Stanley Cup finaalit: Chicago Blackhawks - Philadelphia Flyers

[Kuival]

Edessä siis kiekkokauden huipentuma, taistelu Lordi Stanleyn maljasta. Kauden ainoan kohtaamisen Wachovia Centerissä voitti Philadelphia 3-2 Chris Prongerin maalilla 2 ja puoli sekuntia ennen loppusummeria.

Joukkueiden tiet finaaleihin

Philadelphia

1. kierros

PHI@NJD 2-1
PHI@NJD 3-5
NJD@PHI 2-3 (OT)
NJD@PHI 1-4
PHI@NJD 3-0

Philadelphia jatkoon voitoin 4-1

2. kierros

PHI@BOS 4-5 (OT)
PHI@BOS 2-3
BOS@PHI 4-1
BOS@PHI 4-5 (OT)
PHI@BOS 4-0
BOS@PHI 1-2
PHI@BOS 4-3

Philadelphia jatkoon voitoin 4-3.

3. kierros

MTL@PHI 0-6
MTL@PHI 0-3
PHI@MTL 1-5
PHI@MTL 3-0
MTL@PHI 2-4

Philadelphia jatkoon voitoin 4-1.

Chicago

1. kierros

NAS@CHI 4-1
NAS@CHI 0-2
CHI@NAS 1-4
CHI@NAS 3-0
NAS@CHI 4-5 (OT)
CHI@NAS 5-3

Chicago jatkoon voitoin 4-2.

2. kierros

VAN@CHI 5-1
VAN@CHI 2-4
CHI@VAN 5-2
CHI@VAN 7-4
VAN@CHI 3-1
CHI@VAN 5-1

Chicago jatkoon voitoin 4-2.

3. kierros

CHI@SJS 2-1
CHI@SJS 4-2
SJS@CHI 2-3 (OT)
SJS@CHI 2-4

Chicago jatkoon voitoin 4-0.

Joukkueiden parhaat pistemiehet:

Philadelphia

1. Mike Richards, 17. 6+15=21
2. Danny Briere, 17. 9+9=18
3. Claude Giroux, 17. 8+9=17
4. Chris Pronger, 17. 4+10=14
5. Ville Leino, 13. 4+8=12

Chicago

1. Jonathan Toews, 16. 7+19=26
2. Patrick Kane, 16. 7+13=20
3. Patrick Sharp, 16. 7+9=16
4. Marian Hossa, 16. 2+9=11
5. Dustin Byfuglien, 16. 8+2=10

Myös Dave Bolland ja Duncan Keith ovat 10 pisteessä.

Joukkuevertailua

Mielestäni Hawks ja Flyers ovat aika tasainen kaksikko.

Hyökkäys

Molemmilla joukkueilla on muutama tähtipelaaja (Richards, Toews) joita tukevat varsin hyvin alemmat ketjut.
Itse pidän varsinkin mahdollista Gagne-Richards-Carter ketjua aika murhaavana kolmikkona Chicagon kannalta. Tavallaan toivon että Laviolette pitäisi ketjun kasassa. Myös junnuketju JVR-Giroux-Asham on ollut hyvä molempiin suuntiin.

Chicagon murhaavin yhdistelmä taitaa olla Toewsin ja Kanen kenttä jonka kolmannella laidalla on heilunut BUFF-Byfuglien? Joka tapauksessa mielestäni Chicagon kaksikko Toews-Kane on parempi kuin Flyersin parhaat hyökkääjät mutta Philadelphian alemmat ketjut ovat leveämpiä kuin Hawksilla.

Ja toki molemmilla on omat "shut down"-ketjunsakin, joiden tehtävänä on pitää huippuyksilöt kurissa. Saas nähdä kumman joukkueen raatajat onnistuvat työssään paremmin.

Puolustus

Chris Pronger, Playoffsien paras puolustaja vastaan Duncan Keith, nouseva tähti. Pronger on tiiviisti mukana Conn Smythe-kisassa ja Keith saattaa nostella Norrista kauden jälkeen. Kuitenkin on Pronger kaksikosta parempi, mielestäni. Hänellä on vain ilmiömäinen kyky hoidella vaikka yksin maalinedusta puhtaaksi ja heittää kaupanpäälle avaussyöttö yksinläpi.
Molemmilla joukkueilla on kovat pakistot, Chicagon 3. pari on parempi kuin Philadelphian mutta Flyersin top-4 pelaa enemmän.

Kumman pakisto sitten onnistuu paremmin pitämään oman maalinedustan puhtaana, siinäpä voiton avain.

Maalivahdit

Kaksi kokematonta mutta itsensä täydellisesti ylittänyttä herraa kisailevat maljasta. Sekä Niemeä että Leightonia epäiltiin kun kaverit pelaamaan pääsivät mutta ovat kyllä todistaneet epäilijät vääräksi.
Kumman tuhkimotarina saa arvoisensa päätöksen?

Erikoistilanteet

PHI:
YV: 20,7%
AV: 87,0%

CHI:
YV: 22,6%
AV: 86,6%

Aika tasaista on. Chicagolla pieni etu ylivoimassa mutta toisaalta Philadelphian alivoima on hiuksenhienosti parempaa. Ennustan että tämä sarja ratkeaa näihin, se joukkue joka onnistuu paremmin erikoistilanteissa on vahvoilla voittamaan koko sarjan.

Yhteenveto

Tasaista on, kovin tasaista. Tämä siis minun mielipiteeni. Molemmat joukkueet ovat osoittaneet kovuutensa ja sitkeytensä marssiessaan finaaleihin. En voittajaa rupea veikkaamaan mutta uskon että homma venyy pitkäksi, kuudenteen tai seitsemänteen peliin.

Aikataulu

Paikallista aikaa

Saturday, May 29 at Chicago, 8 p.m.
Monday, May 31 at Chicago, 8 p.m.
Wednesday, June 2 at Philadelphia, 8 p.m.
Friday, June 4 at Philadelphia, 8 p.m.
*Sunday, June 6 at Chicago, 8 p.m.
*Wednesday, June 9 at Philadelphia, 8 p.m.
*Friday, June 11 at Chicago, 8 p.m.

Suomessa

Su 30.5. klo 3:00, United Centerissä Chicagossa
Ti 1.6. klo 3:00, United Centerissä Chicagossa

To 3.6. klo 3:00, Wachovia Centerissä, Philadelphiassa
La 5.6. klo 3:00, Wachovia Centerissä, Philadelphiassa

Ma 7.6. klo 3:00, United Centerissä Chicagossa*

To 10.6. klo 3:00, Wachovia Centerissä, Philadelphiassa*

La 12.6. klo 3:00, , United Centerissä Chicagossa*

*Tarvittaessa

History will be made

P.S. Jos jossain on virheitä, niin huomauttakaa ja korjaan ne tähän.

