Suomalainen karsastaa palvelua - olemmeko erakkoja?

[Bast]

Tekniikka&Talous verkkolehdessä oli mielenkiintoinen kirjoitus suomalaisista palvelun vastaanottajina. Tässä linkki juttuun, joka on lyhyt ja kannattaa lukaista:
http://tekniikkatalous.talentum.com/doc.te?f_id=711747

Niille, jotka eivät jaksa klikata linkkiä, kerrottakoon, että jutussa puututaan siihen tosiseikkaan, että suomalaiset asioivat mieluummin itsepalvelussa ja karsastavat toisen ihmisen kohtaamista. Viranomaisten kanssakin asioidaan mieluummin netin välityksellä ja kauppaliikkeissä palvelualtis ja kysymyksiä esittävä myyjä on monelle kauhistus. Ravintolassa häiritsee jos jatkuvasti käydään kyselemässä, maistuuko ruoka ja huoltoasemilla yli puolet tankkaa itsepalvelusta.

Olemmeko pudonneet liian hiljattain puusta vai onko Suomen asema eturivin IT-maana etäännyttänyt meidät ihmiskontakteista vai onko jälkimmäinen nimenomaan seurausta edellisestä. Suomessahan arvostetaan yli kaiken yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Ennustanpa, että Saksassa kokeillut täysin henkilökunnattomat itsepalveluelintarvikeliikkeet tulevat vielä Suomeen ja ovat jättimenestys.

Jutussa mainitaan myös, että Suomi on otollinen kohde uusien nettipalvelujen testaamiselle, sillä ihmiset tarttuvat innolla kaikkeen uuteen, mikäli sen avulla vain voi välttää kohtaamisen toisen ihmisen kanssa.

Miten itse toimitte? Lähetättekö mieluummin sähköpostia, kuin soitatte tuntemattomalle henkilölle? Ahdistaako innokas myyjä? Kuinka laaja on oma henkilökohtainen reviirinne tai varoalueenne, jonka sisälle ei ole tulemista? Pitääkö tämä juttu tosiaan paikkansa ja mistä tällainen xenofobia oikein johtuu?

 

[Dante]

Myyjätytön hymy

Minusta tuntuu, että ko. tutkimukset on tilannut Automatia Oy, Sampopankki ja Shell yhdessä. Paskapuhetta, että netissä olisi mukava asioida. Ok, pankkiasiat sujuvat kätevästi, mutta jos haluan hankkia vaikka vakuutuksen, pyyhkimensulat tai verokortin asioin ainoastaan henkilökohtaisesti, joko paikanpäällä tai puhelimitse. Kasvoton kone ja huonosti toimivat/puutteelliset nettipalvelut ja automaatit lähinnä vituttavat. Se, että suomalaiset arvostavat yksityisyyttä ja kiusaantuvat esim. etelä-Eurooppalaistyyppisestä lipevästä palvelusta ei tarkoita sitä, että palvelua ei arvosteta. Suomalaista täytyy vain palvella hillitymmin, eikä luoda fiilistä että sinä olet pomo. Minä nautin aamukahvini kiitoksella, ole hyvällä ja hymyllä. Maksan käteisellä.

Työelämässä korpeaa henkilöt, jotka kuvittelevat, että kaikki lukevat sähköpostinsa yhtä usein kuin he itse. Eilen sain eräältä asiakkaalta klo 11.32 sähköpostia, jossa pyydettiin toimittamaan eräs tiedosto "ASAP, kuitenkin ennen klo 14" Vastaan tyypiille maanantaina.

 

[PeteX]

Kyllä nykyjään pyrin hoitamaan lähes kaikki asiat netin kautta. Se on vain helpompaa esim. tilata jotain kaavakkeita (esim. kaupparekisteriotteita) ja tehdä vaikka osoitteenmuutoksia tai tiedusteluja. Yleensä oikean henkilön löytäminen vie vain aikaa puhelimitse ja vaikka sähköposti menisi väärään paikkaan, niin yleensä se ohjataan oikealle henkilölle. Tietenkään aina ei saa vastausta näinkään ja silloin pitää ottaa luuri käteen. Työhommissa olen kuitenkin aina henkilökohtaisesti yhteydessä lähinnä puhelimitse ihmisiin, koska sähköpostikontakti ei voi ikinä korvata henkilökohtaista esim. myyntihommissa. Tällöin taas olen huomannut keskuksiin soittaessani kuinka elämäänsä kyllästyneitä henkilöitä siellä valitettavsti usein on töissä. Todella huonoa mainosta näille yrityksille ja organisaatioille.

