Jaahans, jos pitkästä aikaa jotain tarinoisi. Kiitokset etenkin si1man vahvalle panokselle, hyvää analysointia pitkin kautta.
Olen samaa mieltä Andy Stricklandin kanssa, että Blues voitti diilin nyt. Mutta uskallan olla myös sitä mieltä, että Blues voittaa treidin joka tapauksessa. EJ ei ole tällä kaudella oikeastaan kertaakaan esittänyt mitään sellaista, miksi miehen perässä pitäisi kulkea sana "franchise". Ihmettelin aidosti monissa kauden peleissä, mikä miehellä on oikein ongelmana, kun peli-ilme oli niin äärettömän flegmaattinen. Taitaa vaan olla niin, että Johnsonin jalkojen ja pään liike on aavistuksen verkkainen, että voisi kyetä olemaan aivan kärkipakki NHL:ssä. Lähes jokaisessa pelissä tulee tilanteita, joissa Johnson ei oikein ehdi tehdä sitä järkevää liikettä, ja sitten on jo paniikki päällä. Ja kun yhdistää tuon pienen mietintätauon Bluesin hyvin vauhdikkaaseen pelityyliin, niin klikkejä on varmasti syntynyt. Toivottavasti Avsin paidassa pelit paranisivat, fakta vain on, että Bluesissa pakeista Pietrangelo ja Colaiacovo varastivat kyllä aika selvästi EJ:n roolia ylivoimissa. Tiedä sitten onko heikko liike sen surullisen kuuluisan golfauto-onnettomuuden syytä?
Eric Brewerin kauppa hieman vieläkin hämmentää. Mikä kiire oli päästä hänestä näin pian eroon? Tuliko treidikentältä sitten sellaista viestiä, että siirtorajalla olisi hänen caphitistään vaikea päästä eroon? Itse olisin mennyt Brewerillä kauden loppuun saakka, ja katsellut mihin se riittää pudotuspelejä ajatellen.
Anaheim-matsi oli huikeaa katseltavaa joukkueen tämän hetken potentiaali ajatellen. Stewart vaikuttaa melkoiselta mörköltä, Steen-Berglund-Oshie -ketju on löytänyt yhteisen sävelen todella hienosti. Pietrangelo tuntui vain innostuvan saatuaan selkeän kiekollisen johtajan roolin EJ:n lähdettyä. Alex kyllä kääntää pelin todella nopeasti ja lähtee ärhäkkäästi tukemaan hyökkäyksiä. Tuollainen aktiivinen pelityyli miellyttää silmääni, ja vaikka nuorukaisten miehekkäät otteet helposti sumentavat arviointikykyä niin on ihan rehellisesti sanottava Pietrangelon olevan tällä hetkellä melkoisen äijämäinen. Shattenkirk oli myös oikein pätevän oloinen, ja pystyy korvaamaan sen viime peleissä nähdyn Erik Johnsonin, jota kiinnosti pelata hieman vain ylivoimilla. Shattenkirkistä vielä sellainen huomio, että Colorado otti vuoden 2007 draftissa Kevinin heti seuraavalla vuorolla Bluesin jälkeen. Blues siis varasi tuolloin Lars Ellerin. Sitten neljä vuoroa Shattenkirkin jälkeen St. Louis otti toisen USA:n silloisen maajoukkuemiehen Ian Colen. Eli voisin arvata, että Shattenkirk löytyi myös Keklun tiimin listoilta tuohon aikaan.
Ja lisäkommenttina vielä tuohon si1man ja Boscon pohtimaan Bluesin hyökkäyspään materiaalin kehittymiseen, että näkisin näiden siirtojen olevan täysin luonnollista jatkumoa sille Kekäläisen skouttiosaston ideologialle, että tasatilanteessa puolustaja ajaa hyökkääjän edelle. Ei nyt mitenkään lähdetä sille turhalle jossittelulinjalle, että oliko EJ vuonna 2006 järkevä valinta ennen esim. Toewsia, vaan analysoidaan sitä miten puolustajien myöhempi hamstraaminen on kaupoilla käännetty hyökkäyspään eduksi.