 

[Henkka]

Erittäin hyvin analysoitu nuo hyökkäys ja puolustus. Juurikin Chicagolla terävämpi hyökkäyskärki, mutta Phillyllä enemmän leveyttä. Pakistossa osat toisinpäin. Maalivahdit molemmat pelaa one-hit-wonder -kautta aiempien näyttöjen puuttuessa.

Itse uskon finaalisarjan voiton ratkeavan maalieduspelaamiseen. Phillyltä löytyy tähän asti paras maalineduskalusto yhdestäkään Chicagon kohtaamasta pleijarivastustajasta. Ja taasen Chicagolta Big Buffia ei ole kukaan saanut vielä tähän mennessä kuriin, mutta nyt vastaan asettuu Chris Pronger, jolla on työkalut tähän. Kumpi jengi vie maaliedustaistelut, se voittaa Stanley Cupin.

 

[Diablo]

Chicagoa ja Niemeä sympatiseerataan. Haukkojen jengille sen voiton todella soisi.

Mutta itse asiaan, osaakos joku sanoa, mikä on NHL:n ennätys peräkkäisten Stanley Cup -finaalien häviämisessä? :)
Meinaan vaan, että Hossallahan on nyt mahdollisuus hävitä finaalit jo kolmennen kerran putkeen. Olishan tuo jo aika surkuhupaisaa ja katkeraa kalkkia.

 

[Espen]

Meinaan vaan, että Hossallahan on nyt mahdollisuus hävitä finaalit jo kolmennen kerran putkeen. Olishan tuo jo aika surkuhupaisaa ja katkeraa kalkkia.

Ei oikein itsekään tiedä kummalle toivoisi voittoa. Hossalle kannun soisi jo kolmannella yrityksellä. Toisaalta on vaarana että Kimmo Timonen liittyy "loser-4" (hävinnyt osapuoli kaikissa merkittävimmissä loppuotteluissa, joita jääkiekkoilija voi saavuttaa, eli Stanley Cup, olympia, WC/CC ja MM) kerhoon, johon on maailmassa yltänyt toistaiseksi vain Jarkko Ruutu ja Toni Lydman.

 

[Eager]

Hyvä alustus Kuivalilta. Kerran kun risuja "pyysit" niin Habs sarjan tuloslitanjan alta puuttui se sarjan voittajan ilmoittaminen, jonka nyt tosin jokainen Erkkikin tietää tai jos ei tätä ketjua lukiessa tiedä niin no...

Aika jännä finaalipari jos sen ennakoimista rupeaa ajattelemaan. Ennen kautta Hawks-Flyers kaksikko olisi varmasti ollut monienkin huulilla, mutta poffeihin lähdettäessä homma oli hivenen toinen. Hawks toki oli varmasti monien mielestä se lännen suurin voittasuosikki, mutta siihen että Flyers olisi loputtoman vuoristorata-ajelun ja maalivahtisirkuksen jälkeen idän edustaja ei varmasti kukaan vakavissaan uskonut. En minäkään, joten ei huolta. No näin kuitenkin kävi ja tässä sitä nyt ollaan kirjoittamassa ennakkoa Flyersin finaalisarjasta sitten Suuren-E:n aikojen. Jepjep...

Kuivalilta tosiaan hyvät pyörittelyt osa-alue osa-alueelta, joten ei mennä niihin sen enempää.

Maalinedustan tiiveyden ja virheettömyyden kuin ylipäätään koko keskikaistan huolellisen pelaamisen pitää jatkua tässäkin sarjassa ja oikestaan parantua entisestään. Nyt ei olisi varaa yhteenkään helppoon ja kriittiseen kiekonmenetykseen tai harhasyöttöön. Oma ylivoima on myös sellainen asia mikä vain pitää saada kulkemaan. Viime aikoina se on jälleen hivenen kadonnut sinne jonnekkin. Pyöritys on sinänsä ihan nättiä (siis Richardsin kolmikolla), mutta se viimeinen terävyys ja huolellisuus sekä ne pienet oikeat asiat ovat vain puuttuneet, jolloin koko homma on mennyt melkoiseksi turhauttavaksi tuhlailuksi. Samaan syyssyyn menee myös niiden idioottimaisten ja turhien rikkeiden välttäminen. Niitä ei vain saa tulla. Varsinkin tähän aikaan vuodesta aivan käsittämättömiä 'liikaa miehiä jäällä' -rangaistuksia ei enää kaivata yhtään. Tarkkuutta siis näissä kuin koko pelissäkin. Pelinavaamiseen pitää myös Lavin kiinnittää huomiota sillä viime yönä se ei vain ollut ihan balanssissa vaan nähtiin aivan liikaa hätäisiä harhasyöttöjä, joista Habs sai aivan liian monta tilanteenpoikasta aikaiseksi.

Jos järjellä ajattelee ja ennakoi niin Hawks on kyllä ehdottomasta vaativin vastus mitä Flyersilla on tänä keväänä ollut edessään (yllätys?) sillä tähän mennessä on ollut vastassa kaikella kunnialla varsin hitaahkoja ja kädettömiäkin puolustuksia niin Devils, Bruins kuin Habskin, joihin Flyers hyökkääjien karvaus ja paineistus on purrut kuin kuuma veitsi voihin. Nyt vastassa olisi puolestaan hyvin liikkuva ja kiekollisesti etevä puolustus ja varsinkin top-4. Ainakin omasta mielestäni siis huomattavasti vaikeampi ja haastavampi lähtökohta. Kysymys kuuluukin voiko tuo puolustus ylipäätään sortua Flyersin hyökkääjien alla vai ei? Niinpä...

Lisäksi tähän mennessä on ollut vastassa myös varsin ohkaisia hyökkäyskalustoja. Devils ja Lemaire pelasivat käytännössä kahdella kentällä, Bruinsin hyökkäys oli Krejcin loukkaantumisen jälkeen varsin kapea ja Habsilla oli pari pientä miestä, jotka olivat tehneet puolet joukkueensa maaleista. Näin siis Flyersilla oli helpompi työ pimentää nämä muutamat kaverit Prongerin ja Richardsin johdolla. Nyt vastassa olisi paitsi kärjeltään terävämpi myös leveämpi hyökkäyskalusto, joten haaste on tälläkin sektorilla ehdottomasti kovempi.

Suurin kysymys on toki se miten Flyers pysyy jalalla Chicagon kyydissä mukana mihin mm. Sharks kaatui täysin. Flyersilla on itselläänkin varsin hyvin liikkuva nippu, mutta toistaiseksi se on päässyt olemaan (oikeastaan Habs sarjaa lukuunottamatta jossa oli myös vastassa nopea joukkue) se paremmin liikkuva ja nopeampijalkainen nippu ja siten päässyt iskemään mm. vastustajan pakistoonkin kiinni. Mielenkiintoinen asia siis tämäkin mikä nyt ei sekään sinänsä ainakakaan näin ennakolta Flyersia hivele.

