Suomalaiset live-esiintymiset?

[Jurvanen]

Ajattelin udella Jatkoajan kaikkitietävältä väestöltä, että mitkäs porukat ovat MUST livenä ja mitkä taas kannattaa kiertää kaukaa? Nimenomaan jotain perustelua olisi hieno kuulla, eikä vain listausta.
Itselläni ei ole niin kauheasti kokemusta live-esiintymisistä vielä, mutta joitakin mielikuvia jäi yhden keikan perusteella (&muiden kuvausten jne) mieleen.

Jurvanen tykkäsi:

Itse ajattelin listata mahtavista suomalaisista porukasta nimeltään DJBB, elikkästä Don Johnson Big Band. Tämä on poikkeus "yhden keikan perusteella"-säännöstä ja suosittelen varauksetta.
Ei voi kuin ihailla sitä tunnelmaa, jonka pojat onnistuvat keikallaan luomaan. Olen koneelleni haalinut ja radiosta nauhoitellut livekeikkoja ja kaksi päässyt toteamaankin paikan päältä. Myös televisiossa olen muutaman keikan nähnyt ja ei voi kuin ihastella. Mr Punk Anderssonin (Tommy Lindgren) liikkuminen lavalla ja se hitonmoinen intensiteetti... Lisäksi keikan aikana välittyy se tekemisen riemu helposti yleisöön. Suosittelen katsomista ihan avoimin mielin. Jos yhtään ottaa inholappuja pois silmiltä, tämä esiintyminen iskee.

Toisena "mahtavien elämysten" listalla on Semmarit, eli Seminaarimäen Mieslaulajat. Semi-hintahtava nimi pelottaa valitettavasti pois monia, mutta jälleen kerran: avoimin mielin koettuna mahtavaa meininkiä. Niinkin tylsä asia kuin kuorolaulu on onnistuttu mahtavan koreografian ja huumorin avulla nostamaan loistavaksi kokonaisuudeksi. Enempää en osaa sanoa, sillä kuorolaulua tämä on vain nimensä perusteella. Tylsää ei tule olemaan kuin tiukkapipoilla.

Tietysti listalle on pakko mainita myös nuorisonturmeleva Eläkeläiset. Meininki on niin uskomattoman mielipuolista, että ei paremmasta väliä. Kyytiä saavat soittimet ja puolihumalaiset vaarit ne vaan jaksavat innostaa. Tämä tuskin oli uutinen kenellekään

Lisäksi vaikutuksen tekivät livettelyllään Hullut Hattuset (Ilosaarirockissa viime kesänä) uskomattomalla eläytymisellään. Myös Giant Robot loi hyvin Ilosaarirockissa tunnelmaa sateesta huolimatta

Jurvanen ei tykännyt:

Tässä onkin vaikeampi sanoa mitään, joten teen päätelmät yhden keikan perusteella. Avaimena ennen tunnettu Asa oli aika hukassa keikalla. Vain uusia biisejä (vanhoja voi vetää, kun irtautui levy-yhtiöstä?) ja nekin puolirutiinilla läpi. "hittibiisi" Hitaammin meni penkin alle, koska herra unohti jossain kohtaa palan lyriikoistaan ja koska tausta tuli osittain koneelta (osittain livebändin kanssa), oli lopputuloksena sekoilu ja biisi uudestaan. Ei noin.

Vaikea sanoa muista, koska live-esiintyminen on lähes aina hyvä.

Kertokaa minulle?

 

[Lone Wanderer]

No, viime kesänä ensimmäistä kertaa näkemäni Mokoma sekä Ruoska laulu -ja soitinyhtyeet ovat parhaat näkemäni kotimaiset poppoot tähän mennessä.
Yhtyeet erottuivat positiivisesti eritoten lavakarismansa ansiosta. Toki myös yleisön mukaan saaminen ko. yhtyeiden laulannan myötä oli onnistunutta.

Suosittelen näitä kahta kotimaista orkestia erityisen lämpimästi varsinkin raskaamman musiikin ystäville, mutta enpä ihmettelisi, vaikka nämä livenä kolahtaisivat myös muunlaisten musiikkityylien ystäville.

Hyvinä bändeinä pidän myös lähes kaikkien jossain näkemiä Apulantaa ja Klamydiaa, jotka olen itsekin molemmat appatirallaa 10 kertaa nähnyt, mutta aina on keikka ollut poikkeuksellisen hyvä.
Kotiteollisuus kuului ennen samaan kategoriaan, mutta heidän live-esiintymisensä on koenut melkoisen inflaation viime aikoina. Lähinnä kai sen takia, että Hynynen on vähentänyt yleisölle vittuilujaan huomattavasti siitä, kun ekan kerran bändin livenä näin n. 4 vuotta sitten.

Huonoja kotimaisia livebändejä ei tule äkkiseltään mieleen kuin yksi, mutta se on sitten sitäkin hirveämpi.
Kyseessä on siis levyllä kuultuna jopa "ihan jees" kategoriaan sujahtava The 69 Eyes -niminen orkesteri, jonka olen pakon edessä joutunut pari kertaa katsomaan. Onneksi tosin toisella kerralla vain biisin verran.
Bändi jo kokonaisuudessaan on melkoinen flegmaattisuuden ilmentymä.
Ainoa, mikä näyttää jotain elon merkkejä, on rumpali JussiKuusYsin välillä korkealle nouseva ja pönttöjen takaa vilahteleva vasen käsi, mutta muuten ollaankin sitten synkkiä arskat päässä, eikä paljon välispiikkejä väläytellä.

Yleisökin tuntui kuolevan keikoilla pystyyn, minuutit mateli, tuntui ettei se koskaan lopu. Poiskaan ei tuolla ekalla kerralla zombien keskeltä uskaltanut lähteä. Painajaisia näen vieläkin.

Kuitenkin, ehkä jopa tuota kuollutta tunnelmaa kamalampi asia ko. keikoilla oli bändin laulajan JyrkiKuusYsin hirvittävä mölinä, jota mies itse ilmeisesti kutsuu lauluksi.
Huomasi heti, ettei levyllä laulettu matala ääni ollut Jyrkin oikea lauluääni, eikä hän sitä keikoilla saanut mitenkään irti puristettuakaan, vaan syntyi epämääräistä mölinää, ähinää ja puhinaa, joka muistutti lähinnä lihavan maatalon isännän saunan lauteilla suorittamaa souturetkeä vielä lihavamman maatalon emännän kirkkoveneellä.

Ei hyvä.

nimim. U gotta... hrmhääh, köööh, krääh.....fiil.... mrööööööh! berliinmöh.. yeah.. puuuh! beibe.

 

[JanJ]

Suosittelen katsomista ihan avoimin mielin. Jos yhtään ottaa inholappuja pois silmiltä, tämä esiintyminen iskee.

Minä menin ilmaisella piletillä keikalle avoimin mielin. Harvemmin sitä yhtä pahasti pettyy. Yleisön epäonnistuneet huudatukset ja "energinen" laulajakin oli lähinnä säälittävä apina. Eipä tarvi enää mennä keikalle.

Tietysti listalle on pakko mainita myös nuorisonturmeleva Eläkeläiset. Meininki on niin uskomattoman mielipuolista, että ei paremmasta väliä. Kyytiä saavat soittimet ja puolihumalaiset vaarit ne vaan jaksavat innostaa.

Olen ollut Eläkeläisten kanssa lavalla Ruisrockissa. Tosin yksi Jatkoajan nimimerkki on jopa laulanut Eläkeläisissä. Meininki perustuu toki viinaan, joten puolihumalainen on liian vaisu ilmaisu. Ainakin tuolla keikalla rumpali sammui viimeisen biisin viimeiseen rummunlyöntiin.

CMX oli joskus todella hyvä livenä. Sittemmin äijät on vaihtuneet, lihoneet ja alkaneet soittamaan paskaa pseudofilosofiaprogeansa.

 

[pygmalion]

Sen verran pitää vetää kotiin päin eli Turkuun, että totean laulu- ja soitinyhtye Sweatmasterin olevan tämän hetken kovimpia kotimaisia livepumppuja. Jos yksinkertaisuudessaan nerokas kitararunttaus kolahtaa, kannattaa ehdottomasti mennä suorittamaan hikijumppaa näiden enrgisten sällien saapuessa kylille. Hieno meininki, hienoja biisejä, hienot fiilikset keikan jälkeen.

Kolmen viime vuonna nähdyn livevedon perusteella uskallan myös hehkuttaa Disco Ensemblen lavakuntoa. Tapporiffejä, riittävästi tempoa, nuoruuden raivoa ja innostunutta yleisöä. Räimemusiikin ystävälle nämä sessiot ovat todellista nannaa, toimii vaikka ei olisi tuotantoon tutustunut ennalta.

Myös edellä mainittu CMX on edelleen livebändinä lyömätön, ellei kärsi JanJ:n tavoin herrojen nykytuotantoon liittyvästä allergiasta. Tämä orkesteri ei oikeastaan ikinä petä odotuksia.

 

[pasil]

Sir Elwoodin hiljaiset värit. Suosittelen lämpimästi. Soundi livenä aivan loistava ainakin pre-remontti-Lutakossa.

 

[Metalwarrior]

Seuraavassa allekirjoittaneen kokemuksia:

Viikate jätti todella hyvän maun livekunnostaan syksyllä. Muhkeat rautalankahevisoundit yhdistettyinä Kaarlen jännään vokalisointiin, tämä toimii.

Popeda jaksaa edelleen tien päällä. Kovaäänistä, rankkaa suomirockia. Keikalla monta luokkaa parempi kuin levyllä.

Teräsbetonin keikat ovat edelleen yhtä hurmosta. Hyvät soundit eikä volumea liikaa. Helvatin kova livebändi.

Sonata Arctica on livenä tätä nykyä rautaa. Vuosien työ on nyt tuonut varmuuden keikkaesiintymiseen. Ja muusikot ovat teknisesti huippuja.

Ja sitten vähemmän hyviä:

Tommi Läntinen on tätä nykyä mukarock joka todellisuudessa kosiskelee teinityttöjä tai toimistotätejä. Lääppii akustista kitaraa ja näyttää hevimerkkiä. Fuck yeah!

Yön keikat ovat kaksijakoisia: Vanha matsku toimii edelleen, mutta uusia biisejä ei kestä kuunnella. Todellista tanssilavaiskelmää.