Stanley Cup häviäjät

  • 2 268
  • 11

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Finnisninja avasi jo tuohon voittajille oman ketjunsa, niin ajattelin perustaa vastapainoksi myös häviäjille omansa.

Minua kiinnostaa miten häviö vaikuttaa häviäviin pelaajiin ja joukkueisiin tulevaisuudessa. Monesti on nähty näitä tuhkimotarinoita, että noustaan odottamatta finaaliin, mutta viimeistään siellä hävitään "paperilla" kovemmalle joukkueelle. Näitä esimerkkejä on paljon, että mennään finaaliin "heikolla" joukkueella ja jopa ihan lähivuosilta ja nämä heikomman pelaaja materiaalin joukkueet ovat yleensä häviävänä osapuolena. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Buffalo, Carolina ja Anaheim.

Kuvaavaa on myös se, että nämä häviäjä joukkueet ovat pelanneet seuraavan kauden todella surkeasti ja monesti jääneet vain ikuisiksi tähdenlennoiksi.

Calgaryn joukkue oli juuri tämmöinen joukkue jossa ei ollut tähtiä kuin 2 kappaletta ja niistäkin Kipper on ollut sitä vasta hyvin vähän aikaa. Käykö Kipperille nyt samat kuin Giguerelle viime vuonna vai pystyykö nostamaan itsensä ylös tappion karvas kalkki niskassaan, niin kuin teki Hasek. Hasekilla tosin taisi olla se etuna, että pääsi seuraavaksi kaudeksi vaihtamaan maisemaa ja vieläpä nimivahvaan Detroitiin jos oikein muistan. Tämä on kova paikka varmasti kaikille pelaajille, mutta eniten varmasti juuri maalivahdeille. Siksi minua kiinnostaakin kuinka yleistä on ollut maalivahdin nousta tuosta suosta Stanley Cupin voittajaksi ja onko joku joutunut häviämään montakin finaalia ennen omaa palkintoaan.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Viestin lähetti Ck

Käykö Kipperille nyt samat kuin Giguerelle viime vuonna vai pystyykö nostamaan itsensä ylös tappion karvas kalkki niskassaan, niin kuin teki Hasek. Hasekilla tosin taisi olla se etuna, että pääsi seuraavaksi kaudeksi vaihtamaan maisemaa ja vieläpä nimivahvaan Detroitiin jos oikein muistan.

Hasek pelasi vielä 2 kautta Buffalossa finaalien jälkeen ennen siirtoa Detroitiin. 1999 Sabres oli finaaleissa, 2000 putosivat ekalla kierroksella ja 2001 toisella kierroksella. 2002 Kaudelle Hasek kaupattiin Detroitiin ja siitä tuli mestaruus samantien.

Mutta erittäin vaikeaa se seuraava kausi tuntuu näille yllätysfinalistelle olevan. Ehkä tilannetta nyt helpottaa se, että on tulossa tynkäkausi tai ei kautta ollenkaan ja pettymys ehtii ajan myötä paremmin haihtua.
 

scholl

Jäsen
Yllätysfinalistit tietysti helposti putoavat takaisin normaalitasolleen, mutta sitten on myös näitä, jotka aina häviävät.
NFL:stä tulee mieleen Buffalo Bills, jonka nimestä BILLS saatiin sellainenkin heitto aikaan kuin Boy I Love Losing Superbowls. Hehän pelasivat 90-93 4 krt peräkkäin Superbowlissa häviten joka kerta.
 

Rocco

Jäsen
Ja kuinka monesti Bills hävisi Dallas Cowboysille? Monta kertaa kuitenkin. Buffalo Sabres hävisi finaalissa yllätys yllätys, Dallasille.

EDIT: Kahdesti Bills hävisi Cowboysille, molemmat kerrat perättäisinä vuosina.
 

kaizu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Canucks
Viestin lähetti scholl
NFL:stä tulee mieleen Buffalo Bills, jonka nimestä BILLS saatiin sellainenkin heitto aikaan kuin Boy I Love Losing Superbowls. Hehän pelasivat 90-93 4 krt peräkkäin Superbowlissa häviten joka kerta.

Jep, mutta voittivat sentään jotain, eli mun NFL-suosikkijoukkueen arvonimen !! Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin :)

Yksi tähän tuhkimotarinasta takas tuhkaksi - luettava joukkue on Minnesota North Stars joka keväällä -91 täysin käsittämättömästi nousi pohjamudista Stanley Cup-finaaleihin hävitäkseen Penguinsille ja palatakseen pohjalle takaisin.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Viestin lähetti kaizu
Yksi tähän tuhkimotarinasta takas tuhkaksi - luettava joukkue on Minnesota North Stars joka keväällä -91 täysin käsittämättömästi nousi pohjamudista Stanley Cup-finaaleihin hävitäkseen Penguinsille ja palatakseen pohjalle takaisin.
Minnesota oli viimeinen joukkue joka tuolloin playoffseihin pääsi, mutta ihan kelpo pelaajia heillä tuolloin oli. Mike Modano pelasi ensimmäisiä vuosiaan liigassa, hyökkäyksestä löytyi lisäksi Brian Bellows, Dave Gagner ja Brian Propp, Olympiasankari Neal Broten ja Bobby Smith, puolustuksesta Mark Tinordi ja maalissa Jon Casey.

Itse en olisi sitä muistanut, mutta tilastojen mukaan Ilkka Sinisalokin sillä kaudella North Starsissa pelasi (kuten myös Takko ja Myllyskin), mutta hänet kauden lopussa kaupattiin Kingseihin.