Siis kaiken kaikkiaan "järjellä" ennakoiden eihän Flyersilla pitäisi hirveitä mahdollisuuksia olla tämän sarjan voittamiseen, mutta tänä keväänä ei onneksi järki ja se yleinen konsensus ole paljoa sanonut vaan joukkue on tullut ja näyttänyt. Toivotaan jokaisella solulla ja koko sielulla että tekee sen myös tässä sarjassa sillä kyllähän tämä upea joukkue ja upea taistelu ansaitsee parhaan mahdollisen lopun. Hawks lähtee siis ainakin omissa papereissani ennakkosuosikkina liikkeelle, mutta katsotaan miten käy.

--------

Tuosta Sharksien kauhusta Big-Buffista vielä sen verran että kun viime yönä katselin siinä voiton huumissa ottelun jälkeen Versuksen sinänsä varsin leppoisan ja laadukaan The Daily Linen jälkispekulaatioita ja ennakointeja niin siellä Brendan Shanahan nosti esille ainakin omaan korvaani sorahtaneen ja sinänsä ihan mielenkiintoisen pointin eli kaikkihan odottava Prongeria painimaan Big-Buffin kanssa, mutta entä jos se olisikin nopea ja taita Timonen, joka asetettaisiin miestä vastaan? Perusteli tätä siten että Byfuglien kyllä tietää ja osaa sen miten Prongeria kaltaista isoa ja fyysistä kaveria vastaan tulee pelata, mutta entä jos yllättäen vastaan asettuukin nopea ja taitava Timonen? Vertauksena Brendan otti esiin Scotty Bowmanin ja tämän ratkaisun valita aikanaan Lindrosia vastaan pelaamaan Konstantinovin sijaan Lidströmin. No joo tuskin tulee toteutumaan (ainakaan tarkoitushakuisesti) sillä jo yhtenä ongelmana on se että kun Big-Buff pelaa Toewsin ja Kanen laidalla niin että Lavi ainakin lähtökohtaisesti haluaa varsinkin tätä kaksikkoa vastaan asettaa Flyersin parhaan puolustavan ja vastustajan tähtiä läpi poffien pimentäneen pakkiparin eli Pronger-Carle. Toki Pronger-Timonen olisi vielä rautaisempi kaksikko tähän hommaan, mutta se nyt olisi todellinen vikaliike lähteä sekoittamaan pakkipareja siten puolustuksenkin harmoniaa varsinkin tässä vaiheessa kautta. Lisäksi Hawks ei kuitenkaan ole todellakaan yhden kentän joukkue, joten...ja kun Prongerin ja Timosen erillään peluuttaminen kuitenkin mielestäni pohjimmiltaan kannattelee tuota puolustusta sillä tuskinpa Carle ja Coburn olisivat läpi kauden ja poffien yhdessä pelatessaan olleet noin hyviä mitä Prongerin ja Timosen vierellä.

 

[Turder]

Vielä on toki tärkeimmät pelit pelaamatta, mutta ketä nostaisitte Conn Smythe-ehdokkaiksi?

 

[TM]

Maalivahdit

Kaksi kokematonta mutta itsensä täydellisesti ylittänyttä herraa kisailevat maljasta. Sekä Niemeä että Leightonia epäiltiin kun kaverit pelaamaan pääsivät mutta ovat kyllä todistaneet epäilijät vääräksi.
Kumman tuhkimotarina saa arvoisensa päätöksen?

Niin, saas nähdä. Niemen toinen kausihan Pelsuissa 2006-2007 meni loistavasti ja Hawks kiinnostui. Nyt on mahdollisuus tulla myös Stanley Cup.

 

[Kaner]

Juurikin Chicagolla terävämpi hyökkäyskärki, mutta Phillyllä enemmän leveyttä. Pakistossa osat toisinpäin.

Yritin pohtia tätä väitettä useasta eri näkökulmasta, mutta en löytänyt sille kovinkaan vahvoja perusteluja. Olisi siis kiva kuulla, että millä tavalla/perusteella Flyersin hyökkäyskalusto on leveämpi kuin Hawksin? Puolustuksen osalta puntit menevät puolestaan melko tasan niin kärjen terävyyden kuin koko orkesterin leveydenkin osalta. Ainut pieni ero leveyden kohdalla tulee siinä, että Hawks pelaa ottelut pääasiassa viidellä pakilla ja Flyers neljällä. Mikään merkittävä ero tämä ei mielestäni kuitenkaan ole.

 

[Eager]

Vielä on toki tärkeimmät pelit pelaamatta, mutta ketä nostaisitte Conn Smythe-ehdokkaiksi?

Flyersin kohdalta Richards ja Pronger ovat ainakin omasta mielestäni ne nimet, jotka pitää nostaa esiin. Itse valitsisin Richardsin.

Chicagon voittaessa Toews lienee varsin varma tapaus, mutta niin Niemellä kuin ehkäpä jopa Big-Buff jatkaessaan samanlaista voittomaalien tehtailuaan voisi tulla kyseeseen. No Toewsille se menee jos Hawks voittaa ellei nyt mitään ihmeitä tapahdu.

 

[anatsu]

Yritin pohtia tätä väitettä useasta eri näkökulmasta, mutta en löytänyt sille kovinkaan vahvoja perusteluja. Olisi siis kiva kuulla, että millä tavalla/perusteella Flyersin hyökkäyskalusto on leveämpi kuin Hawksin.

Itse olen myös sitä mieltä, että Hawksin hyökkäys on yhtä leveä, jos ei leveämpi kuin Flyersin. Varsinkin kolmosketju Ladd-Bolland-Versteeg on mielestäni parempi kuin Philly vastaava todella nuori, ketju. Lisäksi nelonen on mielestäni Hawkseilla parempi jarruketju, vaikka esim. Lappy onkin taistelijan luonteensa näyttänyt. Ykkösketjut ovat tasan yhtä hyviä mielestäni. Kakkosketjuissa taas on "slight edge" Hawkseilla. Eli, jos saisin valita hyökkäyksen, minkä ottaisin cup-finaaleihin, olisi se mielummin Chicagon kuin Philadelphian hyökkäys.

Ei näissä nyt kauheasti ole eroa ainakaan Phillyn hyväksi:

Byfuglien-Toews-Kane
Brouwer-Sharp-Hossa
Ladd-Bolland-Versteeg
Burish-Madden-Eager

vs.