Ravintoloissa, kaupoissa jne. saa olla todella tyytyväinen, jos yleensä saa edes kohtuullista palvelua. Poikkeuksia ovat pienet yritykset, joissa useasti itse yrittäjä on töissä. Tällöin ei ole varaa huonoon palveluun, kun oman yrityksen maine on kyseessä.

 

[Ju$$i]

Saattaahan tuossa jotain perää ollakin. Pidän itseäni hieman keskimääräistä suomalaista ulospäinsuuntautuneempana (kiva sana muuten), mutta silti ehkä mikään ei riso niin paljon kun esim. jotkut vaatekaupan myyjät sun muut mitkä tyrkyttää apuaan joka käänteessä. Kyllä minä ainakin mieluummin lähetän tuntemattomalle henkilölle sähköpostia, jos kyseessä ei ole asia mihin täytyy heti saada vastaus.

Hollannissahan on muuten käytössä (ilmeisen menestyksekkäästi) ihan loistava keksintö, josta olen usein ajatellut että se saattaisi konseptina toimia Suomessa loistavasti. Nimittäin snägäri-automaatit. Laitat €uron reikään, ja avaat luukun missä on mieleisesi burgeri tms. Helppoa ja nopeata, eikä tarvitse vaihtaa sanaakaan kenenkään kanssa. Ratkaisu joka viikonloppuisiin grillirähinöihin ehkäpä?

 

[Bast]

Mainittakoon nyt tässä yhteydessä, että itse en kuulu alati kasvavan itsepalvelun kannattajiin, vaikka aiheesta ketjun aloitinkin. Kuten Dante osuvasti totesikin, kyse on kai pitkälti palvelun laadusta. Suomalaiset ovat paitsi huonoja ottamaan palvelua vastaan, myös huonoja palvelemaan. Palvelutilanteessa puskee pinnalle usein täysin sairas arvovalta-asetelma. Myyjä tuntee sisimmässään alemmuuta, kun joutuu toista hyysäämään ja kompensoi sen korostuneella töykeydellä ja oman arvon korostuksella. Huonolla itsetunnolla varustettu asiakas taas käyttää palvelutilanteen luomaa asetelmaa hyväkseen omaa egoaan pönkittääkseen ja käyttäytyy kuin mulkquist.

 

[ms.qvist]

Vastataan nyt näihin henkilökohtaisiin kysymyksiin, josko myöhemmin sitten yleisluontoisen kirjoittelun aika.

Viestin lähetti Bast

Miten itse toimitte? Lähetättekö mieluummin sähköpostia, kuin soitatte tuntemattomalle henkilölle? Ahdistaako innokas myyjä? Kuinka laaja on oma henkilökohtainen reviirinne tai varoalueenne, jonka sisälle ei ole tulemista?

Turvaudun mieluiten sähköpostiin asioidessani tuntemattomien ihmisten kanssa, tosin poikkeuksiakin on, kuten lääkäri tms. asiat jolloin puhelimenkin käyttö tulee kysymykseen (ajanvarauksen suhteen muu keino kuin känny ei tulekaan kysymykseen).

Yli-innokas myyjä kieltämättä ahdistaa. Haluan ensin luoda itse silmäyksen tarjontaan ja vasta sen jälkeen turvautua myyjän apuun. Toisaalta sekään ei ole mukava jos myyjiä saa etsimällä etsiä liikkeestä.

Henkilökohtainen reviirini on suhteellisen suppea, likimain "aasialainen", en siis kammoksu kosketusetäisyyttäkään.

vlad.

 

[Sistis]

Viestin lähetti vlad
Turvaudun mieluiten sähköpostiin asioidessani tuntemattomien ihmisten kanssa, tosin poikkeuksiakin on, kuten lääkäri tms. asiat jolloin puhelimenkin käyttö tulee kysymykseen (ajanvarauksen suhteen muu keino kuin känny ei tulekaan kysymykseen).

Sama juttu. Itselläni syynä on tosin se, että sähköpostilla saatu vastaus on myöhemmin todistettavissa, jos rupeavat hankalaksi toisessa päässä. Tästä oli hyötyä esimerkiksi tapellessani Soneran kanssa entisen asuntoni internet-liittymän irtisanomisen kanssa. Olin siis hoitanut irtisanomisen kauan aikaa sitten, mutta siitäkin huolimatta yrittivät pummia minulta rahaa väittäen etten ole tehnyt ilmoitusta. Onneksi sähköposti-arkisto ja kuluttajaneuvoja pelastivat. Tuosta episodista lisää 'Laadukasta asiakaspalvelua'-ketjussa...

