Summanenhan totesi, että keskialueen paitsion poistamisen takia menestyminen puolustusvoittoisella tai vielä puolustusvoittoisemmalla taktiikalla on helpompaa. Toinen Summasen huomio koski ylivoimamaalien korostunutta roolia.
Nämä kaksi huomiota Summanen on toki tehnyt jo aiemmin, sillä kuluvalla ja edellisellä kaudella, kun Summanen on Jokerien päävalmentajana ollut, ovat kaksi selkeästi painottunutta teemaa olleet puolustaminen ja jäähyjen karsiminen. Tuo jälkimmäinen taas johtaa väistämättä myös taklauspelin vähentämiseen, ainakin liigan nykyisellä tuomarilinjalla, jossa kovasta taklauksesta tuomitaan aina rangaistus, usein vieläpä iso sellainen.
Tämän "sulkijalihaksen", kuten ervatsalo pettämättömään tyyliinsä totesi, kyseisessä lausunnossa ei siis ole kaksinaismoralismia tai jakomielisyyttä, toki hän parhaansa mukaan valmentaa joukkuettaan menestykseen voimassa olevilla säännöillä. Jos aikanaan pelin avaamiseksi poistettu kahden viivan syöttö otettaisiin takaisin käyttöön, Jokerit pelaisi ehkä eri tavalla. Krhm... otetaanpa uusiksi: jos aikanaan pelin avaamiseksi poistettu kahden viivan syöttö otettaisiin takaisin käyttöön, Jokerit pelaisi toivottavasti eri tavalla. Äh, vielä kerran: jos aikanaan pelin avaamiseksi poistettu kahden viivan syöttö otettaisin takaisin käyttöön, Jokerit pelaisi eri tavalla. Viimeinen kuulosti hyvältä, pakkohan tuohon joku ulkopuolinen syy on olla, ettei tarvitse vain syyttää suoraan mestarivalmentajaa.
Mielestäni vieläkin vaikuttavampi seikka tässä asiassa on tuomarilinja, jota Summanen varmasti varoo kritisoimasta ennenkuin pääsee rangaistavuuden yläpuolelle maajoukkuevalmentajaksi. Nykyinen linja kun sallii niin kiekottoman kuin kiekollisenkin pelaajan etenemisen häiritsemisen lähes keinolla millä hyvänsä. Tämä koskee niin keskialuetta (jossa tehty kahvaaminen vähentää nopeita (ylivoima-) hyökkäyksiä) kuin karvaustilanteitakin (jossa tehty karvaajan estäminen mailalla (yksi niistä asioista, joiden kitkemistä NHL tämän kauden alussa erityisesti painotti) vähentää aggressiivisen karvauspelin houkutusta).
Tuo kommentti HPK:n, Kärppien ja HIFK:n mestaruudettomuudesta tämän kyseisen sääntömuutoksen jälkeen on kyllä aika turha, kun ottaa huomioon, ettei HPK ole voittanut mestaruutta koskaan (Hämeenlinnan Tarmo toki on kaksikin kertaa 1940-luvun lopulla...), Kärpät vain kerran ja HIFK:kin vain kaksi kertaa edellisten kahden vuosikymmenen aikana.
Nuorten maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund muuten totesi jossain haastattelussa ennen noita kisoja, että erikoistilannepelaaminen korostuu, koska nykyjääkiekossa maaleja tulee tasakentällisin 1-2 peliä kohti. Ajattelin, että "kylläpä nyt liioitteli", ja niin liioittelikin: Suomen puolustajien pelaaminen tuossa turnauksessa oli niin huonoa, että tasakentällisin maaleja tuli Suomen pelaamissa alkusarjan otteluissa tasan kolme ja jatko-otteluissa tasan neljä per peli.
Kun sekä tulevan päävalmentajan Summasen, että tulevan kakkosvalmentajan Westerlundin tämänkautiset joukkueet ovat pelanneet tällaista puuduttavan tylsää träppikiekkoa, ei ole mitään syytä olettaa ensi kauden maajoukkueen pelaavan millään muulla tyylillä, poislukien tietysti mahdollisten tulevien sääntömuutosten vaikutus. Uskoisin kuitenkin Summasen olleen ihan vilpittömästi huolissaan jääkiekon nykysuuntauksista, vaikka onkin itse osa ongelmaa.
Voihan tämä toisaalta olla Summaselta taas helvetin ovelaa psyykkaamista, että "ei se meidän vika ole, älkää meitä syyttäkö, näillä säännöillä ei pärjää muulla taktiikalla" ja toisaalta "tarvitsemme vielä maalintekijää ja hyvää kiekollista puolustajaa, kun alisuorittajia on tämän kauden joukkueessa niin paljon (eli kannattaisi ruveta perkele pojat pelaamaan, jos meinaatte pelipaikkanne ja -aikanne säilyttää)". Ainakin jälkimmäinen tuli mieleen, kun Ari Vallin ja A-J Niemi (Markus Kankaanperän säestäessä) yrittivät eilisessä ottelussa Tapparaa vastaan tuoda kiekkoa ylös ja ehkäpä siis osoittaa valmennusjohdolle, ettei tarvetta lisähankitoihin ole. Toisaalta kukaan hyökkääjistä ei mitenkään erityisesti yrittänyt osoittaa sen toisen hankinnan tarpeettomuutta.