Simon Gagne-Mike Richards-Jeff Carter
Scott Hartnell-Danny Briere-Ville Leino
James van Riemsdyk-Claude Giroux-Arron Asham
Ian Laperriere-Blair Betts-Darroll Powe

Kokoonpanot on seurojen viimeisimmistä peleistä.

 

[Kuival]

Vielä on toki tärkeimmät pelit pelaamatta, mutta ketä nostaisitte Conn Smythe-ehdokkaiksi?

Mielestäni Philadelphialla on tasan kaksi varteenotettavaa Conn Smythe-ehdokasta, Mike Richards ja Chris Pronger.

Richards siksi että mies on takonut tärkeitä osumia, taklannut, johtanut esimerkillään ja kaiken lisäksi pimentänyt vastustajien tähtikentät melkein kokonaan. Uskomaton kaveri.

Pronger taasen on ollut alakerran kuningas. Mies paukuttaa puolen tunnin aikoja ja pimentää kaikki jotka uskaltavat lähelle. Sen lisäksi mies jakaa huikeita avaussyöttöjä ja hoitaa erikoistilanteet huolella.

Siinäpä kaksi Philadelphialta.

 

[secord]

Asiallinen avaus finaalisarjalle tässä ketjussa! Aika pitkälle samoilla linjoilla Kuivalin kanssa. Varsinkin se, että tasaista ainakin ennakkoon pitäisi olla. Mitä sitten tapahtuu näissä 4-7 pelissä onkin eri juttu. Molemmilla on itseluottamus huipussaan, tärkeimmät pelaajat terveinä, maalivahdit terävinä ja valmennus huipputasoa. Kaikki ainekset huikeaan kauden päätökseen olemassa.

Mutta kun kiekko tippuu, on muuttuvia tekijöitä tuhansia. On onnekkaita pomppuja, maalivahtien haparointia, yksittäisiä taklauksia, joilla voi olla sarjan kannalta merkittävä rooli. Korvien välissä tämä ratkaistaan ja se henkinen kantti näkyy siellä erikoistilanteissa ja maalinedustalla. Ja sitten on vielä ne viivelähdöt..

Toki tappio finaaleissa kirvelisi hetken, mutta Phillylle häviäminen ei ole häpeäksi. Chicagolle ja tälle kyseiselle ryhmälle tilaisuus on ainutlaatuinen. Ensi kaudella nähdään enemmän tai vähemmän erilainen rosteri ja sen tietävät hyvin myös Blackhawksin pelaajat. Se on nyt tai ei koskaan!

 

[TonyClifton]

Huvittavaa että, Philly pääsi finaaleihin asti. Olen veikannut 2 kautta putkeen Flyersseja mestariksi ennen tätä kautta. Eipä osuneet ne veikkaukset nappiin. No, nyt kun en povannut Flyerseille menestystä niin menevät ja "yllättävät" finaaliin saakka.

Itselle finaaliparista tulee pari asiaa mieleen kummaltakin puolelta.

Chi:

- Antti niemi näytti alkukaudella todella epävarmalta maalivahdilta joka pärjää vain hyvän joukkueen vuoksi. Nyt olen joutunut syömään sanani. Varsinkin ensimmäisen Chi -San Jose pelin jälkeen.

- Häviääkö oma suosikkipelaajani Hossa kolmannen finaalin putkeen eri joukkueissa? Käsittämätöntä jos näin käy? Lienee jonkinmoinen ennätys?


Phi:

- Flyers runko on mielestäni ollut jo useamman vuoden todella kova. Varsinkin Richardsin ja Carterin saavuttua tiimiin. Ongelmat ovat aina vain maalivahtipuolella. Hassua että nyt kakkos/kolmosveskarin vuorotellessa on saatu kuitenkin finaalipaikka?

- Briere ja Giroux. Nämä miehet ovat loistavia pelimanneja. Varsinkin Briere on tehnyt jäätäviä ratkaisuja tänä keväänä. Giroux taas tulee tekemään ensi/ sitä seuraavana vuonna Carterit ja nousee "tähtiosastolle". Eipä tämän kevään pujotteluissakaan kyllä mitään vikaa ole.

 

[Wiesellike]

Sunnuntain juhlat on jo kaukainen muisto. Nyt alkaa keskittyminen kauden kohokohtaan.

Tässä hieman omia mietteitä.

Maalivahdit

Niemi on tulessa. Siitä ei kai ole kellään epäselvyyttä. Pienoinen etu haukoilla, mutta vain pienoinen. Jos Philly saa liikennettä Niemen eteen voi etu herkästi siirtyä Phillylle.

Puolustus

Chicago jyrää tämän selvästi. Kiekollista taitoa löytyy enemmän ja kyllä Hawks pärjää painissakin. Flyers-pakit vaikuttavat aika kankeilta. Hauska nähdä, miten saavat liukkaat haukat kuriin kun kulmista alkaa tulla painetta maalia kohti ja Keith/Campbell heittävät lättyä pakkien väliin.

Hyökkäys

Täältäkään ei löydy ymmärrystä miksi Philadelphialla olisi laajempi hyökkäys. Aika tasaisilta nuo vaikuttaa sillä poikkeuksella, että Chicagon kärki on parempi. Chicagolla on lisäksi salainen ase Marian Hossa vielä kuivattelemassa ruutiaan. Ja se mies ei varmasti halua hävitä kolmatta kertaa putkeen.

Odotin paljon Vancouverilta ja San Joselta, mutta jälkeen päin katsottuna haukat teki noista kahdesta selvää aika helposti. Nyt taas odotan, että Philly tekisi tästä kunnon sarjan, jossa voitosta taisteltaisiin viimeiseen vaihtoon ja viimeiseen hengenvetoon asti.

Vielä on toki tärkeimmät pelit pelaamatta, mutta ketä nostaisitte Conn Smythe-ehdokkaiksi?

Flyersista kait Richards ja Pronger, jos voittavat. Chicagon voittaessa ei minun mielestä ole kuin yksi vaihtoehto: Jonathan Toews.

 

[TweetyLeaf]

Päätin kirjoitella tähän nyt tämmöisen pelaaja/ketju/joukkue esittelyn Chicagosta, toivottavasti joku vaivautuu kirjoittelemaan samanlaisen Flyersista.

Tämä siis toki siksi että joukkuetta vähemmän tuntevat pääsevät pikkaisen paremmin perille Finaalissa olevasta joukkueesta ennenkun sarja alkaa.

Värilasithan täällä on varmasti päässä ainakin jossain määrin mutta yritetään nyt kuitenkin olla analyyttinen tässä ja kukapa muu joukkueet paremmin tuntevat kuin fanit.