 

[finnjewel]

Miten itse toimitte? Lähetättekö mieluummin sähköpostia, kuin soitatte tuntemattomalle henkilölle? Ahdistaako innokas myyjä? Kuinka laaja on oma henkilökohtainen reviirinne tai varoalueenne, jonka sisälle ei ole tulemista? Pitääkö tämä juttu tosiaan paikkansa ja mistä tällainen xenofobia oikein johtuu?

Ensimmäinen yhteydenotto voi sattumanvaraisesti tapahtua kummalla tavalla tahansa. Jos ei puhelimitse sitten satu samaan jotain henkilöä kiinni, niin kokeilen ehkä s-postia - tai jos ei vastaa meileihin niin sitten kokeillaan puhelimella.

Sekä innokkaat myyjät että tarjoilijat ahdistavat kyllä. Jos ruoka ei ravintolassa ole hyvää, ei tilannetta enää voi korjata valittamalla asiasta. Eipä tule sitten enää siinä paikassa käytyä.

Ehkäpä tämä palveluinnokkuus ikäänkuin nakertaa (suomalais)asiakkaan tunnetta omasta päätösvallastaan. Eri asia on sitten, jos myyjä tms. on todella niin asiansa osaava, että pystyy tekemään perusteltuja ja vakuuttavia ehdotuksia miksi joku toinen tuote olisi sopivampi kuin se minkä asiakas itse valitsisi.

Julkisissa kulkuneuvoissa tai jossain odotustiloissa yritän kyllä sanattomasti viestiä viressä istujille, että en halua aloittaa keskustelua. Kyllä nämä vieraiden ihmisten elämäntarinat vain ovat totaalisen EVVK.

 

[TBK]

Kyllä asia on niin, että suomalaiset ei osaa olla palveltavana. Itseäni kyrpii suunnattomasti ihmiset, jotka lähtevät vaikka ulos syömää ja ravintolassa suunnilleen kytätään tarjoilijan tekemisiä ja etsimällä etsitään asioista vikaa sensijaan että keskityttäisiin olennaiseen. Suomalaisethan harvemmin sanovat äneen mitään, mutta kyllä se naaman ilme on monesti kertoo mitä päässä liikkuu.

Itse en yleensä odota mitään erityistä palvelua, mutta suuresti nautin jos sellaista osakseni saan. Bensa-automaatteja käytän liikaa ja siitä pitäisi pyrkiä kyllä eroon. Tätä samaa suosittelen muillekkin.

 

[oukka]

Kyllä itse ainakin olen ollut pirun vaivaantunut reissatessani työmatkoilla ulkomailla.

Jopa heikosta palvelustaan tunnettu Iso-Britannia on saanut minut suorastaan hermostumaan kun joka paikassa palvelua tuputetaan.

Haluan syödä hotelliaamiaiseni seisovasta pöydästä omaan vapaaseen tahtiin, en tarvitse setää kyselemään tahtoisinko lisää kahvia enkä halua luetella haluamiani aamiaisen osasia tarjoilijalle.

Toisaalta minähän olen muutenkin tämmöinen murjottaja, viihdyn parhaiten omissa oloissani.

 

[Mielikuvitushahmo]

Minua tällaiset yli-innokkaat myyjät ahdistaa todella, varsinkin kun tykkään enemmän olla omassa rauhassa, enkä ole mitenkään erityisen puhelias henkilö.

 

[Bast]

Olen huomannut, että on aika paljon omasta mielentilasta kiinni, miten tarjottavaan palveluun suhtautuu. Jos löytää mielenkiintoisen uuden liikkeen ja haluaa vain zoomailla tarjolla olevaa tuotevalikoimaa ihan vain vastaisen varalle, voi ottaa aivoon, jos myyjä tämän tiedon minulta saatuaan silti jää metrin päähän taakseni notkumaan kengän kannoillaan ja odottamaan, että päättäisin kysyä jotain.

Jossain ulkomailla oli sellainen hieno systeemi kauppaliikkeessä, että oven pielessä oli iso kulhollinen rintanappeja tms. merkkejä, jossa luki jotain tyyliin "I am only looking" tms. ja myyjät näkivät jo kaukaa, että tuota asiakasta ei tarvitse mennä häiritsemään. Jos taas haluaakin palvelua, voi ottaa napin pois tai itse hakeutua myyjän luo. Homma toimii niinkin päin, että jos et ole huomannut ottaa nappia, myyjä tulee kysymään voiko auttaa eli tilannetta, jossa palvelua kaipaava asiakas jää oman onnensa nojaan ei pääse syntymään.

