Meikäläisen pikainen katsaus kauden alkuun suomalaisittain, perustuen lähinnä tilastoihin, highlightseihin ja odotuksiin pelaajan suoriutumisesta.
Loistava startti (odotukset ylittävä):
Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Kasperi Kapanen, Valtteri Filppula, Henri Jokiharju, Antti Raanta, Juuse Saros
Hyvää peliä (omalla tasolla):
Teuvo Teräväinen, Mikael Granlund, Aleksander Barkov, Joonas Donskoi, Mikko Koivu, Artturi Lehkonen, Markus Nutivaara, Markus Granlund, Leo Komarov, Esa Lindell, Sami Vatanen, Jesperi Kotkaniemi, Antti Suomela, Pekka Rinne, Joonas Korpisalo, Antti Niemi
Ihan ok (pystyy parempaan):
Patrik Laine, Joel Armia, Miro Heiskanen, Miikka Salomäki, Tuukka Rask
Ei ihan parhain startti (odotukset alittava):
Rasmus Ristolainen, Erik Haula, Jesse Puljujärvi, Jori Lehterä, Olli Määttä
Jokainen peli NHL:ssä kehitykselle positiivista (ei odotustasoa):
Juuso Välimäki, Kristian Vesalainen, Roope Hintz, Julius Honka, Juho Lammikko
Eli ihan hyvin on lähtenyt kausi suomalaisittain käyntiin. Erityisen positiivisena puolena Rantasen ja Ahon hurja kauden alku ja Kapasen onnistumiset Toronton ykköskentässä. Filppulan piste per peli kuudesta ottelusta viidellä pluspisteellä on erinomainen alku kahden vähän hankalamman kauden jälkeen. Chicagofanina Jokiharjun debyyttikausi on lähtenyt käyntiin erinomaisesti, enkä todellakaan odottanut kaverin olevan noin hyvä ja valmis NHL:ään. Raannalla ei ole helppoa Arizonan tasoisen joukkueen maalivahtina, mutta tilastot puhuvat puolestaan. SV ja GA:n perusteella luulisi pelaavan paljon kovemmassa joukkueessa. Tappioita ei ainakaan ole voinut pistää maalivahdin piikkiin. Saroksella kolme voittoa kolmesta ottelusta, vaikea löytää kritisoitavaakaan.
Puolustajista erityisesti Ristolaiselta (0+3 -6 seitsemässä ottelussa) ja Määtältä (0+0 -2 viidessä ottelussa) odottaisi selvästi parempaa, kun ovat kuitenkin parhaimmillaan ihan maailmanluokan puolustajia. Yksi piste seitsemässä ottelussa ei ole varmastikaan se mitä kukaan odottaisi Erik Haulalta mahtavan viimekauden jälkeen. Puljujärveä on vähän hankala kritisoida, kun Edmontonissa tuntuu olevan ongelmia löytää toimivia koostumuksia kaikille jotka eivät pelaa McDavidin kanssa. Vastuuta ja peliaikaa tippuu vähän miten sattuu, joten ei varmastikaan optimaalinen tilanne tasaiselle suorittamiselle. Silti yksi piste viidestä ottelusta on vähemmän kuin Puljujärven tasoiselta, jo lähes 100 pelin NHL-kokemuksen omaavalta huippulupaukselta odottaisi. Lehterän kohdalla aika kauaksi ollaan tultu 2014-2016 ajoista Stlouisissa, joiden pohjalta kaverille sorvattiin 4,7 miljoonan caphitin sopimusta. Viimeisin kausi oli melkoinen floppi ja kiikarit kahdeksasta pelistä ei lupaa kauhean hyvää tällekään kaudelle. Iltalehtien otsikot huumeyhteyksistä tuskin helpottavat tilannetta.
Kausi on kuitenkin vasta ihan alussa, joten toivotaan onnistumisia erityisesti Ristolainen, Haula, Puljujärvi, Määttä -akselille (ja miksei Lehterällekkin, vaikka usko siihen ei ole kovin suuri). Laineen viisi pistettä seitsemästä ottelusta ei ole mikään katastrofialku, mutta tietysti olisi toivonut vähän parempaa. Varsinkin kun useampi stara on vetänyt alkukauden lähemmäs kahden PPG:n tahdilla. Aholla, Rantasella ja Kapasella on jokaisella hyvät mahdollisuudet pelata elämänsä paras kausi, joten toivotaan tulosta tulevan jatkossakin hyvällä tasolla.
Kyllä kelpaa olla suomalainen lätkäfani.