Byfuglien - Toews - Kane

Chicagon ykkönen on ollut pitkin playoffeja vaarallinen mutta Big Buff pelasi Nashville sarjassa osittain puolustajan tontilla ja oli hyökkääjäksi takaisin siirtyessään karmaisevan huono ajoittain.
Sitten vastaan tuli Luongo.
Miehen peli muuttui lähes kertalaakista kun tuo parjattu ja rakastettu Luuuu asettui vastaan, tulosta rupesi syntymään ja Q palkitsi miehen ykkösketju paikalla, eikä turhaan.
Vancouver sarjasta eteenpäin Chicagon ykkönen on kyennyt pelaamaan dominoivaa peliä vastustajan päädyssä ja hoitamaan puolustuksenkin mallikkaasti. Toewsin loistavaakin loistavammasta kahden suunnan pelaamisesta ketju saattaa ajoittain joutua vaikeuksiin omalla alueella sillä välillä kolmikko pelaa todella syvällä vastustajan alueella ja kolme kakkosten syntymistä väärään päähän ei voi välttää.

Roolitus on ketjulla selkeä: Buff ajaa ahterinsa maalille ja auttaa Toewsia kulma väännöissä.
Kane kontrolloi kiekkoa, tuo sitä välillä itse sisään alueelle oman punaviivankin takaa ja rakentaa peliä, kiekottomanahan mies ei välttämättä ole parhaimmillaa mutta kiekon saatuaan osaa ja uskaltaakin tehdä tilaa itselleen, ja ne syötöt nyt ovat aivan mailman luokkaa.
Toewsin homma on tehdä kaikkea ja kaikkea mies tekeekin, Olympialaiset seuranneille miehen työmäärä kaukalossa tuskin on epäselvä. Captain Serious ei ole ehkä niin näyttävä pelaaja mitä monet muut huiput tällähetkellä mutta omaa kieltään kertoo pistemäärät näistäkin playoffeista miehen kyvystä jakaa ja ampua kiekkoa.

Toewsin ja Kanen yhteispeli on ajoittain hienoa katseltavaa mutta kyse ei ole mistään Sedinin siskokset tapaisesta kemiasta vaan enemmänkin siitä että miehet täydentävät toisiaan kentällä, usein Toews tekee hirvittävän määrän duunia että saa kiekon Kanelle joka hukkaa sen ajan ja tilan puutteen takia tai tekee jotain huikaisevaa. Useammin näkee tuota huikaisevaa.
Buff on sitten tosiaan se mukava maski siinä maalin edessä joka osaa laittaa niitä reboundejakin sisään ja varsinkin Kane onnistuu miehen löytämään syötöillään hyvin.

Brouwer - Sharp - Hossa

Sharp joutui pelaamaan sentteriä suuren osan kaudesta Bollandin loukkantumisen takia ja Bollandin palattua mies pääsi laitaan takaisin, Sharp on parempi laidassa ja pelityyli kaverilla on enemmän laiturimainen ja se näkyy koko kentän pelissä, yllättäen positiivisella tavalla.
Bolland kakkosen keskellä kuitenkaan ei tuottanut toivottua tulosta ja Sharp "joutui" takaisin sentterin paikalle.
Viimeaikoina Hossa ja Sharp ovat löytäneet kummallisen kemian joka ei ehkä juurikaan näy upeina syöttöinä tai muuna vastaavana vaan ehkäpä siinä miten kaverit sijoittuvat kentällä toisiinsa nähden, varsinkin vastustajan ylittäessä keskialuetta tämä näkyy sekä siinä miten hyökkäyspäässä toinen aina malttaa pelata vähän alempana ja varmistaa että jos peli kääntyy yllättäen vastustaja ei pääse ylivoima hyökkäykseen.

Tämä ei varsinaisesti tee ketjusta Checking linea koska peli usein liikkuu paljon päästä päähän kentän ollessa jäällä, ketjun vaarallisuus onkin nimenomaan vastahyökkäyksissä ja vauhdissa. Chicagon ehkä ainoa kenttä joka ei pyri kiekkokontrolliin niin paljon.
Brouwer on tämän kentän "odd man out" ja saas nähdä pelaako mies vai nostetaanko jossain vaiheessa Kopecky kokeilemaan herrojen seuraan takaisin.
Brouwer on pelannut koko playoffit alle tasonsa ehkäpä yhtä peliä lukuunottamatta mutta kykenee fyysiseen peliin ja sitä kautta tilan tekoon kavereille.
Hossa ei ole osunut tolppien väliin ihan toivotulla tavalla mutta voidaan kuitenkin todeta ettei mies täysin jäätynyt ole. Jatkuvasti hyvää puolustamista ja joukkueen paras +/- yhdessä Seabrookin kanssa kertoo omaa kieltään miehen arvosta. 2+9 16 peliin on ehkä alle odotusten mutta toisaalta on tehnyt todella hurjasti duunia pitkin playoffeja.

Ketjun roolitus: Eipä sitä roolitusta oikein edes ole, Brouwerin homma on tuo fyysinen peli ja kiekon karvaus sekä maskimiehen rooli, Hossa ja Sharp junailee omia kikkojaan ja jekkujaan ja kokeilevat päästä vetopaikoille.
Ketju kääntää peliä hyvin toiseensuuntaan ja on puolustuksellisesti todella kova pala keskialueella, omassa päässä sitten vähän heikompi vaikka ei missään tapauksessa sielläkään huono.

The Rat Pack: Ladd - Bolland - Versteeg

Don Cherry sanoi eilen yöllä Bollandia Chicagon MVP:ksi Coach´s Cornerissa.

Checking line sieltä parhaimmasta päästä, Pimentänyt näissä playoffeissa Thorntonin ja Sedinit.
Idea ketjulla on yksinkertainen: tukkia syöttölinjat, saada kiekko, ja pelata vastustajan päädyssä ja täten turhauttaa vastustajan tähdet.
Ladd ja Bolland ovat kumpikin mestareita "chippailemaan" kiekkoa kaverille. Mitään uskomattomia syöttöjä vastustajan päädyssä ei varmaan tulla näkemään vaan enemmänkin juuri semmosta paikan vaihto cycleä jossa vastustajan hyökkääjien on pakko tulla auttamaan pakistoa.
Kaikki pelaavat "in your face" lätkää mutta Ladd lienee kentän fyysisin kaveri ja taklaa lähes aina paikasta.
Bolland ja Ladd pelaa tosiaan loistavasti yhteen ja pelasivat jo viimevuonna samassa kentässä shutdown roolia.
Bolland ei ole mikään kiekkotaituri vaikka onkin tehtaillut mukavat pistemäärät.
Miehen negatiivisin ominaisuus on aloitukset joidenka prosentti ei päätä huimaa.
Miehen arvo kuitenkin on kiekottomassa pelissä, syöttöjen katkossa ja siinä että tuntuu että kerkiää aina ottamaan tilan pois ennekun vastustaja kerkiää kunnolla tehdä päätöksensä kiekon kanssa.

