Kausi on tietysti aina monen monituisen tekijän summa. Kärpät pelasi loistavaa kiekkoa kauden ensimmäisissä peleissä muutenkin kuin pelkästään Kemppaisen ketjun osalta. Ensimmäinen 10:n ottelun jakso oli vahva. Sen jälkeen tuli ensimmäinen pakkien loukkaantumisaalto. Ei se vaan voi olla vaikuttamatta peliin ja sen kehitykseen. Kauteen lähdettäessä Niemelä ja Lehto olivat pakit 9. ja 10. Runkkarimatseja kertyi heille 19 ja 15. Missään vaiheessa ei päästy enää siihen ihan kauden alun upeaan lätkään, muiden joukkueiden peli kehittyi ja Kärpillä se polki paikoillaan. Sitten oltiinkin liikaa perässä, ja toinen alakerran ruttoaalto vei lopulta kokonaissuorituksesta liikaa. Yksi suuri tekijä on tietysti myös koko kauden jatkunut ylivoiman horros, johon Ara ei saanut mitään herätystä aikaan.
Kaudessa oli tietysti positiivisiakin asioita. Ylivoimaisesti suurimpana näistä nuorten esiinmarssi. Isoja ruutuja, isoa vastuuta nuorille pojille. Se, jos mikä, valaa uskoa ensi kauteen. Joukosta Salomäki, Donskoi, Komulainen, Junttila, Pokka tulee ainakin kaksi, ehkä jopa kolme nousemaan ensi kaudella sellaisiksi pelaajiksi, joihin katse kohdistuu kun hätä on suurin. Itsekin kaavailin Pokkaa vielä vuodenvaihteen jälkeen seiskapakiksi ensi kaudeksi. No, poika vetaisi housut kinttuihin kaikilta epäilijöiltä ml. meikäläinen.
Ivan Huml on yksi SM-liigan parhaista pelaajista. Tämä sarja sopii Ivanille kuin nyrkki naamaan. Joku käytti aikaisemmin Ivanista termiä "köyhän miehen Malkin". Osuvammin ei äijää voisi kuvailla. Täydellinen pelaaja tähän sarjaan, joka raahasi omalla maagisella suorittamisellaan Kärppiä selkärepussa. Toivottavasti ruskit ei vie, ja saamme nauttia Humlin otteista ainakin tuon kaksi kautta vielä. Moderni tehosentteri vierelle, ja Ivan putsaa ensi kaudella pöydältä kaikki saatavissa olevat henkilökohtaiset pytyt. Snopekin harjoitteet käyttöön koko porukalle!
Oscar Eklund oli elintärkeä haku Aholta. Ei pelkästään Kärppien takia, vaan myös Ahon itsensä. Samassa kastissa Humlin kanssa tämän kauden edesottamuksien osalta. Jatkuvasti valtavat peliminuutit, jotka pystyy kantamaan kevyen liikkeensä avulla. Harmittavia, pitkiäkin loukkaantumisia, mutta taso ei pudonnut mihinkään. Kiekollisena ylivoimaisesti joukkueen johtava puolustaja, liideri, joka saa ja pitää pelata justiinsa ja tasan tarkkaan niin paljon kuin jaksaa. Ensi kaudeksi vähän punttia ja satatuhatta lämäriä vanerilta, niin Aralla on käsissään liigan paras kiekollinen puolustaja ja ylivoiman dynamo.
Kokenut kaarti petti, enemmän tai vähemmän.
Mikko Lehtonen, missä pelaa? Kun pitkän haahuilujakson jälkeen virettä alkoi löytyä, käytiin vähän lumitöissä. Kruununa surkea game seven Lahdessa. Uskomattomalla prosentilla pystyy olemaan pelikunnoton. Ensi kaudeksi vaadittava parannusta.
Ilkka Mikkola, kapteeni kävi läpi monenlaista vaikeutta kauden aikana. Tavoilleen uskottomasti hieman hyytyi pleijareihin, vaikka +-tilasto sanoo mitä. Ei tunnu pysyvän nykylätkässä kiekollisena riittävän hyvin mukana, vaikkakin pelasi kokonaisuutena parhaan kautensa muutamaan vuoteen. Puolustussuuntaan edelleen hyvä. Ilun kuuluisa optio roikkuu vielä ilmassa. Oma mielipiteeni on kiitos näistä vuosista Ilu, nyt tarvitaan jotain uutta tuulahdusta.
Jari Viuhkola, Piku aloitti kauden paremmin kuin uskallettiin odottaa, mutta karu totuus alkoi paljastumaan väistämättä. Liian pitkään sivussa, liian heikot kuntopohjat. Myönsi itsekin avoimesti, että tuskaista on pysyä muiden mukana näillä kuntopohjilla. Ensi syksyn mielenkiintoisin seurattava. Mille tasolle vanha taikuri vielä pääsee kunnon kesäharjoittelulla? Vapahtaja vai riippakivi?
Juha-Pekka Haataja onnistui kokeneista sälleistä parhaiten. Miestä kirottiin alimpaan helvettiin alkukauden luvattoman pitkän kuivan kauden aikana. Ja sitten kun alkoi osua, osui toden teolla. Eikä vähiten Humlin veretseisauttavan vireen vuoksi. Maalipörssin kakkossija runkkarissa on loistava suoritus. Kauden kokonaisarvosanaa heikentää huomattavasti hyytyminen pleijareissa. Yksi hattu ja kaikki kunnia siitä hänelle, muuten hengetöntä. Liekö jotain vammaa taustalla, kevään mies ei näyttänyt kevään mieheltä.
Kimmo Koskenkorva. Sisäisen pistepörssin kolmonen. Kun puhutaan kevään miehistä, onkohan Kossu sitten syksyn mies? Syyskausi erittäin vahva, kevättä kohti aivan uskomattoman surkea omaan tasoonsa nähden. Kova duunari ja sympaattinen kaveri. Toivottavasti onnistuu Raumalla(?).
Junnujen kaudet olivat ymmärrettävästi melkoista vuoristorataa. Jokaisella oli hyvät ja huonot jaksonsa. Kokonaisuutena parhaiten onnistuivat täysin ennakko-odotusten vastaisesti Junttila ja Komulainen. Junttilan 28 pistettä pääosin kolmosen laidasta on erittäin hyvä suoritus. Jullella on paljon pelissään parannettavaa ensi kaudeksi varsinkin puolustussuuntaan. Komulaisen arvosanaa nostaa se, että kääpiö oli ehkäpä Kärppien paras pelaaja pleijareissa. Runkkarissa rassaa heikoin tehotilasto koko joukkueesta, -7. Tosin toisin kuin Junttila, Komulainen hyppi ketjusta toiseen, sentteristä laituriksi, laiturista sentteriksi ja välillä pakiksikin.
Kokonaisuutena joukkueelta hyvin repaleinen ja vaihteleva kausi, joka omissa papereissani kääntyy äärimmäisen niukasti plussan puolelle. Lähinnä siksi, että ensi kaudeksi pullien pitäisi olla erittäin hyvin uunissa.
Katseet kääntyy kohti Harri Ahoa.