 

[Mielikuvitushahmo]

Viestin lähetti Bast
Olen huomannut, että on aika paljon omasta mielentilasta kiinni, miten tarjottavaan palveluun suhtautuu. Jos löytää mielenkiintoisen uuden liikkeen ja haluaa vain zoomailla tarjolla olevaa tuotevalikoimaa ihan vain vastaisen varalle, voi ottaa aivoon, jos myyjä tämän tiedon minulta saatuaan silti jää metrin päähän taakseni notkumaan kengän kannoillaan ja odottamaan, että päättäisin kysyä jotain.

Hyvä pointti, joskus tulee vastaan myös niitä, jotka jäävät siihen lähimaastoon kyttäämään ja ottaessasi jonkun paketin käteen lähempään tarkasteluun, niin tämä myyjä hyökkääkin jo suu vaahdossa tukka hulmuten siihen selittämään kaikki epäoleelliset asiatiedot kyseisestä tuotteesta.

 

[Lätty]

Viestin lähetti Bast
Miten itse toimitte? Lähetättekö mieluummin sähköpostia, kuin soitatte tuntemattomalle henkilölle? Ahdistaako innokas myyjä?

Mieluummin soitan, eikä innokas myyjäkään ahdista, koska "Ei kiitos, katselen vain" on yllättävän helppo sanoa, kun vain vähän harjoittelee. Tosin tottumuksestahan tämä on kiinni, eikä siihen vaadita pitkääkään kokemusta kun ihminen "erakoituu" sähköpostin taakse, tai toisaalta "avautuu" käyttämään suutaan.

Itse olen työskennellyt nyt vähän aikaa myyjänä, ja kun on töissä tottunut pölpöttämään ihmisten kanssa niin puhelimessa kuin kasvotustenkin, siirtyy tuo tottumus väkisin myös siviilielämän puolelle. Toisaalta entisessä työpaikassani hoidettiin asioita hyvin paljon sähköpostin välityksellä ja silloin sitä jotenkin jumahtaa siihen käytäntöön muutenkin. Silloin tuntui tyhmältä, jos jollain kesti monta päivää vastata maileihin. Nyt taas tulee itse luettua henkilökohtaiset mailit noin 2-3 kertaa viikossa. Yksi työhaastattelukin meni sivu suun, kun huomasin sähköposteja lukiessani, että olisi pitänyt näköjään olla haastattelussa tunti sitten. Nykyään sitten lähinnä harmittaa miksei tuollaisista asioista voi soittaa.

Näin myyjän näkövinkkelistä on vielä sanottava, ettei niitä kauppoja ihan oikeasti synny, jos ei asiakkaaseen ota kontaktia. Ei auta, vaikka liike olisi täynnä tyytyväisiä murjottajia vertailemassa hintoja. Eivät ne sitten kuitenkaan mitään osta, jollet sitä niille myy. Jos on ihan oikeasti vain katselemassa eikä todellakaan halua tulla häirityksi, on se hyvä ilmoittaa selkeästi. Tämänkin voi siis tehdä ihan kohteliaasti, eikä sitä lähestymistä kannata ottaa minään henkilökohtaisena loukkauksena.

Yleensä ottaen omiin, vielä toki rajallisiin kokemuksiini perustuen, ihmiset kyllä suhtautuvat ihan hyvin palveluun, naiset yleensä miehiä paremmin. Miehistä on aina välillä aistittavissa "älä tule jätkä minua kusettamaan"-asennetta, joka näkyy joskus jopa tietynlaisena vihamielisyytenä. Rankka yleistys, mutta yleensä naiset ovat aina tyytyväisiä saadessaan palvelua ja miesten kohdalla voi vähän katsoa, ettei mene kaikkein pahimpia ärrimurreja häiritsemään. Ärrimurritkin saattavat ostaa jotain, jos saavat ensin rauhassa katsoa.

 

[Cougar]

Viestin lähetti Bast
Suomalaiset ovat paitsi huonoja ottamaan palvelua vastaan, myös huonoja palvelemaan. Palvelutilanteessa puskee pinnalle usein täysin sairas arvovalta-asetelma. Myyjä tuntee sisimmässään alemmuuta, kun joutuu toista hyysäämään ja kompensoi sen korostuneella töykeydellä ja oman arvon korostuksella. Huonolla itsetunnolla varustettu asiakas taas käyttää palvelutilanteen luomaa asetelmaa hyväkseen omaa egoaan pönkittääkseen ja käyttäytyy kuin mulkquist.