Versteeg onkin sitten semmoinen kiekkotaituri ettei paremmasta väliä (tässä hieman sarkasmia mukana). Aivan takuu varmasti tullaan näkemään Steegeriltä nousu siniviivan yli, kikka jolla on about 40/60 mahis purra, ja rannelaukaus jonka maalivahti torjuu.
Tuntuu olevan välillä aivan mahdoton ajatus kaverille luopua siitä kiekosta ja sitten joku jyrä vetää Steegerin laitaan ja varastaa karkin pojulta.
Toisaalta miehen arveluttavan kovaa kiekon pitämishinkua tasapainottaa se että välillä kaveri onnistuu, tästä kertoo 4+5 ja 2 GWG:tä näissä playoffeissa.
Itse en ole oikein perillä millä perkuleella Versteeg tekee tästä kentästä paremman kun mitä se olisi jonkun toisen (esim Brouwerin) kanssa (tätäkin on siis kokeiltu).
Mutta sanottakoon että näin se vaan toimii ja Versteeg on tärkeä osa kentällistä näen minä syyn siihen tai en.

Ketjun roolitus: Ladd ja Bolland pelaavat samantapaista peliä, Bolland tosin katkoo syöttöjä ja sijoittuu paremmin kun taas Ladd painaa vastustajan niskaan höyryjunan lailla. Versteeg seilaa jossain ja hoitaa kyllä oman tonttinsa puolustuksessa ihan jo nopeutensakkin ansiosta.
Kaikki kolme ovat hyviä pitämään syöttölinjat tukossa ja se lapa vaan tuntuu olevan koko ajan vastustajan riesana.

On vaikea kuvailla miksi The Rat Pack onnistuu pelaamaan niin loistavaa peliä vastustajan parhaita vastaan mutta se että tähdille ei anneta aikaa eikä tilaa ja kiekko viedään jatkuvasti lavasta tai syötöstä turhauttaa varmasti. Sitten on pakko luistella puolustamaan ja kun menet auttamaan pakistoa niin kenttä pelaa juuri sen verran lujaa että jos ei aikasemmin vituttanut niin sitten varmasti vituttaa. Ketju kykenee vaikuttamaan vastustajan mentaali puoleen samalla tapaa mitä jotkut agitaattorit, keinot vaan on erillaiset.

Eager - Madden - Burish

Nelosketju on yleensä roolipelaajia täynnä ja sama pätee tässäkin tapauksessa. Ketjusta itsestään on paha sanoa muuta kun että aika perinteinen energy line on kyseessä sillä poikkeuksella että sentterinä on ex selke trophy winner.
Eager onnistui taklauksillaan herättämään koko joukkueen San Josea vastaan Game 4:ssa 2-0 tappioasemasta ja Train55 tulee antamaan energiaa joukkueelleen aivan varmasti jatkossakin.
Madden on varma puolustussuuntaan edelleen ja miestä tullaan varmasti käyttämään tärkeissä aloituksissa. Mies pelaa joskus ykkösen kanssa aloituksen ja vaihtaa Buffyyn jotta Chicagolla on kaksi hyvää aloittajaa tärkeissä oman pään aloituksissa, ihan Q:n päähänpistojen mukaan.

Burish tai Rubish niinkuin miestä ystävällisesti nimitetään täällä on varsinainen talk box ja jos sarja venyy pitkälle niin peliajasta riippuen kaveri kykenee käymään vastustajan hermoille, Rubish ei välttämättä tappele vaan on tyyliä "suuret puheet, likaiset temput" joka ärsyttää vastustajaa ja vastustajan faneja varmasti vielä enemmän.

Ketjun roolitus: Ketju pelaa selkeästi ns. kelloa. yritetään antaa energiaa omalle ja viedä sitä vastustajalta. Madden turvaa paketin ja Rubish luistelee kiinni vihulaisen tähdessä ja suputtaa korvaa kauniita tarinoita siitä miten huono vihun vaimo oli viimeyönä petipuuhissa.
Olisko ollu Henrik Sedinillä kun meinasi mennä hermo kun Rubish letkautti että "Your brother is ugly". Jotain muutakin on tainnut aikaisemmin korvaan kertoa.
Eager taklaa kaikkea mikä liikkuu ja miehellä on oikein hyvä vetokin jos vaan saa paikan, harvemmin paikoille kuitenkaan onnistuu pääsemään noin pienellä peliajalla. Pitkässä sarjassa nelosen peliaika että arvo tulee nousemaan.

----------------------------------

Pakistoon ja special teameihin saa joku muu tahtoessaan tarttua.

Toivottavasti tämä valaisi Chicagoa vähemmän tunteville vähän että mitä on finaalissa odotettavissa ja toivotaan etten aivan hutia näissä arvioissani muiden mielestä lyönyt.

 

[secord]

Täältäkään ei löydy ymmärrystä miksi Philadelphialla olisi laajempi hyökkäys. Aika tasaisilta nuo vaikuttaa sillä poikkeuksella, että Chicagon kärki on parempi. Chicagolla on lisäksi salainen ase Marian Hossa vielä kuivattelemassa ruutiaan. Ja se mies ei varmasti halua hävitä kolmatta kertaa putkeen.

Erot ovat marginaaliset ja hyökkäyksen laajemmuutta on vaikea absoluuttisesti todistaa - makuasioita siis. Chicagon vahvuutena hyökkäyksessä pitää muistaa se, että ne ovat kaikki hyviä myös puolustamaan. Toews jo yksistään tekee ykkösnyrkistä vahvan tällä osa-alueella, Brouwer-Sharp-Hossa ja Ladd-Bolland-Versteeg pystyvät maalinverkon heiluttelun lisäksi pelaamaan vahvasti myös puolustussuuntaan.

Harmi muuten, että Johnsson sai pahan tällin jo valmiiksi kovia kokeneeseen pollaansa nimenomaan Phillyä vastaan runkosarjassa. Missä lie pyörii tällä hetkellä?

 

[TweetyLeaf]

Varsinkin kolmosketju Ladd-Bolland-Versteeg on mielestäni parempi kuin Philly vastaava todella nuori, ketju.

Pakko oli hieman tarttua tähän ikä juttuun että eipä se Chicagonkaan kolmonen vanha ole, itseasiassa tilanne on se että
Ladd 24
Bolland 23
Versteeg 24
= 71

Van Riemsdyk 21
Giroux 22
Asham 32
= 75.

Chicagon kenttä on siis 4 vuotta nuorempi :)

 

[anatsu]

Pakko oli hieman tarttua tähän että eipä se Chicagonkaan kolmonen vanha ole, itseasiassa tilanne on se että
Ladd 24
Bolland 23
Versteeg 24
= 71

Van Riemsdyk 21
Giroux 22
Asham 32
= 75.

