Suomalainen jääkiekkokulttuuri?

[masterw]

Miten helvassa Suomeenkin saataisiin kunnon urheilukulttuuri? Kuluvalla viikolla alkoi SM-liigan PLAYOFFSIT eli kauden tärkeimmät pelit, mutta missä ovat katsojat. Mikään ensimmäisistä matseista ei ollut loppuunmyyty. Ei edes Rinkelinmäki, eikä Jaffa-areena. Kyllä tupa oli täynnä viimeisessä Jokerit-HIFK -runkosarjaottelussa, mutta kun tosipelit alkavat mahtuisi 4000!!!! katsojaa enemmän lehtereille. Sama ongelma on ollut Tepsillä jo vuosia. Vasta finaalit kiinnostavat, jos silloinkin mestaruus on "varma".
Toinen osoitus suomalaisten jääkiekkokulttuurin puuttumisesta on NHL:n viimeisenä siirtopäivänä Edmontinista NYI:hin kaupattu Janne Niinimaa- valitus. Voi, voi! Miksi Janne vaihtaa seuraa? Miten ihmeessä NHL- managerit ovat niin julmia, että kehttavat myydä suomalaisen jääkiekkoilijan toiseen seuraan kesken elämän? Samaan aikaan myydään Tony Amonte Philadelphiaan, eikä ketään tunnu kiinnostavan tämä kauppa. Hän on sentään yksi aikamme parhaimpia maalin tekijöitä (tarkoitus ei ole aloittaa keskustelua parhaasta maalintekijästä). Ja muutenkin yli 40 pelaajaa vaihtoi seuraa, mutta suomalaisia kiinnostaa objektiivisesti vain Janne "alle 10 tehopistettä tällä kaudella "Laukkanen ja Janne "minua ei olisi saanut myydä, koska minulla on koti Edmontinissa" Niinimaa. Noilla palkoilla ei sovi valittaa, jos "joutuu" muuttamaan New Yorkiin.
Eli pyydän: heittäkää ne Maailman Mestarit 1995- paidat UFF:n koriin ja lähtekää katsomaan pleijari kiekkoa. Bliis.

 

[Rolf Paski]

Yleisömääristä

Yhtenä tekijä varmasti on, että runkosarjassa yrityksille myytyjen kausikorttien voimassaolo loppuu runkosarjaan. Tuskin monetkaan yritykset lunastavat paikkojaan enää pleijarikausikorteilla. Runkosarjassahan kaikki myydyt kausarit lasketaan yleisömäärään, vaikka ketään ei istuisi itse paikalla. On siten hyvin todennäköistä, että halleissa on ollut itseasiassa enemmän porukkaa kuin mitä runkosarjan matseissa, joissa yleisömäärä on ilmoitettu reilusti suuremmaksi. Ja mikä tärkeintä play-offs pelissä on ihan takuusti enemmän itse aitoa fani-porukaa ja vähemmän paskantärkeetä perseennuolentaa.

- Rolf Paski -

 

[NK]

Yleisömäärät

Taitavat laskea nuo plyoffien yleisömäärät hiukan eri tavalla kuin runkosarjassa. Runkosarjassahan on tapana laskea kaikki mahdollinen, niin myydyt liput, jaetut vapaaliput, ym. Onhan sponsorineuvotteluissakin joukkueella näin näytettävänä suurempia katsojalukuja ja "laajempaa näkyvyyttä" mainostajille.

Playoffien lipputulot taas tuloutetaan SM-liigalle joten playoffien virallisiin yleisömääriin varmasti lasketaan vain ja ainoastaan todelliset myydyt liput & kausikortit, joten näissä luvuissa ei varmastikaan tapahdu minkäänlaista kaunistelua ainakaan ylöspäin. Tämä seikka varmasti tekee ison eron ilmoitettuihin yleisömääriin.

Todellisia lukuja on hankala lähteä arvioimaan, mutta oman tuntumani mukaan runkosarjan peleissä on kyllä yleensä ilmoitettua vähemmän, ja playoff-peleissä ehkä hiukan ilmoitettua enemmän yleisöä.

