Siis tottakai realiteetit pitää ottaa huomioon. Paikkoja on rajatusti ja ylhäällä on jo tietyt pelaajat sopimuksissa, joidenka tilalle ei niin vain voi mennä. Vaikka siellä on se helvetin Clearykin, niin Teemun itsensä kannalta parempi on pelata 20min roolissa säännöllisesti AHLää, kuin olla pop-corn katsomoroolissa sillointällöin pelaten Wingsissä. Se kehittää häntä yksilönä eniten, jotta Pulun ura on sitten tulevaisuudessa mahdollista viedä korkeimmalle mahdolliselle tasolle.
Asia on näin, sikäli kuin nuo ovat ne vaihtoehdot. Babcockin ollessa penkin takana nuo lienevät ne vaihtoehdot
Ongelma ei ole se näyttöpaikka. Koko ajan ulkopuolelta toivotaan valtavasti sitä, että Pulkkisen pitäisi saada näyttää. Red Wingsin organisaatio ei sitä tarvitse tietääkseen, mihin Pulkkinen kykenee.
Tarkoitatko tällä nyt vakavissasi sitä, että Detroit-johto tietää tasan tarkkaan, miten Pulkkisen peli kääntyy NHL-tasolle? Tuo nyt on jo meinat aika paksua huttua ihan jo siitä huolimatta, että Detroit-organisaatio joidenkin silmissä niitä omnipotentteja ominaisuuksia omaakin. Tätä asiaahan on puitu jo, mutta Pulkkinen kuuluu ominaisuuksiltaan siihen riskiryhmään, jotka tekevät isoja tehoja alemmissa sarjoissa, mutta ovat käytännössä hyödyttömiä NHL-tasolla. Se, mihin ryhmään Pulkkinen viime kädessä kuuluu, jää nähtäväksi, mutta sitä ei kyllä 100% varmaksi kukaan pysty sanomaan.
Hirveästi esimerkkejä ei silti ole, että Red Wings olisi pelaajapolitiikallaan hirvittävästi pelaajia tuhonnut. Koko ajan kaikki spekulaatiot perustuvat vain pelkkään oletukseen ja reaalitason esimerkit puuttuvat. Enemmänkin Red Wingsin kärsivällinen pelaajapolitiikka on vain pelaajan hyväksi pitkällä tähtäilellä, vaikka nettiniilot kuinka väittäisivät hätäisemmistä lyhyen tähtäimen ratkaisuista muuta.
Reaalitason esimerkit puuttuvat? Juurihan pari viikkoa sitten Mattias Bäckman pakkasi laukkunsa ja lähti Griffinsista takaisin Ruotsiin, koska koki tilanteensa mahdottomaksi. Järnkrok annettiin käytännössä ilmaiseksi Nashvilleen. Lähihistoriassa esim. Adam Almquist ja Jan Mursak lähtivät Eurooppaan. Myös Tatar antoi yhdessä vaiheessa todella turhautuneita kommentteja. Onhan näitä.
Toisaalta väitteesi pitää sikäli paikkansa, että emme käytännössä ikinä voi tietää, oliko nähty toimintatapa se oikea, koska emme ikinä voi vertailla kahden eri skenaarion lopputulosta tosielämässä. Tähän liittyen olenkin huomannut selvän narratiivin Wings-leirissä. Aina, jos jokin prospecti epäonnistuu, on syy tässä prospectissa itsessään. Jos taas onnistuu, niin kiitos on yksinomaan Detroitin jumalallisen järjestelmän.
Tässä suhteessa minua huvitti eritoten tuo case-Järnkrok. Tälläkin palstalla häntä pidettiin pitkään messiaana, joka tulee tuon sentteritilanteen Detroitilla tulevaisuudessa pelastamaan ja on täten verrattavissa Zetterbergiin ja kumppaneihin. Sitten hänen treidinsä jälkeen vähän ajan kuluttua takit vain suhisivat ja Järnkrokista tuli kärjistäen kasa sitä itseään joka "ansaitsi lähteäkkin". Tälläkin palstalla ainakin on nähty yhden tätä messiaana ennen pitäneen nimimerkin vähätteleviä viestejä hänen tehopisteistään Nashvillessa tällä kaudella. Mitä nyt olen itse lukenut, niin Nashvillessa ollaan hyvinkin tyytyväisiä Järnkrokiin vaikka ei nyt ehkä ihan messias olekaan.
Sama hieman toistui Bäckmanin osalta. Hänhän saapui lätäkön toiselle puolelle isoin odotuksin ja jopa "varmana tulevaisuuden top-4-pakkina". Nyt sitten turhautui todella nopeasti Wings-organisaatiossa olemiseen ja lähti takaisin Ruotsiin, niin syy oli tietenkin Bäckmanissa ja "ansaitsi lähteäkkin".
Tällä logiikalla päästään melko vaivattomasti siihen, että systeemi on erittäin hyvä, koska epäonnistuminen on aina yksilöiden vika ja onnistumiset systeemin ansiota.