Viiltävä yhteenveto NHL-pelaajistamme maajoukkueen näkökulmasta. Kausi oli erittäin vaikea suomalaisille, maalivahteja lukuunottamatta myös masentavin koskaan. Toki pelaajia on vielä enemmän kuin 90-luvun alussa, mutta tähdet puuttuvat. Paras suomalainen, Mikko Koivu, löytyy pistepörssistä sijalta 42. Jo Kurrin ajoista olemme tottuneet siihen, että ainakin yksi suomalainen on myös pistepörssissä paljon korkeammalla. Timonen on edelleen puolustajien aatelia, hänkin jo 38-vuotias, joten pakkeihin pitäisi pikaisesti saada profiilipelaajia.
Maalivahdit:Suomalaisvahdit ovat säilyttäneet asemansa. Niemi ja Backström löytyvät ihan maalivahtitilaston kärjestä, eikä paljon huonommin mennyt Raskillakaan. Rinne ei nyt ollut viimevuotisessa vireessä, mutta Lehtosen tavoin ykkösvahtina pelasi hyvän kauden.
+ Antti Niemi, Niklas Backsröm, Tuukka Rask, Pekka Rinne, Kari Lehtonen. Ykkösvahteja änärissä.
- Miikka Kiprusoff. Loistava ura päätöksessä. Vaikea kausi on takana ja todennäköisesti lopettaa uransa. Tietenkin kakkosvahdin paikka ja palkka vielä mahdollinen ja ainahan hänelle löytyisi rahakas työ KHL:stä.
( ) Jussi Rynnäs. NHL-statuksen myötä voi aina siirtyä rahakkaisiin tehtäviin. Ura NHL:ssä epätodennäköinen.
++ Sami Aittokallio. Kauden toiseksi tärkein debyytti. Harva muistaa, että on kulunut jo viisi vuotta edellisestä huippuvahdista, Raskista. Jos uusiutumisvauhti on tätä luokkaa, maalivahtiemme määräkin änärissä vähenee selvästi. Takana sopivan rosoinen ura, edessä kenties ykkösvahdin duunit muutaman vuoden sisällä. Aittokallio on toivottavasti tulevaisuuden tähti NHL:ssä ja olympiakisoissa.
Puolustajat: Murheenkryynimme. Jokainen lätkäfani tietää, että tällä osastolla on järkyttävä taitovaje ikäluokissa 1984-93. Nuorin melkein vakiopakkimmekin siirtyi jo Eurooppaan, Sami Lepistö (s. 1984). Tästä ei voi repiä huumoria, mutta onneksi sentään on mahdollisuuksia parempaan, Vatasen ja ikäluokan 94 myötä. Tämän hetken muista AHL-pakeistamme ei kannata odottaa vakiopakkeja änäriin.
+ Kimmo Timonen. Maailman eliittiä edelleenkin. Ikä asettaa omat reunaehtonsa jopa olympiaedustuksellekin.
+ Sami Salo. Takana hyvä kausi ja edessä ainakin yksi kausi. Olisi luottomies maajoukkueessa, mutta kts. Timonen.
+ Toni Lydman. Vakiopakkeja. Jaksanee vielä muutaman vuoden elleivät nuoremmat mene jo ohitse. Olympiakisoissa ehkä vanhin pakkimme.
- Joni Pitkänen. Taas kausi piloille loukkaantumisen vuoksi. Kuitenkin säilyttänyt asemansa vakiopakkina. Maajoukkue ei taida napata ensi vuonnakaan.
++ Sami Vatanen. Loistava debyytti, hieno kausi AHL:ssä. Samista tulee NHL-tähti, mutta Anaheimin on syytä raivata hänelle tilaa jo ensi vuodeksi. Muuten joku muu seura nappaa Vatasen. Luistelu silmiähivelevän kaunista ja kiekolliset taidot erinomaiset. Maajoukkueen kiekollinen liideri.
Hyökkääjät: Huonosti meni, mutta huonompaa on tulossa. Parhaista hyökkääjistamme nuorimmatkin ovat jo kolmekymppisiä ja parempaa ei ainakaan ensi kaudella ole tulossa. Mitä enempää voisi sanoa hyökkääjistä, joiden toiseksi paras maalintekijä on Selänne, 42-v.