 

[apostoli]

"Miten helvassa Suomeenkin saataisiin kunnon urheilukulttuuri?" Vihdoinkin joku ymmärsi ottaa tämän esille, loistavaa. Eli, vastaus tähän kysymykseen on valitettavan karu: Suomeen ei luultavasti koskaan voida saada kunnollista urheilukulttuuria(viestistäsi sen voisi kyllä lukea JÄÄKIEKKOKULTTUURIA ;) ), ja tähän on monia syitä. Tässä ehkä jollain tapaa havainnollistavia seikkoja:

- Suomessahan urheilu ei koskaan ole ollut samassa asemassa kuin yleensä maailmalla on. Täällä urheilu on lähes itsenäistymisestä asti aina ollut kansallisen itsetunnon lähde ja työkalu, ei niinkään hauskanpitoa ja yhdessäoloa(en halua yleistää, mutta näin tuntuu pääsääntöisesti olevan.).

- Suomalainen kansanluonne on myös tärkeä tekijä tässä dilemmassa. En tiä mikä on syynä Suomalaisten kansalliseen jurouteen, jonka huomaa ehkä parhaiten juuri jäähalleissa. Kyyryssä istuvia ukkoja jotka maalin syntyessä nousevat sen 25 cm. ylöspäin ja örähtävät ehkä jotain. Välillä saattaa joku rohkea huutaa "puusilmä!" tai jotain tuomarin suuntaan, muuten onkin aika hiljaista(poikkeuksena DDR-hallin kannustus). Eli ero Suomen ja Keski/Etelä-Euroopan välillä on ainakin katsomon puolella se, että muualla katsomoon mennään viihtymään ja Suomessa taasen mennään viihdytettäviksi. Tulee ihan USA mieleen. Entertainment, show must go on..

- Kuten jo todettua, Suomalaiselle keskimäärin tärkeintä on urheilussa kansainvälinen menestys. Ja kun nyt ollaan vuosikymmenien saatossa 'suuntauduttu' näihin kiekon, mäkihyppelyn ja hemolaahauksen kaltaisiin maailmalla melko mitättömiin lajeihin, joissa meistä pohjanpojista ja tytöistä on kasvanut "todellisia mestareita", niin myös niiden markkinoiminen on varsin helppoa. Suomen meininki on yleensä siis sitä, että töistä mennään kaupan kautta kotiin saunaan, syödään makkaraa ja juodaan kaljaa/viinaa ja katsotaan innoissaan kun Tre Kronor on tappiolla Leijonille tai joku alppihiihtäjä on kymmenen parhaan joukossa. Usein ei perus Penalle tule mieleen että "Olisinpa tuolla mukana..", vaan tämä TV:n kautta nautittava viihdepaketti on just hyvä. Ikävää sinänsä. Mutta huom. vielä kerran, en halua yleistää, teissä lukijoissa on taatusti poikkeuksia..

Ja lopuksi vielä, jos haluatte tietää minkälaista on todellinen katsomokulttuuri kiekossa, niin käykääpäs joskus Ruotsin puolella vaikkapa Djurgårdenin ottelussa. Itse näin takavuosina matsin Djurgården - Malmö. Vaikka peli itsessään ei päätä huimannut, niin katsomon elämöinti kyllä piti hereillä, mainio tunnelma. Suosittelen!

 

[Tenkanen]

Kyllä paras seitsemästä-järjestelmä on rokottanut myös aika lailla yleisömääriä. Valitettavasti liigalle kaksi ottelua, jossa on 4000 katsojaa ja lässy tunnelma on parempi vaihtoehto kuin yksi ottelu, jossa on 7000 katsojaa ja mahtava tunnelma (jos nyt näin yksinkertaistaa asian).

Mutta kyllä noin muuten täytyy sanoa että play offseissa on hieno tunnelma kun suurin osa tulee paikalle ottelua katsomaan ja ehkä jopa kannustamaan, kun runkosarjassa ollaan aika paljon juomassa drinkkejä ja ihmettelemässä*.

