Suomalainen rock 50 v. Onnea!

[Tykki]

Mielestäni aihe ansaitsee oman ketjunsa.

Oikeastaan suomalainen rock laitettiin alulle jo vuonna 1956, mutta levy julkaistiin vasta alkuvuonna -57. Esittäjänä oli Onni Gideon (1921-1994) ja kappale oli instrumentaali nimeltään Hawaiian Rock. Kyse on siis ensimmäisestä täysin kotimaisesta rock-sävelmästä. Eikä aivan mitätön teos olekaan, vastaavaan tasoon ei Suomessa päästy tämän jälkeen vielä lähes vuosikymmeneen.

Pitkä matka on tultu noista päivistä. Vanhoja levytyksiä kuunnellessa voi helposti todeta, että katajainen kansamme oli koko 50-luvun aivan hukassa rock-musiikin suhteen. Oli kaiken maailman Suomen Elvis-tyyppejä, iskelmöitettyjä lainarokkeja ja niin edelleen. Oikeastaan voidaan melkein sanoa, että 50-luku tuli Suomeen 20 vuotta myöhemmin... Ja sitä ennen tulivat 60- ja 70-luvun musiikkivirtaukset.

Omalla kohdallani ensimmäinen kosketus kotimaiseen rockiin tuli Hurriganesin myötä. Tosin silloin saappaanvarren mittaisena oli tietysti aika hankalaa kuulla ylipäätään rockia mistään, mutta Remu ja kumppanit pitivät silloin kovimmat metelit. Ja Badding ynnä Juice. Pian sitten tulivatkin Eput ja Popeda. Hanoi Rocks. Ja Dingo, josta en suoraan sanottuna välittänyt yhtään. Mutta yhtä lailla, suomirockin historiaa sekin bändi eittämättä on.

Tänäpäivänä suomalainen rock kansainvälistyy kovaa tahtia. The Rasmus, HIM ja jopa Lordi aukovat ovia maailmalla jopa jonkilaisella menestyksellä. Vaan kauanpa siihenkin sitten meni aikaa. Mahdammeko milloinkaan saada maailman mittakaavan superbandia, globaaleja ikoneja joiden asema on tunnustettu kaikkialla?

Vaan samapa tuo: Hienoa, että meilläkin osataan. Onnea SuomiRock!

 

[Ted Raikas]

Jooh. Kyllä maailma ilman rockia olisi huomattavasti tylsempi paikka, myös Suomessa. Joten kiitos monille rokkareille kotoisessa Suomessa. Tuskin kaikista edes liiemmin pidän, mutta genre elää ja voi hyvin ja kiitos niille, jotka sen pioneereinä ja sanansaattajina ovat toimineet, homma ei ole aina ollut se kiitollisin. Osa heistä on jo haudan levossa.

 

[hannes_ko]

Vanhoja levytyksiä kuunnellessa voi helposti todeta, että katajainen kansamme oli koko 50-luvun aivan hukassa rock-musiikin suhteen.

Silmänräpäys tästä, ja Suomessa oli Wigwamin tasoinen bändi, jonka ei todellakaan tarvitse hävetä minkään yhtyeen rinnalla.

Aika hauska juttu, että Wigwam soitteli nerokasta progeaan samaan aikaan, kun varsinainen Suomi-rock vasta haki muotojaan. Sittenhän tämä härmäversio ottikin paikkansa auran kärjessä ja rynni tuulta vasten. Mikäs siinä, niin paljon hienoa se sai aikaan, että olkoon sitten niin, että kaupallinen läpilyönti pop-markkinoille myöhästyi.

Tämä rockin kehittyminen on jännä juttu. Tämänikäisen on aika hankala ymmärtää, miten nopeasti kaikki on sujunut. Vuodet 1964-69 ovat olleet valtaisa loikka maailmalla. Kun ajatellaan mistä on lähdetty, siis rallattelusta, ja päädytään In the Court of the Crimson Kingiin, niin siihen väliin mahtuu maailmoja. Nuo vuodet ovat olleet varmasti aivan käsittämätön hetki olla musiikin ystävä. Ja siitä taas kymmenen vuotta, niin soi jo London Calling. Oikeastaan sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään. Hyvää musiikkia on tehdään paljon, enemmän kuin kukaan ehtii kuunnella, mutta jotenkin jähmettynyttä on ollut. Vuotta 2007 ei erota vuodesta 2002.

Ja lopuksi, ihan sama tuleeko meille koskaan omaa U2:ta tai Abbaa. Meillä on Absoluuttinen Nollapiste, Puk ja Luonteri Surf, ja se on jo paljon enemmän.

 

[Hejony]

Tuosta superbändiasiasta, mielestäni Hanoilla oli kaikki edellytykset nousta megabändiksi. Erinomaisia biisejä, omalaatuinen tyyli ja mielenkiintoinen henkilögalleria. Väitän, että jos Razzle ei olisi kuollut, Hanoi Rocks olisi aika kova sana nykypäivänä.

 

[Ted Raikas]

Väitän, että jos Razzle ei olisi kuollut, Hanoi Rocks olisi aika kova sana nykypäivänä.

Eikös Guns n' Roses mm. ottanut vaikutteita Hanoilta aika runsaasti?

Meinaten, että onhan nuo suomalaismuusikotkin joskus toimineet innovaattoreina.

Lisäksi Pekka Pohjola taitaa olla varsin arvostettu kaveri Suomen ulkopuolellakin.

 

[Pressiboxi]

Eikös Guns n' Roses mm. ottanut vaikutteita Hanoilta aika runsaasti?

Meinaten, että onhan nuo suomalaismuusikotkin joskus toimineet innovaattoreina.

Lisäksi Pekka Pohjola taitaa olla varsin arvostettu kaveri Suomen ulkopuolellakin.

Pohjola ja Jukka Tolonen olivat/ovat varsinkin manner-Euroopassa kovaa huutoa instrumentalisteina. Albert Järvinen myös joskin ei maksimoinut suosiotaan jostain syystä. Tarjouksia tuli jopa Dr. Feelgoodista kaiketi. Wigujen ohella Pressa, Tasavallan Presidentti, olisi voinut lyödä läpi laajemminkin.

GNR lainailee Hanoita siellä täällä mutta mielestäni hyvällä maulla. Andy ja Miihkali tosin ovat lainaamisen tyylikkyydestä mm. Don´t You Cryn suhteen eri mieltä. Oli miten oli, Gunnarit jeesasivat vastapalveluksena mm. jakeludiilejä Hanoin lätyille Jenkeissä.