Näin tämä toimii joskus. Toisaalta itse olen kokenut, että asiakas näissä harvoissa kiistatilanteissa on se joka lähes aina on se mulkquist, eikä ymmärrä vaikka asiakaspalvelija tekee kaiken mahdollisen mikä on hänen vallassaan, niin ei hän voi silloin tehdä mitään asialle klo 03.00. Itse olen ollut monta vuotta palvelualalla ja olen ollut erittäin tyytyväinen siihen miten suomalaiset käyttäytyvät tiettyä ryhmää lukuun ottamatta. Mutta tämä mätämunien ryhmä sai allekirjoittaneen vaihtamaan ammattia. Miksi pitää korostaa omaa "paremmuuttaan" olemalla toiselle vittumainen? Omissa silmissäni tuollainen ihminen on täydellistä pohjasakkaa.

Eniten oikeastaan naurattaa tämä yleisesti viljelty totuus: ASIAKAS ON AINA OIKEASSA - Ja vitut ole.

Cougar.

PS. Hyvin käyttäytyviä ja asiallisesti täydellistä palvelua vaativaa asiakasta on mielestäni aina ollut suorastaan ilo palvella. Vain nämä pieni ryhmä mätämunien saa tunteeni kuohahtamaan. No onneksi ei enää tarvitse kohdata heitä enää.

 

[ervatsalo]

Pistä piika töihin

Niin, itse pidän kaikenlaista tuputtamista lähinnä loukkaavana, jopa kuluttajan aliarviointina.

Toisaalta esimerkiksi vaatekaupoissa on ihan kohteliasta, että myyjänpiika kysäisee aluksi, tarvitsenko apua. Yleensä en tarvitse, koska minulla on itsellänikin silmät päässäni ja tiedän kyllä mitä olen hakemassa. Kaiken kruunuksi, osaan kyllä pyytää apua, jos sitä tarvitsen.

Mielestäni on silkkaa asiakkaan aliarvioimista ja vittuilua tulla tuputtamaan jotain kyseenalaisia lumppuja, koska yleensä minulla on kristallinkirkas kuva siitä, mitä tarvitsen.

Joissain tapauksissa nämä em. piiat eivät tajua jos ilmoitan, etten tarvitse apua, että se perkele tarkoittaa sitä, etten tarvitse apua.
Vastavuoroisesti jos taas pyydän apua, niin avun on tultava ripeästi, selkokielellä ja asiaan omistautuen, tai vaihdan liikettä. Ikuisiksi ajoiksi.


Joskus on kyllä ihan kivakin juoksuttaa kauppojen piikoja.
Paras konsti pistää puotipuksu juoksemaan, on sanoa, että tarvitsen konsultaatioita mikä minulle sopisi, eikä hinnalla ole väliä. Kyllä muuten alkaa tapahtua ja piikominen suorastaan ryöhähtää liekkeihin.

Olkaa mitä mieltä vain, mutta kyllä raha saa pienen yrittäjän juoksemaan. Vaikka itsehän on piika osansa valinnut.

Täältä tähän

 

[Bast]

Nuorena miehenä olin viisi vuotta myyjänä tavaratalossa ja siinä ajassa opin huomaamaan, että hankalin asiakasryhmä on toiset myyjät. Joskus tuntui, että nämä purkavat nyt kaikki patoutumansa, kun pääsevät itse keekoilemaan asiakkaana. Jos joku homma ei tällaisen asiakkaan kaapuun pukeutuneen myyjän mielestä toimi halutulla tavalla tai ripeydellä, hän ilmaisee asian selkeästi joko seuralaiselleen tai suoraan asiakaspalvelijalle. Myös tiedon määrä koskien erilaisia käytäntöjä ja säännöksiä on tavallista asiakasta korkeampi. "Kyllä minä tiedän, mitkä valtuudet sinulla on, olen itse asiakaspalvelualalla".

