Suomalaiset puhuvat suomalaisen tekemisen ja laadun erinomaisuudesta, sekä sitä pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Minulla on kuitenkin alkanut vahvistumaan merkittävästi sellainen tunne, että kyseessä on enemmänkin myytti. Myytti, joka on vielä kaiken lisäksi haitallinen Suomelle ja suomalaisille, koska meistä on tullut tyytyväisiä itseemme ja pidämme tekemisemme korkeaa laatua automaationa. Esimerkiksi eurooppalaisessa kontekstissa työn laadun ja tuottavuuden puitteissa voi pohtia, että onko Suomi muuta kuin keskinkertaisuus, ja ikäväkseen vielä logistisesti haastavassa paikassa? Toki joillain aloilla Suomi on kansainvälisesti hyvä ja yhteiskuntana Suomi on monella mittarilla onnistunut, mutta siinäkin näytettäisiin nyt olevan pisteessä, että jotain merkittäviä muutoksia pitäisi yhteiskuntaan tehdä, jotta siellä piikkipaikalla pysytään, eikä vain jatketa samalla kaavalla tyytyväisinä siihen asti, että homma lysähtää kasaan.
Minulle tämän keskustelunavauksen teki kaverini ja kollegani vuosia sitten, kun puhuimme Suomessa valmistettujen tuotteiden laadusta. Kun hän nosti asian esiin, niin ensi reaktio minussa ja muissa oli jälkikäteen katsottuna melko defensiivinen ja jopa hieman loukkaantunut, mutta tässä nyt kun on vuosia seurannut tilannetta ja kiinnittänyt aika ajoin tuosta näkökulmasta asiaan huomiota, niin en ole voinut välttyä ajatukselta, että kaverini oli itseasiassa varsin oikeassa. Esimerkkejä aiheesta löytyy niin uutisista kuin omakohtaisistakin kokemuksista. Mieleen juolahtaa esimerkiksi Kemianteollisuuden ulostulo siitä, että suomalaisten huippuosaajien määrä ja luonnontieteellis-matemaattinen osaamistaso on laskenut, eikä heille riitä työntekijöitä tässä maassa. Näiden lisäksi tietysti omat kokemukset yleisesti virastojen ja yritysten tai niiden työntekijöiden töhöttämisestä, josta kuvittelin pääseväni eroon muuttamalla takaisin Suomeen.
Ihmiset, jotka syntyvät saavutettuun asemaan, eivät monesti näe sen työn määrää, jota vanhemmat (edeltäjät) ovat mahdollisesti joutuneet tekemään sen saavuttaakseen. Onko suomalaisista tullut niitä My Supersweet 16 -teinejä, jotka saavat 16-vuotislahjaksi Fordin, mutta alkavat itkemään ja vaativat Mersua? Amerikkalaisilla on myös paljon katteetonta ylpeyttä omasta maastaan ja "Made in USA"-laadusta, mutta luin tuossa taannoin, että esim. GMC:n tehtaalla Detroitissa valmistetuista osista tulee keskimäärin merkittävästi enemmän reklamaatioita kuin Meksikossa valmistetuista. Toisin sanoen todellisuudessa Jesús ja Diego tekevät pienemmällä palkalla parempaa jälkeä. Eikä tämä suinkaan ole ainutlaatuinen keissi. Omassa pohdinnassani on, että päteekö tämä sama tilanne meihin, eli muualta saa samaa laatua, mutta halvemmalla?
Keskustelun avausta vähän hankaloittaa se, että teemana suomalaisten kollektiivinen ajatus omasta paremmuudesta ulottuu koko yhteiskuntaan, mutta haluan erityisesti sen sisällä nostaa jalustalle työn laadun ja tuottavuuden. Miksi avaan ketjun tälle aiheelle? Haluaisin selvittää keskustelun kautta, että a) miltä osin suomalaisen tekemisen korkea laatu on totta ja miltä osin harhaa, sekä vielä tärkeämpänä b) onko Suomi ja suomalaiset mukavoituneet ja ylpistyneet niin, että siitä kärsii ahkeruus ja tekemisen laatu? Sitten tietysti c) mikäli ilmiö on todellinen ja Suomi kärsii ns. omien pierujensa haistelusta, niin miten asia voidaan ratkaista?