Northstarsin vastustajat olivat vielä poikkeuksellisen kovia. Ensimmäisellä kierroksella kaatui liigaa johtanut Black Hawks, toisella kierroksella runkosarjan kakkonen 105 pistettä runkosarjassa kerännyt St Louis ja kolmennella edellisvuoden mestari Edmonton Oilers. Finaaleissa Penguins olikin sitten ylivoimainen, viimeinen peli taisi päättyä 8-0.

Varsinkin tuo ensimmäinen sarja on jäänyt mieleen. Blackhawks keräsi runkosarjassa 106 pistettä ja sai President Trophyn. Se joukkue olikin seuraavana vuonna finaaleissa. Chicago oli taitava ja fyysinen joukkue, mutta Northstars pystyi uskomattomalla tavalla pelaamaan omaa peliään. Northstars pelaajat ottivat tyynesti uskomattoman määrän iskuja vastaan, Chicago sai fyysisestä pelistään jäähyjä ja Northstars rokotti ylivoimalla kerta toisensa jälkeen.

Kolmannen kierroksen vastustaja Oilers keräsi runkosarjassa vain 80 pistettä. Edellisvuoden mestarijoukkueesta puuttui Kurri, mutta muuten joukkue oli paperilla lähes sama kuin edellisenä vuonna. Tosin ei Oilers mestaruusvuonnakaan runkosarjassa kerännyt kuin 90 pistettä ja tuota joukkuettahan "syytettiin" että he pelasivat runkosarjan puolilla valoilla ja keskittyivät vain playoffseihin. Joukkueen paras pistemies runkosarjassa oli muuten tällä palstalla vähän aikaan sitten keskinkertaiseksi kiekolliseksi pelaajaksi todettu Esa Tikkanen. Muistaako joku tätä sarjaa tarkemmin, eli mihin Northstarsin voitto perustui?
 
Viimeksi muokattu:

kaizu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Canucks
Viestin lähetti dana77
. Finaaleissa Penguins olikin sitten ylivoimainen, viimeinen peli taisi päättyä 8-0.


Ihan ulkomuistista heitettynä toi finaalisarja meni 6:teen peliin, että ei nyt ihan kauheasta ylivoimasta voitane puhua. Tosin toi viimeinen (kuudes) peli päättyi rökälevoitoon, oliko se sit 8-0,8-1 tms.

Toi oli muuten Pengunsin eka mestaruus ja samalla ensimmäinen myös Mariolle ja Jagrille. Eikä Pens(kään) kuulunut mihinkään suursuosikkeihin tolla kaudella. Jonkinlainen ennätyskin tossa finaalisarjassa tehtiin (tyyliin vähiten yhteispisteitä runkosarjassa finaalisarjan joukkueilla) ja taitaa olla aika harvintasta sekin, että finaaleissa kohtasivat kaksi joukkuetta, josta kumpikaan ei siellä aiemmin ollut pelannut.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tilasto oli mielenkiintoinen, mutta Avalanche ei pelannut vuonna 90 ja saanut pisteitä 31 kappaletta, se oli ihan toinen joukkue. Jos tämä olisi tilastoitu toisin, niin Colorado olisi ylivoimainen ykkönen. Samoin Dallas oli ylempänä ilman Minnesota konttailuja. Detroit ja New Jerseyhän olivat 80-luvulla ihan surkeita joukkueita, joten tasaisuus on se ase, jolla tuossa tilastossa on pärjätty. Ja onhan molemmat kärkijoukkueet olleet finaaleissa useamminkin ajanjakson aikana; Boston 2 kertaa ja Philadelphia 4 kertaa.

Toronto sitävastoin on hävettävän alhaalla tilastoissa suhteessa resursseihin. Sitä se opettajien eläkeyhdistys teettää.
 

Homie

Jäsen
Eniten pelejä ilman Stanley Cupia

Nyt kun Dave Andreychuk sai vihdoin ja viimein Stanley Cupin niin Phil Housley ottaa nimiinsä kyseenalaisen kunnian olemalla pelaaja, jolla on eniten otteluita ilman Stanley Cupia (1495 ottelua).
Aktiivipelaajista (kaudella 03-04 pelanneista) lähimpänä on Adam Oates 1337 ottelua. Hänen lopettaessa tähä kauteen seuraavina tulevat:
Scott Mellanby 1291 ottelua.
James Patrick 1280 ottelua.
Luke Richardson 1247 ottelua.
Glen Wesley 1247 ottelua.
Steve Thomas 1235 ottelua.

Saa nähdä vieläkö näistä herroista joku pääsee kannattelemaan pystiä.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Onkohan tilastoa siitä, ketkä ovat pelanneet eniten finaaleja saamatta pystiä hyppysiinsä?
 
Suosikkijoukkue
Two Degrees of Mike Sillinger
Viestin lähetti Black Adder
Onkohan tilastoa siitä, ketkä ovat pelanneet eniten finaaleja saamatta pystiä hyppysiinsä?

Viisi hävittyä finaalia, eikä yhtään voittoa:
Pep Kelly
Toronto 35, 36, 38, 39, 40

Bruce MacGregor
Detroit 61, 63, 64, 66
Rangers 72

Gerry Melnyk
Detroit 56, 61
Chicago 62, 65
St. Louis 68

Brian Propp
Philadelphia 80, 85, 87
Boston 90
Minnesota 91

Norm Ullman
Detroit, 56, 61, 63, 64, 66

Erikoisin tapaus näistä on Melnyk, joka pelasi NHL:ssä vain kuusi kautta (1959-60 oli ainoa, jolloin hän ei päässyt finaaliin)

Aktiivipelaajista Rhett Warrenerilla on ainakin kolme finaalitappiota (Flo 96, Buf 99, Cgy 04)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös