Kuten tuossa ylempänä jo kirjoitin niin tämähän johtuu enemmänkin siitä, että vasta viime vuosina tuo trendi on yleistynyt ja jätkiä on uskaltanut lähteä rapakon taakse koittamaan rahkeitaan rohkeammin. Samalla näiden liigojen valmennuksen tasokkuus on vihdoin tajuttu myös Suomessa ja toivonkin, että Määtän, Hongan ja Juolevin esimerkit kirvoittavat suomalaisia yhä reippaammin lähtemään tuonne.
Onhan sieltä nyt kuitenkin tulossa ensi kesän varaustilaisuuteen tod.näk. ykköskierrokselle WHL:ssä pelaava Juuso Välimäki, OHL:ssä puolestaan Juho Lammikko on saanut peliinsä enemmän sitä miehekkyyttä ja valmiutta tulevaa AHL-kautta silmälläpitäen
Eihän tuo CHL ole mikään automaattinen tie onneen ja isoille rahoille, mutta kyllähän sieltä kuitenkin vuodesta toiseen nousee esille mitä uskomattomimpia pelaajia ja NHL:n kärkipään varauksia. Valmennuksen taso on suurimmilta osin erinomaisella tasolla ja tuolla eurooppalaisten pelaajien on hyvä opetella P-Amerikkalaisen pelin salaisuudet ennen ammattilaisuraa. Ei se ole sattumaa, että niin moni ruotsalainen ja jopa venäläinenkin lähtee tuonne liigoihin, vaikka omassa maassakin olisi tarjolla huippuluokan valmennusta - Todistettavasti. Rickard Rakell, Gabriel Landeskog, Fredrik Sjöström, Victor Rask, Alexander Nylander.. Muutamia nimiä mainitakseni länsinaapurilta. Osa lähti varauksena jälkeen vasta P-Amerikkaan, osa pelasi siellä jo varauksen tullessa, mutta yhtälailla jokaisen peli kehittyiä siellä ja kaikki pääsivät todistetusti sisään systeemiin varsin hyvin.
Ite toivoisin jatkossa enemmän sitä urasuunnittelua ja kehityspolkusuunnittelua, kuin tällaista, että on kädessä kasa erilaisia palikoita ja on kolme reikää, kolmion muotoinen, neliön muotoinen ja pyöreä ja sitten ne kaikki palikat yritetään väkisin ängetä yhteen ja samaan reikään. Keskustelu on usein sitä, että kumpi on parempi paikka pelaajalle yleisellä tasolla, CHL, vai Suomi ja pelaajat lähtevät CHL:n enemmän trendin, tai muiden jääkiekon ulkopuolisten syiden vuoksi, kuin sen mukaan, mikä on itselle pelaajana paras paikka.
Venäläisten kohdalla on nähty, että yleisellä tasolla CHL tuottaa heikkoja tuloksia venäläisten pelaajien kehittämisessä. Erityisesti venäläisten hyökkääjien kehittämisessä. Poikkeuksiakin toki on ja näyttäisi siltä, että venäläisten puolustajien kohdalla CHL tuottaa kokolailla yhtä hyviä tuloksia, kuin Venäjän oma systeemikin.
Suomalaisten kohdalla tilanne on vähän sama, kuin venäläistenkin kohdalla. Kokemusta suomalaisista CHL-pelaajista on paljon vähemmän, kuin venäläisistä CHL-pelaajista, mutta näyttäisi siltä, että puolustajien osalta CHL on tekemässä ihan hyvää jälkeä, kuin kotimaankin systeemi. Tietysti tässäkin on keskeisessä asemassa se, että täytyy tajuta, keiden pelaajien kohdalla CHL tekee parempaa jälkeä ja keiden kohdalla kotimaan systeemi tekee parempaa jälkeä. Jonkun Vili Saarijärven, tai Julius Hongan kohdalla on helppo sanoa, että kannatti lähteä mieluummin, kuin jäädä Suomeen. Ristolaisen kohdalla taas on helppo sanoa, että kannatti jäädä Suomeen.
Hyökkääjien osalta homma on ollut aika hakusessa niin suomalaisten, kuin venäläistenkin kanssa. Jollekin Juho Lammikolle voi tulla mauste kanadalaista fyysisyyttä peliin mukaan ja hyvässä lykyssä kaveri voi kehittyä NHL-tasolle. Henri Ikoselle ratkaisu Pohjois-Amerikkaan siirtymisestä näytti hyvältä, kun paikkaa Kalpaan ei ollut luvassa ja päätös oli tehtävä SaPkon ja CHL:n väliltä. Nyt kuitenkin, kun CHL-keikan perään otettiin heti kolme vuotta AHL-komennusta, niin aika hankalaa se on siellä ollut.
Tänä kesänä on nyt lähdetty urakalla CHL:n ilmeisesti Suomen juniorimaajoukkueiden menestyksen seurauksena sieltä suunnasta lisääntyneen kiinnostuksen myötä. Monien lähtijöiden taustalla on havaittavissa myös omaan kotiseuraan liittyviä syitä, kuten että Jokerit pelaa KHL:ssa. Lähtökohtaisesti monien näiden nyt lähtemässä olevien päätöksistä puuttuu urasuunnittelun kannalta logiikkaa ja odotankin nyt mielenkiinnolla, millaisia tuloksia näiden kavereiden kanssa sieltä tulevaisuudessa tulee. En nimeä etukäteen ketään pelaajia, koska nimet on sopimuksissa, mutta aika selvä käsitys mulla on siitä, että ketkä tästä Pohjois-Amerikkaan siirtymisestä hyötyvät ja keiden ura lähtee alamäkeen.
USHL sopii suomalaisille yleisesti ottaen ehkä paremmin, kuin CHL. Tolvasen kannalta on jännä nähdä, miten ura menee jatkossa... Bluesia ei enää ole, joten siellä mies ei voisi pelata missään tapauksessa tulevalla kaudella... USHL:sta varmasti saa vielä ihan hyvin irti ja valmistautuu siellä yliopistosarjaa varten... kuinkahan pitkäksi tuo yliopisto ura mahtaa sitten jäädä... pelaako pidempään, kuin kaksi vuotta ennen, kuin NHL-kutsuu... aika kova lupaus tuohon NCAA putkeen...
