tämmösen voisi kyllä Suomessa lanseerata. Nimi vois olla esim Tappara-klubi. Tai vaikka Rautakorpi-klubi!

 

[Individual]

Jarkko Ruutu Club, mutta siellä lie kovin yksinäistä, koska Faslapsen sanoin noin jäätävää suomalaisuutta ei tavata missään muualla. SM-finaali, MM-finaali, WC-finaali, SC finaali, olympiafinaali ja kaikissa kuokkaan. Ei huono.

 

[5hole]

Jarkko Ruutu Club, mutta siellä lie kovin yksinäistä, koska Faslapsen sanoin noin jäätävää suomalaisuutta ei tavata missään muualla. SM-finaali, MM-finaali, WC-finaali, SC finaali, olympiafinaali ja kaikissa kuokkaan. Ei huono.

Ruutu sentään yhdessä SM-finaalissa ollut voittavanakin osapuolena.

 

[RecordBreaker25]

Ruutu sentään yhdessä SM-finaalissa ollut voittavanakin osapuolena.

Rudilla sentään on se voitettu SM-kulta. Lydman hävinnyt kaikki nämä. Myös sen SM-liigan finaalin. Sami Salo samoin voittanut SM-kullan joten Lydman on ainoa suomalainen, kuka hävinnyt kaikki viisi: SM, MM, WC, OL, SC. Klubin nimestä siis ei tarvinne keskustella. Hävityistä finaaleista huolimatta on Lyde yksi kaikkien aikojen suomalaisista pakeista.

 

[Rara]

Ensimmäistä kertaa koskaan Stanley cupin finaaleissa nähdään neljä suomalaista saman joukkueen pelaajaa. Ja jos Islanders vielä jotenkin onnistuu itsensä finaaliin kampeamaan niin nähtäisiin myös ensimmäistä kertaa viisi suomalaista yhtä aikaa finaaleissa.

Kahdesti on neljä suomalaista esiintynyt samoissa finaaleissa. Vuonna 1987 Jari Kurrin, Esa Tikkasen ja Reijo Ruotsalaisen Edmonton voitti Ilkka Sinisalon Philadelphian ja vuonna 2017 Olli Määtän Pittsburgh voitti Pekka Rinteen, Juuse Saroksen ja Miikka Salomäen Nashvillen.

 

[Lecavalier]

Ensimmäistä kertaa koskaan Stanley cupin finaaleissa nähdään neljä suomalaista saman joukkueen pelaajaa. Ja jos Islanders vielä jotenkin onnistuu itsensä finaaliin kampeamaan niin nähtäisiin myös ensimmäistä kertaa viisi suomalaista yhtä aikaa finaaleissa.

Kahdesti on neljä suomalaista esiintynyt samoissa finaaleissa. Vuonna 1987 Jari Kurrin, Esa Tikkasen ja Reijo Ruotsalaisen Edmonton voitti Ilkka Sinisalon Philadelphian ja vuonna 2017 Olli Määtän Pittsburgh voitti Pekka Rinteen, Juuse Saroksen ja Miikka Salomäen Nashvillen.

Nyt kun Tampa näyttäisi marssivan mesturuuteen, niin kuinka monta kertaa mahtaa suomalainen ollut häviävänä osapuolena finaaleissa 2000-luvulla. Tuntuu että näitä finaalin hävinneitä on vähintään tuplasti voittajiin verrattuna.

 

[Kuhta#9]

Nyt kun Tampa näyttäisi marssivan mesturuuteen, niin kuinka monta kertaa mahtaa suomalainen ollut häviävänä osapuolena finaaleissa 2000-luvulla. Tuntuu että näitä finaalin hävinneitä on vähintään tuplasti voittajiin verrattuna.

Jo 2010 jälkeen hävinneessä joukkueessa pelanneita on ainakin Rask x 2, Rinne, Saros, Salomäki, Donskoi, Leino ja Timonen.

 

[Rara]

Nyt kun Tampa näyttäisi marssivan mesturuuteen, niin kuinka monta kertaa mahtaa suomalainen ollut häviävänä osapuolena finaaleissa 2000-luvulla. Tuntuu että näitä finaalin hävinneitä on vähintään tuplasti voittajiin verrattuna.

Täältähän tuota voi tarkastella ja kyllähän se aika lailla juuri näin onkin. Kun Kurri viimeisen kerran nosteli maljaa vuonna 1990 yhdessä Tikkasen ja Ruotsalaisen kanssa niin tuon jälkeen suomalainen on ollut voittamassa finaalia 11 kertaa ja häviämässä 24 kertaa. Vain kerran tuon jälkeen eli 2015 voittajia on tullut kerralla enemmän kuin yksi.

Viime vuosina tyypillistä on ollut myös se, että kun suomalainen voittaja on saatu niin myös finaalia häviäjämässä on ollut suomalainen. Viimeksi 2007 suomalainen voitti, mutta ei hävinnyt. Suomalaispelaajien määrä ja merkitys joukkueelleen huomioiden voidaan myös sanoa että vuosina 2010 ja 2017 saatiin suomalaisnäkökulmasta katsoen väärä voittaja.

Jos jotain yhteen vetoa niin vuoden 1990 jälkeen finaalit ovat päättyneet suomalaisnäkökulmasta hyvin 4 kertaa (1999, 2001, 2007 ja 2015).

