Kahden tuskaisen huonoa peliä pelaavan joukkueen ahdistunut rimpuilu venyi sitten vielä jatkoajalle asti....
Paikoitellen Hokki vei peliä näennäisesti, piti kiekkoa vastustajan alueella ja pyöri vikkelästi kulmissa ja nurkissa. Näillä pörräystuokioilla sai KooKoo lähes aina yhden tai kaksi jäähyä, paitsi ekassa erässä jossa vihellettiin vain toiselle joukkueelle. Mutta ylivoima oli todella luokatonta, niin kuin peli tasakentällisinkin. 2-1 maalikin tuli vähän kuin vahingossa, ei minkään varsinaisen ylivoimapelin tuloksena. Ilmeisesti Hokissa on nyt joukkueella sellainen kuvitelma, että pelit voitetaan tekemättä asian eteen muuta kuin varusteiden pukeminen. Kaksinkamppailuja arastellaan, ei taklata, ei yritetä mennä maalille vaan väistellään kikkailemaan kulmiin. Laukauksia ei saada aikaiseksi hyvistäkään paikoista, vaan kiekkoa siirrellään loputtomasti mieheltä toiselle ja hierotaan peli aina lopulta takaisin kulmiin ja nurkkiin. Tai sitten kaveri purkaa. Tätä samaa niin tasakentällisin kuin yhden ja kahden miehen ylivoimallakin. Ja kiekon ylössaaminenkin oli paikoitellen mahdottoman vaikeaa. Laskin kolmannessa erässä, että 6 kertaa peräkkäin Hokin hyökkäys kuivui siihen, että yksinäinen mies yritti viedä kiekon rusettiluistelulla oikeaa laitaa sisään ja KooKoon kaveri vaan taklasi siniviivalla miehen irti kiekosta. Se siitä hyökkäyksestä taas kerran ja ei muuta kuin samaa yritystä uudestaan ilman mitään järjen hiventä.
Hampaatonta ja halutonta paskaa. Ihan kuin olisi kielletty laukomasta, sen verran hyvistä paikoista lähdettiin aina kiekkoa siirtelemään ihan muualle kuin maalia kohti. Hyvä puoli on se, että kotipelejä ei enää ole kuin kolme. Yksi runkosarjaa ja pakolliset kaksi pudotuspeliä kun kerran kotiedulla lähdetään.
Vierasjoukkue halusi voittaa ja vaikka oli hitaampi ja kädettömämpi, niin ratkaisi puhtaasti tahtotilallaan tämän pelin. Laukaus lähti aina kun oli pienikin paikka ja miestä löytyi aina maalin eteen tekemään töitä. Yksinkertaista ja suoraviivaista, turha neppailu oli jätetty pois. Nuokin KooKoo potkun myöhässä olleet junnupakit suoriutuivat siinä mielessä paremmin kuin esim. Leinonen Hokilla, että sitä turhaa leipomista ja kikkailua oman siniviivan alla ei esitetty aina kun kiekko oli hallussa. Tylysti vaan yli viivasta niinkuin pitääkin tiukoissa paikoissa tehdä. Lopun tasoitus ei tullut yllätyksenä alkuunkaan, roikkui ilmassa jo pitkään. Ainoastaan Koiviston loisto-otteet sen estivät aiemmin erinomaisen pelin pelanneen Koiviston lisäksi oikeasti kentällä ei ollut muita tosissaan pelaavia Hokin pelaajia vanhemman Virtalan lisäksi.
Molemmat valmentajat olivat ihan hereillä mitä nyt katsomosta voi päätellä. Suikkanen otti aikalisän tänään fiksussa paikassa, silloin kun Hokki oli aivan paineessa ja kädet suussa omassa päässä. Sen jälkeen painetta saatiinkiin jonkin aikaa toiseen päähän ja pyöritystä aikaan ja peräti maalikin. Eli ainakin valmennusjohto teki jotain tänään, eikä vaan katsellut miten menee. Samoin Valdon aikalisän jälkeen muutama minuutti niin tasoitusmaali tuli. Harvinaisen näkyviä nämä aikalisät olivat, molemmilla oli oikeasti vaikutusta pelin kulkuun heti aikalisän jälkeen.
Ekassa erässä Tuomari-Kerästä vietiin kuin litran mittaa Kouvolan poikein toimesta mutta sen jälkeen vihellys alkoi sujua huomattavasti paremmin ja tapahtumiin nähden tasapuolisemmin. Ihan ok suoritus kokonaisuutena.