Aika ristiriitaisia tunteita tosiaan nuottipaitojen pelaaminen aiheuttaa. Välillä hävitään sarjan paskimmille jengeille ja sitten taas esim. Vieraspelikiertue 6/6p todella tärkeään paikkaan. Yv alkaa vähän heräilemään ja Binneri tuntuu olevan aivan kauheassa iskussa. Onhan tässä mahdollisuudet pleijareihin olemassa vielä, mutta ei saisi pelin taso heitellä illasta toiseen näin paljoa.
Näin se maailma muuttuu. Joukkue on pelannut viime aikoina hyvin ja tällä hetkellä tuntuu siltä että tuo villi kortti - paikka on realistinen tavoite. Dallas, Colorado ja Winnipeg ovat sen verran karkumatkalla että vaikealta tuntuu jonkun tavoittaminen ja ihan täysi työ saadaan tehdä jotta tuo villi kortti-paikka varmistuu. Tänään sitä ajatellen tärkeässä ottelussa Nashville vastassa kotona, tämä pitää voittaa.
Bannister on hyökkäyssuuntaan saanut ylivoiman (varsinkin ykkösylivoiman) toimimaan ja lisäksi puolustuspäässä yksittäiset pelaajat ovat nostaneet tasoaan. Parayko pelaa hyvää kautta ja siinä sivussa Leddykin pärjää nyt ihan mallikkaasti. Suurin yllättäjä lienee vuoden 2020 5.kierroksen varaus Matthew Kessel joka Faulkin loukkaantumisen johdosta on ottanut paikan Torey Krugin rinnalla ja pelannut todella hyvin. Vastuuta on tullut keskimäärin 17-18 minuuttia ja tämä käytännössä ilman mitään erikoistilannevastuuta. Paljon parjaamani Scandellakin on hieman parantanut otteitaan mutta onhan se surullista että Scandella pelaa sen 12-13 minuuttia per ottelu ja tienaa yli 3 miljoonaa ja Kessel pelaa minimipalkalla selkeästi paremmin ja vielä 5 minuuttia per peli enemmän.
Hyökkäyksessä Thomas on todella liekeissä ja on jo koko sarjan pistepörssissä siinä sijan 15 hujakoilla. Ilman loukkaantumisia oma piste-ennätys menee rikki tällä kaudella. Näin jossain draftvuoden 2017 "re-draftin" jossa Thomas oli sijoitettu sijalle 6. Toinen erittäin vahvaa kautta pelaava hyökkääjä on Jake Neighbours joka on Thomasin kanssa jaetulla ykkössijalla Bluesin maalintekijöistä. Tykkään itse Neighboursissa siitä, että nuo maalit on tehty hyvin eri paikoista ja eri tavoilla, toivottavasti siis trendi jatkuu.
Jos taas sitten hyökkäyksen osalta pettymyksiä mietitään niin kyllä tuo viime kaudella hankittu kolmikko Vrana-Kapanen-Blais edustaa itselleni sitä. Vrana on nyt jo haudattu farmiin ja taitaa sinne jäädä ja Kapaselle sinnikkäästi tarjotaan mahdollisuutta. Nyt loukkaantumisesta toivuttuaan on pelannut kakkosketjun laidalla ja kakkosylivoimassa ilman mainittavia tehoja. Tietysti sitä suomalaiselle toivoisi onnistumista mutta en voi olla miettimättä kuinka paljon parempi tuo hyökkäys olisi jos tuossa viilettäisi top-6 tasolla pelaava oikealta ampuva laituri.
Jos ihan lyhyen katsauksen vielä ottaa AHL:n puolelta Springfieldistä niin täytyy todeta että siinä sarjan keskivaiheilla ovat ja he (luonnollisesti) ovat nyt kärsijän roolissa kun loukkaantumisia ylhäällä paikataan. Kessel ja Rosen ovat ylhäällä, samoin Walker ja näistä kolmesta Rosen lienee ainoa joka laitetaan alas. Tyler Tuckerin kohdalla miestä ei haluta laittaa alas mutta nyt ei oikein vastuutakaan tule. Sekä Tucker että Nikita Alexandrov ovat käyneet AHL:n puolella kahden viikon "conditioning" - jakson vetämässä, en yllättyisi vaikka Perunovich tekisi saman jahka kuntoutuu jalkavammastaan. Springfieldin osalta MacEachern teloi olkapäänsä ja on poissa loppukauden mikä on harmittava asia. Noista kärkivarauksista Zachary Bolduc on nyt vihdoin pikkuhiljaa ruvennut löytämään tuota AHL:n rytmiä mutta Barbashev-kaupassa tulleella Zach Deanilla taas on kyllä edelleen vaikeaa. Nuoriahan molemmat vielä ovat joten ehkei vielä pidä huolestua.