En minä kyllä laittaisi sitä Niinimaa-hommaa kiekkokulttuurin puuttumisen piikkiin. Se, että manageri valehtelee päin naamaa ja heittää pelaajan milloin minnekin ihan miten sattuu, ei kyllä mielestäni ole kiekkokulttuuria.

* olen siin käynyt aika paljon Hjallishallissa...

 

[masterw]

jep jep

Viestini tarkoitus oli koskea kaikkea urheilua Suomessa, mutta kun saitin hieman enemmän käsittelee hokii kuin jotain muuta lajia. Hyviä esimerkkejä on muista lajeista; Hanno Möttölän haastattelut ja pisteet viime kaudella joka ikinen aamu MTV3, mutta muita tuloksia ei voinut näyttää. NBA on silti seuratunpi kuin änäri ympäri maailman. Toinen esmes on Jari "Hän on sentään Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni" Litmasen pelaamattomuuden ihmetteleminen mediassa, vaikka samalle paikalle on tunkua monen paremman pelaajan toimesta.
Minusta Niini Jannemaan (kiitos Linkku) myyminen kuuluu ehdottomasti hokikulttuuriin tai sen puutteeseen. Vai onko kulttuuria jos puolet Edmontonilaisista tietää päivän milloin Gretzky myytiin LAK: hon?
Vai mitä sanoo Kanadan kirjeenvaihtaja Jouni?

 

[msg]

Kulttuuria on täälläkin, se vain on erilaista kuin muualla.

Jos ymmärsin oikein niin kirjoittajat haluavat meidän ottavan käyttöön kansanluonteeseen sopimattomat käytösmallit, koska vain niin saadaan oikeaa urheilukulttuuria.

Kyllä minun mielestäni jokainen saa vaikka meikäläisessä jalkapallo-ottelussa laulaa tai tehdä muutenkin mitä haluaa.

Jos suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin kuuluu esimerkiksi ottelun seuraaminen tekstiviesteilän avulla seuraaminen, on se suomalaista kiekkokulttuuria. Se on erilaista kuin vaikka muualla Euroopassa, mutta hyvin suomalaista.

Jos taas haluaa laittaa urheilukulttuureita paremmuusjärjestykseen, sekin on ok. Se vain ei hirveästi eroa vaikkapa musiikki- ja ruokamakujen vertailusta.

 

[Timbit]

Suomalaisessa urheilussa menestyksen pitää tulla kivun, tuskan ja kärsimyksen kautta. Luonnonlahjakkuus, joka treenaa fiksusti, on täysi pelle joka nyt sattui vaan voittamaan jonkun maailmancupin. Perämetsän Pertsa, joka treenaa juoksemalla suolla ja hangessa, syö sammalta ja juo tervaa ja jättää kolmea sanaa pitemmät haastattelut hinttareille vetoaa suomalaisiin enemmän. Vaikka lopputuloksissa ei sitten olisikaan siellä sadan joukossa.

Mika Häkkinen voitti elämänsä ensimmäistä kertaa formulakilpailun. Eihän sitä voittoa saanut arvostaa, koska tallikaveri päästi hänet ohitseen, ja lopussa sen yhden tyypin auto meinasi hajota niin että Mika sitten voittikin oikeastaan vahingossa. Jonkin lehden jossain kolumnissa asia todettiinkin aika osuvasti: Arvostusta tulee vasta sitten, kun Mika voittaa umpisumussa, auton ollessa liekeissä, yhden renkaan puuttuessa, ilman kypärää.

Suomalaisessa urheilussa omien menestyminen on melkein tärkein asia. Se tärkein on se, että naapurilla tai jollain muulla ei mene hyvin. Paskan väliä, jos omat ei voita, pääasia on ettei Jokerit/HPK/TPS/Tappara voita. Jos Jokerit/HPK/TPS/Tappara ei voita, on vahingonilo loputon. Oman käytöksen naurettavuudesta ei niin kannata välittää, pääasia on, että nuo eivät voittaneet.

Toivon henkeen ja vereen, että Ruotsi ei voita mm-kisoissa. Olisi ihan kivaa, jos Suomi voittaisi. Tshekit voittaa kuitenkin.