Huonosti on päättynyt 13 kertaa (1993, 1997, 1998, 2000, 2002, 2004, 2006, 2009, 2010, 2013, 2017, 2018 ja 2019).

Tasapeliksi lasketaan 4 kertaa (1994, 2008, 2011, 2016). Näistäkin 2011 voisi laskea tappioksi kun voittaja oli kakkosveskari Rask ja häviämässä Sami Salo, mutta kun Rask on kahdesti ollut tämän jälkeen finaalia häviämässä niin lasketaan tasapeliksi.

Eli harmillisen huonolta kyllä näyttää. Tulee mieleen Leijonien tai Jarkko Niemisen finaalit. Valitettavasti keskimmäinen listaus on saamassa tänä vuonna jatkoa, mutta odotellaan nyt lopullinen tuomio vielä.

 

[adolf]

Suomikiekko elää kaikkien aikojen kukoistusta, mutta negatiivisella kulmalla lähtee palstaveljet näemmä siitä huolimatta lähestymään asioita. Noh, eihän siinä. Jatkakaa.

 

[Nick Neim]

Suomikiekko elää kaikkien aikojen kukoistusta, mutta negatiivisella kulmalla lähtee palstaveljet näemmä siitä huolimatta lähestymään asioita. Noh, eihän siinä. Jatkakaa.

No jos käsitellään historiaa ja historia on negatiivista, niin miten itse asiaa lähestyisit?

Eihän tämä mitään suomalainen häviää aina koska pää ei kestä -tason paskaa ole, vaan ihan mielenkiintoisia koonteja eri finaalivuosilta. Ihan mielenkiintoista luettavaa.

 

[Rara]

Suomikiekko elää kaikkien aikojen kukoistusta, mutta negatiivisella kulmalla lähtee palstaveljet näemmä siitä huolimatta lähestymään asioita. Noh, eihän siinä. Jatkakaa.

Tulevaisuus näyttää toki ihan hyvältä ja kivahan se toki on että tässä viime vuosina suomalaisnimiä on löytynyt myös tekstitv:n pistepörssistä. NHL:ssä kuitenkin ensisijaisesti pelataan Stanley cupin voittamisesta ja siihen suomalaispelaajat eivät vielä ole olleet kovin suuressa määrin riittävän hyviä tai pelaavat ihan väärissä joukkueissa. Toivottavasti tämäkin tämän uuden nousun myötä korjaantuisi. Ehkä Barkov johdattaa Floridan ensi kaudella päätyyn asti (hymiö)

 

[Punakeltainen Kapina]

Suomen maajoukkueen äkkiseltään masentavalta näyttävä rekordi johtuu siitä, että lähes aina finaaliin on lähdetty altavastaajana ja usein selkeänä sellaisena. Tilastoa tarkemmin tarkastellessa paljastuu, että Suomi on ollut krooninen ylisuorittaja ja juurikin se pää on kestänyt erinomaisesti tiukassa paikassa, mutta finaalissa vastus on vaan materiaaliltaan liian kova.

Stanley Cupin suhteen suomalaisilla on käynyt vain yksinkertaisesti todella huono tuuri. Masentavaahan se on, muttei millään lailla negatiivista tulevaisuutta ajatellen. Pitkässä juoksussahan nämä tasoittuu tai jotain :)

 

[Kheldaur]

Voisin ihan mututuntumalla sanoa, että seuraavan 10 vuoden aikana saadaan jopa useitakin suomalaisia Cupin nostelijoita. Tulevaisuus on melko vahvoissa käsissä noiden huikeiden nuorten kanssa. En olisi kauhean huolissani tässä vaiheessa.

 

[Lecavalier]

Voisin ihan mututuntumalla sanoa, että seuraavan 10 vuoden aikana saadaan jopa useitakin suomalaisia Cupin nostelijoita. Tulevaisuus on melko vahvoissa käsissä noiden huikeiden nuorten kanssa. En olisi kauhean huolissani tässä vaiheessa.

Eiköhän näitä tulla näkemään, varsinkin kun suomalaisia rupeaa murtautumaan yhä enemmän merkittäviin rooleihin joukkueissaan. Sama trendi jatkunee tämän vuosikymmenen aikana.

Joka tapauksessa harmittavan vähän näitä uusia Stanley cup-voittajia, varsinkin merkittävässä rooleissa voittajajoukkueessa pelanneita suomalaisia on kertynyt tällä vuosituhannella. Näistä tämän vuosituhannen voittajista Selänne oli mestaruusjoukkueessa ykköskentän laituri ja Niemi tietysti torjui Chicagon mestaruuteen ykkösmaalivahtina. Mutta harva on varsinaisesti ollut merkittävässä roolissa Lord Stanleyta voittamassa tai taistellut Conn Smythe -trophysta.

Tähän toivon mukaan tulee muutos tulevaisuudessa ja tällä vuosikymmenellä. Selvästi merkittävimmissä rooleissa suomalaisia on esiintynyt näissä häviäjäjoukkueissa.

Kyllähän näitä tämän hetken kärkijoukkueita, joissa ei suomalaisedustusta ole riittää vielä Vegasin, Washingtonin, Tampan, Philadelphian, Toronton ja St. Louisin muodossa. Nämä siis potentiaalisia mestarikanditaatteja myös tulevina kausina.