Toisaalta, kyllä myyjissäkin on sellaisia toljakkeita, joiden pitäisi olla aivan jollain muulla alalla. Myyntialan arvostus on vain sitä luokkaa, että myyntitöihin kelpaa lähes kuka tahansa kadulta reväisty tallaaja, koska myyntitaitojen katsotaan olevan samaa kuin puhekyky ja edes välttävät tavat. Myyntityö on useimmille pelkkä kauttakulkupaikka, jossa viihdytään tasan niin pitkään, kunnes pääsee kunnon töihin. Alalle jäävät taas ovat usein kohtaloonsa alistuneita epäonnistujia, jotka purkavat turhautuneisuuttaan asiakkaisiin tai vajoavat apatiassaan minimisuoritukseen. Tämä tietysti voimakkaasti kärjistäen, mutta kokemuksen rintaäänellä sanottuna.

Tätä taustaa vasten ei ole kovin tavatatonta, että liikkeeseen saapuva suomalainen ei kauhean innokkaasti lähde tähän lottoon mukaan. Yleinen käsitys taitaa olla etenkin tavarataloissa ja muissa kustannustehokkaissa liikkeissä se, että myyjä tietää tuotteista saman verran kuin asiakaskin. Kumpikin lukee ominaisuudet tuoteselosteesta ja tietää että:"siellä ne on kaikki hyllyssä, jossei siellä ole niin ne on sitten loppu".

 

[Lexa]

Viestin lähetti Cougar
Näin tämä toimii joskus. Toisaalta itse olen kokenut, että asiakas näissä harvoissa kiistatilanteissa on se joka lähes aina on se mulkquist, eikä ymmärrä vaikka asiakaspalvelija tekee kaiken mahdollisen mikä on hänen vallassaan, niin ei hän voi silloin tehdä mitään asialle klo 03.00. Itse olen ollut monta vuotta palvelualalla ja olen ollut erittäin tyytyväinen siihen miten suomalaiset käyttäytyvät tiettyä ryhmää lukuun ottamatta. Mutta tämä mätämunien ryhmä sai allekirjoittaneen vaihtamaan ammattia. Miksi pitää korostaa omaa "paremmuuttaan" olemalla toiselle vittumainen? Omissa silmissäni tuollainen ihminen on täydellistä pohjasakkaa.

Eniten oikeastaan naurattaa tämä yleisesti viljelty totuus: ASIAKAS ON AINA OIKEASSA - Ja vitut ole.

Cougar.

PS. Hyvin käyttäytyviä ja asiallisesti täydellistä palvelua vaativaa asiakasta on mielestäni aina ollut suorastaan ilo palvella. Vain nämä pieni ryhmä mätämunien saa tunteeni kuohahtamaan. No onneksi ei enää tarvitse kohdata heitä enää.

Tätä ei paljon paremmmin voi sanoiksi pukea. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Pari mielipidettä:

Ulkomaalaisten, että suomalaisten kanssa vuosia asioineena, voin kertoa että suomalaisasiakkaat vievät "vittumaisuus-barometrilla" voiton mennen tullen. Tiettyjen suomalaisasiakkaiden on vaikea, ellei mahdoton myöntää olevansa väärässä. Ylpeys ei anna periksi, vaikka "todisteet" ovat päivänselvät.

Asiakkaana minua korpeaa silmille hyppivät myyjät, jotka eivät ymmärrä "En tarvitse apua" lausahdusta. Sitten kun näitä myyjiä on useampi samassa liikkeessä, niin kaikkien pakko käydä vuorollaan "nuoleskelemassa". Ei näin, ei todellakaan näin! Vastakohtana edelliselle, ovat myyjät jotka eivät huomioi läsnäoloasi mitenkään. Marketeissa tuolla ei ole väliä, mutta kun näin tapahtuu pienissä erikoisliikkeissä, niin se saa allekirjoittaneen äänestämään jaloillaan.

Aiemmin mainitsemani "tuputtamis-myynti" ei toimi, kuin hyvin pienelle joukolle asiakkaita. Asiakaspalautteesta tämän asian vaikutusta on vaikea nähdä, koska suurin osa ihmisistä äänestää jaloillaan, eikä suullaan.

"Asiakas myy tuotteen/palvelun itse itselleen, kun pyörä on vain laitettu pyörimään" -Lexa-

 

[Realcowboy]

Kovin todelta tämän linkin väitteet kuulostavat omalta kohdaltani. Asioisin mielelläni itsepalveluelintarvikeliikkeessä. Ainut tilanne, missä kaipaan palvelua on vaateostoksilla käyminen. Se on sen verran rasittavaa puuhaa ja ammattitaitoisen myyjän apu lyhentää piinaa.

Käytän monta kertaa mielummin sähköpostia kuin puhelinta ja jos minulle tyrkytetään jotain tavaraa tai palvelua, en varmasti osta sitä.