+ Mikko Koivu. Joukkueensa kapteeni ja tähti, maajoukkueessa samoin. Ehdottoman välttämätön pelaaja olympiakisoissa.
+ Saku Koivu. Oliko kyseessä Sakun joutsenlaulu. Hieno kausi takana, vaikka lopussa ottelutahti hiivutti menoa. Kauden positiivisimpia yllätyksiä, mikä kertoo jo ihan kaiken hyökkääjätilanteestamme. Pistepörssissä 108. Olympiakisoissa kolmosketjun sentteri näillä näkymin.
+ Teemu Selänne. Vielä kausi, please. Loistava aloitus, toiseksi paras maalintekijämme. Ensi kaudella voisi pelata 3/4 peleistä ja jälki voisi silloin olla vielä kovaa. Jatkamisen myötä tavoitteena pysyvä paikka top 10, 700 maalia kuitenkin liian kova tavoite. Emeritus maajoukkueessa. Toivon, ettei yksikään fani enää mangu Teemua kisoihin, jotain rajaa.
+ Jussi Jokinen. Taattua Jokista, ensin varjojen mailla, sitten tähtiluokkaa. Jos otteet olisivat uransa aikana tasaisempia, kuuluisi Mikko Koivun luokkaan. Taattua maajoukkuekamaa, onneksi Jalonen ei enää ruorissa ensi vuonna.
+ Leo Komarov. Roolipelaajien eliittiä. Taidotkin Euroopan sarjojen kärkeä. Maajoukkueen vakiopelaajia.
+ Lauri Korpikoski. Rikkonainen kausi. Kolmosen työmyyriä. Vakiopelaajia. Maajoukkueen runkopelaajia olympialaisissa.
- Olli Jokinen. Hiipunut tähti. Pelaa pallo otsassa, eikä tulosta synny.
Kannattaisi ehkä siirtyä sellaiseen liigaan, josta elannon saisi helpommin. Ei käyttöä maajoukkueessa.
- Valtteri Filppula. Nuorin hyökkääjätähtemme. Rikkonainen kausi, pelannut odotuksia heikommin. Olympiakisoissa kulmakiviämme.
- Tuomo Ruutu. Erittäin rikkonainen kausi. Täyttä potentiaaliaan ei urallaan päässyt ulosmittamaan. Olympiakisoissa ykkösketjussa, mikäli terveenä.
- Ville Leino. Paljon melua tyhjästä, tehopalkka suhde pelaajalle suorastaan loistava. Kausi on ollut hyvin rikkonainen. Maajoukkueessa täysi arvoitus.
- Teemu Hartikainen. Piti nousta tikiluokkaan tai edes edariin. Vaan polkee edelleen paikallaan farmin ja edarin välillä. Maajoukkueessa vain nelosketjun rooleja.
- Antti Miettinen. Kävi kuittaamassa palkkashekit, hyvä juttu. Ei päässyt edes MM-kisoihin.
- Lennart Petrell. Roolipelaaja. Samoja tehtäviä myös olympiakisoissa, mikäli sinne valitaan. Siirto KHL:n toisi varmaan aika kivan tilin.
- Jesse Joensuu. Epäonnekas kausi. Maajoukkueessa mahdollisia nelosen pelaajia.
- Mikael Granlund. Huikeat odotukset, heikko tulos. Mutta realistisesti ajatellen ihan hyvä kausi AHL:ssä. Paljon kehitettävää, mutta potentiaalinen tähti kuitenkin. Ensi kaudella pitäisi saada jo vakiopaikka, ongelmana se, että on tottunut isoihin rooleihin. Maajoukkueen harvoja nuoria huippuja.
() Harri Pesonen. NHL-statuksen myötä mahdollisuus nostaa kiva tili KHL:stä. Tuskin käyttöä olympiakisoissa.
() Joonas Rask. Kuten edellä. Osoitus onnen ja tilaisuuden ihmeistä, tulee heti mieleen monta pelaajaa, jotka olisivat ansainneet näyttöpaikan änärissä Raskia enemmän. Ei kuulunut edes Jokereiden parhaisiin.