Chicagon kenttä on siis 4 vuotta nuorempi :)

No niin vain näyttää olevan ;).

Lähinnä van Riemsdykiä ja Girouxia tarkoitin, että ovat todella nuoria miehiä. Nuorempia kuin Hawksilla, tosin luulin kyllä, että Bolland olisi pari-kolme vuotta vanhempi. Ainakin kypsästi pelaa ikäisekseen. Ehkäpä ollut Niemen ja Toewsin jälkeen tärkein Hawks pelaaja tänä keväänä? Mahtava mies alivoimalla.

 

[Hyttynen]

Taidanpa toistaa itseäni, mutta kyllä se vaan on uskomatonta, että Flyers on onnitunut finaaleihin saakka pääsemään. Joukkue alkoi klikkaamaan yhteen aivan uudella tasolla kun runkosarja päättyi ja tosipelit alkoivat. Tämä jos jokin on se asia, mikä Flyersin on tänne asti tuonut eli joukkueena pelaaminen. Ja varsinkin puolustaminen. Kyllä kaikki tietävät, että ei tuo Leighton oikeasti mikään ihmeellinen maalivahti ole, mutta Flyers pelaa joukkueena erittäin hyvin hänen edessään ja kunnollisia maalipaikkoja ei vastustajalle tule.

Hawks sitten onkin se pelottavin vastustaja tähän mennessä. Joukkue on hyvin samanlainen kuin Flyers, nuori ja kova. Flyersin eduksi on ehkä luettava kokemuksen määrä. Hawks on todella nuori joukkue, kun taas Flyersillä on muutama "ikäloppuveteraani" enemmän.

Flyersin hyökkäyksen leveydestä mielestäni kertoo aika paljon se, että tällä hetkellä poissa pelaavasta kokoonpanosta on Dan Carcillo, joka ei ihan turha kaveri ole. Hyökkäyskalustojen tasoista voidaan väitellä loputtomiin, mutta totuus on se, että hyökkäykset molemmilla ovat melkolailla tasoissa. Peliesitykset yleensä heittelehtivät pelistä toiseen ja se kumpi näistä sitten on parempi vaihtelee pelistä toiseen. Ja puolustukseen pätee pitkälti samat sanat.

Conn Smythe -ehdokkaista nostaisin Flyersin ehdokkaaksi Prongerin. Richards on ollut hyvä, mutta ei Flyers olisi päässyt minnekään ilman Prongeria. Hyvin kuvastaa se, että Prongerilla oli huono peli Habs-sarjan game 3:ssa ja turpaan tuli heti. Kun yksittäistä tärkeintä pelaajaa Flyersissä haetaan, niin se on Chris Pronger.

 

[reme]

Mahtava kattaus TweetyLeafilta. Eipä tuohon juuri ole lisättävää, ehkä se että Big Buff omaa myös erittäin hyvän kudin hiukan kauempaakin maalia.

Usko omiin on edelleen luja, vaikka marginaalit tulevatkin olemaan pieniä. Mun laseilla katsottuna Blackhawks on vaatimattomasti sanottua, vähintään niukasti parempi kaikilla osa-alueilla. Chicagoa on erittäin vaikea kampittaa, sanon mä !

 

[secord]

Tweetyltä hyvä analyysi! Lyhyesti kommentoin paria kohtaa. Ensinnäkin Versteegin peluuttaminen Bollandin ja Laddin kanssa tuo ketjuun lisää luisteluvoimaa sekä kiekollista osaamista. Brouwerin taas on nostettava tasoaan ja varsinkin taklattava samaan tahtiin kuin viime keväänä. Parhaimmillaan mies on joukkueen kovin taklaaja, mutta on vedellyt varjojen mailla tänä keväänä.

Hienosti niputit pointit esille. Quenneville on rakentanut ketjut pitkälle niin, että laajaa materiaalia pystytään hyödyntämään molempiin suuntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka jollekin kentälle suurempi puolustusvastuu sysätäänkin, niin silti siellä on riittävästi tulivoimaa pelata nopeaa suunnanvaihdosta ja iskeä vastaiskuja. Tässä kohtaa ei pidä unohtaa hyvin liikkuvaa ja kiekolliseen peliin pyrkivää puolustusta, jolla on ehkäpä merkittävin rooli Quennevillen pelitavan toteuttamisessa.

Anna Tweety tulla nyt vaan pakitkin kun momenttumi on päällä!

 

[TweetyLeaf]

Anna Tweety tulla nyt vaan pakitkin kun momenttumi on päällä!

Sitä saa mitä tilaa:

Keith - Seabrook

Keith on Norris trophy ehdokkuutensa ehdottomasti ansainnut.
Kaverilla on "good stick" ennen kaikkea joka kerkiää joka paikkaan väliin, tämän lisäksi luistelutaito on jotain käsittämättömän ja uskomattoman välillä, en siis tarkoita että kaveri olisi mailman nopein kiekon ylöstuoja (vertaa Campbell) mutta esim vastustajan siniviivalla sivuttaisliikkeessä tulee hyvin esiin miehen kyky kontrolloida omaa liikettään. Keithin negatiiviset puolet löytyvät fyysisestä pelistä ja jokseenkin ailahtelevasta hyökkäyspelistä, mies on usein oma varma itsensä puolustus suuntaan mutta saattaa tehdä kiekollisena virheitä.
Seabrook korjaa kaverinsa puutteita pelaamalla kovaa maalin edessä ja kulmissa. Parhaimmillaan miestä voi kuvailla yhdellä sanalla: Isäntä.
Huonoimmillaan Seabrook unohtaa miten päin sitä mailaa pidetään käsissä ja ylipelaa tilanteita.
Kummallakin on tasaisen hyvät laukaukset, kumpikin osaa tehdä avaus syötön ja kummatkin kykenevät pelaamaan hurjia minuutteja väsymättä.
Tämä pari on harvoin ollut miinuksella mutta Olympialaisten jälkeen näkyi pieni väsymys varsinkin Keithissä ja eivät plussa miinukset menneet ihan toivotulla tavalla.

Vaikeata on tätä paria vastaan pelata se on varma ja Seabrookin +8 kertoo omaa kieltään myös hyökkäys vaarallisuudesta tasakentällisin.

Jos negatiivista pitää hakea niin ylivoimalla valjakko ei ole kyennyt toimimaan toivotulla tavalla ja tästä syystä Q käyttääkin hyökkääjää siniviivalla Keithin tai Campbellin parina.

Hjalmarsson - Campbell

Hammer on nuoresta iästään huolimatta saanut vertauksia niin Kronwalliin kuin Lidströmiinkin. Paikan tullen taklaa kyllä mutta se ei ole ollenkaan se pääasia miehen pelissä. Hammeria on vaikea kuvailla mitenkään muuten kuin tasaisen varma. Mies on hyvä muttei huippu lähes pelin joka osa-alueella ja kaverilla on hyvä tapa paikata meidän 7 millin pakin virheitä.
Campbellistä ja hänen palkastaan voidaan olla montaa mieltä mutta Q:n peli systeemi perustuu hyvin paljon pakkien kykyyn avata peliä ja Ginger jos kuka sen homman osaa, kiekon ylöstuonti ja hyökkäykseen liikuttaminen tarkasti on miehen leipäpuu. Puolustuksessa sitä vastoin on varsinkin voimakkaiden hyökkääjien kanssa ongelmia ja vastustaja saattaa päästä 2 vs Hammer vastahyökkäyksiin Gingerin joskus ajattelemattomienkin nousujen takia.
Tästä kaikesta huolimatta niin Campbell on elintärkeä palanen Chicagolle ja joukkue selkeästi ali pelasi miehen poissa ollessa.

Sopel - Hendry

Sopel oli varsinkin Vancouver sarjassa todella kovassa vireessä ja mies on tärkeä palanen Chicagon alivoimaa. Mies ei välttämättä blokkaa järkyttävää määrää laukauksia(jo ihan peliaikansakkin takia) mutta mies blokkaa ne kovimmat varmasti. Saas nähdä montako Prongerin vetoa menee laitoihin tai laitojen yli Sopelin varusteista.
Muuten mies taitaa olla hieman hidas ja kankea mutta kohtuullisen hyvin sijoittuva perus hyvä pakki.
Hendry sitävastoin on nuori, virhealtis, kohtuullisesti luisteleva ja epävarma kiekon kanssa ja pelaa ainoastaan koska Johnsson on kadonnut.
Hendrystä ei ole minulla mitään hyvää sanottavaa suoraan sanottuna muutakun että kaveri on parempi vaihtoehto Sopelin kaveriksi kun Nick Boynton.

-----------------------------

Noniin se siis Chicagosta, nyt päästetään Flyers fanit irti.
Itsellenikin tuo Flyers on suhteellisen tuntematon paketti nyt kun tarkemmin miettii, tuttuja nimiä ja agressiivista peliä mutta tajusin että empä ole nähnyt joukkueelta muutakun tuon yhden Chicagoa vastaan pelatun pelin+viimeyön montreal pelin viimeiseeen 2 vuoteen.
Joten valistusta tarvitsen minäkin.

 

[Wiesellike]

Hendry sitävastoin on nuori, virhealtis, kohtuullisesti luisteleva ja epävarma kiekon kanssa ja pelaa ainoastaan koska Johnsson on kadonnut.
Hendrystä ei ole minulla mitään hyvää sanottavaa suoraan sanottuna muutakun että kaveri on parempi vaihtoehto Sopelin kaveriksi kun Nick Boynton.

Mahtavaa tekstiä Tweetyltä. Nyt Flyers-kynäilijät samanlaista settiä kehiin. Näitä on nautinto lukea.

Tähän Hendryyn on pakko tarttua. Toivottavasti tulee pyörimään mahdollisimman vähän kentällä, koska joka vaihdossa tuntuu olevat mieletön kiire ja hosuminen päällä. Sharks-sarjassa ei tuntunut onnistuvan mikään. Avaukset meni seinille, ylöstuonnit jäivät vastustajan luistimiin, kaksinkamppailuissa Jordania kierrettiin kuin autokoulun tötteröä. Eikä Hendry kovin nuori enää ole. Viikon mua vanhempi! Tuntuu, että Jordan pelaa uransa huippua juuri nyt ja tie vie pakostakin tulevaisuudessa jonnekin Sveitsiin. Jos jossain Chicagolla on hiertymä akillesjänteessä, niin meiltä puuttuu pätevät 6. ja 7. pakit. Johnssonin katoaminen tuli tosi huonoon paikkaan. Mutta hyvin puolustus on pelannut viidelläkin ukolla, että sen valossa turha valittaa. Mutta aina voisi olla lite bättre.

 

[Andrew]

Jos harrastaisin vedonlyöntiä niin kyllä rahani laittaisin Chicagon puolesta mutta never underestimate team with Chris Pronger! Sen on Detroit fanina saanut katkerasti todeta.

Lisäksi Peter Laviolettelle on pakko antaa todellinen tunnustus. Yksi parhaista valmentajista tämän hetken jääkiekossa ellei jopa paras. Saa vaikka Filippiiniläisen katulätkäjengin pelaamaan kunnon jääkiekkoa.

Hetki meni Philadelphiassa, koska lahjakas joukkue oli niin sekaisin mutta kokosi palaset ja tässä on tulos.

Joten Flyersilla on kyllä oma realistinen mahdollisuutensa tässä sarjassa.

Chicagon yleisöstä on pakko sanoa, että on aika vaisu yleisö mitä on ihmetelty tv-lähetyksissäkin. Jengi vaan istuu hiljaa ja reagoi vaan, jos valotaululle tulee jotain mielenkiintoista.

Philadelphia on aito jääkiekkokaupunki ja se tunnelma kyllä virittyy jokaiselle jo tv lähetyksen kauttakin. Jo Philly fanien takia toivoisin Flyersin voittoa.

Ja kenenkään nuoren Chicago fanin ei tarvitse vetää tästä hernettä nenään. Joskus tuntuu, että tänne palstalle ei Detroitin kannattajat saisi kirjoittaa mitään vähänkään negatiivista Blackhawkseista.

Viime vuosien Detroitin ja Pittsburghin kotiyleisöt on vaan olleet aivan eri luokkaa playoffeissa, tunnelman on aistinut tv-lähetyksen kautta kotisohvalle. Fanit jotka oikeasti seuraavat jääkiekkoa, eivätkä mieti mitä pizzaa ostaisivat erätauolla...

 

[TweetyLeaf]

Chicagon yleisöstä on pakko sanoa, että on aika vaisu yleisö mitä on ihmetelty tv-lähetyksissäkin. Jengi vaan istuu hiljaa ja reagoi vaan, jos valotaululle tulee jotain mielenkiintoista.

Viimevuonna oli kieltämättä todellakin aktiivisempi yleisö ja sen takia se Madhouse on Madison kyltti sinne tungettiinkin.
Tämä vuosi on sitten mennyt vähän hiljaisemmissa merkeissä mutta en nyt sanoisi ettei yleisö ole aktiivinen.
Osittain hommaan saattaa vaikuttaa se että Chicagossa taitaa tällähetkellä olla "In" olla Blackhawks fani ja lehtereille eksyy kaikenmailman kertakäyttö faneja.
Toivotaan että finaaleihin ei anneta lippuja noille muovifaneille.