Eli viime kesän draftissa 2010 uuden GM:n Armstrongin aggressiivisempi ote näkyi heti, ja draftitaululle rynnättiin kaupan myötä kahden hyökkääjävarauksen voimin Tarasenko & Schwartz. Näistä siis ensimmäinen oli täysin seurausta siitä, että edellisessä draftissa v. 2009 oli nykäisty avauskierrokselta ruotsalainen puolustaja David Rundblad, jonka oikeudet siis vaihdettiin Ottawaan ja vuoroon, jolla Tarasenko liitettiin. Rundbladin varaus tuntui alunperin hieman oudolta Johnsonin ja Pietrangelon jälkeen, mutta taitavat isokokoiset pakit ovat kyllä ihan käypää kauppatavaraa moniin organisaatioihin, kuten nyt on havaittu. Ja vuoden 2008 draftissa sijalta 4 huudettu Alex Pietrangelo kun huristeli ohi Erik Johnsonin tällä kaudella, niin tuo 2006 vuoden ykkösvaraus uhraamaan hyökkäysvoimaa varten.
Kuten tuossa aiemmin ketjussa jo mainittiin, puolustuksen tilanne on kauppojen jälkeen silti ihan mukava. Ian Cole pelaa AHL:ssä ilmeisen pätevää avauskautta raporttien perusteella. Nikita Nikitin on pelannut Roman Polakin parina NHL:ssä hyvää perusvarmaa peliä ja Ruotsissa pelaava Jonas Junlandilla voi olla käyttöä ensi kaudella, jos miehellä itsellä vain haluja löytyy. Ja mainitaan nyt vielä WHL:ssä Portlandin kapteenina toimiva Brett "Tree" Ponich. 6´7 pitkä peruspakki, jonka johtamiskykyjä ja asennetta on kehuttu. Ponich siirtyy ensi kaudella AHL:ään ja voi hyvin kolkutella myös NHL:n ovia.
Heitetäänpä loppuun vielä AHL:stä ja prospektiryppäästä muutama huomio. Maalivahtitilanne on Bluesissa pitkästä aikaa hyvissä kantimissa. Halak on ylhäällä vastuussa ainakin vielä seuraavat kolme kautta, tornimainen Ben Bishop on jatkanut AHL:ssä viime kauden tapaan hyvin ja torjuipa juuri Anaheimia vastaan kauden ensimmäisessä matsissaan voiton ja "nollat", kun Conklin oli vedetty sivuun kolmen päästetyn jälkeen. Maalivahtitilanteessa kuitenkin eniten kutkuttaa QMJHL:ssa ja Kanadan junnumaajoukkueessakin loistanut Jake Allen, joka on ollut aivan huikea AHL-avauskaudellaan. Tätä kirjoittaessa tilastot ovat hieman hiipuneet, 16 voittoa 11 tappiota, GAA on 2.26 ja torjuntaprosentti 92,9. Pitkän aikaa torjuntaprosentti oli kuitenkin päälle 93 ja koko liigan kärkiluokkaa, Allen pelasi myös AHL:n all stars -ottelussa ja Bishop on joutunut tylysti toteamaan Allenin rynnineen jo ensimmäisellä kaudella Peoriassa ohitse.
Hyökkäyspäästä mainittakoon Philip "Basilin poika" McRae, joka on pelannut varsin vakuuttavaa avauskauttaan ammattilaisena. Etenkin alkukaudella McRae oli aivan huikea, ja johti pitkään Peorian sisäistä maalipörssiä. Tähän mennessä 46 pelissä on kertynyt 12+14, mutta nuorukainen on viettänyt aikaa myös NHL:n puolella. 7 peliä tehoin 1+1, sekä healty scratch -tittelillä useammassa kamppailussa. Tämän vuoksi AHL:ssä ei ole McRaen vyölle sitten joulukuun alun kertynyt kuin 9 kamppailua. Hieman toivoisi, että McRae lähetettäisiin AHL:ään takaisin, koska pelejähän sälli tarvitsee kehittyäkseen.
Tänään tosiaan olisi vuorossa Chicago. Kuten Andy Strickland mainitsi, niin Blues on 5-1-2 nyt sen jälkeen, kun sekä Oshie että McDonald ovat tulleet takaisin riveihin. Blackhawks-matsi on hurjan tärkeä, samoista viimeisistä pudotuspelipaikoista kuitenkin taistellaan. Saa nähdä kumpi jatkaa maalilla, Bishop vai Conklin? Kaiken järjen mukaan ensimmäinen.