Edit. Aiheesta löytyi myös hyvä juttu YLE:ltä vuodelta 2016, joka käsittelee monia suomalaisen osaamisen ja kilpailukyvyn kipupisteitä.
Minulle tämän keskustelunavauksen teki kaverini ja kollegani vuosia sitten, kun puhuimme Suomessa valmistettujen tuotteiden laadusta. Kun hän nosti asian esiin, niin ensi reaktio minussa ja muissa oli jälkikäteen katsottuna melko defensiivinen ja jopa hieman loukkaantunut, mutta tässä nyt kun on vuosia seurannut tilannetta ja kiinnittänyt aika ajoin tuosta näkökulmasta asiaan huomiota, niin en ole voinut välttyä ajatukselta, että kaverini oli itseasiassa varsin oikeassa. Esimerkkejä aiheesta löytyy niin uutisista kuin omakohtaisistakin kokemuksista. Mieleen juolahtaa esimerkiksi Kemianteollisuuden ulostulo siitä, että suomalaisten huippuosaajien määrä ja luonnontieteellis-matemaattinen osaamistaso on laskenut, eikä heille riitä työntekijöitä tässä maassa. Näiden lisäksi tietysti omat kokemukset yleisesti virastojen ja yritysten tai niiden työntekijöiden töhöttämisestä, josta kuvittelin pääseväni eroon muuttamalla takaisin Suomeen.
Ihmiset, jotka syntyvät saavutettuun asemaan, eivät monesti näe sen työn määrää, jota vanhemmat (edeltäjät) ovat mahdollisesti joutuneet tekemään sen saavuttaakseen. Onko suomalaisista tullut niitä My Supersweet 16 -teinejä, jotka saavat 16-vuotislahjaksi Fordin, mutta alkavat itkemään ja vaativat Mersua? Amerikkalaisilla on myös paljon katteetonta ylpeyttä omasta maastaan ja "Made in USA"-laadusta, mutta luin tuossa taannoin, että esim. GMC:n tehtaalla Detroitissa valmistetuista osista tulee keskimäärin merkittävästi enemmän reklamaatioita kuin Meksikossa valmistetuista. Toisin sanoen todellisuudessa Jesús ja Diego tekevät pienemmällä palkalla parempaa jälkeä. Eikä tämä suinkaan ole ainutlaatuinen keissi. Omassa pohdinnassani on, että päteekö tämä sama tilanne meihin, eli muualta saa samaa laatua, mutta halvemmalla?
Keskustelun avausta vähän hankaloittaa se, että teemana suomalaisten kollektiivinen ajatus omasta paremmuudesta ulottuu koko yhteiskuntaan, mutta haluan erityisesti sen sisällä nostaa jalustalle työn laadun ja tuottavuuden. Miksi avaan ketjun tälle aiheelle? Haluaisin selvittää keskustelun kautta, että a) miltä osin suomalaisen tekemisen korkea laatu on totta ja miltä osin harhaa, sekä vielä tärkeämpänä b) onko Suomi ja suomalaiset mukavoituneet ja ylpistyneet niin, että siitä kärsii ahkeruus ja tekemisen laatu? Sitten tietysti c) mikäli ilmiö on todellinen ja Suomi kärsii ns. omien pierujensa haistelusta, niin miten asia voidaan ratkaista?
Edit. Aiheesta löytyi myös hyvä juttu YLE:ltä vuodelta 2016, joka käsittelee monia suomalaisen osaamisen ja kilpailukyvyn kipupisteitä.
Viimeksi muokattu: